Juhan suku-uutiset

Koskella Tl asui 1800-luvun alkupuolella muurari Kustaa Sandberg, joka oli syntynyt hyvin vaatimattomiin oloihin huhtikuussa 1802. Hänen isänsä, Jättelän Pertuntalon Nummilan torppari Matti Jaakonpoika, oli kuollut hieman ennen poikansa syntymää. Näin äiti Anna Matintytär jäi yksin huolehtimaan Kustaasta sekä hänen kahdesta vanhemmasta veljestään, Heikistä ja Matista. Kauaa ei tämä tilanne jatkunut, sillä jo vuonna 1803 Anna meni uusiin naimisiin uskelalaisen Mikko Juhonpojan kanssa. Anna oli toista miestään noin 12 vuotta nuorempi. Heille syntyi Nummilan torpassa kolme lasta, joista kaikki kuolivat pienenä. Anna Matintytär menehtyi 1814 ja seuraavana vuonna Mikko toi Loimaalta itselleen uuden vaimon, Maria Simontyttären. Näin kolme veljestä joutuivat tilanteeseen, jossa kumpikaan huoltajista ei ollut heille sukua. Kustaa lähtikin tien päälle jo varhain eli 15 vuoden iässä. Kosken Tl rippikirjasta ilmenevän tiedon mukaan hän muutti tuolloin Somerolle. Seuraavan kerran Kustaan, joka nyt

Saarijärven Mahlun Ramsin talossa oli 1800-luvun loppupuoliskolla isäntänä Taavetti Erkinpoika, joka oli naimisissa Mariana Juhontyttären kanssa. Pariskunnalla oli ainakin seitsemän lasta, kun Taavetti kuoli elokuussa 1908. Perunkirjoituksessa huomattiin Taavetin olleen vauraan isännän, sillä hän jätti jälkeensä peräti 800,000 markkaan nousseen omaisuuden. Vaimo Mariana oli kuollut jo aiemmin ja niinpä em. seitsemän lasta luulivat saavansa jakaa rahat keskenään. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta ilmaantui jostain perheelle aiemmin täysin tuntematon perillinen. Saarijärven kihlakunnan välikäräjillä syyskuussa 1909 todettiin tamperelaisen, hyvin köyhän tehtaantyömiehen vaimon olevan Taavetti Ramsin laillinen perillinen. Oikeudelle näytettiin toteen, että mainittu vaimo oli Ramsin avioton tytär. Taavetti oli ennen naimisiinmenoaan ollut kihloissa erään naisen kanssa, mutta avioon saakka he eivät koskaan ehtineet. Tästä suhteesta syntyi kuitenkin lapsi, josta Ramsi itsekään ei välttämättä

Perniön pitäjän Paarskylän Kreulan talossa tapahtui tammikuun kolmantena päivänä 1821 hyvin ikävä onnettomuus. Piiat Maija Stiina Antintytär, Maija Stiina Abramintytär ja Helena Juhontytär loukuttivat pellavia Kreulan saunamökissä. Ehkä pimeänä talvipäivänä tarvittu pärevalo tai joku muu sytytti huomaamatta herkästi palavat, kuivat pellavat. Hetkessä koko sauna oli tulessa. Kaksi tytöistä pääsi ulos, mutta he menehtyivät vammoihinsa pian tämän jälkeen. Yksi piika jäi sisälle saunaan. Kun tuli vihdoin saatiin sammutettua, huomattiin hänen kuolleen, luultavasti pikemminkin savukaasuihin kuin tuleen. Näiden kolmen nuoren tytön taustat olivat seuraavat; Maija Stiina Antintytär oli Paarskylän Tuomolan Krouvin talon lampuodin, Antti Petterinpojan ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Leena Kustaantyttären vain 13 vuoden ikäinen esikoistytär. Maija Stiinan syntymän aikaan hänen vanhempansa olivat olleet Kyynämäen Ylistalon isäntänä ja emäntänä. Sieltä Antti muutti Paarskylän Tuomolaan lampuodiksi su

Vaasassa asui 1840-luvulla tanskalaissyntyinen Börge Hesse (1819-1876), joka oli ammatiltaan sirkustaiteilija. Hänen leipälajejaan olivat taitoratsastus, voimistelu, nuoralla tanssiminen, miekkailu ja ilotulitukset. Hän kiersi Suomea nimellä Wilhelm Hessen esiintyen eri kokoonpanojen kanssa. Näillä retkillä hän kävi Oulussa ja vuonna 1851 hän päätti asettua perheineen kyseiseen kaupunkiin. Wilhelm Hessen järjesti Oulussa voimistelukoulutusta ja toimi lisäksi eläinlääkärinä. Perhe sai lisätuloa majatalonpidosta, maidon myynnistä ja ilotulistusten järjestämisestä. Perheen lapsista Viktor Hugo oli syntynyt Vaasassa 1843. Hän lähti jo nuorena miehenä Amerikkaan onneaan kokeilemaan. Sisällissodan loppuvaiheissa syksyllä 1865 Viktor raportoi entiseen kotimaahansa seuraavaa; " Philadelphiasta 20.7.1865; Nyt saan jutella kuinka kävi tappelussa Fischerin luona. Meillä oli laivasto, johon kuului 8 laivaa ja 8 monitoria. Amiraali Porterin komennon alla aloimme me pommittamaan linnoitusta 7

Vuonna 1909 tehtiin Kiskon Iilijärven luona kultalöydös eräästä kalliosta. Se herätti aikanaan suurta huomiota, sillä samoihin aikoihin löydettiin läheltä myös nikkeliä. Nikkelin osalta lopputulos oli pettymys, sillä malmi oli sangen arvotonta. Kultalöydös tehtiin, kun muutama valveutunut henkilö oli osaksi metsästämässä, osaksi katsomassa kaivojen paikkoja ja kokoamassa kivinäytteitä Orijärven metsissä. Iilijärven luona oli jo 1830- ja 1850-luvuilla yritetty kaivaa kuparia, mutta louhiminen jäi ly hyeksi huonon pitoisuuden takia. Kaivausjätteissä huomattiin kuitenkin harmaata kiviainesta, joka tarkemmissa tutkimuksissa todettiin Suomessa erittäin harvinaiseksi jamesoniitiksi. Tämä taas sisältää etupäässä lyijyä, antimonia ja rikkiä. Lisäksi mukana on hitunen hopeaa, josta syystä malmi saattoi olla arvokasta. Näitä kiviaineksia miehet ottivat nyt mukaan ja tilanomistaja R. Grandin tutkiessa niitä, huomasi hän pieniä pitoisuuksia kultaa jyvinä ja lehtinä. Sama tilanomistaja oli aiemmin

Sysmän Saarenkylän Nujalan Alhiolla asui 1820-luvulta alkaen kirjanpitäjä Carl Jacob Lehnbom vaimonsa Maria Wilhelmina Holmstenin ja lapsiensa kanssa. Pariskunta oli vihitty Jyväskylän maaseurakunnassa 1825 ja Maria Wilhelmina olikin kotoisin ao. pitäjästä. Jossain vaiheessa 1840- tai 1850-lukua herra Lehnbom muutti perhe ineen Jyväskylään, mutta kauaa hän ei siellä viihtynyt. Hän nimittäin lähti teille tietymättömille eikä kukaan tiennyt minne. Samoihin aikoihin, Krimin sodan vielä riehuessa, palveli Jyväskylän komppaniassa aliupseerina eräs Sagulin -niminen mies. Mainittu komppania lähetettiin tositoimiin vuonna 1855, joten kovin kauaa ei Sagulin ehtinyt taisteluissa olla. Kuten Lehnbom hieman aiemmin, katosi myös Sagulin. Kukaan ei tiennyt minne mies oli lähtenyt tai oliko hän joutunut esimerkiksi henkirikoksen uhriksi. Vasta talvella 1870-71 asiaan saatiin molempien miesten osalta hieman selvyyttä. Tuolloin Saarijärven maanviljelysopiston johtaja, herra Wadenstierna sai yllättäen k

