Tammikuun 30. päivänä 1823 koettelivat maanalaiset luonnonvoimat Ahvenanmaan saaristoa. Aikalaiskertomusten mukaan kello 10 ja 11 välillä aamupäivällä sateli pilviseltä taivaalta hieman lunta. Yhtäkkiä alkoi maanjäristys, joka sai aikaan voimakasta huminaa. Se tuntui lopulta kasvavan kuin ukkosenjyrinäksi ja tärinä sai talotkin hieman liikkumaan.Järistys loppui nopeasti, mutta vain muutaman tunnin kuluttua, noin puoli kahden aikaan alkoi uusi maanjäristys. Tämä oli voimakkuudeltaan aamupäivästä huomattavasti lujempi. Kalamiehet kertoivat jäässä olleista aukoista purskunneen korkeita vesipylväitä. Ihmisten mielestä järistys oli kulkenut ikäänkuin lännestä itäänpäin. Vanha kansa kertoi, ettei heillä ollut muistikuvia samankaltaisista tapahtumista.
Järistys tuntui myös Uudessakaupungissa, missä asukkaat kertoivat kahdesta sysäyksestä. Näistä ensimmäinen tapahtui aamupäivällä yhdentoista aikaan ja toinen kolmen aikoihin. Molempien yhteydessä kuultiin kovaa jyrinää, aivan kuin "olisi monella waunulla ajettu". Tämäkin järistys kulki lännestä itään.
Helsingin yliopiston seismologian laitoksen tilastoista selviää, että mainittu ajankohtana oli todellakin kyse nimenomaan maanjäristyksestä. Aamupäiväinen oli voimakkuudeltaan 2.1 ja myöhempi 3.9 magnitudia. Magnitudiasteikko on logaritminen, joten neljän magnitudin järistyksessä maanliikkeen muutos on voimakkuudeltaan 10-kertainen kolmen magnitudin järistykseen. Vapautuvan energian määrä taasen on peräti 32-kertainen.
Alle kolmen magnitudin järistyksiä tapahtuu koko maailmassa päivittäin arviolta 9000 kappaletta, kun taas alle neljään jääviä 49000 vuodessa. Näin ollen Ahvenmaalla koetut hetket eivät olleet maailmanlaajuisesti tarkasteltuna mitenkään ainutlaatuisia. Suomessa on tänä vuonna (2010) ollut 12 maanjäristystä, joista voimakkainkin oli vain 1.9 magnitudia. Tämä tapahtui Inarissa helmikuun lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti