Tuve Månsson

Tuve on eteläisessä Ruotsissa sekä Tanskassa käytössä ollut etunimi. 1400-luvulla elänyt Porvoon vouti Tuve Månsson (Magnusson) lienee ollut sieltä päin maailmaa. Hän tuli ehkä Viipurin uuden käskynhaltijan Erik Axelsson Tottin (käskynhaltijana 1457-80; Tottit olivat alun perin tanskalaisia) mukana Suomeen; Porvoon pitäjä oli silloin osa Viipurin linnalääniä. Tuvestä sanottiin, että hänellä oli samanlainen vaakuna kuin nimekkäällä ruotsalaisella ”Natt och Dag”-suvulla (kaksoisainen, toinen puolisko sininen, toinen keltainen – vaakunan perusteella alettiin sukua kutsua ”Yö ja Päiväksi”).


Ensimmäinen maininta Tuvesta oli Viipurissa. Turun piispa Kort Bitz raportoi 9.11.1464 kuningas Karl Knutssonille saaneensa ”Twe Magnussonilta” kirjeen, jossa tämä ilmoitti venäläisten nostaneen suuren armeijan ja olivat polttaneet sekä ”nylkeneet” Jääsken ja muita Karjalan pitäjiä . Huomattavaa on, että piispa mainitsee vain hänen nimensä ilman tittelia, pitäen selvänä, että kuningas tietää kenestä on kyse. Koska Tuve oli jonkinlaisessa päällikköasemassa, on hänen silloin täytynyt olla jo syntynyt viimeistään n. 1430-35 mennessä.



Seuraavan kerran Tuve mainittiin, kun Erik Botesson, Porvoon läänin kihlakunnantuomari, piti Helsingin pitäjän käräjiä 26.7.1470. Läsnä oli ”rehellinen mies Tönne Monsson”, Porvoon läänin vouti . Voutina hänet mainittiin myös 1480 . Noin vuoteen 1491 mennessä oli Tuve jo kuollut, sillä hänen vaimoaan, Cecilia Jakobsdotter,Horn -sukua, nimitettiin leskeksi (”epther liffueska”).





Heillä oli tytär Margareta Tuvesdotter. Margaretan lapsilla oli omistuksissaan monia taloja Porvoon seudulla, jotka nähtävästi olivat jo Tuven ostamia. Sellaisia olivat mm. Skinnarbacka, Böle, Nieto ja Näse, jotka olivat vielä 1420-luvulla omistaneet eräs aviopari Björn Salvesson ja Kristina Pedersdotter.

Olaus Magnuksen 1555 ilmestyneessä kirjassa "Pohjoisten kansojen historia" on tämä

puupiirros taisteluun valmistautuvasta ratsuväestä.


Viipuri Bitz Månsson