Kenraalimajuri ja kreivi Gustaf Vilhelm Arthur Armfeltin ja hänen vaimonsa, kreivitär Mariana Gustava Armfeltin järjestyksessä toinen lapsi oli Halikon Joensuun sukukartanossa 10.2.1850 syntynyt Carl Alexander. P erhe oli yksi Suomen arvostetuimmista ja vauraimmista. Isä Gustaf Vilhelm oli tsaarin sivusadjutanttina vuodesta 1861 aina kuolemaansa saakka 1880. Äiti Mariana taasen oli ollut tsaarittaren hovineitinä ennen avioitumistaan. Kuten sukunimistä voi päätellä, olivat puolisot sukua keskenään. Carl Alexanderilla oli kaksi sisarusta. Gustav oli veljeään kaksi vuotta vanhempi. Hän opiskeli agronomiksi ja hoiti Joensuuta kuolemaansa saakka 1887. Sisko Hedvig Lovisa sai kreivittären arvon ja kuoli Helsingissä 1923. Carl Alexander Armfelt asui sukutilallaan, mutta toimi aikoinaan ministerivaltiosihteerin apulaisena ja keisarillisen hovin hovimestarina. Koulutukseltaan hän oli varatuomari. Kun kreivi Armfelt täytti 60 vuotta 10.2.1910, pidettiin merkkipäivän kunniaksi kaksikin eri juhlaa

Uskelan kirkkoherran, Krister Agricolan ja Brita Forseniuksen poika Abraham oli syntynyt vuoden 1656 paikkeilla. Hän kävi luultavasti Turun katedraalikoulua tullen ylioppilaaksi 1670 tai 1671. Vuonna 1678 hänet vihittiin papiksi ja muutama vuosi tämän jälkeen Abraham Agricola ilmestyy Tukholman suomalaisen seurakunnan komministeriksi. Hän saattoi tosin olla kaupungissa jo 1678 kirkkoherran apulaisena. Abraham Agricola valittiin Uskelan kirkkoherraksi 1683, mutta varsinaiseen virkaan hän astui vasta 1685. Vuosina 1691 ja 1697 hän oli pappeinkokouksessa saarnaajana. Viimeksi mainittuna vuonna hän oli myös pappissäädyn valtiopäivämiehenä. Abraham oli naimisissa Margareta Andersdotterin kanssa, joka jäi leskeksi ja oli elossa vielä 1720. Perheen lapsista tunnetaan pojat Anders ja Sven. Anders kuoli naimattomana 1741. Sven oli 1720-luvulta lähtien kappalaisena Ahvenanmaan Getassa, missä hän myös kuoli 1759. Puoliso Beatan kanssa heillä oli ainakin tytär Sara, joka oli naimisissa isä Svenin

200 vuotta sitten päättynyt "Suomen sota" jätti kansan muistiin lukuisia tarinoita sekä sota- että kotirintamalta. Varsinais-Suomen Salon seutu jäi melko lailla ulkopuolelle suoranaisista sotatoimista, mutta toki sielläkin nähtiin venäläisiä joukkoja. Perimätiedon mukaan ensimmäiset venäläisjoukot tulivat seudulle pitkäperjantaina. Matkallaan Helsingistä päin sotaväki kulki Kiskon ja Muurlan halki laskeutuen ns. Tupurin mäkeä alaspäin. Vihollisten tulo aiheutti pakokauhua paikallisessa asujaimistossa. Miehet pakenivat, naiset ja lapset piiloutuivat itkien ja rukoillen. Rahat ja arvotavarat kätkettiin pahimman varalta. Rohkeimmat tosin ottivat aseen käsiinsä uhaten käydä vihollista vastaan. Samaan aikaan oli Marttilan pitäjässä eräs torppa syttynyt tuleen. Tieto tästä kulki nopeasti ja yleisesti luultiin ryssien nyt polttavan seutukunnan. Tosiasiassa venäläiset eivät syyllistyneet väkivallantekoihin, sillä joukkojen kuri oli kova. Ilkivallasta ja laittomuuksista rangaistiin an

Maanviljelijä Ville Kartano Kiikan pitäjän Unkerlan kylästä teki vuonna 1909 merkillisen keksinnön. Hän nimittäin valmisti koneen, joka "liikkeelle pantuna käy taukoomatta, siksi kunnes pidätetään". Tämä kone oli Villen mielestä käytännöllinen kuljettamaan laivoja ja rautatievaunuja sekä pyörittämään mm. tehtaita. Keksijän mukaan kone tekee tarpeettomaksi veden, höyryn ja sähkön käytön liikevoimana. Konetta Ville Kartano piti näytillä omalla maatilallaan. Kuitenkin laitteen sisälle ei päässyt näkemään, koska sen osan asiasta herra Kartano piti salaisena.Koneen päälle oli sijoitettu iloisen näköinen soturi miekka kädessään. Keksinnölleen hän aikoi hakea patenttia. Tämän talouden kokonaan mullistavan ikiliikkuja ei ollut Kartanon ainoa keksintö. Maanviljelysseura oli antanut hänelle oikein palkinnonkin pellonpienennyskoneesta. Ville Kartano ei jättänyt kehitystyötään ikiliikkujan parissa kesken, vaan onnistui tekemään siitä muutaman kuukauden päästä sata kertaa tehokkaamman kui

