Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2007.

Kauppias Lunderberg Turusta

Kiskon Leilän rusthollissa 4. 8.1726 syntynyt Jonas Lunderberg lähti Turun kaupunkiin 20 vuoden iässä. Siellä hän ajautui kauppiaaksi. Vaurastuttuaan hän hankki omistukseensa talon nro 152, joka tunnettiin myös nimellä Vesa & Rampu. Lisäksi hän osti talon nro 120 Luostarikorttelista.
Ilmeisesti liiketoimet sujuivat vähintäänkin kohtalaisesti, koska päivämäärällä 12.7.1770 Jonas Lundbergin kirjasi itselleen myös Raisiossa sijainneen Ristimäen rusthollin. Ehkä liiketoimet tai vain yksinkertaisesti sopivan morsiamen löytyminen lykänneet Jonaksen perhe-elämän aloittamista. Joka tapauksessa hän avioitui vasta vuonna 1769. Tämä avioliitto päättyi valitettavasti lyhyeen. Ainoastaan muutama kuukausi vihkimisestä puoliso Eva Lydeman menehtyi. Hänen vanhempansa olivat olleet muonamestari Gustaf Lydeman ja vaimonsa Anna Köhlman. Seuraavana vuonna, 1772, Jonas Lunderberg nai Anna Christina Ytterin. Hänen isänsä oli ollut Annan syntymän aikaan Nousiaisten Nyynäisten kartanon kokkina. Äiti Anna Lu…

Werlander -suku Karstun Hemmilästä

Lohjan Karstun kylän Hemmilän talosta lähti 1700-luvulla suku, jonka jälkeläiset käyttivät seuraavalla vuosisadalla sukunimeä Werlander. Tavallista mielenkiintoisemmaksi tämän suvun tekee sen voimakas suuntautuminen kulttuuriin.

Johan Fridolf W. osti 1800-luvun puolen välin tienoilla Hemmilän jatkeeksi samasta kylästä Joenpellon tilan ja rakennutti sinne kaksikerroksisen talon. Johan Fridolfin perinnönjako riitautti hänen kaksi vanhinta poikaansa. Hän olikin määrännyt talonsa pojalleen, Wernerille. Kun Johan Emil sai kuulla tästä, "otti hän reppunsa", lopetti seminaarin kesken ja osti Sammatin Myllykylästä maapalstan. Vuonna 1906 hän perusti sinne kaupan ja toimi aina 1960-luvulle saakka. Rakennus on yhä olemassa. Itseasiassa asia hoitui paljon vähemmän proosallisella tavalla, ilman reppuja ja muita sukutarinoita.

Johan Emilin lapsista kolme ensimmäistä menehtyi pieninä. Eloon jäivät poika Erkki ja tytär Eeva, josta aikaa myöten tuli eräs Suomen kaikkien aikojen luetuimmista …

Junalla Hämeenlinnaan ja takaisin

Helsingin ja Hämeenlinnan välillä valmistui Suomen ensimmäinen rautatie 31. tammikuuta 1862. Tämä sai myöhemmin nimityksen Suomen pääradaksi. Seuraavina yhteyksinä tulivat rata Pietariin 1870, Toijalasta edelleen Tampereelle 1876 ja 1878 sieltä jatkettiin Haapamäen ja Seinäjoen kautta Ouluun, jonne rata ulottui 1884.


Tällä viikolla uutisoitiin EU:n uudesta päätöksestä, jonka mukaan matkustaja on oikeutettu automaattiseen hyvityskäytäntöön junan myöhästyessä aikataulustaan tunnin tai yli.



Vuonna 1864 näitä murheita ei ainakaan Suomen rautateillä pidetty isona ongelmana. Päivätär -sanomalehden numeroon 38, joka ilmestyi 17. syyskuuta mainittuna vuonna, pränttäsi Georg Strömberg rautatieyhtiön puolesta voimassa olevan aikataulun. Sen mukaan radalla liikennöitiin Hämeenlinnan suuntaan matkustajajunalla joka päivä ja lisäksi tavara- sekä kolmannen luokan matkustajajunalla kolme kertaa viikossa. Matkustajia huomautetaan ystävällisesti siitä, että junat viipyvät asemapaikoilla vain yhden eli k…

Sara Regina Bergheim ja Anders Lilius

Vuonna 1818 meni naimisiin kaksi kaukaista sukulaistani. Lohjan Roution ratsutilan vanhan isännän tytär Sara Regina Bergheim vihittiin Metsämaan kappalaisen apulaisen, Anders Liliuksen kanssa. Anders oli ollut vuodet 1810-1816 Lohjalla samoissa tehtävissä.



