Talousseuran palkitsemia

Kesäkuun 15. päivä vuonna 1888 oli tavallista juhlavampi neljälle Marttilan seudulla asuneelle palkolliselle. Mainittuun aikaan julkaisi Suomen Talousseura tuon vuoden kunnianosoitukset "pitkäaikaisesta ja rehellisestä palveluksesta". Tällä kertaa arvokkaimmat palkinnot olivat kyseisen seuran hopeiset kunniamerkit, joista Auranmaalle tuli kolme. Lisäksi alueellemme tuli yksi tavallinen kunniamerkki. Erikoista tilanteessa oli se, että kolme palkittua palveli samaa miestä eli herra Adolf Fredrik Elmgeriniä. Tarmokas Elmgren oli hankkinut omistukseensa Marttilan Tiipilän kylän Marttilan perintötalon sekä Lammin hevosenkengittäjän puustellin eli sotilasvirkatalon. Lisäksi Elmgren omisti Karinaisissa Suutarlan kylän Sauhulan ja Tilkaisten tilan.

 Adolf Fredrik oli syntynyt Turun kaupungissa vuonna 1843 varapastori Johan Elmgrenin ja tämän toisen vaimon, Margareta Lovisa Albertina Lindströmin perheeseen. Isä Johanista tuli pojan syntymän jälkeen Marttilan kirkkoherra ja näin Adolf Fredrikin kannettiin sylivauvana tähän hiljaiseen maaseutupitäjään. Elmgren pääsi ripille Turussa 1859 ja muutti seuraavana vuonna Karjalohjan Kärkelän kuparihytille. Vaikka Adolf Fredrik oli ainoastaan 17-vuotias, hänet mainitaan kirjanpitäjänä tällä Länsi-Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamailla sijainneella pienellä ruukilla. Kuitenkin veri veti takaisin kotiseudulle ja jo vuonna 1862 Elmgren palasi Marttilan Pappilaan vanhempiensa perheeseen.

Saman vuosikymmenen loppupuoliskolla hän sitten hankki omistukseensa Tiipilän kylän Marttilan l. Martin talon, jossa hän harjoitti maakauppaa. Tiukka sääntely maaseudun kauppapaikoista oli loppunut 60-luvun alussa ja näin Elmgren saattoi pistää tarjolle valikoiman joka kodissa tarvittavia ruoka- ja taloustavaroita. Jossain välissä maakauppiaan ura loppui, sillä vuodesta 1877 alkavassa rippikirjassa on Elmgrenin kohdalle merkitty titteliksi "possessionaten" eli tilanomistaja. Näihin aikoihin hänet mainitaan myös em. Lammin puustellin vuokraajana eli arrendaattorina. Adolf Fredrik Elmgren ei ilmeisesti itse juurikaan osallistunut varsinaiseen tilan hoitoon sen kummemmin Martin, Lammin, Tilkaisten kuin Sauhulan tiloillakaan.

Jokapäiväisen puurtamisen johtamisesta huolehtivat ns. voudit. Martin ja Lammin tilalla tässä toimessa oli Kaarle Linden (s. 1854), kun taas Tilkaisten talolla päällepäsmärinä työskenteli Frans Ludvig Koski (s. 1857). Muita luottohenkilöitä olivat Sauhulan meijerinhoitajatar Amanda Eerikintytär (s. 1847) ja Martin puukalujen tekijä sekä makasiinin hoitaja Juho Kustaa Saarinen (s. 1855). Näitä neljää Suomen Talousseura sitten muisti, sillä heistä voudit Koski ja Linden olivat olleet Elmgrenin palveluksessa 10 vuoden, Saarinen 12 vuoden ja Amanda peräti 20 vuoden ajan yhtämittaisesti. Viimeksi mainittu sai "tavallisen kunniamerkin" ja miehet puolestaan hopeiset.

Juho Kustaa Saarinen oli syntynyt Kosken Tl Talolan kylän Välimaan torpassa 10.5.1855. Hänen vanhempansa olivat torppari Simo Simonpoika ja vaimonsa Anna Sofia Petterintytär. Juho Kustaan oma vaimo Liisa Matintytär oli miestään 15 vuotta vanhempi, mutta pariskunnalla oli ainakin kaksi yhteistä lasta; tytär Eliina ja poika Juho Oskari. Kaarle Kustaa Lindenin vanhemmat olivat Kosken Tl Partelan kylän Kupin talon Mäkelä torppari Kustaa L. ja vaimonsa Loviisa Juhontytär. Kaarle tuli Martin taloon rengiksi 1878 ja yleni sitten voudiksi muutamassa vuodessa. Hän oli naimisissa samanikäisen Tilta Karoliina Helinin kanssa. Heillä oli kolme lasta; Olga Sandra, Suoma Jakobiina ja Saima Auroora. Meijerska Amandan isä oli luultavasti Marttilan Pappilan Anttilan torppari Eerikki Matinpoika ja äiti Leena Mikontytär. Kastettujen luettelon mukaan hänen koko nimensä oli Amanda Matilda. Frans Ludvigin äiti oli Kosken Tl Tuimalan Sulkalan kappalaisen virkatalon Takalan torpassa aviottoman poikansa syntymän aikaan asunut piika Maria Vilhelmiina Erkintytär. Tilkaisiin töihin mennyt Frans saattoi muodostaa sukunimensä yksinkertaisesti syntymäseurakuntansa perusteella.

Suomen (Keisarillinen) Talousseura halusi toiminnallaan kannustaa myös kansan syviä rivejä. Kukaan edellä mainituista palkollisista ei ollut lähtöisin vauraista oloista, vaan he ansaitsivat kannuksensa täysin omin voimin. Itse seura ei komeasta nimestään huolimatta toiminut koko Suomen alueella. Sen alkuna oli vuonna 1797 perustettu "Huoneenhallitusseura Turusta", joka sittemmin vaihtoi nimekseen Keisarillinen Suomen Talousseura. Alkuperästään johtuen tämä yleishyödyllinen yhdistys ahkeroi erityisesti Varsinais-Suomessa. Rahoituksensa Talousseura keräsi jäsenmaksuina, määrärahoina valtiolta sekä erilaisina testamentteina ja lahjoituksina.

Vanha ukko Kujala

Karinaisten Tuomolassa syntyi lokakuussa 1797 poikalapsi Antti Matinpojan ja Kirsti Heikintyttären perheeseen. Perheensä kuopuksena syntynyt poika sai saman etunimen kuin Tuomolan isäntänä tuolloin ollut isänsä. Tultaessa 1810-luvulle Tuomolassa asuivat isän, äidin ja Antin lisäksi kaksi hänen vanhempaa sisarustaan eli Matti ja Maria.

Tuomolan seuraavaksi isännäksi tuli isoveli Matti vaimonaan Tilkaisten rusthollarin tytär Liisa. Kun Matti sitten menehtyi 40 vuoden iässä "hivutustautiin", meni Liisa uusiin naimisiin Mäenpään Värrin isännän, Mikko Yrjönpojan kanssa. Mikosta tulikin sitten Tuomolan uusi isäntä. Hänen jälkeensä isäntäpariksi tuli em. Matin poika Antti puolisonaan Kuuskosken Isotalon tytär Johanna.

Samaan aikaan, kun veli Matti oli Tuomolan talollisena, asusti Antti Antinpoika vaimonsa Liisa Mikontyttären kanssa talolle kuuluneessa Kujalan torpassa. Vuosien 1819-1839 välisenä aikana perheeseen syntyi kahdeksan lasta; Liisa, Matti, Ulrika, Vilhelmina, Kustaa, Antti, Juho ja Risto. Lapsista Matti menehtyi johonkin rokkotautiin 11 vuoden iässä, mutta muutoin lapset näyttäisivät selvinneen aikuisikään.

Luultavasti tämä Tuomolan sukuhaara oli vahvaa tekoa. Vuonna 1880 nimittäin kerrottiin "woimakkaasta ukosta" Marttilan pitäjän Karinaisesten kappelista. Sanomalehdissäkin ilmestyneen tarinan mukaan kappelissa asui vanhus, joka 89 vuoden iästään huolimatta saattoi sahata lankkuja useita päiviä peräkkäin. Tämä "Kujalan ukko" lasketteli sahaa yläpuolelta tukkia "niin leweästi, että sahaaja alapuolelta lystiksensä wetelee ukon kanssa tukkia halki". Ruokahalukin oli hyvä ja vanhus söi kolme kertaa päivässä tuhdin aterian. Ukko ei ollut ollut moneen vuoteen sairaana ja "käytäntö on näpsä kuin kärpällä".


Lehtitiedot hieman liioittelivat Kujalan Antin ikää. Kastettujen luettelon mukaan hän oli siis syntynyt 1797, kun taasen henkikirja vuodelta 1880 antaa syntymävuoden 1793. Joka tapauksessa 83 -vuotias lankkuja sahaava, terve vanhus on varmasti ansainnut kaiken huomion ja kunnioituksen aikalaistensa keskuudessa. Vaimo Liisakin oli toki elossa vielä 1880 ja itseasiassa miestään vuoden verran iäkkäämpi. Antin ja Liisa lapsista 45 vuoden ikään ehtinyt Antti asui vielä kotitorpassaan naimattomana.