Juhan suku-uutiset

Salo-Uskelan kirkon hautausmaalla on pienehkö, kaksiosainen hautakivi, jossa risti erottaa puoliskoja toisistaan. Haudassa lepäävät Sandbergit Arvid, Edla ja Hilma. Arvid oli syntynyt nykyisen Muurlan Ylisjärven pohjoisrannalla sijainneen Järven kylän Tapanin talon mailla olleessa Töyrälän torpassa. Isä Efraim Eriksson oli tullut 1820-luvun alussa sinne torppariksi vaimonaan Kiskossa syntynyt Lena Eriksdotter. Efraimin isä oli jo aikoinaan ollut Töyrälän torpparina oltuaan vielä poikansa syntymään aikoihin Kaukelman kylässä renkinä. Kuitenkin myös mainittu renki, Erik Johansson oli kotoisin samaisesta torpasta. Varhaisin seuraamani henkilö tässä torppariketjussa on 2.2.1739 syntynyt Johan Eliasson, joka oli naimisissa 27.4.1734 syntyneen Maria Johansdotterin kanssa. Efraim Eriksson oli syntynyt Tapanin Töyrylässä 1791 ja hänen kiskolainen vaimonsa Lena Hongiston Kylä-rusthollin Lammin torpassa syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1794. Leena vanhemmat olivat Lammin torppari Erik Michel

Kesä-heinäkuun vaihteessa vuonna 1857 tapahtui Viipurin ja Lappeenrannalla välisen tien varrella sijainneessa pikkukylässä kauheita. Erään talon kuusi lasta istui kartanon pihamaalla leikkien lampaiden kanssa. Lapsista vanhin, kolmentoista ikäinen tyttö oli samalla paimenena elikoille. Sanan-Lennätin -sanomalehti kuvaili päivän tapahtumia suurin piirtein seuraavalla tavalla; Siinä he istuivat kesälämmössä ja surusta tietämättä, kun selkeänä päivänä susi rynni kartanolle, sieppasi lampaan ja vei sen läävään. Paimentyttö tästä huutamaan ja sutta läävästä karkoittamaan. Susi karkasi ulos ja hyppäsi tytön niskaan, siitä toiseen sisareen ja edelleen kolmanteen lapseen purren näitä pahasti. Samalla vauhti susi ennätti purra myös kolmea muutakin pikkuista. Vanha ukko tuli jostain hätiin ja koitti suden kanssa taistelua huutaen minkä jaksoi talon miehille, jotka olivat pellolla. Sieltä tulikin pian mies, joka seipäällä tappoi suden. Mutta apu tuli jo liian myöhään. Kaksi nuorinta lasta makasi

1830-luvulle tultaessa oli Pusulan kappeliseurakunnan vanha kirkko tullut tiensä päähän. Lukuisista korjauksista huolimatta se oli jo suorastaan vaarallinen kirkon portaidenkin ollessa lahonneet. Linnut lensivät vapaasti kirkon sisällä, koska seinissä oli pahoja aukkoja. Kirkonvaivaisia määrättiin korjaustöihin ja samalla heiltä saatiin näppärästi perittyä takaisin osa annetusta köyhäinavusta. Päätös täysin uuden kirkon rakentamisesta tapahtui pitäjänkokouksessa 7.9.1834. Uusi herran huone tulisi nousemaan vanhan kirkon pohjoispuolelle ja näin rakennustöiden aikana seurakuntalaisilla olisi kirkko käytössä. Seuraavana vuonna pitäjänmakasiinista myönnettiin 100 tynnyriä rukiita rakennusavuksi. Seurakuntalaisten nähdessä 1836 kirkon piirustukset, pitivät he rakennusta liian suurena. Onneksi valtaosan mielestä ristikirkoksi tarkoitettu kirkko oli vain hieman entistä tilavampi. Loppujen lopuksi päätettiin tilata piirustukset vieläkin isompaa rakennusta varten. Sisällä piti mahtuman jopa 100