Pariskunnalla oli ikää jo jonkin verran, mutta silti avioliitto oli molempien ensimmäinen. Ilmeisestikin iästä johtuen ei Andersilla ja Saralla ollut yhteisiä lapsia. Myöskään merkintöjä au-lapsista heidän kohdallaan ei ole.
"Nuoripari" asui Metsämaalla, jossa molemmat puolisot kuolivat vuonna 1832. Metsämaa oli Loimaan seurakunnan vuonna 1778 perustettu kappeli. Sillä oli vuoteen 1801 saakka yhteinen pitäjänapulainen toisen kappeliseurakunnan, Alastaron kanssa.

Lohjalla Roution ratsutilan isäntä jatko Sara Reginan veli Claes Magnus Bergheim. Hänen puolisonsa oli Siuntion Kockiksen ratsutilan tytär Eva Lisa Lindberg. Heidän jälkeensä tilan omistajaksi tuli tytär Marian mies Selim Wikström. Hänestä mainitsinkin viime perjantai…

Henrik Hornaeus Aurasta

Kirkonvartija Henrik Hornaeus (1820-1894) on haudattu Auran kirkkomaalle, lähelle pitäjän puukirkon päätyä.

Hän oli syntynyt rusthollari Simo Simonpojan ja Anna Heikintyttären perheeseen silloisen Marttilan pitäjän, myöhemmin Karinaisten Mäenpään kylän Juliuksen talossa elokuussa 1820. Isä Simo oli ollut jo aiemmin naimisissa Oripään Makkarkosken kylästä kotoisin olleen Eeva Juhontyttären kanssa.

Simo kuoli 80 vuoden korkeassa iässä 17.6.1848 ja leski Anna neljä vuotta myöhemmin 66 -vuotiaana. Simon ensimmäisestä avioliitosta Eevan kanssa syntyi 21.5.1800 tytär Liisa, jonka puoliso oli muuan Kustaa Blomster Karinaisista. Kustaa ja Liisa menivät naimisiin 21.5.1826. Heidän pojanpoikansa poika oli kuvanveistäjä, akateemikko Väinö Aaltonen.

Pieneltä hautausmaalta voi siis löytää yllättäviä yhteyksiä suuntaan jos toiseen.





Ravikilpailut

Hewosystäväin-yhdistys Nummen ja Pusulan kappeleista piti ensimmäiset kilwan-ajonsa 27 p:nä wiime maaliskuuta. Ilma oli kaunis erittäin sopiwainen. Ajo alkoi klo 12 päiwällä sittenkun palkintotuomarit oliwat tarkastaneet kilpailuun ilmoitetut hewoset, joita oli kaikkiaan 21, nimittäin 12 Nummen kappelista ja 4 Pusulasta sekä 3 Lohjalta ja 2 Wihdistä.

Toisen palkinnon, wiisikymmentä markkaa, sai kuwermenttisihteeri E.W. Stenström Nummelta; hänen 10-wuotias pruuni tammansa juoksi wirstaa pitkän radan kahteen kertaan 4 minuutissa 41 sekunnissa eikä rikkonut kertaakaan. Kolmannen palkinnon, kolmekymmentä markkaa, sai rusthollari Pusulasta, H.J. Werlander, jonka 9-wuotias pruuni ruuna juoksi kaksi wirstaa 4 minuutissa 18 sekunnista; rikkoi kolme kertaa.
Neljännen palkinnon sai rusthollarinpoika Nummelta, Jaakko Stenberg, jonka 6-vuotias musta tamma kulki tämän matkan 4 minuutissa 44 sekunnissa, rikkoi kahdesti. Rusthollari Werlander ei saanut sen wuoksi korkeampaa palkintoa, että yhdistyks…

Matti ja Maria Aurasta

Auran pitäjän Pitkäniitun Nokan talon isäntä Matti Tuomaanpoika ja Järykselän kylän Alitalon rusthollarin tytär Maria Matintytär vihittiin lokakuun 6. päivä vuonna 1870.
Matti oli syntynyt Nokan talossa 25.1.1844. Isä Tuomas Matinpoika ja äiti Liisa Mikontytär olivat menneet naimisiin jo vuonna 1822. Matti olikin perheensä kuopus.
Marian vanhemmat taasen olivat rusthollari Matti Matinpoika ja Anna Kaisa Antintytär. Anna oli miestään kolmisen vuotta nuorempi syntyen 9.6.1847. Heidät vihittiin Pöytyällä 20.6.1844. Matti oli Alitalon edellisen isännän poika ja morsian oli puolestaan kotoisin Pöytyän Juotolan Tanelin talosta.
Järykselän rusthollareita voidaan jäljittää aina 1700-luvun alkuun saakka. Vuonna 1740 Alitalon isäntäpariksi saapuivat Marttilan pitäjästä Lasse Yrjönpoika ja Maria Juhontytär. Heidän poikansa Juho oli naimisissa Anna Antintyttären kanssa, jonka isä oli Auran Isotalon rusthollari.
Matin ja Marian kulunut hautakivi sijaitsee Auran kirkkomaalla, ilmeisestikin siirrettynä …

Paimion Räpälä

Matts Eskilsson eli "Matts i Breidilä" mainittiin Paimion Kiusalan kylän yksinäistalon Iso-Preitilän isännäksi maakirjojen alkamisesta 1540 lähtien aina vuoteen 1583. Kiusalan kylä mainittiin ensimmäisen kerran 1404 ja se oli ilmeisesti aikoinaan erotettu Sattelan kylästä. Lisäksi on Mattsin täytynyt omistaa talon Räpälän kylässä, koska tytär Brita sai sellaisen isänperintönä. Matts oli Paimion nimismies vuosina 1564-84, vuorotellen tässä tehtävässä Kovalan Jöns Markussonin kanssa.
Kuten melkein poikkeuksetta oli nimismiesten kohdalla niin aikoihin, niin Mattskin oli pitäjänsä parhaiten toimeentulevia talonpoikia. Hänen irtaimistonsa arvo ylimääräisessä n. hopeaveroluettelossa 1571 oli 382 mk, kun etelä-suomalaisen talonpojan irtaimisto pitäjästä riippuen oli n. 30-50 mk. Järjestyksessä seuraavana Paimiossa oli Mattsin vävy Martinus 263 mk:lla ja 10 luodilla, 132 g:lla hopeaa, sekä kolmantena Vartsalon Kärväsen isäntä 178 mk:lla.
Hänen tyttärensä poika oli Henricus Martini, jo…

Udny of Tillery

Skotti Peter Udnie (k. 1656) tuli kantaisäksi suvulle, joka sai paikan Ruotsin ritarihuoneella nimellä Udnie no. 375. Kolmessa ruotsinkielisissä genealogisessa teoksessa (Anrep, Elgenstierna, Ramsay ) esitellään myös Peterin isän nimi.

Sekä Elgenstierna että Ramsay pitivät ratsumestari Peter Udnien isänä rääveliläistä kauppiasta Robert Udnieta. Peterin saman niminen poika nimitti kuitenkin Robertia ruotsinkielisellä sanalla "frände", sukulainen, jota tuohon aikaan ei olisi missään nimessä käytetty isoisästä ja sanoi myös, että hänen vanhempansa (Peter vanh. ja Anna) eivät koskaan käyneet maassa, jossa Robert siihen mennessä oli asunut 10 vuotta. Ramsay vielä sekoitti asiaa tiedollaan, että Robert Udnien perilliset (arvingar) olivat Viipurissa, kun hänen käyttämässään alkulähteessä todellisuudessa lukee "perintösaatava" (arvskap).
Räävelin Robertilla oli näin ollen kuollessaan saatavia Viipurissa, ei perillisiä. Sen lisäksi on olemassa sukuselvityskirje (päivätty Edin…

Tuve Månsson

Tuve on eteläisessä Ruotsissa sekä Tanskassa käytössä ollut etunimi. 1400-luvulla elänyt Porvoon vouti Tuve Månsson (Magnusson) lienee ollut sieltä päin maailmaa. Hän tuli ehkä Viipurin uuden käskynhaltijan Erik Axelsson Tottin (käskynhaltijana 1457-80; Tottit olivat alun perin tanskalaisia) mukana Suomeen; Porvoon pitäjä oli silloin osa Viipurin linnalääniä. Tuvestä sanottiin, että hänellä oli samanlainen vaakuna kuin nimekkäällä ruotsalaisella ”Natt och Dag”-suvulla (kaksoisainen, toinen puolisko sininen, toinen keltainen – vaakunan perusteella alettiin sukua kutsua ”Yö ja Päiväksi”).


