Juhan suku-uutiset

Sammatin pitäjään valittiin vuoden 1876 tienoilla kanttoriksi Kuopion maaseurakunnassa 1839 syntynyt Juho Heiskanen. Hän oli Reino Silvannon "Sammatti" -kirjan mukaan viimeinen vanhanaikaisen koulutuksen saanut kanttori pitäjässä. Erityisesti hänen hakemukseensa liittämä todistus on vanhanaikainen: Tuntee tuurit ja mollit ja on hyvä suutari. Joka tapauksessa Juho valittiin viiden ehdokkaan joukosta tehtävään ja samalla hän muutti Sammattiin Ruokolahdelta. Paikkakuntalaiset kertovat Juhon äänen olleen "huikjaa" (huikea). Tällä tarkoitettiin erityisen voimakasta veisunuottia, joka kuulemma täytti Sammatin puukirkon laidasta laitaan. Paikkakuntalaiset muistivat Heiskasen kalaretket, joilla hänen kaunis ja kuuluva laulunsa soi varsinkin kesäaamuina kauas. Toimensa hän hoiti ylpeydellä ja säännöllisesti. Toisaalta hänen omalaatuinen luonteensa aiheutti sen, että ystäviä olivat harvat ja valitut, mutta vihamiehet moninaiset. Lopulta Juho Heiskasella oli jo kolttosia tilil

Sveitsiläinen Rodolphe Töpffer julkaisi Ranskassa vuonna 1845 sarjakuvan, jossa seikkaili "Monsier Cryptogame". Monet tutkijat ja sarjakuvafanit pitävät Rodolphea maailman ensimmäisenä täysiverisenä sarjakuvapiirtäjänä. Suomeen tämä sarjakuva rantautui Sanomia Turusta -lehden painamana 12 vuotta myöhemmin. Osa hänen Monsier Cryptogame -tarinastaan julkaistiin tässä sanomalehdessä jatkokertomuksena. Oheiset kuvat ovat 9. kesäkuuta 1857 ilmestyneestä numerosta, sivulta kaksi. Tarina jatkuu vielä kuvan verran seuraavalla sivulla. Sanomia Turusta -lehden arkisto löytyy näppärästi Helsingin Yliopiston Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta . Nykylukijan silmissä kerronta on hieman lapsekasta ja kuvat harvassa, mutta toisaalta piirroksissa on voimaa ja lennokkuutta. Minerva Kustannus julkaisee näköispainoksen tästä klassikosta sarjakuvan 150 -vuotisen Suomen taipaleen kunniaksi. Monsieur Cryptogame (Herra Koipeliini in Finnish) was the first cartoon which was printed in Finland.

Padasjoen Jokioisten Mikkolassa 1791 syntynyt Adolf Ivar Arwidsson oli rohkea kulttuurimies, joka muistetaan mm. runoilijana ja historioitsijana. Hänen isänsä Arvid Adolf A. oli vaasalaisen suutarimestarin poika ja äitinsä Anna Catarina taasen Padasjoen kappalaisen, Johan Molinin tytär. Adolf Ivar opiskeli Porvoon lukiossa 1806-1810 ja pääsi ylioppilaaksi lokakuun 5. päivänä 1810. Kolmea päivää myöhemmin hänestä tuli yliopiston viipurilaisen osakunnan jäsen. Opiskeltuaan Turun lisäksi Uppsalassa hän sai osakunnan kunniajäsenyyden 1818. Lukioaikanaan Adolf Ivar oli vallaton nuorukainen, jonka tunnetuin tempaus oli keisarillisen vaakunakotkan irrottaminen vuoden 1809 valtiopäivien kunniaksi rakennetun kunniaportin päältä. Turussa opiskellessaan hän oli mukana perustamassa Aura-seuraa. Pietariin 1816 tehdyllä huviretkellä hän sai "vastenmielisyyden" venäläistä kansanluonnetta kohtaan. Ruotsin suuruudenajat olivat taasen hänen innoittajiaan. Historian dosenttina 1819 hän lähti ru

Reino Silvanto on täydentänyt kirjassaan "Sammatti" Karjalohjan kirkkoherran, Eric Lencqvistin kokoamia tietoja koskien Karjalohjan pitäjän kylien ja niissä olevien talojen määriä sekä nimiä. Merkittävintä näissä luvuissa on se, että useat kylät ovat sulautuneet vuosisatojen kuluessa naapureihinsa. Samalla tavalla taloja on yhdistynyt tai kokonaan kadonnut. Peräti 10 kylää poistui kartalta vuosien 1460-1747 välisenä aikana. Esimerkiksi Leilä liitettiin Kiskoon hieman sen jälkeen, kun ankara tulipalo oli hävittänyt sen lähes kokonaan. Diskarlan kylä tuli osaksi Kuusia, kun taasen Kirstilän ja Haavasniemet yksinäistilat sulautuivat Katteluksen ratsutilaan. Tarttilasta tuli osa Kourjokea ja Ahtilasta Ilmoniemen Rasvan ratsutilan osa. Ropakko autioitui ja liitettiin lopulta Ilmoniemen Pukkilaan. Rahikkala jakautui Makkarjoen ja Kourjoen ratsutilojen kesken. Sammatin kappeliseurakuntaan oheisessa taulukossa mainituista kylistä kuuluivat yhdeksän alimmaista eli Kiikala/Pyölinmaa,

There are a couple of famous American bands which have (had) players with Finnish origins. The first and so far most succesful player has been guitarist Jorma Kaukonen. He was one of the founding members of Jefferson Airplane, San Francisco -based psychedelic group which later grew up as Jefferson Starship. When Starship started to fly, Jorma was already playing with Hot Tuna - a rhythm'n'blues group he foúnded with his longtime sidekick Jack Casady ( also from Jefferson Airplane ). Jorma's playing is very powerful, yet soulful. He may not have been technically the best guitarist ever but his tasteful bluesy sound is appreciated widely. Nowadays he is runnig Fur Peace Ranch with his wife - check out http://www.furpeaceranch.com Jorma writes about his Finnish blood here ! Jefferson guitar roots

V anhat puhelinkoneet 1900-luvun alkupuoliskolta ovat olleet todella kauniita käyttöesineitä. Oheisten kuvien malleissa mm. runkorakenne on koristeltu ornamentein, luurin muotoilu on paitsi kaunis myös käytännöllinen ja jopa laitteiden paristot on saatu upotettua kätevästi. Laite, jossa luuri on sijoitettu puhelimen päälle, on ns. LM Ericssonin luurankomalli vuodelta 1892. Härkätien Puhelimessa tallella olevan kappaleen valmistusvuodesta ei ole tietoa. LM Ericssonin perusti 5. toukokuuta 1846 Ruotsin Värmskogin Norrtomtan kartanossa syntynyt Lars Magnus Ericsson. Hänen vanhempansa olivat; Isä Erik Eriksson, s. 16.8.1804 Vegerbol, Värmskog - k. 4.8.1858 samassa paikassa Äiti Maria Jonsdotter, s. 21.3.1810 Mosterud, Stavnäs - k. ? Lars Magnuksen isä kuoli pojan ollessa 11-vuotias ja hän joutui työelämään lähtien kotoa 14-vuotiaana. LM Ericsson & Con -nimisisen yrityksen hän rekisteröi Tukholmassa vuonna 1876 ja viisi vuotta myöhemmin hän myi ulkomaille ensimmäiset tuotteensa. Vuonn

Toisen maailmansodan aiheuttama pula-aika päättyi Suomessa vasta syksyllä 1954. Valtion yleisostokortista leikattuja kuponkeja tarvittiin syyskuun loppuun saakka tuona vuonna, mikäli halusi hankkia kahvia tai sokeria. Näin vasta kymmenen vuotta sodan jälkeen kansa pystyi vapaasti, varallisuutensa huomioon ottaen, ostamaan näitä suomalaiseen ruokakulttuuriin olennaisesti kuuluneita tarvikkeita. Kiskon Kajalan kylässä ostokortteja näyttäisi jääneen hieman ylikin, koska arkistostani niitä löytyy useampikin kappale. Ylipainoa vastaan kamppailevan nykypäivän kansakunnan saattaisi olla hyödyllistä ottaa uudestaan käyttöön nämä ostokortit. Rasvaa ja sokeria sisältäviä elintarvikkeita saisi vain tietyn määrän kuukaudessa eikä yhtään enempää.... Tiedä sitten mitä tapahtui ns. mustan pörssin kaupassa - myytäisiinkö tiskin alta suklaapatukoita ja kolajuomia! This is a buying card from the year 1953. People were able to buy sugar and coffee only with these coupons. The amounts were limited until S

