Sukututkimus on perinteisesti ollut arkistojen pölyisten sivujen kääntelyä ja vanhojen valokuvien hiljaista tarkastelua. Olemme yrittäneet kuvitella, millaisia esivanhempamme olivat, millainen ääni heillä oli tai miten he liikkuivat. Viime vuosina teknologia on kuitenkin astunut tähän maailmaan rytinällä. MyHeritage, yksi alan suurimmista toimijoista, on ollut eturintamassa tuomassa tekoälyä sukututkijoiden avuksi. Heidän uusin ominaisuutensa, LiveMemory, jatkaa tätä kehitystä – ja herättää samalla tärkeitä kysymyksiä.
Äskettäin julkaistu LiveMemory-ominaisuus vie valokuvien elävöittämisen askeleen pidemmälle. Kun aiemmat työkalut, kuten Deep Nostalgia, saivat vanhojen kuvien kasvot liikkumaan ja hymyilemään, LiveMemory antaa meille mahdollisuuden luoda lyhyitä, animoituja videoita, joissa esivanhempamme voivat "kertoa" oman elämäntarinansa. Käyttäjä voi syöttää tekstiä, ja tekoäly animoi valokuvan henkilön puhumaan tämän tekstin uskottavalta kuulostavalla äänellä.
Mihin LiveMemorya voisi tarvita?
Ensi alkuun ajatus on kiehtova ja mahdollisuudet tuntuvat loputtomilta:
Historian elävöittäminen: Kuvittele näyttäväsi lapsillesi isoisoisäsi kuvan, ja yhtäkkiä hän "kertookin" itse tarinan siitä, miten hän perusti maatilan tai saapui Amerikkaan. Staattisesta hahmosta tulee hetkessä elävä henkilö, mikä tekee historiasta paljon konkreettisempaa ja kiinnostavampaa nuoremmille sukupolville.
Tarinankerronnan uusi muoto: Sukujuhlissa tai sosiaalisessa mediassa jaettuna LiveMemory-video voi olla voimakas tapa välittää perheen tarinoita. Se on epäilemättä vaikuttavampi kuin pelkän tekstin tai kuvan jakaminen.
Empatian herättäminen: Kun näemme ja kuulemme esivanhemman "kertovan" omista haasteistaan tai iloistaan, se voi auttaa meitä ymmärtämään heidän elämäänsä syvemmin ja tuntemaan vahvempaa yhteyttä heihin.
Luova inspiraatio: Ominaisuus voi toimia myös luovana lähtölaukauksena. Kun luot videon, se voi herättää uusia kysymyksiä ja innostaa sinua tutkimaan kyseisen henkilön elämää vieläkin tarkemmin.
Vaikka LiveMemory on kiistatta hauska ja viihdyttävä työkalu, se pakottaa meidät pohtimaan myös muunnetun todellisuuden eettisiä ja historiallisia rajoja.
Suurin huoli liittyy historialliseen tarkkuuteen ja totuudenmukaisuuteen. Animaatio ei ole aito muisto. Se on modernin teknologian luoma tulkinta. Isoisoisä ei oikeasti puhunut niitä sanoja juuri sillä äänensävyllä. Luomalla näitä videoita emme ainoastaan elävöitä historiaa, vaan myös väistämättä muutamme sitä. On olemassa riski, että nämä tekoälyn luomat "muistot" alkavat korvata todellisia, joskus paljon monimutkaisempia ja vivahteikkaampia, totuuksia.
Toinen vakava pohdinnan paikka on kunnioitus vainajaa kohtaan. Onko meillä oikeus laittaa sanoja edesmenneen ihmisen suuhun? Vaikka tarkoitus olisi hyvä, lopputulos voi olla jotain, mitä henkilö itse ei olisi koskaan sanonut tai hyväksynyt. Raja kunnioittavan muistelemisen ja digitaalisen nukkehallinnan välillä on hiuksenhieno. Missä menee hauskanpidon ja hyvän maun raja? Entä jos joku käyttää ominaisuutta luodakseen videoita, jotka ovat epäkunnioittavia tai vääristelevät henkilön perintöä?
Lopulta on myös kysyttävä, yksinkertaistaako tällainen teknologia menneisyyttä liikaa? Ihmisen elämä on täynnä sävyjä, ristiriitoja ja sanomattomia asioita. Tiivistämällä sen lyhyeen, tekoälyn generoimaan videoklippiin saatamme menettää jotain olennaista.
Tasapainoilua hauskanpidon ja historiallisen kunnioituksen välillä
LiveMemory, kuten monet muutkin tekoälytyökalut, ei ole itsessään hyvä tai paha. Sen arvo ja vaarat piilevät siinä, miten me sitä käytämme. Se on kuin tehokas mauste, jota tulee käyttää harkiten.
Parhaimmillaan se on upea työkalu herättämään uteliaisuutta ja toimimaan keskustelunavaajana. Se voi innostaa meitä kaivamaan esiin ne oikeat kirjeet, päiväkirjat ja asiakirjat ja oppimaan lisää. Huonoimmillaan se luo vääriä muistoja ja yksinkertaistaa menneisyyden viihteelliseksi spektaakkeliksi.
Ehkä tärkeintä on läpinäkyvyys. Kun jaamme LiveMemory-luomuksen, meidän tulisi aina tehdä selväksi, että kyseessä on moderni, tekoälyn avulla luotu tulkinta – ei aito historiallinen dokumentti.
Mitä mieltä sinä olet? Onko LiveMemory tervetullut lisä sukututkijan työkalupakkiin vai askel kohti digitaalista historian vääristelyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti