Siirry pääsisältöön

Habsburgit ja sisäsiittoisuus

Carlos II de España.
Juan Carreño de Mirand
via Wikimedia Commons
Genin avulla voi tietyin varauksin tarkastella mielenkiintoisia asioita. Yksi silmiini osunut tarina kertoo Espanjaa 1600-luvulla hallinnesta Kaarle Toisesta (Carlos II de España). Hän kuului 1300-luvulta alkaen Itävaltaa, Espanjaa ja Pyhää Rooman valtakuntaa hallinneisiin Habsburg-sukuisiin kuninkaallisiin. Viimeiset Habsburgit joutuivat luopumaan vallastaan vasta 1900-luvulla. Esimerkiksi Ranskan kuuluisia päänsä menettänyt kuningatar Marie Antoinette kuului tähän sukuun.

Valitettavasti erilaisten, monimutkaisten vallanperimysseikkojen ja muiden syiden takia Habsburgien linjassa oli aivan liikaa sisäsiittoisuutta. Espanjan Kaarlen kohdalla tämä kävi suorastaan kohtalokkaaksi. Kuten oheisesta sukupolvikaaviosta voi todeta, hänen esivanhemmissaan oli jo viidessä sukupolvessa todella monta kertaa samoja nimiä.

Suvussa oli eräitä voimakkaita piirteitä, kuten ylisuuret leukalinjat ja suuri kieli. Espanjan kuninkaamme kohdalla nämä ja monet muut ominaisuudet, jotka luultavasti johtuivat sisäsiittoisuudesta, olivat suorastaan kohtalokkaat. Hän pystyi hädin tuskin puhumaan tai edes syömään ylisuuren leukansa takia. Hänen tiedettiin myös kuolaavan valtavasti. Kävelemään Kaarle II oppi vasta kahdeksan vuoden iässä ja silloinkin vain suurien vaikeuksien kautta.

Vaikka hän oli kaksi kertaa naimisissa, kerrotaan vaimojen suorastaan pelänneen hänen ulkonäköään.  Lapsia Kaarle II ei saanut kummankaan puolisonsa kanssa, ehkä juuri sukurasituksesta johtuen. Kun kuningas kuoli ilman perillisiä 1700 vain 39-vuoden iässä, loppui Habsburgien valta Espanjassa kuin seinään.




Kommentit

  1. Geneetikko Adam Ruthefordin vuonna 2019 suomennetussa kirjassa "Lyhyt historia meistä kaikista. Ihmiskunnan tarina geenien kertomana." tarkastellaan Habsburgien suvun sisäsiittoisuutta geneettisestä näkökulmasta. Kirjassa kerrotaan espanjalaisten geneetikkojen laskeneen sisäsittoisuuden asteen Kaarlen esipolvista. Tulos oli, että monessa sukupolvessa jatkuneiden sukulaisaviolittojen tuloksena kuningas kaarlen syntyperä oli enemmän sisäsittoinen kuin olisi ollut veljen ja sisaren lapsilla. Näillä sisäsittoisuutta kuvaava suhdeluku olisi 0,25, mutta kaarlella se oli 0,254.

    VastaaPoista
  2. Eikös Habsburgin sukulinjaa jatka osittain Ruotsin Kaarle XVI Kustaa ? Ainakin prinsessa Viktorialla on vahvat leuat.

    VastaaPoista
  3. Vahvat leuat taitavat tulla äidin puolelta. Isällä on vähemmän vahvat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vähän hankalampi tapaus

Eräs rakuunaesi-isistäni on aina jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eikä vähiten sen takia, että hänen tutkimisensa on ollut työlästä. Se ei myöskään ole onnistunut omin avuin, vaan mm. Ylioppilasmatrikkelin koostaja Yrjö Kotivuori ja Suku Forumin vakiokäyttäjät antoivat kymmenisen vuotta sitten olennaiset tiedot.   Aikoinaan ongelmana oli löytää isä kahdelle veljekselle Juholle ja Yrjölle, jotka toimivat räätäleinä Karjalohjalla. Heidän isänsä identiteettiin saadaan vihje Pohjan ja Karjalohjan käräjien pöytäkirjoista vuosilta 1737, 1745 ja 1756. Ensin mainittu [1] kertoo Juhon olleen nuoren rengin Kiskon Leilästä ja toinen paljastaa hänen sukunimekseen Leijel. Vuonna 1756 pidetty oikeudenistunto kertoo Juhon ja Yrjön olleen veljeksiä. Nämä tiedot ovat oleellisia oikean sukujohdon varmistukseksi. Lisävihjeenä on tieto nimestä Leijel, joka yhdistää miehemme erääseen rakuunaan Kiskon Leilässä. Kyseinen Yrjö Sipinpoika Leijel tai Lägel (nimiasu vaihtelee eri lähteissä) oli rakuuna Uude

Kapteeni 1500-luvulta

Tarinat suorista esivanhemmistani, jotka olivat sotilaita, tuntuvat jatkuvat loputtomiin. Tällä kertaa matkataan Länsi-Uudenmaan Karjalohjalle, Katteluksen kylään tutustumaan hieman erääseen Sven Erikssoniin, joka oli tullut sinne Ruotsista saakka. Sven oli syntynyt ennen vuotta 1540.  Sven Erikinpoika oli jo vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies eli käytännössä kapteeni arvoltaan. Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha, 25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana. Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kir

Sisällissodan uhri

Omissa, suorissa esivanhemmissani näitä sotamiehiä tuntuu riittävän enemmän kuin osasin arvatakaan tätä juttusarjaa aloittaessani. Tällä kertaa tarina päättyy itsenäisyytemme vuosiin, mutta aloitetaan alusta. Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen. Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti o