Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

20.10.2018

Ekman


Sauvon Korvalan kylässä syntynyt sotilas Simo Ekmanin ja vaimonsa Riitta Leena Mikontyttären poika Vilhelm ansaitsi 1820-luvun puolivälistä lähtien elantonsa räätälin ammatilla. Hän asui vanhempiensa tavoin Korvalassa ja oli naimisissa vuodesta 1828 lähtien Koorlasta asuneen, mutta Perniössä syntyneen Anna Kreetta Grönmarkin kanssa. Pariskunnalle ehti syntyä vuoteen 1844 mennessä seitsemän lasta. Yhteiselo päättyi murheellisesti Anna Kreetan kuoltua viimeksi mainittuna vuonna. Koska perhettä oli melkoisesti, ei räätäli Ekman kauaa miettinyt uutta aviota. Jo seuraavana vuonna hän nai Angelniemeltä kotoisin olleen Riitta Liisa Erkintyttären. Samalla pariskunta muutti Paimion puolelle, Kuopilan puustellin vuokraajiksi.

Kuopilassa asuivat tuolloin heidän lisäkseen leskivaimot Albertina Ithimaeus ja Ulrika Karolina Nyström sekä ensin mainitun poika Peter Albert Ithimaeus. Sekä Albertina että hänen poikansa kuolivat 1850-luvulle tultaessa. Ulrika Nyström taasen muutti muualle 1862. Toisaalta Kuopilassa asui 1860-62 hänen sukulaistyttönsä Christina Charlotta Nyström aviottoman lapsena Fannyn kanssa.
Vilhelm Ekman ja Riitta Liisa Erkintytär eivät saaneet yhteisiä lapsia. Kuopilaan heidän mukanaan tulivat ainoastaan poika Berndt Ludvig (s. 1833) ja tytär Sofia Viktoria (s. 1841). Vilhelmin esikoispoika Johan Vilhelm oli lähtenyt omille teilleen jo Sauvon vuosina ja muut lapset olivat menehtyneet sangen pieninä. Myös jäljelle jääneet kaksi lasta muuttivat Kuopilasta vuoteen 1860 mennessä.

Arrendaattori eli vuokraaja Vilhelm Ekman kuoli toukokuun puolivälissä 1867. Leski Riitta Liisa joutui kuoleman jälkeen julkaisemaan lehdissä ilmoituksen hänen ja edesmenneen miehensä välillä tehdystä testamentista, joka oli kirjattu jo vuonna 1845. Sen mukaan leski tulisi saamaan kaiken irtaimen omaisuuden kuolinpesästä. Lehti-ilmoituksissa Riitta Liisa kirjoitti mm. ”saan minä täten ilmottaa edesmenneen likisimmille perillisille, joista muutamain nykynen olo-paikka on minulle tuntematoin….jne”. Laillisille perillisille annettiin ilmoitukselle laillinen yhden vuoden ja päivän pituinen moittimisaika testamenttia kohtaan. Tämän ajan jälkeen testamentti saisi lainvoiman.
Kuopilan uudeksi vuokraajaksi tuli David Nevander Kakskerrasta yhdessä puolisonsa Maria Kristinan ja pariskunnan neljän lapsen kera.

Riitta Liisa Erkintytär menehtyi marraskuussa 1878 noin 72 vuoden iässä. Hän asui leskeksi tulonsa jälkeen Kuopilassa kuolemaansa saakka. David Nevander muutti 1881 Lietoon ja uudeksi vuokraajaksi tuli sauvolainen Johan Arvid Ithimaeus. Hänen jälkeensä Kuopilaa hoiti August Grandell Turusta, jonka kuoltua 1895 töitä jatkoi hänen poikansa Amos Vihtori.

18.10.2018

Kaipauksella koko paikkakunta

Jos henkilön kuollessa muistokirjoitus päättyy sanoihin ”lähinnä omaisia muistelee häntä kaipauksella koko paikkakunta”, on vainajan täytynyt olla hyvin merkittävä omalla seudullaan. Sitä marraskuussa 1920 kuollut Kaarlo Porthén todellakin oli. Loven Knaapilla 1853 syntyneen Kaarlon vanhemmat olivat Tammelasta syntynyt rusthollari Matti Porthén ja vaimonsa Anna Liisa Hemberg. Anna Liisa oli torpparin tytär Pitkäjärven Sarjalta, kun taas Matin koti löytyy Tammelan Portaan kylän Kauhan talosta.