Länsi-Uusimaalta lähtöisin olleen Brenner -suvun eräs jälkeläinen oli 6.4.1813 Kirkkonummen Stor Kantskogissa syntynyt Alexander Frans Julius. Hän lähti merille jo 15 vuoden iässä ja paria vuotta myöhemmin Alexander oli jo muuttanut lopullisesti Helsingin kaupunkiin. Hänet kirjoitettiin 1831 jungmannina kaupungin merimieshuoneeseen ja jo 1833 Alexander oli arvoltaan perämies. Kahden vuoden päästä, vain 22 vuoden iässä, hän olikin jo kapteeni. Alexander Brenner jää historiankirjoihin ensimmäisenä kapteenina, joka toi kahvilastin suoraan Rio de Janeirosta Helsinkiin. Tämä tärkeä matka tapahtui vuonna 1840. Krimin sodan aikaan 1854 Brenner rakensi yhdessä everstiluutnantti C. O. Ramstedtin kanssa optisen lennättimen Suomen rannikolla ja sai tästä työstä kultamitalin valtiovallalta. Hän perusti merkittävän koti- ja ulkomaankauppayhtiön Helsinkiin ja samoin Alexander Brenner perusti varustamon vuonna 1870. Brenner oli myös Uudenmaan Pursiseuran perustajajäseniä monien sukulaistensa tavoin.

Viipurin saksalaisessa seurakunnassa vuonna 1842 syntynyt Ernst Fredrik Fabritius oli hyvin kultturellisesta perheestä. Hänen isänsä Johan Gabriel F. toimi mm. Viipurin lukion lehtorina kreikan ja heprean kielissä. Muutamia vuosia hän oli myös Helsingin tyttökoulun vt. luonnontieteiden opettajana. Ernst Fredrikin äidin, Emilia Dannenbergin isä oli Pietarissa kauppiaana toiminut Johan Fredrik D. ja äiti Anna Passelberg. Ernst Fredrik Fabritius osoitti jo varhain suurta musikaalisuutta ja oli yksi niistä hyvin harvoista suomalaisista, joka sai ammatillisen musiikkikoulutuksen säveltäjänä. Hän piti useita konsertteja 1860-luvulla instrumenttinaan viulu ja olisi todennäköisesti voinut luoda jopa kansainvälisen uran esiintyvänä taiteilijana. Ernst Fredrik luopui tästä mahdollisuudesta melko nuorena ja keskittyi maatalouden puolella olleeseen virkauraansa - hän nimittäin oli ammatiltaan hevoshoidon tarkastaja. Kokonaan Ernst Fredrik ei musiikista luopunut, vaan sävelsi ja soitteli harrastuks

Kun professori Anders Wilhelm Ingman nuoruudessaan oli Pohjanmaalla kappalaisena, tapahtui kerran, että hänen vaimonsa, joka yksin piti huolen taloudesta, tuli vihaisena miehensä työhuoneeseen ja vaati tätä antamaan kyytiä rengille, joka koko päivän oli maannut pientareella seisottaen hevosta joutilaana pellolla. Otettuaan paksun kävelykepin mukaansa Ingman läksi ketterästi astumaan rengin luo. Mutta tämäpä nukkui niin sikeästi, ettei kuullut, vaikka mitä olisi puhunut. Lopulta Ingman alkoi kepillään naputella rengin saappaankorkoon, jolloin tämä lopulta heräsi ja hämmästyi tietysti kovin nähdessään pastorin seisovan edessään keppi kourassa. - Mene tuonne katveeseen makaamaan , jos väsyttää, siinä päivänpaisteessa käy pääsi kipeäksi, torui Ingman. Kotiin päästyään Ingman virkkoi vaimolleen; "Kyllä minä sille annoin kyytiä kerrakseen". '''''''''''''''' Professori Anders Wilhelm Ingman oli kerran kutsusttu ristiäis

