Sukupuuhuijauksia Agricola-suvussa

Jörenin ja hänen ensimmäisen puolisonsa Elisabet Klemetintyttären pojanpojanpojanpojanpoika Johan Georg Agricola oli virkamies (mm. notaari Turun hovioikeudessa, senaatin kanslisti ja protokollasihteeri), joka sai 25.4.1864 hakemuksestaan aatelisarvon ja paikan Suomen ritarihuoneella nimellä Agricola no. 238 sillä perusteella, että hän olisi ollut piispa Mikael Agricolan pojan, aateloidun Räävelin piispan Kristian Agricolan, jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Turun piispan Mikaelin ja hänen ainoan poikansa Räävelin piispan Kristianin sukunimi Agricola sammui todellisuudessa Kristianiin, mutta sinänsä tämä ei ollut mitään outoa, aatelissuvut ovat kautta aikojen keksineet tällaisia olemattomia sukupuita. Tästä suvusta olen itseasiassa kirjoitellut jo muutama vuosi sitten.

Mielenkiintoista on kuitenkin, että hakemukseen liittyi Vihdin silloisen kirkkoherran, A.J. Hippingin tekemä sukupuu, joka oli jäljennös Ruotsin ritarihuoneelle otetun Leijonmarck-suvun polveutumiskaavasta. Leijonmarckit nimittäin myös väittivät olevansa Agricola-piispojen jälkeläisiä. Kaava oli kuitenkin läpeensä virheellinen. Hipping itse kirjoittaa kirjassaan 1845, että "On epävarmaa polvetuiko hän (Jöran Bertilsson) ja kuinka läheisesti piispa Mikael Agricolasta, mutta kiistatonta on, että nykyisin elävä Agricola-suku polveutuu suoraan alenevassa polvessa meidän Jöranista". Tästä polveutumisesta piispa Mikaelista on siis täytynyt olla puhetta jo ainakin 20 vuotta ennen kuin se mainittiin suvun aatelishakemuksessa. Ehkä se oli ollut jo pitkään suvussa liikkunut tarina, joka aikojen myötä alettiin pitämään totena. Tämä aateloitu sukuhaara sammui kuitenkin 1918.


Jörenin aikana 1642 ilmeistyi uusi suomenkielinen Raamattu: ”Biblia, Se on Coco Pyhä Ramattu, Suomexi”. Lähes sata vuotta oli kulunut Mikael Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista. Vuoden 1642 raamatun julkaisi komitea, jota johti Turun akatemian teologian pro-fessori Eskil Petraeus. Tämä Biblia oli sekä kooltaan että painoasultaan vaikuttava teos. Sen merkitys suomen kirjakielen kehitykselle on ollut suurempi kuin minkään muun yksittäisen teoksen. Koko 1600-luvun ajan suomen kielen malli saatiin Raamatun kielestä, ja vasta 1700-luvulla kirjakielen kehitys rupesi vähitellen irtautumaan siitä. Tämä ensimmäinen suomenkielinen Raamattu pysyi käytössä lähes 300 vuotta, sillä seuraava virallinen käännös ilmestyi vasta 1930-luvulla.