Henkikirjojen laatiminen Suomessa aloitettiin 1600-luvun alkupuolella. Niiden ruotsinkielinen nimitys oli mantalslängd, (=manttaaliluettelo). Kirkollinen väestökirjanpito yhtenäistyi vuonna 1686 säädetyllä kirkkolailla. Koska henkikirjoja on siis olemassa jo puoli vuosisataa varhaisemmalta ajalta kuin mm. rippikirjoja, antavat ne esimerkiksi sukututkijalle oivallisen lähteen. Kruunun eli valtion tarve henkikirjoille oli lähes yksinomaan verotuksellinen. Suurvalta-Ruotsin sodat 1600-luvun alussa nielivät valtavia määriä rahaa ja oli luonnollista laajentaa veropohjaa. Ruotsin valtaneuvoston päätöksellä 1634 määrättiin kannettavaksi henkirahaa jokaisesta 12 vuotta täyttäneestä kansalaisesta. Näin ollen henkikirjoja tehtiin vuosi toisensa jälkeen ja niistä on tullut erittäin arvokas perusosanen kansalliseen perintöömme. Luonnollisesti verotusmuodot ovat ajan mittaan vaihtuneet, samoin veronkantajat. Luetteloista on tullut sen sijaan pysyviä, kansalainen ei ole verojaan päässyt pakoon. Isoä

Suomen Historiallisen Seuran julkaiseman Historiallinen Arkisto -sarjan osassa 61 vuodelta 1967 Ulla Riitta Waris tekee laajalti selkoa suomalaisten arkkiveisujen sisällöstä 1700-luvn lopulta aina 1820-luvulle. Helsingin Yliopiston kirjastossa on suomenkielisissä kokoelmissa noin 4800 maallista ja 1700 hengellistä arkkiveisua sekä lisäksi suurin piirtein 750 suorasanaista arkkikirjasta. Waris selvittää lähinnä näiden tekstien isänmaallista sisältöä. Lisäksi hän luettelee lyhyin esittelytekstein tutkimuksensa näytteiden kirjoittajat. Näistä poimin tähän yhteyteen lohjalaisen opettajan pojan, Henrik Forshaellin (Forshäll), joka syntyi Lohjalla 1763. Henrik kävi koulua Turussa ja valmistui ylioppilaaksi 1780. Sen jälkeen hän opiskeli lakitiedettä ja muutti lopulta Tukholmaan. Siellä hän työskenteli meritullioikeuden sihteerinä sekä kuninkaallisena suomenkielenkääntäjänä. Tämä maamme kannalta tärkeä virka perustettiin jo 1734, mutta vakinaisen aseman se sai vasta 1788. Häneltä tunnetaan ai

Somerolla sijainnut Åvikin lasitehdas oli toiminnassa vuosina 1748-1833. Paitsi talouslasia, tuotti Åvik myös ikkunoita ja apteekkikäyttöön tarkoitettua materiaalia. Ehkä erikoisin tuote oli valkoinen luulasi, jolla voitiin jäljitellä posliinia. Åvik sijaitsi Sillanpään kylässä, jonne sen päätti perustaa kartanonomistaja Jacob Reinhold de Pont. Paikkakunnalta saatiin perustyövoimaa ja puutavaraa, mutta varsinaiset mestarit olivat saksalaisia. Yhä vieläkin Suomessa löytyviä lasinpuhallukseen keskittyneitä ammattisukuja olivat mm. Waltzerit, Bauholtzit, Frommit ja Bertlingit. Ajan tavan mukaisesti työläiset pidettiin herran kurissa ja nuhteessa tehdasta varten perustetun ruukkiseurakunnan avulla. Tämä pienoisseurakunta toimi muutaman vuosikymmenen ajan Someron kirkkoherran alaisuudessa. Vuonna 1833 Åvikissa syttyi raju tulipalo, jossa yhtä rakennusta lukuunottamatta koko ruukki tuhoutui. Sitä ei enää tämän jälkeen rakennettu, vaan Åvikista tuli maatila. Karjanhoito sekä maanviljelys lopp

Diplomaatti ja kirjailija Reino Silvanto (vuoteen 1929 saakka Sylvander) syntyi Helsingissä vuonna 1883. Hänen isänsä oli puuseppänä aloittanut Karl Kristoffer Sylvander, joka oli tullut kaupunkiin 1863 Sammatista. Vanhoilla päivillään Karl rakennutti itselleen huvilan Meilahteen. Reinon äiti oli Elviira Kallentytär, joka oli tullut 1865 Helsinkiin piikomaan. Näistä vaatimattomista oloista Reino Silvanto nousi diplomaattiseen asemaan ollen mm. Suomen Latvian suurlähettiläänä 1920-luvulla. Erityisen tunnetuksi hän tuli puolalaisen kirjallisuuden kääntäjänä. Näissä töissä hän käytti mm. sukunimiä Silva, Silvala ja Sylwander. Näistä viimeksi mainittu oli suvun 1700-luvun lopulla omaksuma nimi. Kiinnostus kirjallisuuteen oli ilmeisesti jo geeneissä, koska Karl Kristofferin isoisä oli Elias Lönnrotin isoisän veli. Tästä yhteydestä saattoi kummuta myös Reinon mielenkiinto Sammatin pitäjän vaiheisiin. Vuonna 1930 hän julkaisikin erittäin asiantuntevasti kirjoitetun ja oivaltavasti kuvitetun

Salon Seudun Sukututkijat ry:n jäsentiedote 1/2007 putkahti eilen postiluukusta. Nimellisen 10 euron jäsenmaksun maksaneille lehti tulee automaattisesti. Varsinaisina artikkeleina uusimmassa numerossa ovat mm. Hanna-Maija Saarimaan "Sukututkimus on salapoliisityötä", Juhani Kinnusen "Anna Albertina Elorannan sukua", Mikko Laihosen "Ruotujakolaitos ja ruotusotilaat" sekä Vesa Hännisen "Kruununtilan perinnöksiosto". Itseltäni mukana on artikkeli "Sukututkimus verkossa". Erityisesti M. Laihosen artikkeli on selkeydessään erinomainen. Salon seudulla asuvia sukututkijoita yhdistys suorastaan hemmottelee laajalla kokoelmalla alueen mikrofilmejä ja kortteja. Nämä ovat käytettävissä paikallisen kirjaston tiloissa. Uusimpina hankintoina näyttävät olleen Marttilan ja Paimion filmit. Yhdistyksen kotisivut löytyvät osoitteesta http://sss.genealogia.fi/stutkyh/sssry/index.htm sukututkimus Marttila Paimio

Puhelinliikenteen alkuaikoina puheluiden välittäminen tapahtui käsityönä. Halutessaan tilata puhelun, tilaaja kiersi koneensa kampea, jolloin keskuksessa asianomainen numeroläppä putosi auki. Samalla soittokello hälytti keskuksen. Välittäjä yhdisti pistokeparista vasemman tilaajan linjan reikään ja vastasi esim; "Kyrö". Tilaajan sanottua, mihin puhelun haluaa, välittäjä yhdisti parin oikeanpuoleisen pistokkeen halutun numeron reikään. Sen jälkeen välittäjä hälytti vastaanottajan painamalla pöydässä olevaa nappulaa Voitiin myös kiertää pöydän sivussa olevaa kampea. Puhelun lopussa tilaajan piti antaa loppusoitto kammella merkiksi keskukselle, että kytketyt johdot sai irrottaa. Silloin loppusoittoläppä aukesi. Keskuksenhoitajan oli silloin tällöin kuunneltava jatkuiko puhelu vielä, sillä monesti loppusoitto unohdettiin antaa. (Heli Jaakkola - Sata Vuotta Yhteydenpitoa, s. 21) Tästä satunnaisesta kuuntelusta kiersi luonnollisesti paljon tosia ja suurelta osin keksittyjä juttuja

