Ideoita sukutarinoihin

Parhaat sukutarinat ovat usein täynnä yllätyksiä, salaisuuksia, iloa ja surua. Ne kertovat menneistä ajoista, esivanhempiemme elämästä ja siitä, miten heidän tarinansa ovat vaikuttaneet meihin tänään. Sukutarinoita löytää parhaiten haastattelemalla ihmisiä. Samalla on muistettava erottaa tarinat faktoista. Molemmat kun ovat ihan yhtä tärkeitä.

Jos haastateltavia ei ole tai mennään pitkälle taaksepäin historiassa, täytyy tarinoita etsiä muualta: käräjäkirjoista, sanomalehdistä, pitäjänkokousten pöytäkirjoista tai vaikka isojakokarttojen selitysosioista. 

Kaikista aikuiseksi eläneistä henkilöistä pystyy tekemään vähintään pari A4 -arkkia tarinaa, kunhan malttaa selvittää elämän alusta loppuun saakka - kaikki yksityiskohdat huomioiden. 

Tarinat voivat edetä myös teemallisesti, tässä muutamia kivoja ehdotuksia mietintämyssyyn laitettavaksi!

Esimerkkejä sukutarinoista:

• Sotasankarit: Monilla suomalaisilla suvuilla on tarinoita sodissa taistelleista sukulaisista. Nämä tarinat voivat kertoa rohkeudesta, uhrauksista ja selviytymisestä vaikeissa olosuhteissa.
• 
  
• Maahanmuuttajat: Suomessa on paljon sukuja, joiden juuret ovat muualla maailmassa. Nämä tarinat voivat kertoa sopeutumisesta uuteen kulttuuriin, haasteista ja onnistumisista uudessa kotimaassa.
• 
  
• Rakkaustarinat: Sukutarinat eivät ole pelkästään historiallisia dokumentteja. Ne voivat myös kertoa kauniista rakkaustarinoista, jotka ovat kestäneet aikaa ja sukupolvia.
• 
  
• Salaisuudet ja skandaalit: Joskus sukutarinat paljastavat myös salaisuuksia, kuten avioliiton ulkopuolisia lapsia, rikoksia tai muita vaiettuja tapahtumia. Nämä tarinat voivat olla järkyttäviä, mutta ne voivat myös auttaa meitä ymmärtämään menneisyyttämme paremmin.
• 
  
• Perinteet ja tavat: Sukutarinat voivat myös kertoa perinteistä, tavoista ja uskomuksista, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Ne voivat auttaa meitä ymmärtämään, mistä olemme tulleet ja miksi teemme asioita tietyllä tavalla.

Savonlinnan kylpylässä

Savonlinnan kylpylä perustettiin vuonna 1896. Se rakennettiin Vääräsaarelle, joka valittiin tarkoitukseen parhaiten soveltuvaksi paikaksi useiden vaihtoehtojen joukosta. Kylpylän perustaminen oli merkittävä ponnistus pienelle kaupungille, ja se sai taloudellista tukea sekä yksityisiltä että valtiolta.

Kylpylä laajeni nopeasti ja siihen rakennettiin mm. ravintola, juhlasali ja keilaradat. Myös Sulosaarelle rakennettiin useita huviloita majoittamaan kylpyvieraita. 1900-luvun alussa suunniteltiin laajennusta ympärivuotiseen toimintaan, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti nämä suunnitelmat.

1928 juhlasali paloi, mikä oli suuri takaisku kylpylälle. Pulavuodet vaikeuttivat toimintaa entisestään, ja vuonna 1933 kylpylä myytiin kaupungille. Uusi yhtiö, Savonlinnan Kylpylaitos Oy, perustettiin vuonna 1937 ja kylpylän toiminta käynnistyi uudelleen. Sotien vuoksi toiminta oli kuitenkin jälleen keskeytyksissä vuosina 1941-1944.

Kylpylässä vieraili paljon väkeä eri puolilta Suomea, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa myös Pietarista ja Itämeren maakunnista. Kylpylässä tarjottiin monenlaisia hoitoja ja viihdykettä, ja se oli tunnettu mm. perinteisistä Olavinpäivän juhlistaan. Kylpylässä työskenteli myös useita lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa, jotka olivat tärkeitä kylpylän toiminnan kannalta.

Kylpylän historiassa nähtiin niin nousuja kuin laskujakin, mutta se säilytti pitkään asemansa tärkeänä osana Savonlinnan historiaa ja matkailuelämää.

