Koska henkikirjoja on siis olemassa jo puoli vuosisataa varhaisemmalta ajalta kuin mm. rippikirjoja, antavat ne esimerkiksi sukututkijalle oivallisen lähteen.
Kruunun eli valtion tarve henkikirjoille oli lähes yksinomaan verotuksellinen. Suurvalta-Ruotsin sodat 1600-luvun alussa nielivät valtavia määriä rahaa ja oli luonnollista laajentaa veropohjaa. Ruotsin valtaneuvoston päätöksellä 1634 määrättiin kannettavaksi henkirahaa jokaisesta 12 vuotta täyttäneestä kansalaisesta. Näin ollen henkikirjoja tehtiin vuosi toisensa jälkeen ja niistä on tullut erittäin arvokas perusosanen kansalliseen perintöömme. Luonnollisesti verotusmuodot ovat ajan mittaan vaihtuneet, samoin veronkantajat. Luetteloista on tullut sen sijaan pysyviä, kansalainen ei ole verojaan päässyt pakoon.
Isoäitini isoisä merkittiin Karjalohjalla kirjoihin ja kansiin vuoden 1875 luetteloissa. Pitäjänsuutari August Warelius asui Makkarjoen kylässä vaimonsa Eva Matildan kera. Perhekuntaan kuului myös Augustin tädin poika, Alexander Rosendahl. Alexander vaihtoi 1890-luvulla sukunimensä Laaksoseksi.
Koska Augustin ja Eva Matildan lapset olivat alaikäisiä, heidän nimiään on turha hakea tästä henkikirjasta. Kokonaislukumäärään heidät on laskettu mukaan - Wareliusten kohdalla on ao. sarakkeessa luku 6. Lisäksi mainitaan samassa taloudessa asuva palvelusväki eli tässä tapauksessa renki Rosendahl.Ensimmäisestä sarakkeesta oikeanpuoleisella sivulla voidaan nähdä, että varsinaisia veronmaksajia oli yhteensä kolme; kaksi miestä ja yksi naista.
Makkarjoki Warelius Rosendahl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti