Taloudesta ja oluesta

Tuoreimpien talousuutisten mukaan Suomen ulkomaankauppa on suorastaan romahtanut menneenä keväänä. Tästä tietysti on syytäkin kirjoittaa palstametreittäin pohdintoja ja analyysejä. Maailmamme monimutkainen sekä monipuolinen talouselämä vaatii perusteellista tutkimista ja maalaisjärjellä ajateltuna siinä ei joskus tunnu olevan mitään tolkkua. Niinpä on lohduttavaa huomata, että jo lokakuussa 1820 Suomessa ymmärrettiin taloudesta oikeastaan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin nykyisin. Lainaan tässä Turun Wiikko-Sanomia kyseiseltä ajalta. 

"Rahan puutos tulee maakuntaan useammasta syystä, mutta erinomaittain siitä, että ulkomaalta ostetaan tawaroita suuremman raha-summan eestä, kuin sinne kaupatuista tawaroista saadaan. Ulkomaan tawaroistsa owat muutamat, niinkuin Kirkon-wiina ja Suolat, sellaisia ett'emme saata olla niitä ostamatta. Mutta useimmat niistä owat myös senkaltaisia, että me taitasimme taikka olla peräti ilman niitä, taikka walmistaa samanlaisia kotonamme sekä omaksi tarpeeksemme että wieraillekin kaupata, jos ainoastansa maamme antimet oikein käytettäisiin. Esimerkiksi; Suomenmaa ei kaswata wiina-puita eikä sitä Riis nimistä wiljaa, joista kalliit Wiinat ja Arakit saadaan; sentähen pitäsi meiän tottua olemaan ilman näitä juomita, ja juomaan niien asemesta omista ohristamme tehtyä, hyvää olutta , joka Suomalaisten watoille olisi usein terweellisempää kuin wieraat Wiinat ja Arakit. Ennen tehtiin Suomessa niin oiwallista olutta että Kuningas Juhana Kolmas waseti tuotti monta tynnöriä sitä Turusta Ruotsiin itellensä ja Puolisollensa. Nykyisinä aikoina on asia ollut aiwan toisin; sillä näinä wiimeisinä wuosina on Ruotista ja Englannista tuotu olutta Turkuun monen tuhannen Riksin eestä, ainoastansa sen tähen että Oluen-paniat Turusta eiwät tähän asti ole tainneet tehä niin kelwollista olutta, kuin ulkomailla. Meillä on kuitenkin hywä toiwo että raha kohta herkee näin menemästä ulkomaalle; sillä nykyisin on muutama kiitettäwä mies Turusta alkanut Ruotsalaisten tavalla, teheyttää kaupan-olutta, joka jo on pian ulkomaan oluen wertaista."

 Noina vuosina Turun kaupungissa vaikuttivat oluenpanijoina muun muassa herrat Gustav Ylen ja Pehr Daniel Lundberg. Wiikko-Sanomat on varmaan huomioinut Ylenin toiminnan, sillä vielä 1810-luvulla hänet mainitaan renkinä, kuskina ja palvelijana. Mutta vuoden 1820 kesällä hänestä on viimeistään tullut pienpanimon omistaja tai vähintäänkin työntekijä. Pehr Daniel Lundbergin ura oluenteossa ei sujunut ongelmitta, sillä vuoden 1826 kevättalvella lehdissä ilmoiteltiin hänen konkurssinsa valvonnasta. Ehkäpä ulkomainen olut oli vielä parempaa kuin meikäläinen. Nykyajan turkulainen voi nauttia oluensa rahavarojen niin salliessa kymmennissä ellei sadoissa eri paikoissa. Kauneimmat näköalat avautuvat Aurajoen rantamien laivaravintoloista, joissa toki myydään sekä suomalaista että vähäisessä määrin ulkomaistakin olutta....