Juhan suku-uutiset

Eräs rakuunaesi-isistäni on aina jäänyt hieman vähemmälle huomiolle eikä vähiten sen takia, että hänen tutkimisensa on ollut työlästä. Se ei myöskään ole onnistunut omin avuin, vaan mm. Ylioppilasmatrikkelin koostaja Yrjö Kotivuori ja Suku Forumin vakiokäyttäjät antoivat kymmenisen vuotta sitten olennaiset tiedot.   Aikoinaan ongelmana oli löytää isä kahdelle veljekselle Juholle ja Yrjölle, jotka toimivat räätäleinä Karjalohjalla. Heidän isänsä identiteettiin saadaan vihje Pohjan ja Karjalohjan käräjien pöytäkirjoista vuosilta 1737, 1745 ja 1756. Ensin mainittu [1] kertoo Juhon olleen nuoren rengin Kiskon Leilästä ja toinen paljastaa hänen sukunimekseen Leijel. Vuonna 1756 pidetty oikeudenistunto kertoo Juhon ja Yrjön olleen veljeksiä. Nämä tiedot ovat oleellisia oikean sukujohdon varmistukseksi. Lisävihjeenä on tieto nimestä Leijel, joka yhdistää miehemme erääseen rakuunaan Kiskon Leilässä. Kyseinen Yrjö Sipinpoika Leijel tai Lägel (nimiasu vaihtelee eri lähteissä) oli rakuuna Uude

Tarinat suorista esivanhemmistani, jotka olivat sotilaita, tuntuvat jatkuvat loputtomiin. Tällä kertaa matkataan Länsi-Uudenmaan Karjalohjalle, Katteluksen kylään tutustumaan hieman erääseen Sven Erikssoniin, joka oli tullut sinne Ruotsista saakka. Sven oli syntynyt ennen vuotta 1540.  Sven Erikinpoika oli jo vuonna 1566 länsigöötanmaalaisen jalkaväkiampujien lippukunnan päämies eli käytännössä kapteeni arvoltaan. Jos hieman taustoitetaan aikaa, niin Ns. pitkä viha, 25-vuotinen sota Venäjää vastaan oli menossa 1570–1595 päättyen Täyssinän rauhaan 1595. Turun piispana oli 1583–1625 Eerik Sorolainen, jonka pöytäsaarnaajana toimi naapurikylän Tavian poika Petrus Matinpoika, sittemmin Nummen kappalainen ja Karjaan kirkkoherra. Ruotsin kuninkaana oli Juhana III:n poika Sigismund 1592–1599 ja hänen jälkeensä 1599–1611 setänsä Kaarle IX eli Kaarle-herttua, aluksi valtionhoitajana. Tuohon aikaan Katteluksen kylässä oli maakirjojen perusteella neljä taloa, joita voidaan nimittää, vaikka kir

Omissa, suorissa esivanhemmissani näitä sotamiehiä tuntuu riittävän enemmän kuin osasin arvatakaan tätä juttusarjaa aloittaessani. Tällä kertaa tarina päättyy itsenäisyytemme vuosiin, mutta aloitetaan alusta. Kirjoitin aiemmin Suomen sodassa kuolleesta Mikko Ahlbergista. Hänen pojanpoikansa poika Aukusti Aleksanteri syntyi Varsinais-Suomen Kiskon pitäjän Hongiston kylässä kevättalvella 1889. Hänen isänsä oli tuolloin Kylänpään talon Nummilan torpparina. Leikkikavereita lienee riittänyt, sillä perheessä oli 1890-luvun puolenvälin tienoilla yhteensä kahdeksan lasta. Yksi heistä oli isän aiemmasta avioliitosta. Isä Adolf Fredrik ja vaimonsa Matilda Maria lienevät mieltyneet A-kirjaimeen, sillä perheestä löytyivät mm. Albert Alarik, Aksel Anselm, Anna, Aukusti Aleksander, Arvo Aadolf ja Aarne Arthur sekä heidän velipuolensa Aadolf Walfrid! Vain Adolf Fredrikin ja Matilda Marian yhteinen esikoinen, tytär Olga Maria sai ns. sarjasta poikkeavan nimen. Päähenkilömme Aukusti Aleksanteri lähti o

Sotilaita on monelaisia; rakuunoita, tykkimiehiä, jalkaväkeä, jääkäreitä, laivamiehiä, laivatykkymiehiä jne jne. Lisäksi tulevat tietysti ali-upseerit ja upseerit. Yksi erittäin kaukaisista omista esi-isistäni (ja samalla muutamien tuhansien muiden suomalaisten) eteni aikoinaan armeijan arvoasteikon huipulle jo yli 400 vuotta sitten. Pentti Severinpoika syntyi luultavasti 1530-luvun puolivälissä Viipurissa. Hänen perheensä oli jo tuolloin maan merkittävimpiä, sillä isä Severin toimi Hauhon kirkkoherrana 1549-1578, kun taas isoisä Pietari oli Viipurin pitäjästä lähtöisin olleen rälssisuvun kantaisä. Pietari omisti jopa kivitalon heti Viipurin luostarikirkon vieressä. Monet teistä ovatkin tämän herraan tutkimuksissaan törmänneet, sillä hänet tunnetaan paremmin sukunimellä Juusten. Jos Sursillien sanotaan olevan sukua lähes kaikille, niin eipä jää Juusten -suku kovin paljoa jälkeen. Palatkaamme kuitenkin vielä Pietarin pojanpoikaan, Pentti tai kuten hänet aateloituna tunnettiin, Bengt Söf

Juttusarja sotilaista jatkuu. Äidinäitini äidinäidin äidinäidin isänisä oli vuosina 1739-1806 elänyt Heikki Pekanpoika Remes. Ruotuväessä hänelle annettiin sotilasnimi From. Henrik From oli ruotusotilaana Iisalmen komppaniassa 1756-1778. Hän seurasi Matts Tallqvistia Ruodussa 51 ja asui Luupualla talossa 5. Henrik otti sukunimekseen tuon edellä mainitun sotilasnimen From.  Tästä ruotusotilaasta vastasivat lapinsalolaiset Paavo ja Pekka Kämäräinen ja näläntöläinen Niilo Niiranen. Pekka From ei saanu palvelusaikanaan moitteita eikä häntä rangaistu mistään.  Kutsuntaluetteloissa hänet on merkitty naimisissa olevaksi. Lapinsalossa mainitaan uudisrakentajaksi ja (sotilas-) torppariksi myös Henrik From samanaikaisesti. Kiuruveden vanhimmassa kirkonkirjassa, vuosilta 1732 - 1734 on sotilaiden luettelossa numerolla 51 Henrik From ja puoliso Sesilia Karell (s. 1734, k. 1809). Heikki näyttäisi olevan Ruomin tilan perustaja. Ruomin (”Fromin talo” kääntyi savolaisessa kielenkäytössä ”Ruomin taloks

Seuraava henkilö lyhyessä blogijuttusarjassani sotilasesi-isistäni on isänisäni isänisän isänisä, ruotusotilas Mikko Ahlberg silloisesta Perttelin seurakunnasta. Hän syntyi syyskuun 15. päivänä 1768 Perttelin Tiskarlan l. Diskarlan kylässä. Myöhemmin eli 1800-luvun lopulla kylä oli osa Kuusjokea ja nykyisin sitten Salon kaupunkia. Vanhempina olivat venesotilas Erik Johan Sarin ja Liisa Matintytär, joka puolestaan oli Tiskarlan Hakon talollisen tytär. Mikon puolisoksi vihittiin lokakuussa 1791 Leena Simontytär Perttelin Kanungin kylän Ali-Jaatin talosta. Mikosta tuli vuoden 31.5.1791 tyhjänä olleen Turun läänin jalkaväkirykmentin Perniön komppanian Diskarlan ruodun numero 101 sotamies. Asiaa koskeva sotilasrulla päivättiin Turun kaupungissa seuraavan vuoden maaliskuussa.  Pääkatselmuksessa vuodelta 1795 Mikosta todettiin seuraavat tiedot: Uskelan Diskarlan no 101 sotamies Mikko Ahlberg, syntynyt Uskelassa, 25-vuotias, kunnostautunut palveluksessa, oli läsnä ja hyväksyttiin.  Lähes samat

Viimeisimmässä blogijutussani käsittelin muutamia 1700-luvulla eläneitä sotilasesivanhempiani. Tarinassa eivät kuitenkaan olleet mukana kaikki Ruotsin valtakuntaa tavalla tai toisella palvelleet esi-isäni. Tässä ja jatkopostauksissa kerron vielä muutamista herroista, jotka tosin eivät keskenään muodostaneet läheisiä sukupiirejä. Aloitamme Suuren Pohjan sodan ajalta. Tämä sota eskaloitu nykyisen Suomen alueelle 1710-luvun alussa. Helsinkiin vihollinen saapui 1713 ja seuraavana vuonna käytiin kuuluisa Napuen taistelu Isossakyrössä. Helmikuun 19. päivänä riehunut taistelu oli viimeinen Suuren Pohjan sodan kenttätaistelu Suomessa. Siinä ruhtinas Mihail Golitsynin johtama venäläisarmeija sai vastaansa kenraali Carl Gustaf Armfeltin komentaman Ruotsin karoliinijoukon sekä pohjalaisen nostoväen. Napuen taistelusta alkoi isonvihan aika, joka päättyi lopulta Uudenkaupungin rauhaan 1721. Ruotsin joukot koostuivat 3000 miehen vahvuisesta jalkaväestä, 1500 miehen ratsujoukoista sekä 1086 nostoväke