Tulossa uutta

Alkoholin vaaroja Piikkiössä

Piikkiön Rungon kylän Pietilän eli Yli-Rungon palstatilan omistajaksi tuli 1890-luvulla Lapin Tl pitäjässä syntynyt Fredrik Vahlroos. Hän oli naimisissa lietolaisen Maria Sofia Grönlundin kanssa. Fredrik oli ollut Rungon kylän taloissa renkinä tavatessaan Maria Sofian, joka taasen oli ollut piikomassa Kosken puustellissa. Vuonna 1866 syntynyt Fredrik ja häntä viisi vuotta vanhempi morsian vihittiin 1888. Seuraavana vuonna syntyi esikoispoika Karl Aksel Fredrik. Hän sai vuoteen 1900 mennessä seuraa Juha Jalmarista, Otto Vilhelmistä, Kustaa Ilmarista, Hilda Maria Aleksandrasta ja Naima Elina. Viimeksi mainittu tyttönen tosin kuoli parin kuukauden ikäisenä vuonna 1900.

Perheen lapsista Kustaa Ilmari lähti sisällissotamme aikana sotilaaksi ollen vuonna 1919 Santahaminassa. Tuohon aikaan Santahaminan vankileirillä tapahtui erittäin traagisia em. sotaan liittyviä asioita, mutta viranomaisilla oli muitakin murheita. Metyylialkoholia myytiin monin paikoin epätoivoisille janoisille kohtalokkain seurauksin. Useita henkilöitä ehti kuolla ennen kuin tilanne saatiin kuriin poliisin taholta. Laitonta alkoholia ehdittiin kuitenkin välittää tai kuljettaa myös maaseudulle. Metyyliä sisältänyt juoma oli käytännössä vahvaa myrkkyä, jonka nauttija oli lähes varman kuoleman edessä.

Kustaa Ilmari tuli lomille kotiin syyskuun alussa 1919 tuoden mukanaan tätä rohtoa. Yhdessä isänsä kanssa nuorukainen ryhtyi tarjoamaan kupposia lähitalojen miehille. Ilmeisesti Fredrik Vahlroos ja hänen poikansa ottivat suurimmat annokset, sillä molemmat sairastuivat välittömästi ankarasti. Kustaa Ilmari sai voimakkaita oksennuskohtauksia, jotka saattoivat pelastaa hänen henkensä. Isä Fredrik sitä vastoin kuoli aineen aiheuttamiin komplikaatioihin muutaman päivän päästä kärsittyään valtavia tuskia. Myös lähitalojen miehet saivat tuta väärennetyn alkoholin vaarat pahoinvointina ja oksennuksina. Tämä kaikki siitä huolimatta, että viina oli ollut vain ”vähän toista limonaadipullollista”.

Sanomalehti Uusi Aurassa julkaistiin Fredrik Wahlroosin kuolinilmoitus muutamia päiviä myöhemmin. Sen mukaan palstatilallinen Wahlroos ”lyhyen ajan sairastettuaan rauhallisesti nukkui kuolon uneen”. Kaipaamaan jäivät leski Maria, viisi poikaa, yksi tytär ja yksi lapsenlapsi monien tuttavien sekä kaukaisempien sukulaisten keralla.

Mainittakoon lopuksi, että Fredrik Wahlroos oli räätäli Grönholmin tyttären, Lovisa Karolinan avioton poikalapsi. Hän syntyi maaliskuussa 1866 Kaukolan kylässä Lapin Tl pitäjässä.  Maria Sofia Grönlundin isä oli mylläri Liedon Nautelan Knaapilla.

