Hausjärveläinen tapa hankkia kirja

Hausjärven Oitin kylässä huomattiin talvella 1902-1903 erään mielenkiintoisen kirjan ilmestyneen. Tämä teos oli nimeltään "Pahkakuppi ynnä muita kertomuksia". Kyseessä oli oman pitäjän miehen, Kalle Kajanderin (1862-1928) kirjoittama kirja. Kajanderin tyyliä kuvaillaan "hämäläisellä huumorilla höystetyksi realismiksi".

Ikävä kyllä hausjärveläisten intoa tätä uutuuskirjaa kohtaan laski sen kallis hinta; kaksi markkaa ja 75 penniä! Isännät pitkin Oitin kylää laskivat, että jos kaikki mokoman opuksen hankkivat, jäävät pian talot pitämättä. Tinkiminen ei tullut kyseeseen, sillä työmiehen palkasta voitiin napsaista tarvittaessa osa pois, mutta kirjan osalta oli maksettava pyydetty hinta täsmälleen.

Joku sai sitten idean, että kulut eivät nousisi kovin korkeiksi, jos "Pahkakuppi" hankittaisiin yhteistyöllä. Näin aloitettiin kova touhu osakkaiden kokoamiseksi ja tuota pikaa oli koossa isäntiä, käsityöläisiä ja muuta väkeä 11 hengen verran. Näin kullekin osakkaalle jäi maksettavaa vain kohtuulliset 25 penniä.

Tämän jälkeen jäi pohdittavaksi se, kuka kyseisen kirjan saisi ensimmäisenä lukea. Tästä selvittiin arpaa heittämällä ja kirjan saavuttua Hausjärven Oitin kylään, sovittiin sen viipyvän yhdellä osakkaalla vain kolme vuorokautta. Tuon ajan kuluessa piti "Pahkakuppia" lukea niin, että "silmät kangistuvat". Kun kaikki 11 osakasta olivat vihdoin lukeneet kirjan, lahjoitettiin se ennalta tehdyn päätöksen mukaisesti lainakirjastolle.

Kalle Kajanderin tyyliin voitu tutustua Oulun kaupunginkirjaston digitoidun aineiston kokoelmassa "Oulun Arkki".

Mestattu ja poltettu roviolla

Sääksmäen pitäjän Huittulan kylän Häkärlän rusthollin piika Kaisa Lisa Lindsten sai toukokuussa 1783 aviottoman tyttären, jonka nimeksi tuli Hedvig. Itselleni tuntemattomasta syystä Hedvig mainitaan jatkossa patronyymillä Andersdotter, vaikka ainakaan pitäjän kastettujen luettelosta ei tälle löydy selitystä. Äiti Kaisa Lisa ei koskaan mennyt naimisiin ja kuoli naimattomana Sääksmäellä talvella 1833. Sen sijaan tytär Hedvig lähti jo hyvin nuorena maailmalle tuhoisin seurauksin. (Sääksmäen kappalaisena vuosina 1765-86 oli syntyjään turkulainen Jakob Lindsten, mutta hänen mahdollista yhteyttään Kaisa Lisaan en ole tutkinut).

Hedvigin tie vei Hausjärven ja Janakkalan pitäjiin. Ollessaan piiakana Hausjärven Karan talossa, hän ajautui intiimiin suhteeseen isäntä Fredrik von Konowin sukulaismiehen kanssa. Suhteesta syntyi tyttölapsi. Tästä rikoksesta kristillisiä oppeja vastaan Hedvig sai ankaran puhuttelun pitäjän kirkkoherralta.

Karalta Hedvig lähti sitten Janakkalan Leppäkosken kartanoon, missä lähes samat tapahtumat toistuivat ja nuori piika tuli toistamiseen raskaaksi. Samoihin aikoihin hän joutui joistain muista rötöksistään Hämeenlinnan vankilaan synnyttäen siellä tämän toisen, aviottaman lapsensa. Pettyneenä kartanon herrojen välinpitämättömyyteen teki Hedvig hurjan päätöksen. Hän päätti tapattaa itsensä, koska itsemurhan tehnyt ei olisi päässyt taivaaseen.

Niinpä eräänä heinäkuisena päivänä 1805 Hedvig lainasi kirveen Leppäkoskeen kuuluneesta Männistön torpasta ja käveli sitten kirves kourassa Ryttylään. Siellä hän jäi tien varteen odottamaan erästä mamselli Friskiä, jonka tiesi olevan tulossa Hausjärven Karhin talosta. Nähtyään mamsellin, lähti Hedvig seuraamaan tätä. Muutamien satojen metrien päässä Leppäkosken kartanosta elämäänsä kyllästynyt piika sitten karkasi pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun lyöden tämän kirveellään kuoliaaksi.

Ilmeisesti Hedvig ei edes yrittänyt paeta kaamean tekonsa jälkeen, vaan suunnitelmansa mukaisesti jäi oikeuden armoille. Oikeuden oli helppo tehdä tutkimus tästä onnettomasta tapauksesta ja lopputuloskin lienee ollut selvä jo etukäteen. Hedvig tuomittiin menettämään henkensä ja tuomion täytäänpano tapahtuisi heinäkuun 11. päivänä vuonna 1805.

Todennäköisesti mainittuna päivänä väkeä saapui runsaasti Turengin ja Kuumolan tienhaaraan, missä paikallinen mestauspaikka sijaitsi. Todennäköisesti ulkopaikkakuntalainen mestaaja oli kirveineen valmiina ja näin onneton Hedvig menetti henkensä vain 22 vuoden iässä. Mestaajan jälkeen ruumis ja pää poltettiin roviolla, aivan kuin pelkkä kuolema ei olisi ollut tarpeeksi voimallinen rangaistus.

Hedvigin uhri, mamselli Maria Frisk joutui puolestaan odottamaan yli seitsemän kuukautta päästäkseen haudan lepoon. Vasta helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 1805 hänen jäännöksensä laskettiin Janakkalan kirkkomaan uumeniin. Kuolisyyksi haudattujen luettelossa on merkitty karusti "mördad", murhattu.

Mitenkään ainutkertaisesti tapahtumasta Janakkalan historiassa ei kuitenkaan ollut kyse. Jo vuoden 1761 kesällä oli palveluspiika Maria Jöransdotter menettänyt päänsä ja joutunut lisäksi teilatuksi. Yleensä teilauksessa tuomitun ruumis asetettiin yhdelle teilipyörälle ja toisen teilin päälle joutuivat irti leikattu käsi ja pää. Tämän näyn uskottiin pitävän ohikulkijat kaidalla tiellä ja sen takia mestauspaikka ei ollut mikään syrjäinen mäentausta. Päinvastoin nämä näyttämöt pyrittiin sijoittamaan vilkasliikenteisiin risteyksiin.