Juhan suku-uutiset

Marraskuussa 1887 kuoli Loimaan Karhulan kylän Hakkisen talossa varanimismies ja siltavouti Kustaa Lindström, joka oli syntynyt Karinaisten Kiukaisten puustellissa 69 vuotta aikaisemmin. Hänen vanhempansa olivat kersantti Salomon L. ja Riitta Ristontytär, joka oli ollut aiemmin naimisissa lautamies Jaakko Tuomaanpojan kanssa. Vähän Kustaan syntymän jälkeen isä Salomon sai ylennyksen vääpeliksi. Myös Salomonin oma isä, Turun läänin kuninkaallise n rykmentin furiiri Johan Henrik, oli asunut Kiukaisilla. Hänen äitinsä Johanna Stenberg oli taasen kirjanpitäjän tytär, joka oli syntynyt Halikossa. Furiiri oli aliupseeri, joka huolehti joukko-osastonsa majoituksesta sekä muonituksesta. Kustaa Lindström oli varmasti yksi pidetyimmistä siltavoudeista Varsinais-Suomessa. Vaikka hänen virkansa ei ollut suuren suuri, hän osoitti siinä aikalaistensa mukaan rehellisyyttä, kohteliaisuutta ja sävyisää käytöstä. Kaikki ominaisuuksia, jotka puuttuivat monilta tuon ajan pappismiehiltäkin. Osoituksensa L

Suomen Sukututkimusseuran tietotekniikkajaosto järjestää keskiviikkona 23.9.2009 klo 18.00 alkaen Sukuohjelmisto 2004 koulutuksen aloittelijolle. Koulutuksessa käydään läpi ohjelman käytön perusteet; henkilöiden lisäykset, muutokset, perustulosteet jne jne. Tilaisuus pidetään seuran toimistolla, Liisankatu 16, Helsinki. Max. osallistujamäärä 12 henkilöä. Osallistujilla pitää olla mukana oma kannettava tietokone, missä on käytössä Sukuohjelmisto 2004. Kouluttajana toimii Kaarle Kaila avustajanaan allekirjoittanut. Ilmoittautumiset sähköpostilla osoitteeseen juha.vuorela (at) genealogia.fi Tervetuloa! Suomen Sukututkimusseura Juha Vuorela

Suitian kartano (ruots. Svidja slott) on Länsi-Uudellamalla Siuntiossa sijaitseva maatila. Tilan historia ulottuu aina 1400-luvulle, jolloin tilan ensimmäiseksi omistajaksi mainitaan Hämeen linnan vouti ja Raaseporin tuomiokunnan tuomari Björn Ragvaldson. Sen jälkeen useita eri sukuja on omistanut tilan, muun muass a Reuterholmin vapaaherrallinen suku sekä tietysti Flemingit. Valtio lunasti tilan 1930 -luvulla Vapaussodan Invalidien Liiton käyttöön työhuoltolaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin tila siirtyi Sotainvalidien Veljesliitolle. Kartano oli vuosien 1975 ja 2006 väl illä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan käytössä. Nimeä Suitia eivät 1800-luvun loppupuolen suomalaismieliset aina sulattaneet, vaan puhuivat mieluummin Syrjän kartanosta. Tämä nimi kartanolla oli vielä 1480-luvulla, ennen Flemingien tuloa Siuntioon. Vuonna 1886 tiedettiin Syrjän päärakennuksesta kertoa seuraavaa; " .... vanha hovi on nelinkertainen. Molemmat ylimmäiset kerrokset ovat tiile

Alexander Graham Bell patentoi suunnittelemansa puhelinlaitteen vuonna 1876 ja seuraavien vuosien aikana tämä mullistava keksintö levisi hämmästyttävällä vauhdilla ympäri maailmaa. Esimerkiksi Vaasassa, joka tosin vuosina 1855-1917 oli virallisesti Nikolainkaupunki, ehti toimelias kauppamies Axel Schauman esittää telefoniverkon rakentamista jo syksyllä 1881. Syyskuun 28. päivänä hän nimittäin julkaisi Vasabladetin numerossa 77 etusiv ulla pienen ilmoituksen, jossa hän kutsui kiinnostuneita kokoontumaan hotelli Ernstiin kahta päivää myöhemmin eli perjantaina. Tarkoituksena oli keskustella kustannuksista ja sopivista tavoista toteuttaa tämä tulevaisuuden kannalta historialliseksi osoittautuva hanke. Axel Mortimer Schauman oli syntynyt Pietarsaaressa kesällä 1855 apteekkari Viktor S:n ja Elisabet Ekelundin perheeseen. Axel Schaumanista tuli aikaa myöten hyvin vaikutusvaltainen mies. Hän oli mukana puhelintoimen ohella Vaasan Puuvilla Oy:n ja Vaasan Sokeritehdas Oy:n hallituksissa sekä Vaa

Antti Matinpoika Jurvanen l. Pätsi muutti vuoden 1680 paikkeilla Oulun Särkijärveltä Pudasjärven Hetejärven Pätsin taloon. Hän oli naimisissa Kerttu Matintyttären kanssa, joka oli kotoisin Iin pitäjästä. Perheessä oli seitsemän lasta, joista tyttäret Dorotea, Kreetta ja Valpuri muuttivat äitinsä kanssa Alakiimingin kylään 1717. Edellisenä vuonna venäläiset olivat tappaneet isä Antin ja samalla polttaneet Pätsin talon. Aivan kaikkea eivät vihulaiset kuitenkaan onnistuneet tuhoamaan, sillä elokuussa 1884 Oulun Lehti raportoi Jurvasesta otsikolla " Wanha rakennus " seuraavaa; " Jurvasen maalla Hetejärven kylässä Pudasjärven pitäjää on vanha riihi, jota, vaikka sen ikä onkin korkea, vielä täydellisesti käytetään. Riihen eteläseinän on aurinko melkein kokonaan kuluttanut, mutta pohjoinen seinä, jota tällä puolen olevasta oviaukosta tulvaileva savu on koventanut, on hyvin hyvästi säilynyt ja kova melkein kuin luu. Tälle puolelle on vanhan tavan mukaan piirretty riihen syntymäv

Kesällä 1892 kuoli Siuntion Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Thomas Adlercreutz, joka oli syntynyt samaisessa talossa helmikuussa 1848. Hänen vanhempansa olivat hovioikeuden ylimääräinen notariaatti Thomas Eric Robert Adolf A. ja vaimonsa Amalia Mathilda Printz. Kyseinen Adlercreutz -suku oli omistanut Sjundbyn jo vuodesta 1698 lähtien lukuunottamatta lyhyttä Porkkalan vuokra-aikaa viime sotien jälkeen. Kartanon ehdottomasti tunnetuin omistaja oli kuitenkin Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n tytär, joka hallitsi sitä kuolemaansa saakka vuonna 1633. Henrik Thomas kävi yksityiskoulua Helsingissä ja pääsi ylioppilaaksi 1867. Hän opiskeli lakia muutamia vuosia valmistumatta koskaan. Lakikirjojen sijaan nuorukainen lähti Ruotsiin ja Tanskaan, missä hän tutustui perinpohjaisesti maatalouteen sekä meijeritoimintaan. Nämä opiskelut kantoivat myöhemmin kaunista hedelmää ja Sjundbyn kartanosta tuli oikea mallitila maanviljelyksen ja taloudenpidon suhteen. Herra Adlercreutz itse nautti su