Lähinnä sotilaallista näkökohdista perustettu Vääksyn Anianpellon telakka sai ensimmäisen höyrykäyttöisen aluksensa valmiiksi kesäkuussa 1856. Telakka oli saanut alkunsa Krimin sodan myötä, mutta rauhan tultua uusi laiva joutui tavalliseen siviililiikenteeseen. Sen nimeksi tuli aikakaudelle sopivasti "Suomi". Höyryalus Suomi oli puurunkoinen ja sen pituus oli 46 metriä leveyden ollessa seitsemän metriä. Syvästä aluksella oli vajaat kaksi metriä. Höyrykone laivaan hankittiin käytettynä Turussa olleesta englantilaisesta Storfursten -aluksesta, joka oli tuotu Suomeen joskus 1840-luvulla. Koneen teho oli noin 80 hevosvoimaa, jolla saatiin aikaiseksi yhdeksän solmun nopeus. Itse laivarungon kasaus sujui Vääksyssä joutuisasti, sillä sitä tekemään oli palkattu ammattimiehiä Pohjanmaata myöten. Varsinainen vesillelasku tapahtui toukokuun 31. päivä kello 12.00 päivällä Päijänteen rannalla. Tilaisuus oli koonnut suuren joukon katsojia ja erityisesti ihmeteltiin valmiiksi asennettua höy

Marttilalaiset pitivät omaa pitäjäänsä vielä 1900-luvun alussa kaikin puolin kuivempana, niukempana ja rumempana kuin esimerkiksi maamme itäosia. Erityisesti oltiin sitä mieltä, että Länsi-Suomessa ei oltu annettu kansalle sitä laulunlahjaa, jota vaikkapa Kalevala edusti. Kaikista köyhimmäksi laulupitäjäksi nimitettiin nimenomaan Marttila. Vanhoja lauluja oli sieltä saatu talteen vain muutamia, kun taas 1800-luvun lopulta ei ollut olemassa oikeastaan mitään. Joka tapauksessa ns. rekilauluja tiedettiin pitäjässä lauletun aivan yleisesti. Useimmat näistä olivat kulkeneet ihmisten mukana muualta Suomesta, mutta oli joukossa varmaan joku kotikutoinenkin värssy. Tekijöitä ei tosin tiedetty ja uudemmat viisut syrjäyttivät aina vanhemmat. Tavallisesti rekilauluja laulettiin kesäiltojan piirileikeissä helavalkeilla tai muuten silloin, kun nuoriso kokoontui yhteen. Laulujen synty ei ole sidoksissa niiden esityspaikkaan. Kansanlaulut ovat saattaneet syntyä spontaanisti tilanteessa kuin tilantees

Romanien arvellaan tulleen Ruotsiin ensimmäisen kerran valtionhoitaja Sten Sturen aikaan, joskus vuosien 1513-1514 paikkeilla. Kun Suomen lehdistössä käsiteltiin prokuraattorin esitystä Suomen mustalaisasian järjestämisestä syksyllä 1864, kerrottiin Ruotsissa kärsityn romaneista yli sata vuotta ennen kuningatar Kristinan asettamaa lakia vuonna 1637. Tämä nykylukijan silmissä äärimmäisen julman lain sisältö oli seuraava; " ...kun Ruotsissa löytyy suuri joukko Mustalaisia, jotka parvittain juoksentelevat maakunnissa paikasta paikkaan ja petoksellansa, valheella, varkaudella ja noituudella pettävät ja rosvovat alamaisiltamme heidän tavaransa ja omaisuutensa, harjoittain uppiniskaisesti haureutta ja muuta jumalattomuutta riettaan tapansa jälkeen, niin säädetään sen tähden että kaikki Mustalaiset, jotka valtakunnassa löytyvät, ennen seuraavan marraskuun 8. päivää välttämättä lähtisivät valtakunnasta, jonka ohessa maaherrat, valtamiehet ja nimismiehet käsketään, jos Mustalaisia sen jäl

