Juhan suku-uutiset

Keravan museo Turun ja Helsingin välisen moottoritien varrella, Halikon Kydön kylässä sijaitsi aikanaan Ylimmäisen eli Ylitalon rustholli. Yksi sen torpista oli nimeltään Nummenpää. Vuoden 1785 tienoilla Nummenpään torppariksi tuli Vässilän entinen renki, Erkki Antinpoika. Puoliso Valpuri Heikintytär oli talon omia tyttäriä. Vuoteen 1800 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta. Yhteiselo loppui Valpurin kuolemaan keväällä 1808. Jo saman vuoden syksyllä Erkki meni uudelleen naimisiin Pamsilassa asuneen piika Leena Matintyttären kanssa. Leena oli syntynyt Märyllä sotilaan tyttärenä 1779. Ikäeroa sulhaseen oli tasan 20 vuotta, sillä Erkki syntyi Peräkydöllä 1759. Varttuneesta iästään huolimatta hänestä tuli isä vielä neljä kertaa uuden vaimonsa kanssa. Nuorin näistä jälkeläisistä oli tammikuun alussa 1821 syntynyt tytär Riitta Liisa. Isä-Erkin kuoltua 1836 aloitti Riitta Liisa pitkän uransa piikana. Ensimmäisenä työpaikkana oli Kolkkilan kylässä sijainnut torppa, missä

Janakkalan Viralan kylän Äijälässä syntyi heinäkuussa 1844 torpparin poika Vilhelm. Hänen vanhempansa olivat Erik Johan Johansson ja Greta Johansdotter. Sekä isä että äiti olivat torppareiden lapsia, Erik Johan Äijälästä ja Greta Haagasta. Heidät oli vihitty 1837 ja vuoteen 1856 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuolleena. Vilhelm lähti kotoaan vuoden 1865 lopulla mennen rengiksi Viralan Rekolan rälssitaloon. Siellä hän ehti olla normaalin sopimusajan eli vuoden, jonka jälkeen tie vei Tarimaan Räikälän verotaloon. Räikälässä Vilhelm viihtyi useamman vuoden ja vasta 1871 hän hakeutui uuteen pestiin. Tällä kertaa paikka oli todella upea, sillä Sauvalan kartano oli muodostettu jo 1600-luvulla kylän talonpoikaistaloista. Vuodesta 1864 sen oli omistanut Danielsson -suku. Vilhelm Eriksson tai Ville, kuten häntä aikalaiset kutsuivat, viihtyi mainiosti Sauvalassa. Myös isäntäväki oli häneen erittäin tyytyväinen ja vuodesta 1892 kartanoa isännöinyt Väinö Daniel