Heinäkuun toinen päivä vuonna 1775 oli ilon juhlaa Marttilan Jutilan kylän Vähätalossa eli Judiuksella. Tuolloin isäntä Heikki Matinpoika meni naimisiin Suutarlan kylästä kotoisin olleen Liisa Yrjöntyttären kanssa. Valitettavasti tätä onnea kesti vain lyhyen hetken, sillä rusthollarin tytär Liisa menehtyi vain vajaan parin vuoden päästä lapsivuoteeseen. Tuohon aikaan synnytyksessä pieninkin komplikaatio johti lähes vääjäämättä äidin kuolemaan. Tällä kertaa pienokainenkin seurasi äitiään suureen tuntemattomaan, sillä lapsesta ei ole merkintää kastettujen luettelossa. Kauan aikaa ei Judiuksen talossa voitu olla ilman emäntää. Onneksi Yrjäntilän talosta löytyi puolisoksi rusthollarin tytär Anna Juhontytär. Vihkimisen on täytynyt tapahtua ennen vuoden 1778 loppua, sillä vuosien 1773-78 rippikirjassa Anna jo mainitaan. Tosin ilman syntymäaikaa, joka sitten myöhemmin ilmestyy asianmukaiseen sarakkeeseen. Vuosien 1779-93 välisenä aikana pariskunnalle syntyy yhteensä kuusi lasta. Lapsista kaks

Vuonna 1896 kuollut vaasalainen varakanneviskaali Gustaf Duwaldt jätti jälkeensä noin miljoonaan nousevan omaisuuden (silloista rahaa), joka hänen 1877 tekemän testamenttinsa mukaan suurimmaksi osaksi lankesi Vaasan kaupungille sekä Vaasan ja Porin seurakunnille. Vainajalla oli avioton poika Emil Duwaldt, joka oli syntynyt 1875. Gustaf oli tunnustanut pojan omakseen, mutta testamentin mukaan Emil jäisi perinnöttä. Tämä siitä huolimatta, että isän tiedettiin halunneen turvata poikansa tulevaisuuden. Emil Duvaldt joutui miehen ikään vartuttuaan vuonna 1901 vetoamaan testamentinsaajiin päästäkseen osalliseksi siitä omaisuudesta, mikä isä oli hänel le aikonut antaa. Hankalan ratkaistavan kiistan takia julkaisi asianajaja John Swanljung lentokirjasen nimeltä "Duwaldtin testamenttiasia". Se oli osoitettu em. testamentin edunsaajille. Herra Swanljund yrittää lehtisessään todistajien lausuntojen perusteella todentaa, ettei varakanneviskaali Duwaldtin suinkaan ollut tarkoitus jättää a

Jaakko Juteini syntyi talonpoikaisperheeseen Hattulan Rahkoilan kylässä vuonna 1781 perheensä kuudenneksi lapseksi. Hänen äitinsä oli Liisa Juhontytär, vuokratilan emäntä. Ensimmäisen puolisonsa kuoltua Liisa meni naimisiin renkinsä, Juteinin isän Heikki Mikonpojan kanssa. Tämä kuoli vuonna 1790, mutta Liisa lunasti tilan omakseen kahta vuotta myöhemmin. Jaakko opiskeli Hämeenlinnan triviaalikoulussa, josta hän siirtyi Turun katedraalikouluun. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän oli Turun akatemiassa teologian oppilaana siirtyen myöhemmin humanistiselle puolelle. Juteini täydensi opiskelijan kapeaa leipää työskentelemällä säätyläisperheissä kotiopettajana. Vuonna 1810 Jaakko Juteini erosi akatemiasta ilman loppututkintoa. Samoihin aikoihin ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa "Kirjoituksia Jak. Juteinilda", joka oli itseasiassa runokokoelma. Teoksensa avulla Juteini yritti päästä erääseen virkaan, mutta lopulta työpaikka löytyi vasta 1812 Haminan maistraatin väliaikaisena sihte

Pöytyän lukkariksi tuli 1750-luvun alkupuolella muuan Matti Matinpoika, joka viimeistään seuraavan vuosikymmenen alussa otti käyttöön sukunimen Tenlund. Matti peri tehtävänsä apeltaan, lukkari Tuomaalta. Vaimo Kaisa Tuomaantytär oli miehensä kanssa suurinpiirtein samanikäinen, molemmat olivat syntyneet 1720-luvun alussa. Matti Tenlund noudatti työssään vuoden 1686 kirkkolakia, joka määritteli lukkari n taustan mm. seuraavasti; " Luckari pitä samalla muoto Kirckoherrald ja Seuracunnald walittaman; waan ei ilman Tacausmiehiä wastan otettaman. Hänen pitä oleman cunniallisen / uscollisen ja wiriän / Kirjantaitawan / ja taitaman weisata ja kirjoitta / nijn että hän sijnä Seuracunnas Nuorta Cansa opetta taita. " Itse työstä taas määrättiin; " murhen pitämän soittamisest ja kläppämisest / cullakin ajallans / laitta Stundikelloja / nijn myös ottaman wisun warin / ja hywin tallella pitämän caickia mitä hänen halduns annettu ja uscottu on, " Lisäksi lukkarin piti tarvittaessa