Ensimmäinen maininta Tuvesta oli Viipurissa. Turun piispa Kort Bitz raportoi 9.11.1464 kuningas Karl Knutssonille saaneensa ”Twe Magnussonilta” kirjeen, jossa tämä ilmoitti venäläisten nostaneen suuren armeijan ja olivat polttaneet sekä ”nylkeneet” Jääsken ja muita Karjalan pitäjiä . Huomattavaa on, että piispa mainitsee vain hänen nimensä ilman tittelia, pitäen selvänä, että kuningas tietää kenestä on…

Genos 2 / 2007 ilmestynyt

Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos on ehtinyt jo 78. vuosikertaansa. Tämän vuoden numero kaksi ilmestyi eilen.
Kannessa komeilee Anthony Naht vanhempi (1728-1804) tuntemattoman tekijän öljyvärimaalauksessa. Sisäsivuilla Hans Andersin käy läpi tämän suvun vaiheita Haminassa ja Viipurissa.
Rovasti Tapio Vähäkangas rakentaa vaikeasta tulkittavista lähteistä kuvaa ns. Lydekenpoikien suvusta 1400-luvun Suomessa. Tarina lähtee liikkeelle kiehtovasta kysymyksestä; mitä teki ritarinarvoinen mies, Arvid Klaunpoika Kyrössä maaliskuun 4. päivä vuonna 1459?
Markku Kuorilehto käsittelee Oulun kaupungin arkiston asiakirjoja ja niiden avulla tapahtuvaa merimiesten selvittelyä. Kaupungin merimieshuoneen arkistossa kun on purjelaivan mentävä aukko.
Heikki Impola esittelee 1500-luvulla voimissaan olleita rälssisukuja Pihl ja Ulf. Impolan mukaan vielä 1920-luvulla asui Pohjan pitäjässä Pihl -suvun jälkeläisiä.
Jessica Parland-von Essen pohtii digitalisoinnin ja tietokantojen merkitystä sukututkija…

Salon Seudun Sukututkijoiden jäsentiedote 2/2007

Salon Seudun Sukututkijat ry:n vuoden toinen jäsentiedote ilmestyi tällä viikolla. Aiheina 28 -sivuisessa lehtisessä ovat mm. yhdistyksen kevätretki Kemiön saarelle, käräjäpöytäkirja kirkonarkistossa ja vääpeli Nils Qvistin kohtalo vuoden 1742 ns. Hattujen sodassa.

Yhdistyksen syksyn 2007 ohjelma vaikuttaa lupaavalta ja monipuoliselta. Esitelmiä on sekä aloittelijoille että pidemmälle ehtineille. Syyskuun kuukausikokouksessa 25.9. on Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma kertomassa SSS:n tulevaisuuden näkymistä.

Salon Seudun Sukututkijoilla on oma kerhohuone paikallisessa kirjastossa. Siellä on jäsenten selattavissa kunnioitettava määrä mikrofilmejä ja kirjallisuutta. Ei sovi myöskään unohtaa itse kirjaston harvinaisen laajaa suku-ja paikallishistoriallista kokoelmaa.

Yhdistyksen internet-sivut löydät tästä!




Puuseppä Elias Enqvist

Sammatin Myllykylän Arvelan talon torppari ja puuseppä Elias Leander Enqvist oli naimisissa Leikkilän kylän Jussilan talollisen tyttären, Karoliinan kanssa.

Heillä oli neljä yhteistä lasta, minkä lisäksi perheeseen kuului Karoliinan vuonna 1852 synnyttämä avioton Kustaa -poika.

Tämä Kustaa oli kolme kertaa naimisissa ja niinpä ohessa olen poikkeuksellisesti esittänyt jälkipolvitauluston äidin puolelta. Tiedot perustuvat Toivo Haation selvityksiin.








Henrik Gottlieb Perander

Kuopion yläalkeiskoulun rehtori ja Kuopion lukion latinankielen rehtori Henrik Gottlieb Perander vietti vanhuuden päiviään Länsi-Uudenmaan Sammatissa yhdessä sisarensa Sofia Lovisan kanssa. Heidän yhteinen hautakivensä seisoo jo hieman kuluneen tuntuisena Sammatin kirkkomaalla.

He olivat syntyneet Liperin Kirkonkylässä, missä isä Niklas Johan P. oli kirkkoherrana vuosina 1817-1831.

Henrik Gottliebin elämästä kertoo Helsingin Yliopiston matrikkeli mm.seuraavaa;

Tuli Kuopion kouluun v. 1826. talvella; erosi 1831. syksyllä. Tuli Porvon Lukioon (Gymn.) Helmikuussa v. 1832. erkeni sieltä v. 1835. talvella. Oppija (Stud.) 28/4 1835. Toistimella Lukiosta. Peätös: 30. huutoa tahi Laudatur. Kotipaikka: Kuopion kaupunti. Otti Venäjän tutkion (exam.) kev. 1835. Otti Raha-apututkion (stip. ex.) syksyllä 1835. sai 5. huutoa. Sai jälestäpäin Bilmarkin lukurahan (Stip.) Kirjotti syks. 1836. Papisoppion koittokirjotuksen (f. intr. i Semin. theol.) Latinaksi: Approbatur. Ruohtiksi: ‹–›. Otti Papisoppion …

Iida Wikström Sammatista

Iida Wikström syntyi Sammatin Kiikalan kylän Vanha-Pyölin torpassa loppukeväästä 1880. Hänen isänsä Efraim kuului Kiskon Kirkonkylän Viikarin l. Wikarsin talosta lähteneeseen hyvin laajaan sukuun, josta moni asettui 1800-luvun alkupuolella Sammattiin torppariksi.

Jo Iidan isoisä, tammikuussa 1804 syntynyt Efraim Eliaksenpoika oli nähnyt ensi kerran päivänvalon juuri Vanha-Pyölin torpassa. Tämä vanhempi Efraim meni naimisiin kiskolaisen Johanna Frostin kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista Iidan isä oli keskimmäinen.
Iidan äiti Edla Gustava Åfelt oli miestään muutaman kuukauden vanhempi. Hän syntyi vuoden 1849 lopulla Suomusjärven Lahnajärven kylän Klemelän talon Rantalan torpassa. Hänen isänsä Johan Gabriel oli kotoisin Sammatin Haarjärveltä, Nikun talon Lammin torpasta.
Sukunimeä Åfelt / Åfeldt ovat seudulla käyttäneet ilmeisesti useat sellaiset henkilöt, jotka eivät ole sukua keskenään. Johan Gabrielin isä oli muuan Henrik Michelsson Åfelt ja äiti suomusjärveläisen rakuunan poj…

Inkoon nimismies Jeppe

Jeppe Olofsson sai 10.8.1444 rälssivapauden kuningas Kristoffer Baijerilaiselta. Vuonna 1471 hän oli voutina Raaseporin linnaläänissä. Laamanninoikeudessa Inkoossa 1472 vahvistettiin Jepen tekemä maanvaihto Raaseporin kihlakunnantuomarin Björn Ragvaldssonin kanssa; Jeppe luovutti yhden talon, Torpin, veromaata vastaan Inkoon Bollstadissa.

Inkoon nimismiehenä Jeppe tavataan 1479, jolloin hän myi kaikki isältään perimänsä veromaat Bollstadissa, neljä veromarkkaa kooltaan. Samana vuonna tehdyn testamentin mukaan sai vaimo Kristin Jepeltä perinnöksi kolme uutta niittyä Långvikissä ja poika Olof Jakobsson kaiken muun lisäksi yhden 3 talvea vanhan varsan.
Hänen poikansa Olof Jakobsson (Jeppe on lyhytmuoto Jakobista) riiteli laamanninoikeudessa 1457 Degerön yökunnan asukkaiden kanssa Hästholmenista ja sen kalastusvesistä. 1495 hän sai omistusoikeuden maalle Grottebackassa ja 1501 maalle Bredslätissä, Siggbölessä ja Degerbyn Strandissa. Olof eli vielä 1513, jolloin valtionhoitaja myönsi hänelle…

Finskilän suku

Stigulf Ragvaldsson mainittiin 1393, kun hän lahjoitti nimeltään tuntemattoman vaimonsa suostumuksella Turun tuomiokirkolle tilan Liedon Hepojoen kylästä, sillä ehdolla että he saisivat 1 mk:n vuosivuokraa vastaan asua siinä elinaikansa .