Kaarlo August oli perheensä esikoispoika, jonka kuudesta sisaruksesta kaksi menehtyi jo lapsena. Noin 24 vuoden iässä Kaarlo vei vihille Amanda Maria Ristimäen Karinaisten Suutarlan rusthollista. Nuori pari asettui Kosken kappeliin, Talolan kylän Knaapille. Tämän talon valikoitumista asuinpaikaksi ei tarvitse kummeksua, jos tietää sen edelliseksi omistajaksi Kaarlo Augustin äidinisän, herastuomari Israel Hembergin. Kaarlon ja Amanda Marian perheessä asui kasvattilapsena Lempi Justiina, jonka äiti Iita Johanna oli ollut piikana Tuimalan maakauppiaalla lapsensa syntymän aikaan. Tämä kolmikko muutti Talolasta Marttilaan 1887. Kaarlon veli Matti oli tällä aikaa ryhtynyt kotitalonsa isännäksi, mutta perhe otti kodikseen Rauhalan mökin Knaapin mailta. Lempi Justiina lähti 1892 piiaksi Maunulan Kankareelle.

Kaarlo Porthén asui sitten Rauhalassa vuokraajana elämänsä loppuun saakka. Velipoika Oskari löytyy vuosisadan vaihteessa samalta rippikirjan sivulta. Hänen ammatikseen on merkitty poliisikonstaapeli.

Kaarlo oli elämänsä aikana lukuisissa luottamustoimissa, mistä mainittakoon 17 vuotta kuntakokouksen esimiehenä. Muita puheenjohtajuuksia löytyi mm. vaali-, holhous- ja vuokralautakunnista. Erityisen pitkän uran hän teki Marttilan Säästöpankin rahastonhoitajana. Tässä toimessa Porthén oli peräti 32 vuotta. Hän jätti työn uudelle sukupolvelle vasta pari vuotta ennen kuolemaansa, mutta senkin jälkeen Kaarlo oli pankin hallituksen puheenjohtajana. Hänen hautakivessään Marttilan kirkkomaalla lukeekin ”kasööri”. Porthénin veljentytär Helena oli setänsä kuoleman aikoihin Säästöpankin kirjanpitäjänä.

Vaikka hänellä oli näin paljon erilaisia virkoja ja luottamustoimia, jäi hän lehtitietojen mukaan aikalaisten mieleen ”hilpeänä seuramiehenä”. Häneltä löytyi hauskoja kertomuksia ja anekdootteja tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Vaimo Amanda Maria kuoli vasta 1940-luvulla, yli 90 vuoden kunnioitettavassa iässä. Lapsia ei pariskunnalle koskaan tullut. Kasvattitytär Lempi Justiina oli Kankareen jälkeen piikana Ollilan Kaunelassa. Hän meni 1900-luvun alussa naimisiin Turusta tulleen karjanhoitaja Nikolai Lindbladin kanssa. Samalla Lempi mainitaan ensimmäisen kerran sukunimellä Kuusella. Perheen pojat Aarno ja Viljo syntyivät Kaunelassa. Mainitun talon omisti tuohon aikaan kruununnimismies Isak Edvard Sjöman, jonka palveluksessa Nikolai Lindblad siis oli. Hänen isänsä Karl Rikhard Lindblad oli Nurmijärveltä kotoisin, mutta toimi Turussa kauppiaana poikansa syntymän aikaan. Nikolailla oli syntynyt kaksosena. Hänen veljensä nimi oli Konstantin.

16.10.2018

Julmaa vanhuksen hoivaa

Liedon Ankan kylän Ryngöllä syntyi tammikuussa 1821 rusthollari Matti Heikinpojan ja Ulrika Jaakontyttären perheeseen tytär, jolle annettiin nimeksi Kustaava Johanna. Vaikka Kustaava olikin tämän ison talon tytär, oli hänestä vuoteen 1856 mennessä tullut itsellisnainen. Hän asui Sillilän Lietniemessä, jossa myös syntyi hänen avioton tyttärensä Kustaava. Äiti mainitaan rippikirjassa ja kastettujen luettelossa lyhenteellä Lq eli lägre qvinna, maattu nainen. Tämä johtui siitä, että hänellä oli myös 1849 syntynyt avioton poika, Juho Kustaa.

Lietniemen torpasta nämä kolme muuttivat Loukinaisten Iso-Heikkilän maille. Juho Kustaa muutti nuorena miehenä Turkuun ja näin äiti sekä tytär jäivät kahden. Tytär Kustaava alkoi tienaamaan leipää lähtemällä töihin Tampereelle 1870-luvulla viideksi vuodeksi. Tampereen vuosien jälkeen hän kävi töissä Littoisten verkatehtaalla. Tuossa vaiheessa Kustaava nuorempi otti käyttöön sukunimen Hummelin. Toukokuussa 1882 Paattisilta Lietoon muuttanut Setälän renki Antti Joelinpoika Salonen vei tehtaantytön vihille. Pariskunta asettui erääseen Iso-Heikkilän torppaan asumaan. Sinne joutui myös äiti Kustaava Johanna, joka oli jo ikääntynyt sekä huonokuntoinen. Tuon ajan tapaan kunta maksoi palkkiota 100 markkaa vuodessa ”kirkonvaivaisen” hoidosta. Siitä eteenpäin tapahtumat lähtivät ns. käsistä, sillä tytär ei todellakaan hoitanut äitiään kunniallisesti.

Kustaava Johanna menehtyi heinäkuun alkupuoliskolla 1889. Kyläläisten suusta alkoi kuitenkin kuulua puheita, että Antti Salonen vaimoineen olivat edesauttaneet vanhuksen kuolemaa. Kuitenkin vasta kolme viikkoa Kustaava Johanna kuoleman jälkeen kunnallislautakunnan puheenjohtaja ilmoitti asiasta Liedon nimismiehelle. Tämä nostikin kanteen Salosen pariskuntaa vastaan. Syyynä oli ihmisrääkkäys. Todistajiksi nimismies saikin puolenkymmentä henkilöä, jotka olivat vierailleet Salosten mökissä. Heidän kertomansa asiat eivät sovi herkimmille.

Todistajien kertomukset oli johdonmukaisia. Kustaava Johanna valitteli usein, ettei saa tarpeeksi ruokaa ja se vähäkin on huonointa mitä voi olla. Vähän perunoita, kalaa ja pieni pala leipää silloin tällöin. Jos äiti yritti pyytää tyttäreltään jotain liemiruokaa, oli tämä lyönyt häntä millä tahansa käteensä osuneella esineellä.

Äidin sänkyä ei siivottu koskaan, joten vanhus joutui makaamaan ulosteidensa ja muun lian päällä. Hän oli nimittäin liian sairas noustakseen itse ylös. Koska tytär löi häntä, ei Kustaava Johanna uskaltanut pyytää edes tätä kääntämään itseään sängyssä. Niinpä vanhuksen molemmat jalat olivat jäykistyneet polvista selkää vastaan koukkuun. Molemmat kyljet olivat täynnä nykytermein sanottuna painehaavoja eli ns. makuuhaavoja. Monesta haavasta näkyi ”matoja niin että kiehui”. Myös luut olivat tulleet esille. Selkäkin oli samanlaisten matoisten haavojen peitossa, joista suurin osa oli ristiluiden kohdalla. Jos joku satunnainen kävijä joskus oli yrittänyt nostaa naisen päällä ollutta peittoa, oli hänen heti täytynyt päästää se kädestään kuvottavan hajun takia.  Kaikkien sängyssä olevien syöpäläisten ja matojen lisäksi muurahaiset kulkivat pitkin Kustaava Johannan kehoa. Kyläläiset ottivat heinäkuun alussa 1889 vanhuksen pois tyttärensä luota ja toimittavat tämän suutarinleski Justina Snellmanin hoiviin. Tästä ei enää ollut mitään apua, vaikka leskirouva Snellman teki kaikkensa.