Johan Mårten Strömmer syntyi Pielisjärvellä 1772. Hänen vanhempansa olivat Kuhmon kappalainen Jakob S. ja vaimonsa Sofia Stenius, jotka pian pojan syntymän jälkeen muuttivat Kuhmoon. Johan Mårten opiskeli Oulun triviaalikoulussa ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1793. Hänet vihittiin papiksi 1801 ja samalla hänestä tehtiin armovuodensaarnaaja Juuan pitäjään. Sieltä hän siirtyi Pielisjärven kirkkoherran apulaiseksi jo samana vuonna. Vuoden 1814 hän oli armovuodensaarnaajana Liperissä, kunnes palasi hetkeksi Pielijärvelle, tällä kertaa kappalaisen virkaan. Sieltä hän muutti 1816 nykyiseen Jyväskylään, jossa hän oli kappalaisena kuolemaansa saakk a 1839. Johan Mårten Strömmerin puolisoksi tuli 1805 Magdalena Kristina Backman. Perheessä oli ainakin kaksi aikuiseksi elänyttä tytärtä. Strömmeriä kuvattiin aikalaisten toimesta rakastetuksi papiksi ja taitavaksi lääkäriksi, vaikka hän ei muutoin ollut mikään merkkihenkilö. Matkoillaan Pielisjärven ja Liperin erämaissa hän joutui välillä seikkailui

Vanhemman aliupseerin Turun läänin tarkk'ampujapataljoonassa, Kristian Lorentz von Hausenin ja hänen vaimonsa Ester Wahlbergin perheessä oli yhdeksän lasta, joista seitsemän oli syntynyt Marttilan pitäjän Tiipilän kylän Lammin puustellissa. Tytär Natalia ehti kuitenkin syntyä vuonna 1860 perheen ollessa tilapäisesti Turun kaupungissa. Isänpuoleista von Hausen -sukua voi jäljittää 1600-luvun Viroon ja 1500-luvun Saksaan saakka. Eräät suvun varhaisemmat haarat aateloitiin nimellä von Burghausen. Näiden Burghausenien ja Natalia von Hausenin varhaisin tunnettu yhteinen esi-isä on Saksan Thuringenissä 1500-luvulla syntynyt Jurgen Willhardt von Hausen l. Husen. Natalian löysi vaimokseen raumalainen nahkurinkisälli, Frans Ivar Nyman. Hänet mainitaan mm. Rauman käsityöläisyhdistyksen jäsenenä vuonna 1877. Häitä nuoripari vietti Aurassa joulukuussa 1885. Nahkurin ammatti oli yksi vähäarvoisimmista silloisessa käsityöläishierarkiassa ja niinpä ei ollut ihme, että Frans Ivar ryhtyi suunnittel

1860-luvun katovuodet jättivät Hämeen Härkätien varrelle Marttilaan raskaita muistoja. Koska Härkätie oli yksi valtakunnan pääväylistä, täyttyi se päivä päivältä suuremmista kerjäläisjoukoista. Paikalliset muistelivat 1900-luvun alussa, että jos emäntä talosta vain tunnin verrankin istui rukkinsa ääressä, niin kokoontui sillä aikaa kerjäläisiä tupa täyteen. Talojen saunat olivat jatkuvasti lämpiminä ja täynnä kerjäläisiä. Kaikille yritettiin antaa apua niin paljon kuin omistsa köyhistä oloista riitti. Kerjäläiset söivät jopa sioille vietävien perunoiden kuoretkin. Sen sijaan oman pitäjän köyhiä kohtaan ei Marttilassa aina osattu suhtautua samalla lähimmäisenrakkaudella. Pitäjänkokous oli toki perustanut "waiwaishuoneen" köyhäinhoitoa varten ja erityisen komitean voimin sille oli tehty säännöt. Ne hyväksyttiin syyskuussa 1867, jolloin komitean esimiehenä oli kappalainen Gustaf Grandström. Pitäjänkokouksen ajatuksena oli ollut pitää omat köyhät omassa pitäjässä työtä tekemässä.

