Reilut sata vuotta sitten yleistyivät kertomukset erilaisista amerikanperinnöistä, joissa joku upporikas liikemies tai mainari oli kuollut Atlantin toisella puolella jättäen jälkeensä suuren omaisuuden. Tälle sitten haettiin jakajia Suomesta, josta tämä vainaja olisi mukamas ollut alun perin kotoisin. Erästä tähän perinteeseen liittynyttä tapausta selostettiin maamme lehdistössä loppukesästä 1877.
Pietarista lähtöisin olleessa jutussa puhuttiin piikatytöstä, joka palveli tuossa Venäjän pääkaupungissa tiettyä ranskalaista perhettä. Tyttö, Anna nimeltään, oli kertomuksen mukaan nuori, mutta ei kaunis. Perheessä asusti myös eräs saksalainen viulisti, joka soitti yksityisessä soittokunnassa. Tämä nuori mies ei ollut osoittanut mitään huomiota suomalaista piikaa kohtaan.
Täysin yllättäen Anna sai Turusta viestin, jossa hänelle luvattiin peräti kahden miljoonan dollarin perintö Amerikassa kuolleelta sedältään. Piika matkusti Turkuun huomatakseen olevansa todellakin oikeutettu tähän jättiperintöön. Hänelle haluttiin antaa heti hieman rahaa varsinaisen omaisuuden tullessa maksuun järjestelyiden jälkeen. Pitkän taistelun jälkeen Anna saatiin ottamaan viisi ruplaa, joka loppujen lopuksi pystyttiin muuttamaan 150 markaksi.
Anna oli koko ajan kaikkea tätä vastaan, sillä häntä eivät kiinnostaneet rikkaudet eikä hän ollut koskaan kuullut edes puhuttavan miljoonista. Saatuaan vastentahtoisesti tuon 150 markkaa, matkusti hän takaisin isäntäperheensä luo aivan kuin ei olisi tapahtunut mitään erikoista. Perheelle hän kertoi tapahtuneesta avoimesti ja nyt heräsi saksalaisen viuluniekan mielenkiintoinen Annaa kohtaan.
Tämä näet ymmärsi oitis piikatytön rahallisen arvon ja tarinan mukaan hän "näki nyt suomalaisen tytön niin lumoavan kauniiksi ja ihastuttavaksi, että hän asianomaisen papin avulla piankin teki tämän puolisoksensa ja tuli osalliseksi rikkaaseen perintöön". Näin he pääsivät pariskunta vastaanottamaan sedän perintöä Amerikan mailta.
Åbo Tidning, joka Sanomia Turusta -lehden tavoin julkaisi tämän tarinan, arveli koko juttua aika tavalla kaunistelluksi, mutta jonkin verran todeksi.
Todellisia, mutta varsinkin kuviteltuja perintöjä vyöryi Amerikasta kiihtyvällä vauhdilla vuosisadan loppupuolella ja vielä 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Hyväuskoisia ihmisiä yritettiin tietoisesti petkuttaa, joko halvan huvin tai pienten rahasummien nyhtämisen perusteella. Tavallaan nämä huijarit olivat tietokoneaikakauden nigerialaisten sähköpostikirjeiden varhaisia esikuvia.
Kuvassa Pietarin Nikolainsilta, jonka ylitse piikatyttö Annakin on saattanut kiiruhtaa hoitaessaan isäntäperheensä asioita.
analytics
Katso tästä kurssitarjontaani
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Perhetausta Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaard...
-
Tekoäly tuo tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia vanhojen valokuvien sisällön analysointiin. Toki se on jo pitkään ollut mahdollista, mutta...
-
Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirk...
Eräästä olemattomasta Amerikan perinnöstä kirjoitin omassa blogissani viime vuoden helmikuussa. Sanomalehdissä varmasti paljon lisää...
VastaaPoistaOstin viime keväänä Turun sukumessuilta Turun Historiallisen Seuran julkaiseman kirjasen, jossa oli pitkä artikkeli näistä 1800-luvun lopun huijauksista.
VastaaPoistaMahtavia tarinoita ja yhä tänä päivänä jotkut haksahtavat "nigerialaiskirjeisiin". Jotkut asiat eivät ikinä muutu