Juhan suku-uutiset

Kosken ruukkimiljöötä syyskuussa 2008 Kiskon, Perniön ja Tenholan rajamailla sijainneen Kosken ruukin historia alkaa vuodesta 1679. Tuolloin ruotsalainen Daniel Faxell perusti tämän laitoksen Tukholman saaristossa olleiden Utön kaivoksien seuraksi. Alueelle tyypillisenä rautaruukkina Koski toimi aina 1790-luvulle saakka, jolloin siellä siirryttiin puoleksi vuosisadaksi kuparinsulatukseen. Vuonna 1833 valmistunut uusi masuuni toi sitten raudan takaisin kuvioihin aina vuoteen 1890. Koski imi ammattimiehiä ympäri maakuntaa, mutta myös ulkomailta. Heidän sekä suomalaisten työtoveriensa tutkimusta vaikeuttaa hieman se, että ruukkiseurakunnan rippikirjat alkavat vasta 1800-luvun alusta. Ne ovat onneksi erittäin selkeät ja lisäksi historiankirjat alkavat jo 1760-luvulta. Näin tietojen kokoaminen hieman helpottuu. Eräs ruukkiperhe oli Rajalin-suku, jonka vanhin jäsen näyttäisi olevan 26.3.1737 syntynyt työmies ja tallirenki Erik. Hän oli naimisissa 3.6.1743 syntyneen Maria Andersdotter

Kiskolaisen rusthollarin, Johan Hartzellin jälkipolvia

Inkoon rippikirja 1845-1851 SSHY:n arkisto Perniöläisen sotilaan, Thomas Snällin ja hänen vaimonsa Greta Michelsdotterin viidestä lapsesta kaksi oli poikia. Vuonna 1791 oli syntynyt Carl ja pikkuveli Herman vuonna 1804. Joskus 1810-luvun lopulla vanhempi veljeksistä löysi itsensä Inkoon Kalkullasta renkinä, vaikkakin asui vaimonsa Maja Stinan kanssa Stor-Hofgårdin talon mailla. Hieman myöhemmin Inkooseen saapui myös Herman Thomasson, joka myöhemmin käytti sukunimeä Snell. Hän meni naimisiin Salon Kaukolan Knaapin torpparin tyttären, Esterin kanssa. Tämä oli ollut piikana Kalkullassa ja varmaankin tätä kautta Herman oli tutustunut tulevaan morsiameensa Esteriin. Tarkkaa vihkiaikaa en ole onnistunut tälle nuorelle parille löytämään, mutta luultavasti pappi on sanonut aamenensa vuoden 1827 paikkeilla. Ainakin Hermanin ja Esterin esikoislapsi syntyi helmikuun 26. päivä vuonna 1828. Ajan mittaan perhe kasvoi kahdeksalla muulla pienokaisella, minkä lisäksi Ester joutui synnyttämään

Kyläkirjaston Kuvalehti no 2, 1.2.1901 Historiallinen Sanomalehtiarkisto/Kansalliskirjasto Satunnaisen matkailijan saapuessa nykyisessä Raaseporin kaupungissa sijaitsevaan Fiskarsin kylään, kiinnittyy huomio välittömästi tämän entisen ruukkiyhteisön komeaan päärakennukseen. Pohjan pitäjästä Karjalohjalle johtaneen tien varteen 1800-luvun alkupuolelle rakennettu kartano on viimeisen vuoden aikana kokenut perusteellisen ulkoasun kohennuksen loistaen entistä kirkkaampana arkkitehti Engelin muistona. Fiskarsin omisti 1700-luvun lopulla hetken aikaa eräs amsterdamilainen kauppahuone, kunnes Bengt Magnus Björkman osti sen itselleen. Hän pisti laitoksen kuntoon ostaen sen tueksi mm. Orijärven kuparikaivoksen Kiskon pitäjästä. Hetken aikaa kuparintaonta tuotti paremmin kuin raudanvalmistus, mutta lopulta Björkmanin poika Bengt Ludvig keskittyi viimeksi mainittuun. Engeliltä tilattujen piirustusten pohjalta hän rakennutti em. päärakennuksen, josta tuli kolmikerroksinen. Ylimmäisen kerro

Kiskon Orijärven kaivosalue on nykyisin veden peitossa Kuva loppukesältä 2011 Raudanvääntäjä Gabriel Kosk ja hänen vaimonsa Maja Lisa Vendelin asuivat 1800-luvun alussa Perniön  pitäjään kuuluneessa Kosken ruukilla. Molempien puolisoiden sukunimet olivat luultavasti saaneet alkunsa ruukin ympyröistä. Kuvaavaa on myös se, että Maja Lisa omatkin vanhemmat olivat ruukkilaisia. Tyttärensä syntymän aikoihin sulattajan renki Abraham Wendelin ja Anna Maria Winter asuivat läheisellä Karjalohjan Kärkelän kuparihytillä. Nimen Wendelin voi ajatella muodostuneen ammattinimikkeestä (rost)vändare, mutta toki sille voi olla muitakin selityksiä. Gabriel Koskilla ja Maja Lisa Vendelinillä oli yhteensä seitsemän lasta, joista järjestyksessä toisena syntyi poika Gabriel. Parikymppisenä tapaamme nuoremman Gabrielin Kiskon Orijärvellä kaivosrenkinä. Vaimokseen Gabriel löysi, yllätys yllätys, toisen kaivosrengin tyttären, Eva Stinan. Hänen vanhempansa olivat Gabriel Johansson ja Greta Tegelberg. Äi

Pohjan pitäjän Sällvikin kylän nimi ilmestyi aikakirjoihin vuonna 1448, jolloin Raaseporin linnaläänin läntisen kihlakunnan tuomari Abraham Perinpoika sai sieltä kuningas Kaarlelta rälssiksi viiden veromarkan maat. Sällvikin kylä sijaitsee Pohjan lahden länsirannalla. Seuraavan kerran Sällvik mainitaan 1503 erään Björn-nimisen lautamiehen kotipaikkana, ”Björn i Selwijk” sekä 1515 lautamiesten Per Jönsinpojan, ”Per Jönsson Sielewijk” ja Hansin, ”Hans i Sielewijk”, kotipaikkana. Sällvikissä 1500- ja 1600-luvuilla kotitilaansa pitänyt rälssisuku Ulf ilmoitti 1630-luvulla, Ruotsin Ritarihuoneelta paikkaa haettaessa, että jo maan valtaneuvosto Upsalan arkkipiispan Olofin johdolla olisi antanut suvulle rälssikirjeen 1430 ja että suvun kantaisä oli eräs asemies Hans Ulf, joka oli omistanut suvun rälssimaat Pohjan Sällvikissä ja Skitinbäckissä. Vuonna 1515 mainittu Sällvikin Hans oli todennäköisesti juuri tuo kantaisä Hans Ulf, josta lisää alla. Käytännöllisesti kaikki rälssisuvut, jotka hakiv

Per Jakobinpoika mainittiin Sukselan Jaakkolan isäntänä 1662-1691; hänen (todennäköisesti toisen) puolisonsa nimi oli Margareta Johanintytär. Margareta oli Tuohilammelta ja he avioituivat 7.10. 1689. Margaretan kuolinpäivä oli 22.2.1703 ja hänet mainittiin silloin olleen 56-vuotias. Ilmeisesti nimettömäksi jäävän ensimmäisen vaimonsa kanssa Perillä oli poika Jakob Perinpoika. Jakob Perinpoika oli seuraava Jaakkolan isäntä 1691-1719. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Lisa, jonka kanssa hänellä melko varmasti oli lapset Jakob Jakobinpoika (kastettu 8.6.1689), Elisabet Jakobintytär, synt. 22.8.1691, sekä Brita Jakobintytär, synt. 25.7.1694. Lisa nähtävästi kuoli nuorena, sillä lokakuussa 1699 Jakob avioitui Maria Henrikintyttären kanssa Oravalasta, jonka kanssa Jakobilla oli vielä lapset Sofia, synt. 1701 ja Margeta, synt. 1704. Perheen vanhin poika Jakob ei lienee elänyt täysi-ikäiseksi asti, koska hänen siskonsa Elisabet Jakobintytär (Lijsa, Lisbetha) nähtävästi peri tilan; hänen puoliso

Vihdin Sukselan kylässä heti nykyisen kirkonkylän pohjoispuolella oli jo viimeistään 1500-luvulla viisi taloa. Yksi taloista tunnettiin myöhemmin nimellä Sukselan Jaakkola (kirkonkirjoissa 1700-luvulta lähtien esim. Suxela Jacola, Jacoila, Jackåla; nimenantaja lienee ollut jompi kumpi 1600-luvulla taloa isännöinneistä Jakobeista). Tilan oli kihlakunnantuomari Lasse Torsteninpojan 22.12.1590 päivätyn asiakirjan mukaan Sukselan Klemet Erikinpoika myynyt Vihdin kappalaiselle Petrukselle. Tämä Petrus Johannes oli Vihdin emäseurakunnan ensimmäinen nimeltään tunnettu kappalainen. Myöhemmin, 1600-luvulla, haki turkulainen räätäli Krister Perinpoika, joka oli nainut Klemetin tyttären, turhaan sukulunastusoikeutta mainittuun taloon. Petrus oli vuonna 1593 Vihdin kirkkoherra Sigfridus Petri Oravan kanssa Turussa allekirjoittamassa Upsalan päätöstä. Petruksen puoliso oli nimeltään Elin ja heillä oli ainakin poika Jakob Perinpoika. Petruksen kuoltua piti Sukselan taloa piti leski Elin, kunnes