Suomusjärven Alhaisten rusthollarin poika Johan Andersson meni vuonna 1778 naimisiin Salon Kaukolan kylän Pommerin rusthollarin lesken, Maria Johansdotterin kanssa. Marian ensimmäisestä avioliitosta Jacob Johanssonin kanssa oli ehtinyt syntyä tytär Helena ja poika Israel. Johan Anderssonin kanssa lapsia tuli vielä kahdeksan lisää, joten talon tuvassa on varmaan ollut aikamoinen vilske. Pommerilta perhe muutti 1790-alkuun mennessä Pyölin Ylimmäisen ratsutilalle, minkä isäntä Johanista nyt tuli. Talo sijaitsi nykyisen Muurlan keskustaajaman liepeillä. Nimi Ylimmäinen jäi vähitellen syrjään ja sen korvasi Yrjälä sekä vielä myöhemmin Knaapi. Johan Andersson kuoli vuonna 1813 ja uudeksi isännäksi tuli hänen vanhin poikansa Johan, joka käytti sukunimeä Böhling. Velipuoli Israel Jacobsson oli jäänyt Pommerilta, missä hänet mainitaan tulevina vuosina syytinkiläisenä ja entisenä rusthollarina. Johan Böhlingin täysveli Abraham käytti sukunimeä Forsström ja lähti Turkuun vuonna 1800. Tämän jälke

Perniöön kuuluvan Yliskylän kirkon lukkarina ja kirkonisäntänä oli 170 0-luvun lopulta lähtien Johan Saxen, joka oli toisessa aviossaan naimisissa erään Anna Eriksdotterin kanssa. Tästä liitosta syntyi 13.5.1781 poika Erik Johan, joka lähetettiin opin tielle Tu run katedraalikouluun syksyllä 1796. Siellä hän viihtyi ilmeisen hyvin ja kirjoitti ylioppilaaksi kesällä 1801. Tämän jälkeen olivat vuorossa jatko-opiskelut, jotka johtivat pappisvihkimykseen Turun hiippakunnassa toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1806. Samana päivänä papiksi tulivat myös useat muut kirkollisen uran valinneet nuorukaiset; 11213 Bergroth, Nils Aron , Sahalahden kirkkoherra (yo 1798, † 1833) 11231 Törnqvist, Gustaf , FM, Lempäälän kappalainen (yo 1798, † 1827) 11234 Moberg, Fredrik , Turun kappalainen (yo 1798, † 1815) 11278 Lagus, Jonas , Taivassalon kappalainen (yo 1799, † 1828) 11293 Fraser, Gustaf Fredrik , Lumparlandin kappalainen (yo 1799, † 1866) 11294 Bergroth, Alexander Reinhold , Noormarkun kappalainen

Herra C. Rosendahl oli Suomen varhaisessa teletoiminnassa laajalti vaikuttaneen lennätinpiirin päällikön, D. J. Wadenin yhteyshenkilö Porin kaupungissa. Rosendahl viritti vuoden 1878 alkupäivinä kaupungin ensimmäisen puhelinyhteyden hotelli Otavan "puhvettihuoneen ja matkustajain kortteerihuoneen" välille. Kaupunkilaiset saivat pienestä maksusta tutustua tähän ihmeeseen ja jopa kokeilla sitä. Paikallinen sanomalehti uutisoi aiheesta mm. seuraavasti; "Telefonikone on meidänkin kaupungissa käytettävänä Otavan ravintolassa. Sillä voipi haastella puhvettihuoneen ja matkustajain kortteerihuoneen välillä aivan kuin kaksi henkilöä suusta suuhun juttelisi. Telefonilangan molemmissa päissä on kello, joka myös saadaan soimaan langan toisessa päässä, ja se ilmoittaa milloin vastakkaisessa päässä tahdotaan puhua. Kuka hyvänsä halullinen voipi huvin vuoksi itse koetella tätä konetta. Hyöty tästä koneesta on selvä sanomattakin." Aivan selväksi tämä hyöty ei porilaisille tullut ja

Kiskossa, kuten muuallakin Suomessa kirkko piti tarkasti huolta seurakuntalaisten siveellisestä elämästä. Niinpä kirkkoherra Edvard Johan Laurellin aikaan, vuosina 1834-73, kirkkoneuvoston kokouksissa käsiteltiin paitsi taloudellisia asioita, myös seurakuntalaisten yksityiselämää. Lokakuussa 1853 Metolan kylän Tilkkalan rusthollin renki Gabriel Gabrielsson joutui taas kerran kuultavaksi toraisasta avioelämästään. Gabriel riiteli yhtenään vaimonsa Gustava Lönnqvistin kanssa. Tällä kertaa pariskunta vietiin kirkon kuoriin, jossa kirkkoherra Laurell puhutteli ja yritti ohjata heitä julkisesti. Laurell vetosi vihkilupaukseen ja kysyi Gabrielilta, miten tämä voisi erota vaimostaan, kun lapsia oli jo kaksi sekä kolmas tulollaan. Gabriel totesi yks'kantaan, etteivät lapset ole hänen. Kirkkoherra pyysi sitten miestä kertomaan kenen ne ovat. Vastausta ei tullut ja Laurell sai turhaan yrittää ohjata renkiä. Gustava ilmoitti tässä vaiheessa toivovansa sopua asiassa. Koska asiasta ei muutoin s