Lönnrot vietti professor emerituksena loppuvuotensa Sammatissa ja istui kesäiseen aikaan päiväkaudet ongella. Kerran tuli kaksi ylioppilasta rantaan ja pyysi onkijaa soutamaan heidät ylitse tietämättä lainkaan, kuka ukko oli. Lönnrot teki työtä käskettyä ja kantoi kaupanpäällisiksi vieraitten matkalaukun jonkin matkan päässä rannasta olevaan taloon. Siellä vasta tuli ilmi, että tuo avulias ukko ei ollutkaan kukaan muu kuin kunnianarvoisa professori Elias Lönnrot. Toisen kerran, kun hän talonpoikaisessa puvussa hienojen herrojen seurassa saapui erääseen Lohjanjärven rannalla olevaan taloon, kysyi emäntä, kun vieraat kävivät aterialle; "Annetaanko soutuäijällekin ruokaa?" Emännän hämmästys oli suuri hänen nähdessään, kuinka herrat asettivat Lönnrotin kunniapaikalle pöydän ääreen ja puhuttelivat häntä professoriksi.... Kirjasta "Oppineita Herroja" - koonnut Tauno Karilas, WSOY 1940 Lönnrot Sammatti professori

Ajattelin tänään ilahduttaa lukijoita pienellä pätkällä varhaisimpia säilyneitä Karjaan kastettujen luetteloita. Listassa on merkille pantavaa lähinnä ne muutavat sukunimet, joita lasten isillä esiintyy. Olen tähän koonnut lyhyen luonnehdinnan nimen alkuperästä tahi käyttötarkoituksesta. Svarfvare - sotilas Hurti - sotilas Finback - ilmeisesti kotikylän mukaan saatu nimi (Finby) Pärse - kuten edellä (Päsarby) Jåddman - Joddbölen kylästä kotoisin Brusk - vasaraseppä, luultavasti Mustion ruukilta Brynting - sotilas Roslin - vääpeli Jälsman - sotilas Romsby - kotikylä Romsarby, sotilas Tötterman - alunperin Lohjan Teutarin kylästä lähtöisin ollutta sukua Kijhlberg - Kiilan kylästä kotoisin Halsberg - sotilas Lucander - rakuuna Forsman - sotilas Brusk - vasaraseppä, luultavasti Mustion ruukilta Svarfs - sotilas Finström - sotilas Kurman - sotilas Trast - ? Finström - sotilas Österman - sotilas Österling - rakuuna Rinderberg - ratsutilallinen Kasabyn kylästä Wulf - lasimestari Rejbölen ky

Esiäitini Ebba Wellink oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso kaatui Isokyrön Napuen taistelussa lopputalvesta 1714 ja nelisen vuotta myöhemmin Ebba nai kapteeniksi ylenneen Adolf Johan Sahlon. Adolf oli syntyisin ilmeisesti Karjalasta. Hän liittyi vapaaehtoisena Inkerinmaan rakuunarykmenttiin 1705, jossa yleni vääpeliksi. Mainitaan vänrikkinä Uudenmaan jalkaväkirykmentisssä 18.7.1771 ja luutnanttina 26.8.1713 sekä edelleen kapteeniluutnanttina 31.8.1714. Kapteeniksi hänet ylennettiin 10.2.1718. Luutnanttina yliluutnantin komppaniassa 10.10.1721. Adolf Johan kuoli Vihdissä ja haudattiin toukokuun 11. päivä Juotelan talon hautaan. Juotelan talo sijaitsi Vanhalan kylässä. Ebban kolmas puoliso oli Ahvenanmerellä kuollut everstiluutnantti Gustaf Adolf von Konow. Gustaf Adolf kuului Ruotsin ritarihuoneeseen introdusoituun aatelissukuun, jonka vaakunaa voit ihailla tästä . Ebban ja Adolf Johanin tytär Maria Helena Sahlon puolisoksi tuli silloinen vänrikki, myöhempi kapteeni Carl Jo