Kesäkuun 15. päivä vuonna 1888 oli tavallista juhlavampi neljälle Marttilan seudulla asuneelle palkolliselle. Mainittuun aikaan julkaisi Suomen Talousseura tuon vuoden kunnianosoitukset "pitkäaikaisesta ja rehellisestä palveluksesta". Tällä kertaa arvokkaimmat palkinnot olivat kyseisen seuran hopeiset kunniamerkit, joista Auranmaalle tuli kolme. Lisäksi alueellemme tuli yksi tavallinen kunniamerkki. Erikoista tilanteessa oli se, että kolme palkittua palveli samaa miestä eli herra Adolf Fredrik Elmgeriniä. Tarmokas Elmgren oli hankkinut omistukseensa Marttilan Tiipilän kylän Marttilan perintötalon sekä Lammin hevosenkengittäjän puustellin eli sotilasvirkatalon. Lisäksi Elmgren omisti Karinaisissa Suutarlan kylän Sauhulan ja Tilkaisten tilan.  Adolf Fredrik oli syntynyt Turun kaupungissa vuonna 1843 varapastori Johan Elmgrenin ja tämän toisen vaimon, Margareta Lovisa Albertina Lindströmin perheeseen. Isä Johanista tuli pojan syntymän jälkeen Marttilan kirkkoherra ja näin Ado

Elimäen ja Sippolan pitäjien välissä sijaitsevan Anjalan Ummeljoen kylässä asui 1900-luvun alussa hyvin omalaatuinen nainen. Paikalliset olivat antaneet hänelle lempinimen " Roppulan Anni ". Tämä nainen oli nuorena pudonnut kalliolta ja loukannut itseään jonkin verran. Niinpä hän ei ehkä ollut täysin järjissään ns. normaaleihin ihmisiin verrattuna, mutta ainakin Anni oli seurakunnan ahkerimpia kirkossa kävijöitä. Lisäksi hän vietti aikansa hengellisiä kirjoja lukien. Roppulan Anni oli tehnyt oman asuntonsa Ummeljoen kylän reunamailla, mutta tämä kämppä ei ollutkaan mikä tahansa huonerivi. "Talo" oli nimittäin kaivettu niin syvään kuoppaan, että aivan katonrajassa ollut ikkuna oli ainoa, joka näkyi maanpinnalle jonkin verran. Asunto käsitti yhden huoneen, joka ei ollut kovinkaan suuri. Sen sisustus oli vaatimaton; sänky, pöytä ja pari tuolia - nämä riittivätkin täyttämään koko kuoppamökin. Olipa Anni saanut mahtumaan vielä pienen uunin nurkkaan, joten paljoa liikkuma

Patakosken Tuomolaa helmikuussa 2011 Perttelin Tiskarlan Haikialla syntynyt Kustaa Adolf Eliaksenpoika vei joskus 1850-luvun alussa vihille saman pitäjän Kurkelan kylän Pässin talosta kotoisin olleen Henriette Kustava Abramintyttären. Yhdessä he sitten muuttivat isännöimään Kosken Tl kappeliseurakunnan Patakosken kylän Tuomolan taloa vuonna 1855. Kustaa Adolf oli varmasti luotettava mies, sillä tammikuussa 1863 hänestä leivottiin yksi pitäjän kuudennusmiehistä. Samalla hän muutti vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa läheisen Ali-Klemelän puolikkaan tilan rusthollariksi. Samalla kyseisen tilan edellinen isäntä, Kalle Juho Juhonpoika muutti Tuomolaan torppariksi yhdessä somerolaissyntyisen vaimonsa Maria Helena Mikontyttären sekä neljän lapsensa kanssa. Kustaa Adolfille ja Henriette Kustavalle syntyi Ali-Klemelässä vielä viisi lasta lisää. Näin tämän 5/16 manttaalin arvoisen rusthollin pihamailla vilisti lopulta yhdeksän jälkeläistä; Evert Vilhelm, Kustaa Adolf Leonard, Emerentia Henri

Tänään vierailemme Nousiaisten keskiaikaisen harmaakivikirkon luona. Video on kuvattu heinäkuussa 2011 Samsung Galaxy S-puhelimella.

