Juhan suku-uutiset

Tammikuussa 1891 uutisoi mm. sanomalehti Satakunta seuraavaa; "Tytär äitinsä miniäksi" Kun eletään, niin saadaan aina uutta ja werestä kuulla. Niinpä kuuluu eräässä Itä-Suomen pitäjässä olewan muodostumassa awioliitto sellainen, että tytär tulee äitinsä miniäksi ja äiti tietysti anopiksi tyttärelleen. Seikka on sellainen, että joku aika sitten meni kaksi leskeä, mies ja waimo, awioliittoon. Miehellä oli poika ja waimolla tyttö edellisen awioliiton ajalta. Nyt on rakkauden kipinä iskenyt noitten pojan ja tytön sydämiin, ja nyt on "ikuinen liitto" muodostumassa noitten kahden wälille. Kerran owat jo kuulutetut. Warmaankaan ei tälle miniälle anoppiwalta rasittawaksi käyne. Kaikesta päätellen loistavan espanjalaisen tv-sarjan, Serranon perheen, tuottajat käsittelivät todella yleismaailmallista teemaa. Vastaavia tapauksia löytyisi varmasti lisää, mikäli riittäisi aikaa ja intoa vihittyjen luetteloiden tutkimiseen. Harmillisesti tuossa em. pikku-uutisessa ei kerrottu sitä

Vuoden 1897 tienoilla venäläisissä lehdissä keskusteltiin kiivaasti tärkeästä uskonnollisesta kysymyksestä; oliko papin soveliasta ajaa polkupyörällä? Lopputuloksena väittelystä oli, että maaseutukylissä pappi saattoi ajella tällä uutuusvehkeellä, mutta kaupungissa sen ei katsottu olevan tarpeellista. Siellä oli nimittäin aina saatavilla jos jonkinlaista hevoskyytiä. Ratkaisematta jäi enää se ongelma, miten papinkaavun kanssa saattoi käytännössä nousta polkupyörän selkään. Jotkut ehdottivat kirkonmiehille naisten pyöriä, kun taas joidenkin mielestä oli harkittava kolmipyöräistä vaihtoehtoa. Lopullista päätöstä tästä seikasta ei sitten saa tukaan aikaiseksi. Muutkin tekniset uutuudet saivat kirkon ja seurakuntalaiset hämmenyksiin. Kun 10.9.1926 radioitiin ensimmäinen jumalanpalvelus Suomessa Yleisradion toimesta, herätti se eräissä piireissä huolta. Arveltiin, että mokoma aparaatti ikäänkuin halvensi jumalan sanan kuulemista. Eräs piispoistamme ehdotti näitä pohdintoja kuultuaan, että r

Tammikuun 30. päivänä 1823 koettelivat maanalaiset luonnonvoimat Ahvenanmaan saaristoa. Aikalaiskertomusten mukaan kello 10 ja 11 välillä aamupäivällä sateli pilviseltä taivaalta hieman lunta. Yhtäkkiä alkoi maanjäristys, joka sai aikaan voimakasta huminaa. Se tuntui lopulta kasvavan kuin ukkosenjyrinäksi ja tärinä sai talotkin hieman liikkumaan. Järistys loppui nopeasti, mutta vain muutaman tunnin kuluttua, noin puoli kahden aikaan alkoi uusi maanjäristys. Tämä oli voimakkuudeltaan aamupäivästä huomattavasti lujempi. Kalamiehet kertoivat jäässä olleista aukoista purskunneen korkeita vesipylväitä. Ihmisten mielestä järistys oli kulkenut ikäänkuin lännestä itäänpäin. Vanha kansa kertoi, ettei heillä ollut muistikuvia samankaltaisista tapahtumista. Järistys tuntui myös Uudessakaupungissa, missä asukkaat kertoivat kahdesta sysäyksestä. Näistä ensimmäinen tapahtui aamupäivällä yhdentoista aikaan ja toinen kolmen aikoihin. Molempien yhteydessä kuultiin kovaa jyrinää, aivan kuin " olisi

Heinäkuun 27. päivä vuonna 1720 julkaistiin käsityöläisasetus tämän ammatin harjoittajille. Perusteluna uusien pykälien lehdessä julkaisemiseen oli Turun Wiikko-Sanomien mukaan " koska kyllä usein tapahtuu että moni hantwerkkari ja suinkin Gesällit ja Oppipojat niin myös moni muu heitä tarwihtewa ei hywin tunne niitä wanhoja asetuksia, jotka kaikille hantwerkki-ammateillen owat ojennukseksi Esiwallalta wahwistetut ja ne sen tähden myös sekä itse hantwerkkarien että muiden wahingoksi, usein laiminlyödään, niin olemma tässä anomuksen jälkeen suomentaneet tarpeellisimmat punktit samasta asetuksesta ". Asetuksen kolmas artikla käsitteli ammattiarkun säilyttämistä, kirjanpitoa ja "luwun-laskua". Sen pykälät olivat nykykielelle käännettynä seuraavat; 1) Ammatin kokoushuoneessa pitäköön kukin ammattikunta arkkunsa, johon sen rahat, sinetti, asetukset ja privilegiot on tallennettu. Tämä arkku pidettäköön ammattihuoneessa asuvalta hyvässä tallessa ja siihen on oltava kolme e

Suomenkin lehdistössä uutisoitiin reilut kaksi vuotta sitten ranskalaisen autoinsinööri Guy Negren keksinnöstä, paineilmalla toimivasta autosta. Negre ja intialinen autonvalmistaja Tata sijoittivat hankkeeseen 20 miljoonaa euroa. Negren MDI yhtiö rakensi Nizzan lähellä oleville tehtaillaan muutamia prototyyppejä. Auton tankkaukseen oli tarkoitus käyttää paineilmapulloja ja sadan kilometrin ajon hinnaksi Negren laski noin 75 senttiä. Guy Negre ei ollut ensimmäinen, joka sai ajatuksen ilmalla toimivista autoista. Jo heinäkuussa 1900 uutisoitiin Suomessa Bostonissa asuneen, ruotsalaissyntyisen insinööri Renstiernan vastaavasta tuotteesta. Hänen suunnitelmansa herättivät aikaan suurta huomiota ja ideasta otti vaarin myös pohatta Wanderbilt. Aikanaan maailman rikkaimpiin miehiin kuulunut miljardööri perusti eräiden muiden herrojen kera erillisen yhtiön Renstiernan ajatusta kehittämään. Kun asiasta kerrottiin suomalaisissa lehdissä, todettiin " uudella automobiilillä olevan joukon tekni

Reilut sata vuotta sitten raittiusliike eli voimakkainta kasvuaikaansa. Jokaiseen pitäjään, kauppalaan ja kaupunkiin perustettiin yhdistyksiä, joiden tarkoituksena oli valistaa sivistymätöntä kansaa alkoholin vaaroilta. Alkuvoimana liikkeellä oli Leevi Laestadiuksen perustama raittiusseura sekä edelleen Raittiuskirjallisuuskomitea vuodelta 1853. Turun seudulla tämä uudenaikainen valistus alkoi 1881 vapaakirkollisten toimesta. Jo runsaat parikymmentä vuotta aiemmin " Kohtuuden ystävä t" ja " Raittiuden ystävät " saivat omat yhdistyksensä, joille sääntöjä olivat luomassa mm. J.V. Snellman ja Frans Schauman. Myös Elias Lönnrot julkaisi kirjoitelmia, joiden pääpaino oli raittiuden vaalimisessa. Auranmaalla näitä yhdistyksiä oli useita, joskin niiden vaikutuksesta maaseudun isäntien ja renkien viinan nauttimiseen voidaan olla montaa mieltä. Pitäjien pääteiden varrella olleissa krouveissa v oitiin nauttia olutta. Kuten pari viikkoa sitten kirjoittelin, tilattiin mm. Oripä

