Ikivanha riihi

Antti Matinpoika Jurvanen l. Pätsi muutti vuoden 1680 paikkeilla Oulun Särkijärveltä Pudasjärven Hetejärven Pätsin taloon. Hän oli naimisissa Kerttu Matintyttären kanssa, joka oli kotoisin Iin pitäjästä. Perheessä oli seitsemän lasta, joista tyttäret Dorotea, Kreetta ja Valpuri muuttivat äitinsä kanssa Alakiimingin kylään 1717. Edellisenä vuonna venäläiset olivat tappaneet isä Antin ja samalla polttaneet Pätsin talon.

Aivan kaikkea eivät vihulaiset kuitenkaan onnistuneet tuhoamaan, sillä elokuussa 1884 Oulun Lehti raportoi Jurvasesta otsikolla "Wanha rakennus" seuraavaa;

"Jurvasen maalla Hetejärven kylässä Pudasjärven pitäjää on vanha riihi, jota, vaikka sen ikä onkin korkea, vielä täydellisesti käytetään. Riihen eteläseinän on aurinko melkein kokonaan kuluttanut, mutta pohjoinen seinä, jota tällä puolen olevasta oviaukosta tulvaileva savu on koventanut, on hyvin hyvästi säilynyt ja kova melkein kuin luu.

Tälle puolelle on vanhan tavan mukaan piirretty riihen syntymävuosi, joka on 1495. Siis täyttää tämä vielä käytettävä vanhus 11 vuoden päästä 400 vuotta. Riihen läheisyydessä on huone, jota nykyaikaan käytetään kaikenlaisten kalujen säilytyshuoneena. Tämän on silminnähtävästi ennen ollut asuinhuone.

Akkunoiden asemesta on siinä neljä aukkoa, varustetut luukuilla, jotka sisäpuolelta voidaan työntää syrjään. Rakennus on tehty pyöreistä, veistämättömistä hirsistä. Tämän vanhuksen rakennusvuotta ei tiedetä, mutta siitä, mitä on kerrottu, ymmärrettänee ettei se ole kovin veres, kenties samanikäinen kuin riihi.

Talo on vanhempia seudulla. Paitsi näitä kahta rakennusta kuuluu myöskin löytyneen koko joukko muita samankaltaisia vanhuksia, mutta ovat ne aikojen kuluessa puretut."


Itse riihen käytöstä kerrotaan Museoviraston sivuilla seuraavaa;

Vilja leikattiin sirpillä ja sidottiin lyhteiksi, jotka saivat kuivahtaa pellolla kuhilailla. Ilmakuivattu vilja kuljetettiin riiheen puitavaksi. Riihi oli ikkunaton hirsihuone, jossa oli suuri kiuas ja tilan yläosassa parsia viljalyhteitä varten. Pellolla kuivaneet lyhteet ahdettiin parsille vieri viereen. Sen jälkeen kiuasta lämmitettiin monta päivää, kunnes vilja oli "riihikuivaa".

Parhaita puita lämmitykseen olivat koivu- tai haapahalot, joiden avulla jauhoista uskottiin tulevan valkeita. Viljan puinti aloitettiin varhain aamulla. Riihen lattialle levitettiin sopiva kerros kuivaneita lyhteitä. Niitä mäiskittiin puisilla varstoilla, jolloin jyvät irtosivat varsista. Työ oli hikistä ja raskasta puuhaa ja riihestä kuului ulos asti rytmikäs kolke. Kun kaikki vilja oli puitu, lattialta koottiin jyvät ja oljet erikseen. Jyvät kuljetettiin säkeissä vilja-aittaan ja olkia käytettiin eläinten ruokana tai vaikkapa olkihimmeleiden tekotarpeina.