NAPSAUTA TAUSTAMUSIIKKIA! Elokuussa 1859 Ilmoitus-Lehti uutisoi tapansa mukaan Kuopion kaupungista yhtä ja toista mielenkiintoista. On hauska miettiä, mitä seuraavan artikkelin kirjoittaja olisi ajatellut vaikkapa Madonnan taannoisesta konsertista Jätkäsaaressa. " Posetiiwi-hujellusta on nyt kaupungissamme oltu tilaisuudessa kuulla oikein kyllältä. Ulkomaalaiset owat aiwan yksissä tuumin päättäneet käydä Kuopiolaisia ilahuttamassa posetiiwi soitollansa oikein monen ajan edestä; ja kyllä sitä nyt jo on niin paljo kuultukin, ettei ka iketi taas moneen aikaan mieli tehne kuulemaan, sillä menneellä wiikolla soi kaupunkimme kaduilla ja pihoissa näitä soittokoneita ei wähemmän kuin kolme yhtaikaa, ja parahiksi kuin nämät ennättiwät kadota, palkittiin wahinko taas tällä wiikolla kolmella samanlaisella. Jonkun näiden muassa kulkee mies, joka näyttää kaduilla, posetiiwin soidessa, ruumiinsa wikkelyyttä ja toisen muassa waimo-ihminen, joka somalla laulullansa yhtähywin jokseenkin wiihdyttä

Henrik Theodor Tallqvist, insinoori ja rautatienrakentaja, syntyi Eurajoella toukokuussa 1839. lsä oli kontrahtiprovasti Henrik T. ja äiti Gustava Antoinette Stjernvall. Henrikit kuuluivat Karjalohjan Katteluksen ja Tallaan kylästä lähtöisin olleeseen, laajalle levinneeseen sukuun. Tultuaan 1858 ylioppilaaksi Henrik Theodor harjoitti 1861—63 opintoja Helsingin teknisessä reaalikoulussa. Vuosien 1868-70 välillä hän osallistui Riihimäen — Pietarin radan rakentamiseen. Kun tämä suururakka valmistui, jäi Tallqvist ratainsinöörik si samalle radalle. Tasta toimestaan hän sai 1874 virkavapautta ja otti työpäällikkönä osaa Turun— Tampereen— Hameenlinnan radan rakentamiseen. Tämän jälkeen seurasi kolmen vuoden tauko suomalaisten rautateiden teossa ja Henrik Theodor hyödynsi tämän lähtemällä opiskelemaan ulkomaille. Niinpä hän oli toimelias jäsen siinä komiteassa, joka 1877 tutki edullisimpia tapoja rakentaa rautateitä maassamme. Kaikki tämä antoi pohjan sille, että hänet seuraavana vuonna valit

Pieksämäen maalaiskunnassa sijainnut Haapakosken ruukki perustettiin vuonna 1842 ja se oli toiminnassa yhtäjaksoisesti lähes meidän päiviimme saakka. Jälkipuolella 1800-lukua Haapakosken omisti suurliikemies Nikolai Putilov, jolla oli maassamme omistuksessaan useita muitakin ruukkeja. Ruukki sijaitsee Haapajoen varrella ja sen jäljellä olevat rakennukset ovat ryhmittyneet vanhan masuunin ympärille. Nykyinen masuunirakennus oli käytössä vuoteen 1904 asti, jolloin se muutettiin vesitorniksi. Sen jälkeen se sai rapistua ja 1983, juuri ennen aiottua korjaustyötä, masuuni romahti osittain. Tämän vuosituhannen alussa rakennelma saatiin vihdoin restauroitua ja katettua sään armoilta hieman suojaan. Alunperin Haapakoski oli Uudenmaan Skogbyn lisäksi Suomen ainoa kokonaan kivestä rakennettu ranskalaistyyppinen masuuni. Sen perustaminen taustalla oli itäsuomalainen järvimalmiruukkitoiminta. Suomessahan on nostettu järvimalmia jo ylimuistoisista ajoista lähtien. Teolliseksi tämä tuotanto kehittyi

Suomusjärven Salmen kylän Isotalon nuori isäntä Johan Abramsson haki vaimonsa Stinan Kiskon Jylyn kylän Finnarilta. Sekä sulhanen että morsian olivat molemmat syntyneet vuonna 1787. Johanin vanhemmat olivat Isotalon edellinen isäntä Abram Johansson ja vaimonsa Brita Nilsdotter. Abram ja Brita oli vihitty vuoden 1773 syksyllä. Isännän sukua Isotalossa voidaan jäljittää 1600-luvun puolelle saakka samoin kuin emäntä Britan esivanhempia Sammatin Haarjärven Luttarilla. Johan Abramssonin puolison, Stinan vanhemmat t aasen olivat Jylyn Finnarin isäntä Johan Thomasson ja vaimonsa Lisa Jöransdotter. Lisan sukujuuret johtavat hänen isänäitinsä kautta Karjalohjan Kattelukseen ja liittyvät näin suureen Tallqvist -sukuun. Johanille ja Stinalle syntyi Isotalossa kolme lasta, Johan (1812), Gustaf Henrik (1821) ja Johanna Christina (1823). Lapsista tytär Johanna menehtyi pienenä, kun taas esikoispoika Johan otti talon hallintaansa isän kuoltua 1844. Kun Johan puolestaan kuoli 40 vuoden iässä helmikuus

Kiskon Ylötkylän Karan ikivanha maatila on ollut asutettuna ainakin 1500-luvulta lähtien. Pari vuosisataa myöhemmin sieltä kotoisin olevat henkilöt vilahtavat tuon tuostakin erilaisissa asiakirjoissa, varsinkin perinnönjakojen osalta. Niinpä 1739 Turun kaupungissa esiintyy useita kiskolaisia riidanalaisen pesänjaon yhteydessä, jossa pesän holhoojana on muuan porvari Silli. Riidaksi kehittymässä ollut jako saatiin päättymään siten, että toiset luopuivat perintöoikeudestaan mikäli yks i heistä, Erik Sakarinpoika, ottaisi vaimokseen porvarinleski Kaisa Eerikintyttären. Näin myös tapahtui. Tuore sulhanen ei ollut enää mikään nuori poika, vaan kypsässä 40 vuoden iässä. Hän otti käyttöön vaimonsa edellisen miehen sukunimen Prusila ja eli tämän tavoin porvarina Turun kaupungissa. Erik menehtyi vain reilun vuoden päästä vihkimisestä ja Kaisa Eerikintytär meni nyt naimisiin Matti Sakarinpojan kanssa. Tämä oli Erikin veli ja kotoisin tietysti Ylötkylän Karalta. Sukulaisuus tulee esiin kiistatta

Elokuun kolmannen viikon jälkeen tänä vuonna on lupa odottaa sikainfluenssaepidemiaa Suomeenkin. Sen oireet ovat suurinpiirtein samat kuin missä tahansa influenssassa. Sairastuneella on nuhaa, kurkkutulehdusta, lihaskipua ja päänsärkyä sekä kuumetta. Vanhan kansan keinoina influenssaa vastaan voi kokeilla seuraavaa; heti, kun huomaat sairastuneesi, on jala t pantava niin kuumaan veteen kuin vain kärsii. Vesi voi ulottua aina polviin saakka. Tämä ohessa on edullista juoda kuumaa vettä, johon on sekoitettu jotain marja- tai hedelmämehua. Jalkoja pidetään vedessä niin kauan, että runsas hikoileminen alkaa. Silloin kuivataan heti jalat sekä sääret huolellisesti ja kääritään ne lämpimiin villavaatteisiin. Pukeutumisen jälkeen sairaan on mentävä vuoteeseen ja levättävä siinä niin kauan, että influenssan synnyttämä epämieluinen tunne menee ohitse. Tämän parannuskeinon jäljiltä sairastunut on todella väsynyt, mutta pian tuo olo häviää ja taudin valta on voitettu. Keinoa sopii koettaa, sillä

Suomenlinnassa sijaitseva upseeriston majoitusta varten rakennettu, alunperin kolmikerroksinen kasarmi on saanut jostain syystä lempinimen Noakin arkki. Tämä vuosina 1770-71 valmistunut ja 1780-luvulla vielä neljännen kerroksen saanut rakennus on ainoa toteutunut osa siitä Armeijan linnanpihasta, minkä August Ehrensvärd suunnitteli 1764. Tämä 30 asuntoa käsittävä kokonaisuus on ollut viimeisten vuosien aikana taitavan saneerauksen kohteena. Vielä elokuussa 2009 on projekti hieman kesken ja rakennustelineet seisovat varjostamassa tätä historiallista kivitaloa. Suomenlinnan hoitokunta, joka tätä työtä tekee, on arvioitunut peruskorjauksen viimeisen eli neljännen osa n valmistuvan vuonna 2010. Noakin arkki on tietysti kiinnostanut ihmismieltä jo vuosituhansia. Eräät se on saanut innostumaan niin kovasti, että siitä on eräänlainen pakkomielle. Näin taisi käydä 1900-luvun alussa tanskalaiselle insinöörille, herra Vogtille. Hän kehitti mielessään ajatuksen, että olisi käytännön kokeella oso

Tuoreimpien talousuutisten mukaan Suomen ulkomaankauppa on suorastaan romahtanut menneenä keväänä. Tästä tietysti on syytäkin kirjoittaa palstametreittäin pohdintoja ja analyysejä. Maailmamme monimutkainen sekä monipuolinen talouselämä vaatii perusteellista tutkimista ja maalaisjärjellä ajateltuna siinä ei joskus tunnu olevan mitään tolkkua. Niinpä on lohduttavaa huomata, että jo lokakuussa 1820 Suomessa ymmärrettiin taloudesta oikeastaan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin nykyisin. Lainaan tässä Turun Wiikko-Sanomia kyseiseltä ajalta.   " Rahan puutos tulee maakuntaan useammasta syystä, mutta erinomaittain siitä, että ulkomaalta ostetaan tawaroita suuremman raha-summan eestä, kuin sinne kaupatuista tawaroista saadaan. Ulkomaan tawaroistsa owat muutamat, niinkuin Kirkon-wiina ja Suolat, sellaisia ett'emme saata olla niitä ostamatta. Mutta useimmat niistä owat myös senkaltaisia, että me taitasimme taikka olla peräti ilman niitä, taikka walmistaa samanlaisia kotonamme sekä omak

Silloisella Kambodjan kuninkaalla, Norodomilla, joka eli 1800-luvun lopulla, oli jotain paljon enemmän kuin kenelläkään muulla. Tästä syystä hän olisi jokaisen sukututkijan painajainen, mikäli haluaisi tehdä selvityksen hänen kuninkaallisen korkeutensa perheestä esivanhempineen. Seuraavasta jutusta, joka pohjautuu kuvaukseen vuodelta 1889, selviää syy mielipiteeseeni. Kuningas pukeutui länsimaiseen tapaan, vaikka oli buddhalainen. Eräs ranskalainen lähetyssaarnaaja yritti kääntää häntä kristinuskoon, mutta esteeksi tuli hieman yllättävä syy. Norodom ei nimittäin halunnut luopua arviolta 1200-1500 vaimostaan. Tarkkaa lukua ei kukaan tuohon aikaan tiennyt, asiantuntijoiden mukaan vaimoja saattoi olla todellakin puolitoistatuhatta. Lähetyssaarnaaja oli lempeä mies ja sanoi kuninkaalle kastavansa tämän, mikäli kuningas eroaisi muista jättäen itselleen 100 vaimoa. Tämä oli kuninkaan mielestä sama asia kuin jos hänestä tulisi uudestaan poikamies. Kuninkaalla oli erään isomman kylän luona paa