Sammattilaisten sukujen historiaan perusteellisesti perehtyneen Toivo Haation toimesta on julkaistu kaksi uutta kirjasta; "Sammatin sotilaat" ja "Sankarivainajat". Näistä ensimmäisen alaotsikkona on "1700-luvulta Suomen sotaan". Siinä Haatio käy kylä kylältä ja talo talolta läpi pitäjässä asuneet sotilaat jälkeläisineen. Kirjanen etenee kylien nimien mukaan aakkosjärjestyksessä ja on tekijän edellisten teosten tavoin erittäin selkeä. Yhtään kuvaa kirjasessa ei ole kantta lukuunottamatta. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska mitään kovin relevantteja otoksia ei Sammatin 1700-luvun sotilaista pystyne tuottamaan. Toisaalta erittäin kohtuuhintaisen teoksen kustannukset olisivat varmaankin lisääntyneet reilusti muutaman elävöittävän kuvan mukaanottamisesta. Kirjasen liitteenä on "Uudenmaan jalkaväkirykmentin Lohjan komppanian katselmus vuodelta 1767". Tähän tekijä on puhtaaksi kirjoittanut kyseisen dokumentin pääkatselmusrullasta. Alkuperäistekstissä

Ennen vanhaan lempeä osattiin nostattaa Pohjanmaalla sammakoitten avulla. Tällaista lemmentaikaa tehdessä tuli menetellä seuraavalla tavalla; Tuli keväällä ottaa kaksi sammakkoa niiden kutuaikaan. Ne oli asetettava nalakki- eli paritteluasentoon ja sidottava tiukasti mustalla villalangalla toisiinsa kiinni. Tällainen kimppu vietiin kuhisevaan muurahaispesään, jossa niiden sanottiin "hautovan himua toisistaan". Sammakkoparia siirrettiin muurahaispesästä toiseen, kunnes ne tulivat olleeksi kolmessa pesässä. Tämän jäljiltä niistä olikin enää vain luut jäljellä. Nämä "himon kanssa hauotut luut" pantiin vasemman käden vanttuuseen eli villakäsineeseen ja se kädessä ollen tervehdettiin vasemmalla kädellä sitä, jonka lempi haluttiin itseensä nostaa. Tästä tervehtimisestä syttyi tervehdittyyn rajaton lemmen intohimo taiantekijää kohtaan. Mitkään esteet eivät tulleet kysymykseen, hänen piti vain ilman muuta päästä taikojan ikiomaksi. Nykyisen Kostamuksen alueella sijainneen K

Lohjan Lehmijärven kylän muodostivat 1800-luvulla Monnin ja Sepän talot sekä niiden lukuisat torpat. Lehmijärvi itsessään kuuluu Lohjan nuorimpiin kyliin sijaiten pitäjän kirkolta muutamia kilometrejä koilliseen. Kylä sijaitsee samannimisen järven rannalla. Järven pohjoispuolella sijaitsevat Hongiston ja siitä aikoinaan erotetun Koikkalan kylät. 1820-luvulta lähtien Sepän isäntänä oli Somerolla syntynyt Johan Andersson, jonka vanhemmat olivat Anders Eriksson ja Stina Matsdotter. Anders ja Stina oli vihitty aikoinaan Someron pitäjässä, mutta jossain välissä heistä oli tullut Sepän isäntäpari. Johan Andersson meni kesällä 1821 naimisiin Lohjan Askolan kylän Alitalon tyttären, Greta Lovisa Askolinin kanssa. Greta Lovisa isä oli Salon Kaukolan kylässä syntynyt Israel Kronberg, joka oli saanut sukunimensä äidinisänsä veljiltä Karjalohjan Lohjantaipaleen Passin talosta. Greta Lovisa oli kuitenkin päätynyt käyttämään äitinsä Askolin -nimeä, joka luonnollisesti on johdettu kotikylän nimestä. T