Vuonna 1407 hän oli sinettitodistajana Turussa ja vuonna 1411 on samalta päivältä kaksikin asiakirjaa, jossa mainitaan Stigulf. Silloin hän oli sekä lautamiehenä että sinettitodistajana, josta on päätelty että Stigulf itsekin omisti maata Vehmaalla.
Vuonna 1417 Stigulf mainittiin Piikkiössä ja viimeinen merkintä hänestä on noin vuodelta 1420 Turussa. Stigulfista alkanut suku tunnetaan kirjallisuudessa nimellä Finskilän suku, sillä jälkeläiset pitivät 1500-luvulla Sauvon Finskilää kantatilanaan.
Eräs Arvid Ragvaldsson yksi vuoden 1386 Turun maakäräjien kuninkaalle osoiteun anomuskirjeen allekirjoittajista. Nimen ja vaakunan perusteella kyseinen Arvid oli Stigulfin veli. Tämä Arvid on mielenkiintoinen. Siitä huolimatta, että hänestä ei ole jäänyt muita me…

Taistelu Viipurista

Herman Bröijer tuli Viipuriin 16.5.1588, tuoden mukanaan kankaita ja humaloita. Jo seuraavalla purjehduskaudella 1589 hän oli Viipurin suurin tavarantuoja. Talvikaudella 1590-91 hän vannoi porvarisvalan ja saattoi vihille Agnes Nylandin, pormestarin tyttären.

Herman oli pormestarina niinä aikoina, jolloin Kustaa Vaasan perilliset taistelivat Ruotsin kruunusta. Juhana III oli saanut poikansa Sigismundin sekä Ruotsin että Puolan kuninkaaksi, mutta Juhanan veli Kaarle-herttua oli 1590-luvulla pääsemässä niskan päälle. Enää Viipurin linna oli 1599 Sigismundin kuningasmielisten kannattajien hallussa. Ruuthin kirja Wiipurin kaupungin historia kertoo tapahtumista näin:


"Syyskuun 21. päivänä 1599 astui Kaarle-herttua maalle Wiipurin edustalla; muutamia päiviä ennen oli Sigismundin puolueen sotapäällikkö Axel Kurki jäännöksellä siitä sotajoukosta, joka oli kärsinyt tappion Marttilassa, vetäytynyt Wiipuriin. Sinne oli myöskin tullut joukko saksalaisia ratsumiehiä Farenbachin johdolla, jonka …

Parjaaja Petteri Bergius

Väinö Ikonen tekee kirjassaan "Vanhaa Suomen Turkua" selkoa mm. Taivassalon kirkkoherrana ja Turun Akatemian rehtorina toimineen Petter Bergiuksen värikkäästä luonteesta seuraavaan tapaan;

Keväällä 1665 nousi Akatemian konsistorissa aikamoinen hälinä niiden parjausten johdosta, joita professori Petrus Bergius oli kerran kotonaan vieraiden läsnä ollessa virkaveljiään vastaan syytänyt. Todistajien kertomusten mukaan hän oli mm. lausunut, että rehtori Axelius Kempe sekä professorit Thauvonius ja Thuronius harjoittivat "singulaarista juopottelua", jonka tähden he löivät laimin virkatehtävänsä, ja että heillä oli tapana "yötä päivää hönnätä toistensa luona", jota paitsi hän oli tietävinään, että Thauvonius ei rakastanut vaimoaan, vaan piti useita concubinoja (jalkavaimoja).

Thuroniuksesta hän oli vielä maininnut, että hänellä oli aina saarnan aikana kädessään latinalainen kirja, jota hän luki, niinkuin niiden sanotaan tekevän, jotka luvattomia taikoja harjoittav…

Näppisen Jere

Siuntion Skäddarskogin eli Lievön Näppisen tilalle muutti vuonna 1816 Jeremias Salonius Suomusjärven Salitun rusthollista. Hän oli nainut Näppisen rusthollarin, Henrik Levoniuksen tyttären, Gustava. Gustavan äiti oli Ulrika Långström, joka oli kotoisin Kirkkonummen Långstrandin rusthollista. Äidinäiti Maria Christina Rautell taasen oli Pohjan pitäjän Trädbollstadin rusthollari Johan Rautellin tytär.

Långstrandin omistajasukuihin kuuluivat mm. alunperin lähtöisin olleet Thauvoniukset.
Levoniukset puolestaan olivat olleet Näppiksellä jo vuosikymmeniä. Henrikillä ja Ulrikalla oli yhteensä kuusi lasta, mutta Gustavaa lukuunottamatta he kaikki kuolivat pieninä. Murheellisinta aikaa oli elokuu vuonna 1811. Kaksi lapsista kuoli saman päivän aikana ja kolmas vielä saman viikon aikana. Näin eloon jäi ainoastaan em. tytär Gustava.

Hänelle löytyi puolisoksi 22 vuotta vanhempi rusthollarinpoika Jeremias Salonius Suomusjärven Salitusta. Pariskunta avioitui marraskuun alussa 1815. Avioliitto oli lapse…