Merikapteeni Oskar Fredrik Halleenin isä Johan Fredrik oli hänkin kokenut merenkävijä. Samoin hänen äitinsä Johanna Regina Forsström tiesi yhtä ja toista merenkäynnistä, sillä hänen isänsä oli ollut kauppalaivan kapteenina. Oskar Fredrik syntyi Turun kaupungissa tammikuussa 1829 ja vajaan kymmenen vuoden iässä hänestä tuli ylemmän alkeiskoulun oppilas. Hän lopetti koulunsa 16 vuoden iässä lähtien saman tien jungmanniksi Finlad -alukselle. Puolimatruusin arvolla Halleen työskenteli kuunareilla Saglaise ja Friedrich. Matruusina hänet löytää Norden -prikiltä, jonka jälkeen hän pistäyt yi Turun navigointikoulussa suorittaen perämiestutkinnon suuremmille ajovesille keväällä 1851. Laiva Suomella hän oli aliperämiehenä ja perämiehenä elokuussa 1851. Samalla aluksella hän oli kahdesti mukana valaanpyynnissä Tyynellä Valtamerellä. Tuon seikkailun jälkeen hän jatkoi opintojaan Turussa suorittaen 1850-luvun puolivälissä laivurintutkinnon. Sen jälkeen hän työskenteli päällikkönä prikeillä Hilda ja

Koska tämä blogi suuntautuu historiaan ja sukututkimukseen, ei nyt ole kyse puoluesihteeri korhosista, vaan paljon merkittävämmästä henkilöstä. Rautalammin Sonkarinsaaressa vuonna 1775 syntynyt Paavo Korhonen oli kotipitäjänsä ensimmäisiä merkittäviä runoilijoita. Noin kolmenkymmenen vuoden iässä hän sai haltuunsa kotitalonsa, mutta jo muutaman hetken päästä hän luovutti sen nuoremmalle veljelleen. Paavo jäi kuitenkin asumaan saman katon alle toimittaen tilapäistöitä. Näin ollen hänelle jäi aikaa "saada mieltänsä mitata, järjen jousta jännitellä". Korhosen tuotanto paisui vuosien mittaan merkittäväksi ja suuren osan siitä painatti Elias Lönnrot 1848. Lempinimen Vihta-Paavo saanut runoilija oli Pertti Hallikaisen mukaan "tyypillinen rahvaan-runoilija-kronikoitsija, arvohenkilöiden onnittelija, valistussaarnaaja, yleisönosaston sekalaiskirjoittaja, tunnelmarunoilija ja hengellisten laulujen tekijä". Paavo Korhonen oli aikalaisten mukaan miellyttävä, ystävällinen ja vi

Sukututkija ei periaatteessa koskaan lomaile, sillä jokainen kyläreissu ja jokainen lomakohde on potentiaalinen paikka kartuttaa omaa arkistoa. Aika-ajoin tulee kuitenkin eteen tilanne, jossa sukututkimuskuviot u nohtuvat erittäin tehokkaasti. Ainakin tänä vuonna tuon on saanut aikaan paikkakuntamme huimaava mustikkasato. Mustikat ovat vallan mainioita sellaisenaan, mutta erityi sen loisteliasta on leipoa niistä piirakka. Jos ja kun kyllästyy itsetehtyyn murotaikina/kermaviili -teokseen ja mustikoita on tullut kerätyksi yli oman tarpeen, on aika matkustaa äidin luo katsomaan todellisen taiteilijan työtä. Kuopion talouskoulun kasvatilta leipominen sujuu yli 60 vuoden kokemuksella kuin itsestään. Ensimmäiseksi tehdään aivan tavallinen pullataikina vaikka jauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan; 1 tl suolaa, pari desiä sokeria, puoli litraa nestettä (ma itoa tai vettä), ripaus kardemummaa, paketti hiivaa, yksi kananmuna ja rasvaa sitten omantunnon mukaan. Mitä enemmän, sitä parempi! Täs