Päivitin pienen tauon jälkeen kotisivujeni esi- ja jälkipolvitaulustoja. Suomusjärven Arpalahden Lassen jälkeläisluettelo kasvoi kolmella perheellä ja isoäitini isän, Kustaa Verholan esipolvitaulusto Magnus Koskmanin vanhemmillani ja isovanhemmilla. S. Nylander toimitti minulle ystävällisesti tietoja Karjaan paikallisarkistosta ja ne osoittivat Magnuksen kuuluneen Baltiasta kotoisin olleisiin sukuihin. Magnus syntyi Nurmijärvellä yhdessä kaksoisveljensä kanssa vuonna 1713. Hänen äitinsä kuului Liivinmaalla asuneeseen von Berg -sukuun. G Rein on kirjoittanut tästä suvusta artikkelin Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjaan 12 vuonna 1928. Otsikkona on raflaavasti "Köyhä aatelisperhe". Suomusjärvi Koskman Karjaa

Tämä aukeama on vuonna 1940 julkaistusta neuvostoliittolaisesta karttakirjasta. Olisivatkohan nämä kartat olleet jonkinasteisia salaisuuksia viime sotien aikaan? Huomaa erityisesti Moskovan rakentuminen suurista ympyröistä tai Alma-Atan tiukka ruudukkomaisuus. This picture is taken from a Soviet Union era atlas which was printed in the 1940. Maybe these kind of maps were military secrets during the WWII? Please note the circular profile of Moscow or the square shape Alma-Ata. Moskova Alma-Ata atlas

Kirjoitin 14.12.2006 artikkelissani Amerikkaan siirtolaiseksi lähteneestä Albert Nymanista. Hänen lapsenlapsensa poika, Ken Powell, lähetti minulle ystävällisesti suvun hallussa säilyneitä asiakirjoja skannattuina. Näitä ovat mm. Albertin virkatodistus sekä hänelle Hangossa myönnetty passi. Edelleen Kenin luvalla julkaisen ne tässä pienenä muistona Lohjansaaren Hermalasta suureen Länteen lähteneestä uskalikosta. Ensimmäisen rivin linkin takaa löydät tuon joulukuisen tekstin sekä Albert Nymanin esipolvitauluston . emigration Nyman Hermala

Terhi lähetti minulle ystävällisesti lisäyksiä koskien viime perjantain tekstiäni . Tuossa viestissä näkyvä komea päärakennus valmistui vuonna 1829. Tarkka päivämäärä näkyy talon toisessa päädyssä. Isäntänä tuohon aikaan oli Efraim Eliaksenpoika Alen puolisonaan Ulrika Linden Laperlan Jaakkolasta. Efraimin esipolvitauluston löydät tästä. See the article on Efraim Alen Suomusjärvi Alen ratsutila

Answers given by 2nd grade school children to the following questions: Why did God make mothers? 1. She's the only one who knows where the scotch tape is. 2. Mostly to clean the house. 3. To help us out of there when we were getting born. How did God make mothers? 1. He used dirt, just like for the rest of us. 2. Magic plus super powers and a lot of stirring. 3. God made my Mom just the same like he made me. He just used bigger parts. What ingredients are mothers made of? 1. God makes mothers out of clouds and angel hair and everything nice in the world and one dab of mean. 2. They had to get their start from men's bones. Then they mostly use string, I think. Why did God give you Your mother & not some other mom? 1. We're related. 2. God knew she likes me a lot more than other people's moms like me. What kind of little girl was your mom? 1. My Mom has always been my Mom and none of that other stuff. 2. I don't know because I wasn't there, but my guess would

Suomusjärven pitäjän Enäjärven rannalla sijainneen Arpalahden rusthollin isäntiä tunnetaan nimeltä jo vuodesta 1540 lähtien. Historian hämärissä Gudmund Laurinpoika (Gudmund Larsson) isännöi taloa vuoteen 1567. Vuonna 1888 talon osti läheisen Salitun Uudentalon rusthollarin poika Karl Wigilius Wikström, joka kuului Tenholasta kotoisin olleeseen ja laajalle alueelle Länsi-Uudellamaalla levinneeseen sukuun. Hän maksoi heinäkuussa 1888 talosta tiluksineen 26605 markkaa. Karl toimi mm. kunnallislautakunnan esimiehenä ja luopui Arpalahden isännyydestä vasta 1919. Tämän kuvan ottajasta ei ole enää tietoa - luvan sen käyttöön tässä yhteydessä on ystävällisesti antanut Terhi Arpalahti - kiitoksia! Suomusjärvi Wikström ratsutila

