Säätyläiset mieron tiellä

Vaikka meidän korviimme parin sadan vuoden takainen säätyläiselämä kuulostaa kovin romanttiselta ja hohdokkaalta, oli se jopa vauraalla Länsi-Uudenmaan ruukkiseudulla toisinaan kovin onnetonta. Luutnantti Adolf Wång esimerkiksi jätti puolisonsa Maria Ditloffin, joka sitten sai pärjätä "kurjuuden uhrina" miten kuten. Samoin kapteeni Samuel Elfvingin tytär Jeanette jäi pienen lapsensa kanssa kahden miehensä, kersantti Johan Wilhelmssonin hylättyä hänet noin vain.

Jätetty rouva lähetti kirjallisen avunpyynnön kaikista korkeimmalle taholle. Tämä surkea avunhuuto päättyi seuraavasti; "Lempien keisari, älkää pitäkö tarpeettomana tätä anomusta, nälän tuskat minut tähän pakottavat, ja kumpa olisin ensimmäinen köyhyyden ja kurjuuden lapsi, joka epätoivoisena ja apua saamatta palaa Teidän Keisarillisen Majesteettinsa luota".

Kirjanpitäjä Fattenborg kiersi pitkin Pohjaa "heikkohermoisena ja horjuvana" kuollen lopulta halvaukseen Borgbyn virkatalossa. Fiskarsin ruukin nuoren rakennusmestarin, Lars Axel Laxin kasvot oli parantumaton tauti syövyttänyt "aina luihin asti". Vaikka haudattujen luettelon mukaan hän kuoli 25 -vuotiaana onnettomuudessa, teki Lax itsemurhan synkkämielisyyden tilassa. Armollisesti kunnialliset ihmiset saivat luvan käsitellä ja haudata Laxin, joka muutoin olisi joutunut maan poven "hiljaisuudessa".

Niilläkin, joilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet säätynsä mukaiseen elämään, oli omat murheensa. Niinpä Åminnen kartanon palvelijattaret joutuivat kirjaimellisesti kaapimaan kartanoninspehtoori Johan Gästesbergin puhtaaksi häntä vaivanneista syöpäläistä. Sonabackan talossa Greta Hagström sai vaivaiskassasta rahaa muutamien orpolasten puhdistamaan syyhystä ja syöpäläisistä.