Loppujen lopuksi tapaus käsiteltiin Liedon ja Maarian kihlakunnanoikeuden välikäräjillä vuodenvaihteessa 1889/1890. Antti Salonen jäi ilman rangaistusta, mutta tytär Kustaava tuomittiin 1,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen ”laiminlyömisestä hoitaa äitiänsä ja kunnianloukkauksesta.
Antti Salonen ja Kustaava muuttivat rangaistuksen kärsimisen jälleen Turkuun huhtikuussa 1892. Perheen nuorin lapsi, Emil Antti syntyi Turun linnassa tammikuun lopulla 1890. Näin ollen Kustaava oli viimeisillään raskaan joutuessaan kiven sisään.



3.10.2018

Suutareita

Kauppalehti 10.2.1909 - Kansalliskirjasto
Liedon nykyisessä keskustaajamassa eli Hyvättylän kylän Kyöstilässä syntyi tammikuun viimeisenä päivänä poikalapsi torppari Heikki Juhonpoika Viinamäen ja Maijastiina Juhontyttären perheeseen. Tämä perheensä kuopus sai nimen Juho. Hänen vanhempia sisaruksiaan olivat Risto, Vilhelmiina ja Maria, joista vain keskimmäinen selvisi yli lapsuusiän. Juhon lapsuus ei luultavasti ollut kovin harmoninen, sillä äiti Maijastiina menehtyi hänen ollessaan noin kolmevuotias. Isä meni pian uusiin naimisiin pöytyäläisen Kustava Saxfeldtin kanssa, mutta tämä liitto päättyi Heikki Juhonpojan kuolemaan elokuussa 1859. Leskivaimo Kustava sai 1861 uudeksi puolisoksi Kurkelan Knaapin torppari, Tuomas Pirttimäen. Kustava muutti saman tien Pirttimäkeen, mutta Juho jäi Viinamäen uuden torpparin mökkiin. Sieltä hän 1864 muutti Turun kaupunkiin.

Käytännössä hän oli muuttanut sinne suutarinoppiin jo paria vuotta aiemmin. Turussa hän kävi samalla sunnuntaikoulua. Kisälliksi hän pääsi 1870 ja lopulta suutarimestariksi 1878. Turun vuosina Juho Virtanen löysi elämänkumppanikseen piikkiöläisen Amanda Sofia Ågrenin, joka oli miestään noin kahdeksan vuotta nuorempi. Pariskunta asui toisen kaupunginosan kolmannen korttelin talossa numero neljä.

Amanda Sofia oli syntynyt Piikkiön Rungon kylän Pietilän talon Rajalan torpassa. Hänen isänsä oli suutari Matti Ågren, joka oli tullut Rajalaan Kaarinasta vuonna 1844. Amanda Sofia, joka syntyi 1858, oli perheensä kuopus. Hänellä oli useita sisaruksia, joista moni menehtyi jo lapsuusiällä. Amanda Sofian äiti Maija Ulla Lindberg oli kotoisin Hadvalasta, kun taas isä-Matti tulevan vävynsä tavoin Liedosta. Rungolla asui 1850-luvulla ainakin neljä suutaria eri kantatalojen torpissa, joten kenkien puutetta ei tuossa kylässä kärsitty.

Vuonna 1878 Virtanen perusti Helsinkiin oman liikkeen, jota hän sitten hoiti menestyksellisesti vuosikymmeniä. Silloisella Itä-Heikinkadulla talossa numero kolme sijainnut liike suositteli esimerkiksi vuonna 1909 ”suosittua suurta ja monipuolista varastoa hyviä jalkineita herroille, naisille ja lapsille”. Tilaustyöt luvattiin toimittaa nopeasti ja ”mahdollisimmalla tarkkuudella”.
Ei siis ihme, että Käsityö- ja teollisuuslehti yltyi kehumaan Virtasta ammattikuntansa kaikkien etevimpänä jäsenenä pääkaupungissa. Työnsä lisäksi oli ottanut vuosien varrella osaa ammattikuntansa edunvalvontaan Helsingin Työväenyhdistyksen kautta.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...