Karl Aleksander Cajander (1846-1911) oli uusikaupunkilainen kotiseutuhistorioitsija, joka julkaisi kotikaupungistaan ainakin 15 erilaista teosta. Tämän lisäksi häneltä jäi runsaasti julkaisemattomia käsikirjoituksia. Päivätyönsä opettajana ja rehtorina tehneellä Cajanderilla oli koulutusta ja taitoa tehdä sukututkimusta. Hänen työnsä jälki on suurelta osin moitteetonta, mutta ei täysin virheetöntä. Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole arvostella Cajanderin antaumuksella kirjoitettuja tekstejä, vaan kertoa yhden esimerkin varjolla, miten paljon helpommalla vuoden 2015 sukututkija pääsee. Reilu sata vuotta sitten sukututkijan piti aineistoja löytääkseen vierailla useissa eri kirkkoherran virastoissa sekä kirjastoissa. Lisäksi materiaalia löytyi Valtionarkistosta, millä nimellä nykyistä Arkistolaitosta kutsuttiin vuosina 1869-1994. Tämä arkisto pohjaa juurensa vuonna 1816 perustettuun Senaatin arkistoon. Ainoa toimipiste oli Helsingissä, vaikka maakunta-arkistojen idea esiteltiin Valti
Sukututkijan tarinoita sieltä ja täältä jo vuodesta 2006