Turun akatemian kamreerina 1800-luvun taitteessa toimi muuan Anton Kristoffer Federley, joka oli naimisissa Helena Elisabeth Hjorthin kanssa. Pariskunta oli mennyt naimisiin Ahvenanmaan Jomalan pitäjässä, missä kumpainenkin tuolloin asui. Helenan vanhempia en ole selvitellyt sen kummemmin, mutta Anton Kristofferin syntyperä selviää Helsingin Yliopiston ylioppilasmatrikkelin perusteella. Sen mukaan hänen veljiänsä olivat lääninkamreeri Benjamin F., kirkkoherra Johan Gustaf F. sekä Turun hovioikeuden asianajaja Emanuel F. Veljeksien isä oli Ylä-Satakunnan alaosan kihlakunnan henkikirjuri Kristoffer Federley ja äiti Maria Elisabet Wialenius. Kristoffer ja Maria asuivat vuosina 1754-1770 Perttelin pitäjän Romsilan kylässä, missä Anton Kristoffer kastettiin 31.5.1761. Kastekirjaan nimeksi kirjattiin Antonius Christopher. Anton Kristofferin ja Helena Hjortin lapsista merkittävimpään asemaan nousi lopulta poika Axel, josta tuli Suomen Pankin johtaja vuonna 1840. Hän oli arvonsa mukaisessa avi

Alexander Kepplerus nuorempi, syntyi 1679 ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1694 ja maisteriksi 1703. Noin 1707 solmi Alexander avioliiton, morsian oli Brita Helena Leijonberg (joka kuoli 1722, siihen mennessä heille oli syntynyt kuusi lasta). Alexander oli Turun tuomiokapitulin notaari 1712 ja sihteeri Turun akatemiassa 1720. Alexander solmi toisen avioliittonsa Paraisilla 22.10.1724. Morsian oli Magdalena Elisabet Schultz. Piikkiön kirkkoherraksi Alexander tuli 1728, Inkoon kirkkoherraksi ja rovastiksi 28.9.1731. Sinne hänet myös haudattiin 15.4.1748. Magdalena meni uusiin naimisiin seuraavan Inkoon kirkkoherran, Jakob Sireliuksen kanssa. Magdalena kuoli Inkoossa 9.12.1748. Alexanderilla ja Magdalenalla oli seuraavat lapset: 1.Elisabet Katarina Kepplerus, 1725-36. 2.Jost Niklas Kepplerus, s. 1727. 3.Alexander Kepplerus, s. 1729. 4.Gabriel Kepplerus, 1730-54, pormestari Tammisaaressa, naimaton. 5.Jost (Justus) Kepplerus, 1731-56, naimaton. 6.Magdalena Kepplerus, 30.12.1732 Inkoo – 18.12.1

Stigulf Ragvaldsson mainittiin 1393, kun hän lahjoitti nimeltään tuntemattoman vaimonsa suostumuksella Turun tuomiokirkolle tilan Liedon Hepojoen kylästä, sillä ehdolla että he saisivat 1 mk:n vuosivuokraa vastaan asua siinä elinaikansa. Vuonna 1407 hän oli sinettitodistajana Turussa ja vuonna 1411 on samalta päivältä kaksikin asiakirjaa, jos sa mainitaan Stigulf. Silloin hän oli sekä lautamiehenä että sinettitodistajana, josta on päätelty että Stigulf itsekin omisti maata Vehmaalla . Vuonna 1417 Stigulf mainittiin Piikkiössä ja viimeinen merkintä hänestä on noin vuodelta 1420 Turussa. Stigulfista alkanut suku tunnetaan kirjallisuudessa nimellä Finskilän suku, sillä jälkeläiset pitivät 1500-luvulla Sauvon Finskilää kantatilanaan. Eräs Arvid Ragvaldsson on yksi vuoden 1386 Turun maakäräjien kuninkaalle osoitetun anomuskirjeen allekirjoittajista. Nimen ja vaakunan perusteella kyseinen Arvid oli Stigulfin veli. Tämä Arvid on mielenkiintoinen. Siitä huolimatta, että hänestä ei ole jäänyt