Brita Nilsdotter syntyi Ruotsin Finnerödjassa 1756. Vuonna 1785 hän meni naimisiin sotilas Anders Peter Hagbergin kanssa, joka joutui pian lähtemään Venäjään vastaan käytyyn sotaan. Brita, joka jäi kaipaamaan miestään, keksi tavan etsiä hänet käsiinsä. Brita pukeutui mieheksi ja rekrytoi itsensä armeijan palveluksen päästäkseen miehensä luo. Heinäkuussa 1790 Brita oli mukana Kotkan edustalla Ruotsinsalmen suuressa laivastotaistelussa. Samoin hän otti osaa Viipurin lahdella käytyyn kahinaan, jossa Ruotsin laivasto kärsi suuria tappioita. Armeijaan tullessaan hän oli ottanut itselleen nimen Petter Hagberg ja kun komentava upseeri käskynjaossa huusi Hagbergiä esiin, astuivat sekä mies että vaimo askeleen eteenpäin. Näin he löysivät jälleen toisensa, mutta päättivät pitää salaisuuden itsellään. Näin sekä Anders että Brita taistelivat Venäjää vastaan. Koivistonsalmella käydyssä taistelussa Petter Hagberg haavoittui ja hänet kannettiin vasten tahtoaan alakannelle hoitoa saamaan. Petter l. B

Porilaisella kauppiaalla, Carl Fredrik Juseliuksella oli vaimonsa Amalia Gröneqvistin kanssa yhdeksän lasta. Heistä jälkipolville tunnetuimmaksi on jäänyt vuorineuvos Fritz Arthur Juselius. Fritz Arthur toimi sahatavarakauppiaana Porissa, sillä hän piti teollisuuden harjoittamista hömpötyksenä toisin kuin kilpailijansa Rosenlewit ja Ahlströmit. Tyttärensä varhaisen kuoleman jälkeen Juselius määräsi säätiönsä edistämään sairauden poistamista maailmasta. Samalla hän rakennutti Sigrid ille upean "Juseliuksen mausoleumin". Fritz Arthurin sisarista yksi oli Alma Augusta. Hän oli kuuluisaa veljeään nelisen vuotta nuorempi ja pysyi koko ikänsä naimattomana. Alma Augusta Juseliuksen kuoltua jätettiin noin vuotta myöhemmin Porin kaupungin valtuusmiehille lahjoituskirja, jonka sisältö oli seuraava; "Täyttääksemme sisar- ja kälyvainajamme, neiti Alma Juseliuksen suullisesti lausuman viimeisen tahdon, annamme täten Porin kaupunkikunnalle 30,000 markan suuruisen summan rahastoksi,

Laamanni ja kaupungin kunnallispormestari August Ferdinand Juselius kuoli Turussa 28. päivä maaliskuuta vuonna 1900 pitkäaikaisen sairauden jälkeen. Hän oli syntynyt Karunan pitäjässä 3.7.1847, missä hänen isänsä August Gabriel J. oli tuolloin kappalaisena. August Ferdinandin äiti oli Christina Magdalena Dickman, joka oli kappalaisen tytär. August Ferdinandin sisaruksista voidaan mainita veli August Arthur, josta tuli mm. valtiopäivämies ja hovioikeudenneuvos. August Ferdinand kävi koulua Turussa tullen ylioppilaaksi 186 6. Hän suoritti tuomaritutkinnon 1871 ja pääsi saman tien auskultantiksi Turun hovioikeuteen. Jo samana vuonna hän haki ja sai notaarinviran raastuvanoikeudesta ja seuraavana vuonna Juselius valittiiin oikeusneuvosmieheksi kyseiseen oikeusistuimeen. Vuodesta 1881 lähtien aina kuolemaansa saakka hän oli Turun kaupungin kunnallispormestarina. Tähän toimeen hän oli saanut pohjaa oltuaan kuusi vuotta kaupunginvaltuusmiehien sihteerinä. Aikalaisten mukaan teräväjärkisenä j

Olen jo pari kertaa kertoillut samasta miehestä, mutta löydettyäni hänen Uusimaa -lehdessä olleen muistokirjoituksensa, intouduin jatkamaan.... Toukokuussa 1904 kuollut rusthollari Israel Rautell oli kotoisin Kiskon pitäjästä, vaatimattomista oloista. Hänen vanhempansa olivat olleet Jylyn kylän Jaakkolan talon Pullaston torppareina. Israel lähti hyvin nuorella iällä kotoaan ja otti vuokralle Karjalohjan Tallaan Alitalon rusthollin, jota hän sitten hoiti kymm enisen vuotta yhdessä sisarensa kanssa. Tarkkana taloudenpitäjänä onnistui Rautell kertyttämään omaisuuttaan mukavasti ja seuraavaksi hän siirtyi Lohjantaipaleen Ylhäisten perinteikkään ratsutilan vuokraajaksi. Muutaman vuoden päästä Israel meni naimisiin Ylhäisten omistajan tyttären, Josefa Öhmanin kanssa. Tämän jälkeen lunasti appensa perikunnalta koko tilan itselleen. Vaikka Rautellilta ei käynyt nuoruudessaan mitään kouluja, tuli hänestä harras valistuksen ystävä. Hänen oli jäsenenä Länsi-Uudenmaan kansanopiston kannattajissa,

Heinäkuun kuudentena päivänä 1899 raivosi Marttilassa kaikkien aikojen rajuilma. Noin kello yhden aikoihin päivällä alkoi salamoida, mutta yhtäkkiä täydellinen pimeys laskeutui koko tienoolle. Ankara vihuri puhalsi maantien sannat ja peltojen mullat läpinäkymättömäksi tomupilveksi. Puista varisi runsaasti lehtiä, huoneiden seinät tärisivät ja salamoita jysähteli tihenevään tahtiin. Tuulen mukana tuli ankara rankka- ja raesade, jota ei tiedetty miesmuistiin nähdyn. Rakeiden läpimitaksi mitattiin myöhemmin jopa kaksi senttiä. Ne eivät olleet muodoltaan pyöreitä, vaan terävän kulmikkaita. Maa peittyi niistä täydellisesti vain muutamien minuuttien aikana. Koko rajuilmaa salamoineen ja sateineen kesti noin tunnin ajan. Sen jäljiltä pelkästään nimismies Sjömanin talosta särkyi 57 ikkunaruutua, kattoja lensi tuulen mukaan ja jopa vuorilautoja irtosi talojen seinistä. Heinämaat lakosivat täysin ja ruispelloilta katkesivat lähes kaikki oljet. Kaurapellot näyttivät siltä, kuin ne olisi vedetty u

Karl Josef Hangelin oli Hauholla kesällä 1789 syntynyt varatuomari ja henkikirjuri, jonka vanhemmat olivat suorituskomissaari Josef H. ja vaimonsa Maria Henrika Kiellros. Karl Josef kävi Porvoon lukiota ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1810. Neljä vuotta myöhemmin hänet mainitaan täkäläisen hovioikeuden auskultanttina. Varatuomarin arvon Hangelin sai 1822 ja lopulta hän työskenteli henkikirjurina kotipitäjässään. Karl Josef kuoli maaliskuussa 1828. Vuonna 1819 Hangelin oli mennyt naimisiin Brita Amalia Schreyn kanssa. Morsiamen isä oli sääksmäkeläinen tilanomistaja ja vänrikki Johan Adolf Schrey. Äidin nimi oli Lovisa Ulrika Gottsman. Karl Josefille ja Brita Amalialle ehtivät syntyä lapset Josephina Amalia Annette, Henrica Lovisa ja Karl Johan ennen äidin varhaista kuolemaa tammikuun lopulla 1823. Brita Amalia Schrey oli vain 31 -vuotias menehtyessään keuhkotautiin. Siskokset Josephina ja Henrica menivät samana päivänä, 20.8.1840 naimisiin. Jopsephinan mies oli varamaanmittari Knut Tudee

Moni Länsi-Uudellamaalla aikoinaan työskennelleistä puutarhureista oli kotoisin Ruotsin puolelta. Siellä puutarhanhoidolla oli pidemmät perinteet kuin omassa maassamme. Toki Suomessa oli ikimuistoisista ajoista lähtien pidetty ns. ryytimaita, mutta varsinaisia puutarhoja oli vain vauraimmissa taloissa, erityisesti ruukeilla ja kartanoilla. Niinpä ei ollut ihmet, että vuoden 1860 keväällä turkulainen kirjapaino Lilja julkaisi Per Olof Emanuel Enerothin kirjan " Kaswutarha-kirja Rahwaan hyödyksi ". Herra Enerothia on sanottu hedelmätieteen isäksi Ruotsinmaalla. Hänen pääteteoksensa oli vuosina 1864-66 ilmestynyt " Handbok i Svensk Pomologi ", joka oli alansa ensimmäinen esitys aiheesta. Edellä mainitun suomennoksen ilmestyessä väittivät sanomalehdet "kaswutarhan" hoidon ja viljelyn jääneen maassamme peräti hunningolle. Sen ei katsottu maksavan vaivaa eikä palkitsevan tekijänsä työtä. Tämä saattoi johtua pelkästään tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Uud