Vanha kylpylärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1964. Tulipalon jälkeen perustettiin Savonlinnan Terveyskylpyläsäätiö. Se käynnisti uuden kylpylaitoksen ja hotellin suunnittelun. Uusi Kylpylä Hotelli Casino avattiin keväällä 1969 ja laajennettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1974.


Lähteet

https://www.spahotelcasino.fi/hotelli/historia/
Savonlinnan Kylpylaitos 1896-1946

Kuva

Tampereen historialliset museot - kylpylaitos vuonna 1899

Sotaväestä 1600 -luvulla

Vaasa-kauden perintö

1600-luvun Ruotsin suurvalta-aikana jalkaväkijoukot muodostettiin väenotoilla, jotka periytyivät 1500-luvun puolivälistä. Väenottoja säätelivät yksityiskohtaiset ohjeet, ja niihin osallistuivat kaikki miehet tietyssä ikähaarukassa. Väenotot toteutettiin kihlakuntatasolla, ja niissä valittiin miehiä eri ruotuihin eli yksiköihin. Ruotuihin kuului yleensä kymmenen miestä perintö- tai kruununtiloilta ja 20 miestä aatelin alaisuudessa olevilta tiloilta.

Väenottojen taustaa ja toteutus

Vuonna 1630 Ruotsi ei lähtenyt kolmikymmenvuotiseen sotaan poikkeuksellisen suurin ponnistuksin, vaan sotaa käytiin pääasiassa värvätyillä ulkomaisilla joukoilla. Vuodesta 1638 alkaen Ruotsi kuitenkin perusti kansallisen armeijansa uudelleen ja kävi sotaa aktiivisesti sekä Saksassa että Tanskassa.

Väenottoja koskevat päätökset tehtiin valtiopäivillä, joissa säädyt (aateli, papisto ja porvaristo) osallistuivat päätöksentekoon. Valtiopäivillä käytiin neuvotteluja väenottojen tarpeellisuudesta ja toteutustavasta. Aatelisto ja papisto olivat usein haluttomia myöntämään miehiä armeijaan, mutta hallitus painosti heitä suostumaan väenottoihin.

Haasteet ja muutokset väenottojärjestelmässä

Väenottojärjestelmään liittyi monia haasteita. Karkuruus oli yleistä, ja miehet pakenivat palvelusta erilaisin keinoin. Aateli ei aina ollut halukas antamaan miehiä armeijaan, ja papit saattoivat jättää miehiä pois väenottoluetteloista. Myös laivaston ja maavoimien miesten välillä oli epäselvyyttä.

Vuonna 1642 väenottojärjestelmään tehtiin merkittävä muutos, kun siirryttiin miesluvun mukaisesta ruodutuksesta taloluvun mukaiseen. Tämä tarkoitti sitä, että tietty määrä taloja vastasi yhden miehen asettamisesta armeijaan. Uudistuksen tavoitteena oli vähentää väenottojen aiheuttamia ongelmia, mutta se ei täysin poistanut niitä.

Tulokset ja yhteenveto

Tutkimusjakson aikana Suomesta vietiin ulkomaille jopa enemmän jalkaväkimiehiä kuin mitä väenotoissa otettiin. Tämä johtui osittain siitä, että aateliston antamat miehet eivät aina näkyneet väenottoluetteloissa. Lisäksi jotkut miehet saattoivat palata palveluksesta ja joutua uudelleen värvätyiksi.

Väenottojärjestelmä oli monimutkainen ja siihen liittyi monia ongelmia. Siitä huolimatta se oli Ruotsin suurvalta-ajan kannalta välttämätön, sillä sen avulla saatiin koottua armeija sotien käymiseen. Väenottojen vaikutukset näkyivät laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa, ja ne aiheuttivat monille miehille ja heidän perheilleen suuria vaikeuksia.


Lähteet

Kansallisarkisto - Arkistojen Portti

https://www.digisarka.fi/kouluille/hirvikoski/elamaa-1600-ja-1700-luvuilla/armeija-ja-ruotujakolaitos/

Jussi T. Lappalainen - Valtiopäiviltä väenottopaikalle, artikkeli

Mikko Huhtamies - Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot - taloudellisis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648

Kuva

Osasuurennus - Historiska planscher, Omslag 1641-1646, SE/KrA/0426/005/1646:03 (1646), bildid: K0035040_00001