Born in Finland, Klemettila arrived in Australia aboard a Russian vessel, he 'jumped ship' in Adelaide and found work as a labourer. He enlisted on 23 August 1915 and sailed with the 12th Reinforcements aboard RMS Malwa on 2 December 1915. After being transferred to the 48th Battalion, he was awarded the Military Medal (MM) for his actions on 20-22 August 1918 at Lihons, France. His citation reads " For conspicuous gallantry and devotion to duty at Lihons on the 20th August 1918. Enemy snipers were very active and held commanding positions causing front line troops a considerable amount of trouble. Pte Klemetilla (sic) in company with Pte J C Fraser went out and secured sniper positions in the vicinity of the front line. This soldier through his keen observation greatly assisted in accounting for two of the enemy killed and another wounded. At 11am on the 22nd August the enemy put down a heavy barrage on our front and support lines and although only in a concealed and not

Tammikuun neljäntenä päivänä 1896 kuoli lähes 80 vuoden iässä Oulun tervahovin pitkäaikaisin inspehtori, Petter Henrik Junnelius. Hänen vanhempansa olivat olleet kauppias Carl Fredrik ja Maria Junnelius Oulusta. Perheessä oli yhteensä 11 lasta ja Petter Henrik oli heistä neljänneksi nuorin. Petter Junnelius pääsi ripiltä syksyllä 1830 ja loppvuodesta 1840 hän meni naimisiin Brita Elisabet Kraftmanin kanssa. Hän oli työskennellyt tervahovin inspehtorin, Waldemar Lemonin apulaisena ja tämän erottua 1839 tuli Junneliuksesta tämän kaupungille äärettömän tärkeän laitoksen luottomies aina vuoteen 1884 saakka. Krimin sodan aikaan 1854 englantilaiset tekivät tuhojaan Oulussa saakka mm. sytyttäen tulipaloja. Petter Junneliuksen onnistui pelastamaan inspehtorin asuinrakennuksen tuholta. Tästä uroteosta Oulun kauppaseura palkitsi hänet muistolahjalla, joka oli hopeinen kermakannu. Muistosanoissaan aikalainen kirjoitti Junneliuksesta mm. seuraavaa; Oulun tervahovi oli 1840- ja 1850-luvulla merimie

Valtioneuvos Topeliuksen perustamasta "tammikuun 14. päivän rahasto" jaettiin vuonna 1896 neljä eri kunniapalkintoa ansioituneille kansalaisille. Palkinnot jakoi Kansanvalistusseura ja se oli päättänyt antaa ne seuraaville henkilöille; Sanna Wassberg , lastenopettaja Munsalan Harjulasta. Hän oli syntynyt 1827 ja oli jo 40 vuoden ajan erittäin uskollisesti ja taitavasti, hyvällä menestyksellä köyhissä sekä ahtaissa oloissa vaikuttanut lastenopettajana pienessä mökissään. Opetustyön lisäksi hänellä oli hoidettavanaan kivuloinen tyttärensä. Opettajar Wassbergin vanhemmat olivat sotilas Johan Abamsson Vassberg ja vaimonsa Brita Larsdotter Munsalan Monån Hussfolkilta. Sanna oli ainakin yksi sisar, häntä pari vuotta vanhempi Anna Lisa. Maija Kaisa Jernqvist , lastenopettaja Kangasalan Tursolasta, oli syntynyt 1828 Iitin pitäjässä. Tosin kastettujen luettelosta ei ao. paikkakunnalta löydy kyseistä lasta, joten hänen sukuperänsä on toistaiseksi tuntematon. Joka tapauksessa Maija K

Eräs kaukainen serkkutyttöni oli nimeltään Elisabet. Hänen isänsä oli Karjalohjan Kourjoella noin vuonna 1660 syntynyt manttaalikomissaari Nils Abramsson, jonka sisko Elin on yksi 10. polven esiäideistäni. Elisabet Nilsdotter, kuten häntä rippikirjoissa nimitetään, oli naimisissa kirkkoherra Johan "Juhana" Deutschin kanssa. Deutsch, jonka suku oli luultavasti saksalaista syntyperää, syntyi Laitilassa vuonna 1707. Reilun 10 vuoden iässä hänestä tuli Turun katedraalikoulun oppilas. Opiskelut päättyivät ylioppilaaksi tuloon 1724 ja edelleen pappisvihkimykseen Viipurin hiippakunnassa syyskuussa 1730. Tässä vaiheessa Johan Deutsch oli Viipurin tuomiokapitulin notaari, mutta vuodesta 1732 lähtien hänet määrättiin Kivennavan kirkkoherraksi. Kivennavalta Deutsch siirtyi Hiitolan kirkkoherrak si peräti 35 vuoden ajaksi, aina kuolemaansa saakka 1774. Elisabet Nilsdotter oli kuollut jo 1743 ja seuraavana vuonna Johan oli nainut Kristina Sofia Dannenbergin. Näistä kahdesta aviosta oli us

