Henrik Thomas Adlercreutz Sjundbyn kartanosta

Kesällä 1892 kuoli Siuntion Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Thomas Adlercreutz, joka oli syntynyt samaisessa talossa helmikuussa 1848. Hänen vanhempansa olivat hovioikeuden ylimääräinen notariaatti Thomas Eric Robert Adolf A. ja vaimonsa Amalia Mathilda Printz. Kyseinen Adlercreutz -suku oli omistanut Sjundbyn jo vuodesta 1698 lähtien lukuunottamatta lyhyttä Porkkalan vuokra-aikaa viime sotien jälkeen. Kartanon ehdottomasti tunnetuin omistaja oli kuitenkin Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n tytär, joka hallitsi sitä kuolemaansa saakka vuonna 1633.

Henrik Thomas kävi yksityiskoulua Helsingissä ja pääsi ylioppilaaksi 1867. Hän opiskeli lakia muutamia vuosia valmistumatta koskaan. Lakikirjojen sijaan nuorukainen lähti Ruotsiin ja Tanskaan, missä hän tutustui perinpohjaisesti maatalouteen sekä meijeritoimintaan.

Nämä opiskelut kantoivat myöhemmin kaunista hedelmää ja Sjundbyn kartanosta tuli oikea mallitila maanviljelyksen ja taloudenpidon suhteen. Herra Adlercreutz itse nautti suurta arvonantoa pitäjäläisten keskuudessa ja niinpä hän toimi Siuntion kunnankokouksen puheenjohtajana, koulun johtokunnassa ja paikallisessa säästöpankissa.

Vaikka Henrik Thomas ei ensi alkuun osallistunut politiikkaan valtakunnan tasolla, mutta lopulta hän edusti niillä aatelissäätyään. Hänet nimitettiinkin talouskomiteaan varajäseneksi.

Hänen läheisimmät tuttavansa ja työtoverinsa kuvailivat herra Adlercreutzia uskolliseksi ystäväksi, jonka kodin ovet olivat aina avoinna vierailijoille. Tämä oli hänestä itsestään selvää, kun kyseessä oli ikivanha kartano. Hänen maatalouteen uhraamansa aika antoi kartanolle liikkumavaraa raskaina aikoina, sillä tila oli hyvin omavarainen.


Nykyisin tilan emäntänä toimii Margareta Segersven, joka on Henrik Thomas Adlercreutzin jälkeläisiä. Linna on yksityiskoti, jonne on tosin tehdään opastettujan kiertokäyntejä. Viereisen joen kupeella sijaitseva voimalaitos ja 1700-luvulta peräisin oleva viljamakasiini sekä venäläisten vuokra-ajasta muistuttava ulkorakennus täydentävät tätä vuosisatojan vanhaa kulttuurimaisemaa. Omavaraisuudesta muistuttaa em. voimalaitos, joka tuottaa vesitilanteen salliessa sähköä kartanolle. Ulkorakennuksen seiniltä löytyy venäläisiä kirjoituksia, jotka on oivallisesti jätetty muistuttamaan reilun puolen vuosisadan takaisesta ajasta.