Suomusjärven kappeliseurakunnassa vihittiin vuonna 1871 ainoastaan 12 pariskuntaa. Kymmenen sulhasista oli suomusjärveläisiä ja muualtakin tulleet lähipitäjistä eli Sammatista ja Lohjalta. Morsiamet olivat luonnollisesti kaikki oman pitäjän tyttöjä, sillä vihkiminen tapahtui aina tämän kotiseurakunnassa. Pienessä pitäjässä ei voinut tietenkään olla kovin monia häitä yhtenä vuotena, mutta ehkä asiaan on vaikuttanut jotain muutakin. Ainakin eräs paikkakuntalainen lähetti heinäkuussa 1871 Sanomia Turusta -lehteen jutun, jossa annetaan suomusjärveläisistä naimaikäisistä tytöistä vähemmän mairitteleva kuva; "Tytöt tämän vuoden alussa olivat iloisia kuin ilmakirja sanoo, että kuin joulupäivä on sunnuntaina, niin sinä vuonna kaikki tytöt naidaan, mutta pojat sanovat, ettei he noista keropäistä huoli, jotka ovat niinkuin vesikopista tulleet, ottakoot laukkuryssiä vaan, koska ovat heille hiuksensakin antaneet." Laukkuryssät eli nykyisen itärajamme takaa tulleet kauppiaat todellakin os

Sammattilainen Elias Lönnrot oli todellinen kansanmies ja luonteeltaan hyvin vaatimaton. Hänen täyttäessään 60 vuotta 9.4.1862, keräsivät "suomalaisuuden ystäwät" Turussa 580 markan rahasumman. Se lahjoitettiin Lönnrotin kautta käytettäväksi Suomen kielen edistämiseen. Tämän johdosta sai Elias Lönnrot aiheen julkaista sanomalehdissä k iitoskirjeen, joka kuului seuraavasti; Sen rahasumman, 580 markkaa, jonka suomalaisuuden ystäwät Turussa 9 päiwä huhtikuuta 1862 kokosiwat ja lahjottiwat minun kauttani Suomen kielen edistyttämiseen käytettäwäksi, sain wiime postissa ja waikka en wielä tiedäkkään, kuinka mainittu lahja parhain tulisi tarkotuksensa täyttämään, niin kuitenki kiitän Teitä lahjan antajia hartaimmasti siitä warsin odottamattomasta kunniasta ja mielisuosiosta, jonka sen kautta minulle syntymäpäiwänäni osotitte, ja toiwotan samassa, että niinkuin Turku on Suomen emäkaupunki, se myös aina pysyisi suomalaisuuden armaana emänä . Kaikella kunnioittamisella Karjalohjalta 17

Suomen kansallisteatteri, jonka suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne), avattiin juhlallisesti 9. päivä huhtikuuta vuonna 1902. Ensimmäisenä näytöksenä oli täysin uusi esitys "Pohjolan häät", jonka oli kirjoittanut J. J. Erkko. Kappaleen oli tilannut Suomalain Teatterin johtaja Kaarlo Bergbom. Rooleihin saatiin ajankohdan tärkeimmät näyttelijät ja tulevat tähdet; Benjamin Leino, Axel Ahlberg, Aarne Riddelin, Iisakku Lattu, Mimmi Lähteenoja, Ad olf Lindfors ja Elli Tompuri. Tämä kolminäytöksen esitys pohjautui, kuten nimestä voi aavistaa, Kalevalaan. Olihan Elias Lönnrotin syntymästä kulunut tuona päivänä tasan sata vuotta. Rautatientorin ja Kaisaniemen väliin nousseen teatteritalon kuvan julkaisivat muutamat sanomalehdet, kuten esimerkiksi turkulainen Uusi Aura. Arkkitehti Törnqvistin isän sukujuuret löytyvät Hämeenlinnasta, missä jo 1700-luvun puolivälin tienoilla työskenteli kulta- ja hopeaseppä Petter Törnqvist. Hän oli syntynyt vuonna 1726 ja mennyt ensimm

Carl Erik Engelbrekt Sjödahl syntyi Pohjan pitäjän Billnäsin ruukissa vuonna 1814. Hänen vanhempansa olivat ruukinpehtori Erik Johan S. ja vaimonsa Engla Gustava Collin. Carl Erik oli perheensä esikoinen ja hänellä oli useita sisaruksia. Carl Erik Sjödahl lähti merille joskus 1820-1830 -lukujen vaihteessa. Merenkulki veti häntä puoleensa ja niinpä Sjödahl purjehti Atlantin yli peräti 53 kertaa sekä kolme kertaa maapallon ympäri ennen asettumistaan Yhdysvaltoihin. Hän asui aluksi Alabaman Montgomeryssä, minne Sjödahl avasi kaupan. Koska syntymänimi oli amerikkalaisittain vaikeahko, muutti Sjödahl nimensä lopulta Charles Linniksi. Hän menestyi omien sanojensa mukaan "hitaasti mutta varmasti". 1840-luvun lopulla tuli vaikeuksia ja Linn menetti lähes koko omaisuutensa. Niinpä hän keskittyi kaupantekoon ja oli siinä todella menestyksekäs. Eräänä vuonna hän kertoo ansainneensa noin 26,000 dollaria, joka oli enemmän kuin Yhdysvaltain presidentin vuosipalkka. Linn kävi useampi kerto

Virolainen Tido Westi oli omiensa sanojensa mukaan ilkikurinen lapsi, jota kotona kohdeltiin hyvin, vaikkakin pahanteosta rangaistiin. Kotona hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan venäjää, viroa sekä jonkin verran saksaa. Isänsä luvalla Tido lähti 17 vuoden iässä koneoppiin jättäen lapsuudenkotinsa. Vähitellen hän oli oppinut ryypiskelemäänkin, vaikka omien sanojensa mukaan ei ollut kovin usein humalassa. Westi oli vuoden verran Venäjällä eri konepajoissa, mutta aika-ajoin myös työttömänä. Suomeen hän saapui vuoden 1901 marraskuussa varastettuaan ensin entiseltä työtoveriltaan 35 ruplaa ja joitakin vaatteita. Hän oleskeli Viipurissa ja Helsingissä. Kun rahat olivat loppu, lähti hän erään miehen mukana Antreaan. Siellä Westi asettui Armisen talon palvelukseen. Isäntä Juho Arminen teki hänen kanssaan kolmen kuukauden sopimuksen, jolta ajalta Westi saisi seitsemän markan kuukausipalkan ylläpidon lisäksi. Armisten talossa opittiin Westi tuntemaan erinomaisen nöyränä ja mallikelpoisena renkinä

Heinäkuun 18. päivänä vuonna 1817 kokoontui Mäntsälässä luultavasti valtava väkijoukko. Tuona päivänä nimittäin teloitettiin piilukirveellä peräti kaksi henkilöä samaan aikaan. Kaiken lisäksi kyseessä oli pariskunta. Petter Petterson ja Anna Thomasdotter olivat murhanneet vuoden 1815 alussa erään Henrik Johanssonin. Syytä tähän hirmutekoon ei rippikirjoista voi päätellä, mutta toki tiedot ovat innokkaiden tutkijoiden saatavilla esim. käräjäpöytäkirjojen välityksellä. Olipa taustalla mitä tahansa, oli tuon ajan oikeus asian suhteen armoton. Kuolemantuomio luettiin sekä Petterille että Annalle ja heinäkuisena päivänä heidän kaulansa katkaistiin pitäjän mestauspaikalla. Pyöveli oli luultavimmin tullut työnsä ääreen jostain kauempaa. Petter ja Anna livat menneet naimisiin Nurmijärvellä marraskuun kolmantena 1798. Siellä myös syntyi heidän esikoisensa täsmälleen yhtä vuotta myöhemmin. Tuolloin pariskunta asui Nybyn Matkulla eli suurin piirtein nykyisessä Rajamäen taajamassa. Matkulta perhe