Carl Gustaf von Essen syntyi maaliskuussa 1815 Oravaisten Kimon ruukilla, jossa hänen vanhempansa tuolloin asuivat. Isä Otto Mauritz oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luutnantti, jonka ensimmäinen puoliso oli Carl Gustafin äiti Brita Kristina Thoden. Carl Gustaf sai lähteä Vaasan triviaalikouluun talvella 1824 ja kuusi vuotta myöhemmin hänestä leivottiin ylioppilas Helsingissä. Opiskelujen jälkeen hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa loppuvuodesta 1840. Hän julkaisi väitöskirjansa toukokuussa 1867, jonka jälkeen Carl Gustaf teki opintomatkoja Ruotsiin ja Tanskaan. Papppina hän toimi virkaurallaan Espoossa, Tenholassa, Ylihärmässä ja Laihialla. Aleksanterin yliopiston käytännöllisen teologian vt. professori hänestä tuli 1866 ja seuraavana vuonna oli vuorossa vakinaistaminen. Hän erosi virastaan täysin palvelleena 1875 ja sai harvinaisen riemumaisterin arvon 30.5.1890. Hän asui perheineen mm. omistamallaan Espoon Hiedan tilalla sekä myöhemmin Hattulan Herniäisen talossa. Valtiop

Pohjan ja Tammisaaren kirkkoherraksi vuonna 1842 nimitetty Anders Palmberg oli syntynyt Nauvon Packaksen tilalla 19.3.1785 Mats Matssonin ja vaimonsa Helena Henriksdotterin perheeseen. Hänet lähetettiin Turun katedraalikouluun syksyllä 1795 ja siellä hän opiskeli aina ylioppilaaksi tuloonsa saakka kesällä 1804. Tämän jälkeen hän jatkoi opiskeluaan Turun yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi 6.6.1810, jonka jälkeen hänestä tuli kotipitäjänsä armovuodensaarnaaja ja paria vuotta myöhemmin kirkkoherran apulainen. Nauvosta tie vei hänet Ahvenanmaan Getan pitäjän kappalaiseksi ja 15 vuotta myöhemmin (1830) Espooseen samaan tehtävään. Varapastorin arvon Anders Palmberg sai 1832. Pohjan kirkkoherrana hän ansioitui runsain mitoin ja niinpä hänestä leivottiin rovasti 1844. Pohjassa hän myös kuoli elokuussa 1854. Hänen ensimmäisen vaimonsa Maria Wellanin perinnön ansiosta Palmbergillä oli taloudellisesti turvattu asema ja hän saattoi omistautua harrastuksilleen. Hän kirjastonsa kerrotaan olleen p

Tervetuloa Kiskoon Tieksmäki-Metola -kyläyhdistyksen ELOTULET -juhlaan lauantaina 9.8.2008 klo 18.00 alkaen Tieksmäen Lainerantaan. Elojuhlan kohokohta on kyläläisten itse valmistama kuvaelma " Näin meill enne - työt ja tanssimist ". Esitys perustuu kyläläisten muistoihin ja muisteluihin, mottona on: "Mitä ihminen tarvitsee? Leipää, itsetuntoa ja kunnolliset työkalut". Kuinka kaatui honka pokasahalla? Miten sen munintakone oikein toimi? Ja miksi se Parkin Jaska pystytteli niitä heinäseipäitä aamuyöstä tans sien jälkeen? Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle ja Tieksmäki-Metola-Hongisto -kylien tienoille. Kyläläiset ovat itse keräneet jutut ja tarinat, rakentaneet lavasteet, etsineet varastoistaan rekvisiitan ja puvut. Käsikirjoitusapuna heillä on ollut perniöläinen elokuvakäsikirjoittaja Timo Lapila. Esityksessä vierailee myös suomusjärveläinen laulajatar Kaarina Ollila sekä salolainen Seuratanssiklubi. Esityksen ohella juhlilla on perinteisiä kesäjuhlien ohjelmanu