Vantaan Seudun Sukututkijat ry järjestää yhdettätoista kertaa Kuulutko Sukuuni -tapahtuman 10.–11.10.2009 kello 10–17 (sunnuntaina 10–16) Vantaan ammattiopisto Varian Tennistien toimipisteessä, Tennistie 1, 01370 Vantaa (Hiekkaharju). Tapahtumajärjestelyissä ovat mukana myös Sukuseurojen keskusliitto ja Karjalan Liitto. Kuulutko Sukuuni -tapahtuma Vantaalla on Suomen suurin vuosittainen sukututkijoiden ja sukuseuraväen kokoontuminen. Siellä on esillä sukuja, sukututkimuksia ja sukuseuroja eri puolilta Suomea, ei pelkästään Vantaalta. Ohjelmassa on luentoja ja tietoiskuja, noin 80 näyttelyosastoa sekä hääkuvanäyttely. Yleisöllä on tapahtumaan, luennoille ja tietoiskuihin vapaa sisäänpääsy. Tarkempi ohjelma on osoitteessa www.vantaanseudunsuku.net Tänä vuonna luennoissa käsitellään mm. ortodoksisuutta Suomessa, ortodoksisukujen tutkimista, inarinsaamelaisia sukuja ja vanhoja häätapoja. Internet-osoitteet Vantaan Seudun Sukututkijat ry - www.vantaanseudunsuku.net Sukuseurojen Keskusliit

Kirje Konstantinopolista 11.4.1896 .....joka perjantai, joka on muhamedilaisten pyhä, ajaa sulttaani yhteen palatsinsa lähellä olewaan moskeaan jumalanpalvelustansa toimittamaan. Meilläkin oli onni omin silmin sitä nähdä. Päästäksensä tähän tilaisuuteen, on hankittawa piletti oman maansa konsulaatista. Piletti maksaa 20 piasteria (wähän yli 4 markkaa). Kun wihdoin pitkän odotuksen jälestä oli saatu lupa tuohon suurellaiseen tilaisuuteen, ajoimme mekin, muiden mukana moskean luo. Aikoja ennen sulttaanin tuloa asettuvat sotajoukot paikoilleen ympäristölle. Kaikki owat juhlapukimissa. Ja todellakin näkee tässä mitä kauneimpia ja hienoimpia pukuja. Rykmentit owat h ywin erilaisen näköisiä. Toisilla on pitkät, toisilla lyhyet takit, toisilla turbanit, toisilla fetsit päässä. Moskean ulkopuolella owat papit, kauempana siwulla katsojajoukot. Eurooppalaisia warten on määrätty erityinen yläwä paikka. Kun kaikki on walmiina astuwat palatsin tyköä moskeaan ensin kaikki pashat ja kenraalit y.m. k

Maaliskuun 18. päivänä vuonna 1897 kuoli Turussa kauppias Israel Wilhelm Rautell. Hän oli syntynyt marraskuussa 1820 samaisessa kaupungissa, vaikka kastettujen luettelosta tämä tieto näyttäisi puuttuvat. Israel Wilhelmin vanhemmat olivat muurari Israel R. ja vaimonsa Liisa. Jos ajassa mennään vielä yksi sukupolvi taaksepäin, törmätään vielä yhteen Israel Rautelliin. Tämän isoisän ammatti oli lumppukauppias. Turun Rautell -suvulla ei näyttäisi olevan suhteita Lohjan Roution samannimiseen sukuun. Sen sijaan sillä saattaa olla jotain tekemistä Someron Rautelan kylän kanssa, sillä em. lumppukauppias Israel Rautell kuoli siellä alkuvuodesta 1829. Samassa somerolaisessa kylässä asui tuohon aikaan eräs räätäli Michel Rautell, jonka isä oli sotilas Mats R. Räätäli Mikko ja isoisä Israel olivat itseasiassa veljeksiä. Näin ollen tämän suvun sukunimi on todellakin perustunut kylän nimeen Rautela eikä heillä ole yhteyksiä Lohjalta lähteneisiin Rautelleihin. Israel Wilhelmiin palataksemme, löydämme