Lohjan Routio

Tämän blogin tekijällä on aikomus julkaista hieman pidempi teksti Lohjan Roution Rautell-suvusta ja tämä olkoon siihen johdantona. Teksti on ilmestynyt samassa muodossa jo aiemmin Ad. Neoviuksen kirjasessa "Historiallinen esitys Hiiden ja Roution tiloista".

Lohjan Roution ratsutila on sijainnut kannaksella, jota ympäröivät Lohjanjärven Pappilanselkä ja Hormajärven Hiidenlahti. Etelässä ja lounaassa tilukset ovat rajoittuneet Hiiden ja Paloniemen kartanon maihin, kun taas pohjoisen puolella ovat Karnaisten kylän Sedolan ja Koivulan ratsutilojen maat.

Nimen Routio on arveltu tulleen sanasta Rautia, joka taasen on tarkoittanut seppää. Rautian juuret ovat muinaisskandinaavisessa raudhi-sanassa, joka on tarkoittanut suomalmia. Samaa sukujuurta on myös ruotsinkielen röd, punainen.

Kylän nimi on voinut olla eräiden muiden lohjalaisten kylien mukaisesti Rautjoki, josta on otettu käyttöön lyhenne Rautio (Rautionjoki, Rautiå). Saman kaavan mukaisesti tavataan Suur-Lohjalla kylät Maksjoki (Maxio), Liewijoki (Lieviö) ja Hirvijoki (Hirffviö).  Todennäköisesti Mustionkin nimi on tullut Mustjoesta.

Talon on käyttänyt mm. rajapyykeissään puumerkkinä kahta vastakkain asetettua hevosenkenkää, joten tässä mielessä yhteys seppäammattiin tuntuu vahvalta. Mainittu puumerkki on aikoinaan löytynyt vuoden 1447 rajakirjassa mainituilta paikoilta kiveen hakattuna. Samoin vuonna 1735 hevosenkengät olivat merkittynä yhdessä Nils Klemetssonin alkukirjainten kanssa rajapaikoissa. Nils isännöi naapuritaloa 1585-1619.

Koska puumerkki tavataan jo vuonna 1447, voidaan päätellä kylän nimenä olleen Raution jo tuohon aikaan. Kirjallisissa lähteissä kylän nimen kirjoitusmuoto on ajan tavan mukaan vaihdellut melkoisesti.

Vuoden 1540 maakirja on vanhin säilynyt dokumentti kylän talollisista. Tuolloin Routiolla oli kaksi savua eli talollista, Jakob Olofsson ja Peder Larsson. Jakob isännöi omaa tilaansa ainakin vuodesta 1540 lähtien aina vuoteen 1577. Jakobin asema on ollut tärkeä silloisen Lohjan pitäjänhallinnossa, koska hänet mainitaan 1552 ja uudelleen 1556 lautamiehenä ja 1562 syynimiehenä Laakspohjan kuninkaankartanolla.