analytics

Sisarukset, jotka kohtasivat kohtalonsa yhdessä – tragedia Halikosta vuodelta 1815

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto
A9:6/1-3 Hajala; Tiluskartta ja asiakirja
koskien myös Paimion kunnan
Perälän yksinäistä 1796-1796,
Tammikuun lopulla vuonna 1815 Euran kirkkomaalle haudattiin kaksi sisarusta, Margaretha ja Maria Elisabet Ullberg. Molemmat menehtyivät keuhkotautiin vain neljän päivän välein – ja heidät laskettiin haudan lepoon samana päivänä, 29. tammikuuta. Tämä hiljainen hautaus kätkee taakseen tarinan suuresta menetyksestä, köyhyydestä ja aikansa yhteisöllisyydestä.

Sisarukset olivat entisen inspektori Ullbergin tyttäriä, noin kuusikymppisiä. Heidän elämänsä sai käänteen 11. toukokuuta 1814, kun Hajalassa Halikon pitäjässä syttyi tuhoisa tulipalo. Tuli nieli heidän kotinsa, suurimman osan omaisuudesta ja ruokavaroista. Vielä traagisemmaksi tilanteen teki se, että heidän entinen holhoojansa oli jo aiemmin luovuttanut sisarusten rahavarat – noin 250 riikintaaleria – velkojien haltuun. Tämän seurauksena sisarukset joutuivat vararikkoon ja jäivät täysin ilman toimeentuloa.

Vuoden 1814 lopulla sisarukset olivat paitsi kodittomia, myös täysin riippuvaisia hyväntekeväisyydestä. Tuon ajan tapaan heistä kirjoitettiin julkinen avunpyyntö, joka vedottiin "armollisiin kristittyihin" – niihin, joilla vielä oli koti ja leipää. Kirjoituksessa korostettiin heidän säästäväistä ja kunniallista elämäntapaansa sekä epäoikeudenmukaista kohtaloa, joka oli johtanut heidät miltei kerjuulle vanhuuden päivillään.

Apua toivottiin lähetettäväksi Turkuun tai Paattisten kautta Euran pitäjän kirkkoherralle, pastori Arvid Paulinille, joka oli myös filosofian maisteri. Hän toimi tiedonvälittäjänä ja keräysten vastaanottajana – ja näin oli myös osa yhteisön moraalista vastuuta konkreettisessa muodossa.

Ilmeisesti apua myös saatiin ja elämä jatkui ainakin jollain tapaa Hajalan rusthollissa. Heidän yhteinen hautauksensa kuvastaa paitsi sisarten välistä sidettä myös sen ajan yhteiskunnan kovuutta, jossa keuhkotauti saattoi oli kenties tappavin yksittäinen sairaus.

Tämä surullinen tarina muistuttaa meitä sekä historiallisista sosiaaliturvan puutteista että siitä, kuinka tärkeä rooli paikallisilla pastoreilla, kuten Arvid Paulinilla, oli yhteisön auttajina. Samalla se antaa kasvot niille, jotka usein jäivät historiankirjoituksen marginaaliin – hiljaisille naisille, joiden elämä päättyi vailla omaisuutta, mutta ei vailla arvokkuutta.

Kuvituksena Hajalan karttaa vuodelta 1796. Tuolloin em. sisarusten veljentytär oli talon emäntänä. Isäntä taasen oli hänen puolisonsa Henrik Holmberg. Pariskunnalla oli kaksi lasta; pojat Karl Henrik ja Benjamin. Kartassa Holmbergien talon tilukset merkitty kirjaimella B.

Lähteet
Halikon haudattujen luettelot

Halikon rippikirjat

Åbo Tidningar, 27.05.1799, nro 21, s. 4


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Kidnapattu kreivi – 1700-luvun uskomaton perintöriita