Opettaja A. Björck kirjoitti vuonna 1879 muistiin seuraavan tarinan Tattulasta; ""Kuulinpa vielä kertomuksen toisestakin mainiosta hovista, jota kutsuttiin Tattulan kartanoksi. Perttelin kirkolta kaksi virstaa Kuusjoelle päin on Tattulan kylä. Mainittu kylä on taloineen ollut Tattulan kartanona."" Taru lienee totta, koska alueelta löytyy vielä pelto, jota kutsutaan Kartanon pelloksi. Tällöin löytyi vielä tienjäännöksiäkin kirkolle päin. Joidenkin vanhusten kertoman mukaan kartanonherra olisi ollut mainio sotaherra, toiset pitivät häntä vain keppiherrana, ei virkaa ja syntyjään ulkomainen "von Svellineh", (ehkä Muurilan omistaja Kustaa Mauritz Vellingk, joka oli ylimääräisenä asessorina Turun Hovioikeudessa, mutta erotettiin virasta). Kerrotaan, että kerran kun muu kartanon väki oli mennyt kirkkoon, jäi kartanonherra rouvineen kotiin laittaen tuohimyttyjä huoneittensa alle ja sytyttäen ne tuleen. Sen jälkeen hän lähti teille tietymättömille. Kirkkoväki koti

Blogin rakenne on pienessä muutoksessa, joten valitan mahdollisia turhia päivitysilmoituksia tms... Tilanne normalisoituu 5.1.2007 mennessä.

Lohjan Saarenpään tila oli yksi paikkakunnan suurimmista rustholleista. Sen omistajista on merkintöjä jo vuodesta 1549 alkaen, jolloin sitä isännöi Thomas Johansson. Hänen jälkeläisensä hallitsivat tilaa pitkälle 1700-luvulle. Myöhemmistä omistajasuvuista voidaan mainita mm. Österholmit, Hägerströmit ja ennen kaikkea Ekqvistit. Pertti Hirvosen antaumuksellisen työn tuloksena syntynyt kirja "Emäntiä ja Isäntiä" kertoo Saarenpään ja kaikkien muiden Lohjansaaren talojen omistajista. Kirjaa voi kysellä vaikka kaukolainaksi ainakin Lohjan kirjastosta. Oheinen kuva vuodelta 2002 on Saarenpään nykyisestä päärakennuksesta. Technorati tägit: [rustholli] , [rustholli] , [lohja] , [lohja] , [sukututkimus] , [sukututkimus]

Tasan 116 vuotta sitten syntyi Sammatin Luskalan kylän Enqvistin talon Ruokjärven torpassa tyttövauva Juho Johanssonille ja Edla Heleniukselle. Kasteessa hän sai nimen Alma. Aikanaan Alma meni naimisiin itseään 12 vuotta nuoremman, Sauvosta kotoisin olleen Johannes Lundgrenin kanssa. Alma, kuten lähes kaikkien sammattilaisten torppien lapset löytää helpoiten Toivo Haation erinomaisesta teoksesta "Torpat ja Torpparit". Kirjan voit tilata suoraan tekijältä www.haatio.com Tässä Alman syntymäpäivän muistoksi hänen vajavainen esipolvitaulustonsa. See the article on Alma Johansson

Näillä näkymin 7.3.2007 klo 19.00-21.00 vietetään Tarvasjoen kirjastossa sukututkimusiltaa. Esitelmöitsijöiden aiheena netin käyttö sukututkimuksessa sekä sukukirjan julkaiseminen. Koska lopullista varmuutta illan päätähdistä ei ole vielä, en uskalla mainita heidän nimiään. Joka tapauksessa luvassa on mielenkiintoista kuultavaa ja ehkä nähtävääkin. Mikäli kaikki loksahtaa kohdalleen, on tilaisuus nähtävissä myös netissä, livenä :) Kyllä täällä maakunnissakin tapahtuu - uskokaa pois. Tässä vaiheessa iso kiitos Kotiseutuyhdistys Tarvaisille, joka tulee olemaan illan vastuullinen järjestäjä! Paikkoja on rajoitetusti, joten ennakkoilmoittautumisia otetaan vastaan.