Tänään tutustumme reilun minuutin ajan nykyisen Raaseporin kaupungin alueella sijainneen Billnäsin ruukin toimintaan 1720- ja 1730-luvuilla. Pistä kommenttiosioon palautetta, mikäli haluaisit nähdä samantapaisen esittelyvideopätkän kaikista ao. alueen rautaruukeista ja masuuneista. Toteutan niitä sitten tämän vuoden aikana. Ennestäänhän Youtubesta löytyvät Perniön Kuusto, Latokartano ja Kosken ruukki. Youtube-kanavani on Suku0uutiset !

Huhtikuussa 1896 kuoli Askolan pitäjän Vakkolan kylässä renki Erkki Juhonpoika, jota tosin paikalliset sanoivat "Vanhaksi Erkiksi". Hän oli nimittäin kuollessaan 73 vuoden ikäinen ja syntynyt Monninkylän Skreddarsin talossa maaliskuussa 1823. Hänen vanhempansa olivat ao. tilan isäntä, rusthollari Juho Matinpoika ja vaimonsa Anna Kreetta Juhontytär. Perheen muut lapset olivat Maria (1820), Liisa (1822), Anna Kreetta (1826) ja Liisa (1829). Vaikka Erkki oli koko ikänsä "vain" renkimies, ehti hän säästäväisyydellään sekä työteliäisyydellään kerätä itselleen noin 4,000 markan omaisuuden. Tämä oli todella huomattava summa 1890-luvun puolivälissä erityisesti yksin elävälle palkolliselle. Hieman ennen Vanhan Erkin kuolemaa lähti hänen naapurikylässä asunut siskonsa veljeään tapaamaan. Tämä sisar oli "liikutetussa tilassa", sillä hän oli saanut kuulla veljensä testamentanneen koko omaisuutensa tälle. Veljen mökin lähettyvillä siskoa vastaan sattui muuan emäntä

Taalintehtaalla Dragsfjärdissä asui 1800-luvun loppupuoliskolta alkaen herra Karl Fredri Hjelt. Hän tuli tähän ruukkiyhdyskuntaan tavallisena työmiehenä joskus vuoden 1860 jälkeen, mutta ryhtyi jossain vaiheessa kauppiaaksi. Luultavasti herra Hjelt oli taitava tässä ammatissa, sillä vähitellen hänet mainitaan varakkaana miehenä. Jäljempänä kuvatun tapahtuman ketjun aikaan hänellä oli pelkästään kotona käteistä noin 6,000 markan verran. Hänen vaimonsa Sofia Hjerpe kuoli 1900-luvun alussa ja lopulta kauppias Hjelt asui leskenä kahden naisen sekä vanhan renkimiehen kera Pukinsaarella. Ketään muita tällä pienellä saarella ei sitten ollutkaan. Keskiviikkoiltana, helmikuun 21. päivänä vuonna 1906 tuli Hjeltin asunnolle puoli seitsemän maissa ennestään talon väelle tuntematon mies yösijaa pyytäen. Ystävällinen kauppiaamme tarjosi tämän hänelle auliisti ja lähti saattamaan miestä pihapiirin toisella puolella olleeseen tupaan. Edellä mainitut naiset, jotka samalla toimivat Hjeltin palvelijo

Johan Joachim Wall(e) syntyi Genäüden-nimisessä kauppalassa Saksissa 1744 ja oli aikuistuttuaan rykmentin hevosenkengittäjä Saksin armeijassa seitsenvuotisen sodan aikana. Sodan loputtua hän muutti Ruotsin Pommeriin ja sieltä luutnantti C. G. Adlercreutz'in mukana tämän palvelijana Tukholmaan sekä sieltä Porvoon lähellä olevalle Saxbyn tilalle 1763. Vuonna 1770 hän avioitui Porvoossa varapastorin, ratsutilallisen tyttären, leski Anna Elisabet (Lisa) Ammelinin kanssa, s. 1741. Alun perin myrskyläläinen Lisa oli avioitunut 1762 porvoolaisen hevosenkengittäjän Fabian Deutschmanin kanssa ja he saivat ainakin lapset Lars 1763, Fabian 1765 ja Gabriel 1766. Seppämestari Fabian kuoli jo 29-vuotiaana 1766. Johan Joachimiakin sanotaan kirkonkirjoissa muuten mestariksi vuodesta 1775 alkaen. Lisa kuoli kihtiin tyttärensä luona Porvoossa 27. 8. 1806, seppämestari Johan Joachim kuoli poikansa luona Pernajalla kesäkuussa 1813. Heillä oli lapset: 1. Daniel Wall(e), Porvoo 1770 - Lapinjärvi 1

Suku Forumilla nimimerkki Kimmo O.K. omistavansa mustavalkokopioita 1920-lopulla ilmestyneistä "Itä ja Länsi" -lehdistä. Näissä aviiseissa julkaistiin kuvia Suomen sisällissodassa kaatuneista henkilöistä. Kun Kimmo toimitti forumille sukunimilistauksen, bongasin sieltä "ilokseni" yhden Vareliuksenkin. Koko sukututkimusharrastukseni sai alkunsa tästä Lohjan Varolan talosta lähteneestä suvusta ja oletin heti, että tämäkin "Varelius E." kuuluisi tuohon joukkoon. Pyysin ja sain ystävälliseltä Kimmolta tuon kuvan, josta selvisi syntymävuosi 1895 sekä kaatumispaikka Hauho. Toisaalta "Suomen sotasurmat 1918-1922" tiedostosta oli helppo hakea tarkemmat tiedot. Kuvassa on Kaarlo Emil Varelius, joka oli kuolemansa aikaan kirjoilla Uudenmaan läänin Pyhäjärvellä. Hän oli kuitenkin syntynyt Pusulan Ikkalan kylän Uudentalon Grönbackan torpassa Kustaa Adolf Vareliuksen ja Eveliina Vilhelmiina Janssonin viidestä lapsesta toiseksi nuorimpana. Äiti Eveliina ol

Suomusjärven Laperlan kylän Vähäperheen taloon kuului useita torppia, joista yksi oli nimeltään Korvenpää. Sen torppariksi tuli viimeistään 1820-luvun alusta lähtien Jacob Jacobsson puolisonaan Greta Pettersdotter. Greta kuoli loppuvuodesta 1823 ja seuraavana kesänä Korvenpäässä asunut Justina Andersdotter sai pojan, jolle annettiin nimeksi Israel. Jatkossa Jacob ja Justina mainitaan avioparina, vaikkakaan en ainakaan Suomusjärven vihittyjen luettelosta ole heitä löytänyt. Vaikka Israel oli kastettujen luettelon ja vielä vuosien 1820-1825 rippikirjan mukaan avioton, on hän loppujen lopuksi saanut itselleen patronyymin Jacobsson. Voisi siis olettaa, että kiikalalaissyntyinen torppari Jacob Jacobsson oli todellakin hänen oikea isänsä. Joskus vuosien 1852-1853 välillä Israelista itsestään tuli Korvenpään torpan "isäntä". Vaimokseen hän oli löytänyt Ahtialan kylän Kurjen talon Arolan torpparipariskunnan tyttären, Maria Kristina Karlsdotterin. Vuosien 1851-1865 välillä he saivat

Taulu 1 I. Ulrika Christina Jägerhorn. Syntynyt 04.02.1714 Lohja,Laakspohja. Kuollut vanhuuden heikkous 18.04.1778 Karjalohja,Karkali. Haudattu 09.06.1778 Karjalohja. Isä, majuri Torsten Jägerhorn af Storby, kaatui Napuen taistelusssa vuonna 1714 näkemättä lainkaan nuorinta lastaan. –Puoliso 1:o 1738 Johan Dammert. Kuollut 1740. Haudattu 23.05.1740 Espoo,Kirkkomaa. Korpraali. Sukuperä ja muut tiedot puuttuvat. Saattoi olla se korpraali Dammert, joka haudattiin Espoossa 23.5.1740 "kirkkomaahan" uusissa paarivaatteissa. Tässä tapauksessa hänen Johan -poikansa olisi syntynyt 5 kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Vanhemmat mahdollisesti Sysmän Linnan talon rusthollari Johan Dammert ja vaimonsa Valborg. orvoon lukion oppilas 30.3.1731 - 1734. Mainitaan ylioppilaansa lapsensa kastemerkinnän aikaan Hartolassa 16.7.1738. 740-luvun alussa korpraali. –Puoliso 2:o 24.03.1749 Lohja Johan Rautell. Syntynyt 04.11.1693 Lohja,Routio. Kastettu 12.11.1693. Kuollut 1749 Karjalohja,Karkali. Haud