Historiantutkija ja vapaaherra Ernst Gustaf Palmen syntyi 26.11.1849 Helsingissä professori ja vapaaherra Johan Philip P:n ja vaimonsa Emilia Fredrika Adolfina Sallmenin perheeseen. Isä Johan Philip oli ollut aiemmin naimisissa Johanna Charlotta Bonsdorffin kanssa, mutta tämä avioliitto oli päättynyt vaimon kuolemaan. Kesäkuun viimeisenä päivänä 1848 Johan Philip sitten vei vihille Hämeenlinnan Luhtialan Katajiston tilalta kotoisin olleen Emilia Sallmenin. Emilian esivanhempien joukosta löytyy mm. Bonsdorff-, Maexmonta- ja Gadd -sukuja. Sallmen eli Salmenius -suvun kantaisänä voidaan pidetään Salmin pitäjän kirkkoherra Petteriä, Petrus Gregoriia, joka pääsi ylioppilaaksi Turussa 15.3.1671. Hän oli naimisissa Brita Argillanderin kanssa ja tästä aviosta oli ainakin neljä täysi-ikäiseksi elänyttä poikaa. Isänsä kaima Petter Salmenius kuoli hetikohta ylioppilaaksi tulonsa jälkeen, mutta kolme muuta poika eteni pappisuralla eri puolilla itäistä Suomea. Seuraava pieni tarina onkin nähtävä tä

Suomalainen sammaltutkija ja kansainvälisesti tunnustettu botanisti, Viktor Ferdinand Brotherus syntyi Ahvenanmaan Sundin pitäjän Skarpansissa sijainneessa talossa syksyllä 1849. Hänen isänsä Alexander Nicolai B. oli nimitetty vuonna 1832 läheisessä Kastelholman linnassa sijainneen muonavarikon makasiinihoitajaksi. Alexanderilla ja hänen vaimollaan Helena Tauleruksella oli yhteensä 14 lasta, joista voidaan Viktorin lisäksi mainita opettajat Carl Gottfrid ja Emelie Vilhelmina, upseerit Aleksander Valerian ja Roebert Werner sekä laulunopettaja Ina Maria. Kuten mainittua, tuli Viktor Ferdinandista nimenomaan sammaltutkija. Hän oli epäilettämättä oman aikansa eturivin tutkijoita, johon luotettiin ympäri maailmaa. Niinpä hänen saavutuksiinsa kuuluu mm. julkaisia kaikkien viiden maanosan sammaleista. Hänen vuonna 1924 Helsingin Yliopistolle lahjoittamansa sammalekokoelma käsitti yli 15000 lajiketta. Juuri enempää lajeja ei tuohon aikaan tiedettykään, joten saavutus on koko lailla kunnioitet

Kiskon Haapaniemen linna on mukava retkikohde. Tämä pieni välähdys on kuvattu kännykkäkameralla ja ideoitu ex tempore paikan päällä!

Fraser -suku Suomessa oli alunperin kotoisin Skotlannista, jossa jo 1200-luvulla oli sijainnut kyseisen klaanin kantatila. Vuonna 1575 paikalle aloitettiin rakentamaan kunnollista l innaa, joka sai alunperin nimen Muchall-in-Mar. Michael Fraserin johdolla tämä linnoitus saatiin valmiiksi noin 60 vuoden kuluttua 1636. Suomeen tämä ritarihuoneeseenkin numerolla 59 päätynyt suku saapui 1700-luvulla. Vääpeli Anders Johan Fraser meni naimisiin erään Elisabeth Forsteenin kanssa ja asettui asumaan Kalannin pitäjään. Heidän poikansa Fredrik Wilhelm syntyi 1738 ja meni kypsässä 37 vuoden iässä naimisiin Halikon kirkkoherran tyttären, Hedvig Wideniuksen kanssa. Hedvig äidin, Margareta Limneliuksen sukujuuret vievät mm. Karjalohjan Kourjoelle. Fredrik Wilhelmin ja Hedvig Wideniuksen kahdesta pojasta aikuisikään ehti Gustaf Fredrik, joka oli naimisissa Eva Karolina Enrothin kanssa. Gustaf Fredrik pääsi ylioppilaaksi Turussa maaliskuun lopulla 1799 ja lähti opiskelemaan papiksi. Niinpä hän saikin