Kuten melkein poikkeuksetta oli nimismiesten kohdalla niin aikoihin, niin Mattskin oli pitäjänsä parhaiten toimeentulevia talonpoikia. Hänen irtaimistonsa arvo ylimääräisessä n. hopeaveroluettelossa 1571 oli 382 mk, kun etelä-suomalaisen talonpojan irtaimisto pitäjästä riippuen oli n. 30-50 mk. Järjestyksessä seuraavana Paimiossa oli Mattsin vävy Martinus 263 mk:lla ja 10 luodilla, 132 g:lla hopeaa, sekä kolmantena Vartsalon Kärväsen isäntä 178 mk:lla.
Hänen tyttärensä poika oli Henricus Martini, joka oli Paimion kappalaisena 1580 ja isänsä jälkeen kirkkoherrana 1589-1613.
Henrik omisti Räpälän 1599-1611. Myös hän oli isänsä ja vaarinsa tavoin pitäjän rikkain rälssimiesten jälkeen, sillä hänen irtaimistonsa arvo oli 1601 apuveroluettelon mukaan 518 mk. Karjarutto vieraili kuitenkin Paimiossa 1604, jolloin pappilan karjaa kuoli niin paljon, että Henrik joutui anomaan yhden vuoden verovapautta.
Henrikin ollessa khra, tuli luterilaisuus toiseen kertaan vallitsevaksi uskontosuunnaksi. Jumalanpalvelus-menojen muutos ei kuitenkaan aina miellyttänyt kansaa. He halusivat juhlallisia menoja ja messuja, ku-ten oli ollut satoja vuosia. Yksinkertaistettu palvelus tuntui heidän mielestään papin velvollisuuksien laiminlyönniltä. Joko tästä syystä tai jostain muusta, johti tyytymättömyys Paimiossa (luultavasti alkukesästä 1596) siihen, että seurakuntalaiset paiskasivat kirkkoherransa kirkon aidan ylitse; tämä oli vanha tapa osoittaa, että seurakuntalaiset erottivat tämän tehtävästään. Asiasta meni valitus piispalle, joka ankarasti nuhteli seurakuntalaisia.
Näitä vuoden 1596 seurakuntalaisten mielenpurkauksia johti Hevonpään kartanon Krister Gyllenhierta. Henrikillä lienee ollut muitakin hankaluuksia alueen aatelisten kanssa. Henrik oli jo 1592 valittanut kuninkaalle, että nämä, Henrik Horn etunenässä, olivat pyrkineet anastamaan pappilan maita. 1594 riiteli Henrik taas Hornin kanssa, tällä kertaa Räpälän lukkarin maatilkusta. Asia ratkaistiin niin, että kiistanalaiset maat jaettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti