Säätyläiset mieron tiellä

Vaikka meidän korviimme parin sadan vuoden takainen säätyläiselämä kuulostaa kovin romanttiselta ja hohdokkaalta, oli se jopa vauraalla Länsi-Uudenmaan ruukkiseudulla toisinaan kovin onnetonta. Luutnantti Adolf Wång esimerkiksi jätti puolisonsa Maria Ditloffin, joka sitten sai pärjätä "kurjuuden uhrina" miten kuten. Samoin kapteeni Samuel Elfvingin tytär Jeanette jäi pienen lapsensa kanssa kahden miehensä, kersantti Johan Wilhelmssonin hylättyä hänet noin vain.

Jätetty rouva lähetti kirjallisen avunpyynnön kaikista korkeimmalle taholle. Tämä surkea avunhuuto päättyi seuraavasti; "Lempien keisari, älkää pitäkö tarpeettomana tätä anomusta, nälän tuskat minut tähän pakottavat, ja kumpa olisin ensimmäinen köyhyyden ja kurjuuden lapsi, joka epätoivoisena ja apua saamatta palaa Teidän Keisarillisen Majesteettinsa luota".

Kirjanpitäjä Fattenborg kiersi pitkin Pohjaa "heikkohermoisena ja horjuvana" kuollen lopulta halvaukseen Borgbyn virkatalossa. Fiskarsin ruukin nuoren rakennusmestarin, Lars Axel Laxin kasvot oli parantumaton tauti syövyttänyt "aina luihin asti". Vaikka haudattujen luettelon mukaan hän kuoli 25 -vuotiaana onnettomuudessa, teki Lax itsemurhan synkkämielisyyden tilassa. Armollisesti kunnialliset ihmiset saivat luvan käsitellä ja haudata Laxin, joka muutoin olisi joutunut maan poven "hiljaisuudessa".

Niilläkin, joilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet säätynsä mukaiseen elämään, oli omat murheensa. Niinpä Åminnen kartanon palvelijattaret joutuivat kirjaimellisesti kaapimaan kartanoninspehtoori Johan Gästesbergin puhtaaksi häntä vaivanneista syöpäläistä. Sonabackan talossa Greta Hagström sai vaivaiskassasta rahaa muutamien orpolasten puhdistamaan syyhystä ja syöpäläisistä.

Skitinbäck - Nygård

Esimerkiksi Juha Sinivaaran nettisivuillaan esittelemä aateloitu Giös -suku oli kotoisin nykyisen Raaseporin kaupungin, entisen Pohjan pitäjän Nygårdin tilalta. Tilan alkuperäinen nimi oli Skitinbäck päärakennuksen takana virranneen pienen puropahasen mukaan. Luultavasti elokuussa 1444 aateloidun suvun myöhemmät herrat eivät katsoneet hyvällä tätä rahvaanomaista nimeä. Niinpä kartano sai uuden, täysin neutraalin nimen Nygård.

Kun kuningas Kristoffer antoi Jösse Olofinpojalle rälssikirjeen Tukholmassa 1444, mainittiin samalla miehen omistukset. Näin tuo Skitinbäckin tilan voidaan sanoa olleen olemassa jo lähes 600 vuoden ajan. Nykyisen päärakennuksen etupuolen pihamaalla on kivirivi, joka luultavasti on jäänne jostain varhemmasta rakennuksesta. Kivien muoto ja koko viittavat tämän olleen rakennetun ennen 1700-lukua. Saman vuosisadan alussa katosivat Giös -sukuiset omistajat Skitinbäckiltä.

Heidän jälkeensä talo oli lampuotien hallussa jaettuna useampaan eri osaan. Vasta vuosisadan lopulla Nygårdiin tuli jälleen säätyläisiä kornetti Berndt Aminoffin muutettua sinne puolisonsa Hedvig Sophia Elfvingin kanssa. Tosin lampuodit hoitivat edelleen itse tilaa. Nygård on edelleen asuttu tila ja yksityisomistuksessa. Kuninkaantie Tukholmasta Viipuriin on kulkenut melkeinpä pihan poikki ja Pohjankurun satamaankaan ei ole kuin kivenheiton matka. Niinpä paikka on ollut mitä sovelian laivanpäällikkö Jösse Olofinpojan kotitaloksi.


Oheinen valokuva on tammikuulta 2009. Kartano on kuvan vasemmassa reunassa näkyvien puiden takana, muutamia kymmeniä metrejä sille nimensä kauan sitten antaneesta puropahasesta. Åbo Tidningar -sanomalehti kunnostautui 1700-luvun lopulla varhaisen asiakirjahistoriamme julkaisijana ja niinpä em. rälssikirje on säilynyt jälkipolvien iloksi. Tämä dokumentti on liitetty kuvaan samoin kuin eräs kirjoitusmuoto tilan varhaisemmasta nimestä.

Marie Maexmontan

Piikkiön hautausmaalla lepää turkulaisen kauppiaan, Michael Maexmontanin ja hänen vaimonsa, apteekkarin tytär Christina Wilhelmina Åkermanin tytär Marie.

Hänet kastettiin Turun ruotsalaisessa seurakunnassa 3. päivä kesäkuuta vuonna 1829 ja nimekseen hän sai Maria Wilhelmina Edmea. Hautaristissä etunimi on sitten muodossa Marie.

Äiti Christina Wilhelmina Å. oli syntynyt 3.12.1794 Turun akatemian apteekkarin, Christian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin seitsenlapsisen perheen esikoisena.

Christina Wilhelmina oli vain 16 vuoden ikäinen mennessään 9.4.1811 naimisiin Michael Maexmontanin kanssa. Samana vuonna myös äiti Maria Christina Elfving meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa oikeusraatimies Karl von Hausenin kanssa. Isä Kristian Åkerman oli kuollut vuonna 1810.

Turun Satavan saarella sijaitseva Marielund oli 1700-luvulla osa Kaivoisen tilaa, jonka omisti Cristian Åkermanin isä Jakob. Kristian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin lapset rakennuttivat Marielundiin huvilan suvun kesäpaikaksi. Åkermanien suku oli Marielundissa aina vuoteen 1939, jolloin Signe Maria Lundeniuksen kuoltua irtaimisto jaettiin hänen testamenttinsa mukaisesti. Tila itsessään siirtyi Svenska Kulturfondenille. Se myi tilan Mauno Kustaa Eskolalle ja häneltä se siirtyi vuonna 1948 Kaatuneitten Omaisten Liitolle.

Vuoden 2006 joulukuussa liitto myi Marielundin tilan.

Maexmontan Åkerman Elfving