Loimaaseen kuuluva Virttaan kylä sai vuonna 1845 vielä nykyäänkin käytössä olevan kirkkonsa. Jo noin sata vuotta aikaisemmin tiedetään kylässä olleen jonkinlaisen saarnahuoneen. Uusi kirkko tehtiin talkootyönä ja sinne saatiin noin 250 istumapaikkaa. Pyhättö tarvitsi luonnollisesti omat työntekijänsä ja näin paikallinen suutari Joel Samuelsson Grönfors toimi myös lukkarina. Toukokuun alkupuolella 1867 oli Virttaan kylään ilmestynyt outo mies, joka oli kysellyt paikallisilta lapsilta lukkarin talosta ja omaisuudesta. Kymmenennen päivän illansuussa tuo mies oli sitten saapunut lukkarin töllin luo pyytäen yösijaa. Tämä torppa sijaitsi lähellä kirkkoa ja se käsitti kaksi vastakkaista huonetta joiden välissä oli porstua. Pihalla oli erillinen luhtirivi. Yön tullen asettui lukkari vaimonsa Valborg Jakobsdotterin kanssa toiseen huoneista ja sinne majoitettiin myös muukalainen. Torpassa asunut suutarin oppipoika sai sijansa vastapäisestä huoneesta. Keskellä yötä tämä oppipoika tuli juosten läh

Marraskuun 23. päivä vuonna 1908 kuoli kamarineuvos Fredrik Wilhelm Dittmar. Hän oli syntynyt Someron Sylvänän kylässä 1833 kruununnimismies Adolf Fredrik D:n ja vaimonsa Fredrika Vilhelmina Levongin poikana. Hän oli vanhempiensa esikoinen ja seuraavien vuosien aikana syntyivät sisarukset Lovisa Carolina Sofia, Aurora Charlotta ja Peter Nils Adolph. Pikkuveli Peter mene htyi vuoden vanhana "englantilaiseen riisitautiin" ja jo tätä ennen, maaliskuussa 1840 oli aina yhtä vaarallinen keuhkotauti vienyt isä Adolf Fredrikin rajan toiselle puolelle. Näin äiti Fredrika Vilhelmina Levong jäi yksin kolmen tyttärensä kera. Leskivaimo asui hetken Someron Joensuun Sipilän l. Kiirun talossa, kunnes vuoden 1842 jälkeen muutti Porvooseen. Fredrik Wilhelm on luultavasti käynyt kouluja, mutta ainakaan Helsingin yliopiston matrikkelista häntä ei löydy. Vuonna 1868 Dittmar nimitettiin Uudenmaan läänin lääninrahastonhoitajaksi sekä asevelvollisuuteen perustuvan sotaväen asetuksen jälkeen sotakom

Vuonna 1777 syntynyt englantilainen William Sharp eli hyvin omalaatuisen elämän. Hänen yorkshireläiset vanhempansa olivat varakkaita ja niinpä William ei nuoruudessaan tehnyt sen kummempaa. Noin 30 vuoden iässä hän vihdoin pääsi naimisiin, mutta häistä muodostui jokaisen sulhasen painajainen - morsian ei nimittäin saapunut lainkaan paikalle. Tämä johtui siitä, että morsiamen isä ei halunnut tyttärensä menevän naimisiin Sharpin kanssa. Näin joutui sulho nukkumaan aiotun hääyön aivan yksi. William oli kuitenkin niin vihainen asiasta, että hän pysyi samassa sängyssä pitkällään koko 49 vuotisen loppuelämänsä ajan. Huoneen kerrotaan olleen 4,5 kyynärää pitkän ja leveän. Ensimmäisten 11 vuoden aikana ikkunat avattiin tuuletusta varten, mutta loppuaikana ei kertaakaan. Sharp ei myöskään puhunut kenellekään ei vastannut kysyjille. Tästä makaamisesta huolimatta hän ei ollut 49 vuoden aikana kertaakaan kipeänä. Ruokahalukin oli erinomainen, sillä hän söi kuin työmies paitsi kahtena päivänä. Tuol