Kartanon mies

 Auranmaan harvalukuisten kartanoiden joukkoon kuuluva Kosken kartano veti puoleensa väkeä pitkienkin matkojen takaa. Samalla sen luomat yhteydet toivat Kosken kappeliin hyvinkin erilaista väkeä Ruotsista saakka. Eräs perhe, jonka sukujuuria voi seurata entisen emämaamme puolelle, on Vähä-Sorvaston sahan ”puukhollari” eli kirjanpitäjä, entinen puuseppä Anders Gedda. Hän oli syntynyt vuonna 1725 ja 1750-luvun alussa hänet tapaa Someron Åvikin lasiruukin puuseppänä.  Tämän laitoksen oli perustanut Sillanpään kylään kartanonomistaja Jacob Reinhold de Ponti 1748.  Myöhemmin herra Gedda siirtyi Pitkäjärven kartanonvuokraajaksi. 

Åvikin lasitehdas perusti 1761 Kosken kappeliin, mukavien kulkuyhteyksien päähän, sahan. Tämän tarkoituksena oli ensisijaisesti tehostaa polttoaineen eli puun tuotantoa tehtaan tarpeisiin. Tätä menikin suunnattomia määriä, sillä parhaimmillaan Åvik työllisti noin 300 henkeä. Tehtaan tarina päättyi rajuun tulipaloon toukokuussa 1833. Sen jälkeen oli pystyssä ainoastaan lasimestarien asuinrakennus, kaikki muu tuhoutui.

Anders Geddan vaimo oli Madgalena Christina Nordling, jonka nimen edessä muistetaan rippikirjoissa mainita sana madame. Hän olikin sukuperältään, jos ei nyt suorastaan aatelinen niin ainakin säätyläinen. Esivanhempiensa joukkoon hän saattoi lukea mm af Qvalstad ja Svinhufvud till Främby -suvut. Ehkä kuuluisin, yksittäinen esi-isä oli ruotsalainen pappismies Johannes Rudbeckius (1581-1646). Rudbeckius oli Uppsalan yliopistossa professorina matematiikan, heprean ja teologian aloilla. Samalla hän työskenteli hovisaarnaajana ja oli mukana Kustaa II Adolfin Venäjän sotaretkellä 1614-1615. Hänestä tuli lopulta Västeråsin piispa ja Rudbeckiusta pidetään yleisesti yhtenä maan merkittävimmistä piispoista.

Anders Geddasta ja Magdalena Nordlingistä alkoi pieni pappissuku, johon kuuluivat lähinnä heidän poikansa, Tammelan kappalaisena kuollut Karl Gustaf Gedda sekä tämän pojat Gustaf Adolf ja Berndt Fredrik. Ensin mainitusta tuli aikanaan Karjalohjan kirkkoherra ja velipojasta Teiskon kappalainen.  Gustaf Adolf Geddan vävy oli Tarvasjoella saarnaajana toiminut Adolf Lindman.

Madgalena Nordling kuoli punatautiin 1791 ja Anders Gedda jonkinlaiseen pöhöttymään seuraavana vuonna. Heidän tyttärensä Ulrika oli avioitunut sahan laudankantajan, Matti Simonpojan kanssa, joka ryhtyi myöhemmin käyttämään sukunimeä Avolin. Tuon raskaan työn jälkeen Matti asettui Patakosken Sarjan talon torppariksi. Tähän perheeseen syntyi kahdet kaksoset vuosina 1791 ja 1798. Ikävä kyllä kaikki nämä lapset kuolivat hyvin pieninä.  Esikoispoika Samuel muutti kotitorpastaan Hongiston Talolaan ja nai sotilas Jaakko Tallgrenin tyttären, Liisan. Tämä oli syntynyt Talolan sotilastorpassa ja syntymävuosi 1770 muuttuu papin virheen takia vuodeksi 1772. Heillä oli kaksi lasta, Adolf Fredrik ja Juho Heikki. Asuinpaikkana oli 1820-luvulle tultaessa Patakosken Ylisarjan talon Hakalan torppa.

Mainittakoon lopuksi, että Anders Geddan isä oli laivuri Henrik Andersson Gedda, joka asui 1720-luvulla Karunassa. Sieltä hän muutti perheineen Somerolle. Sekä Henrik että hänen vaimonsa Liisa kuolivat Somerolla.

Puustellin perhe

Sotilaspuustellit eli virkatalot ovat tuoneet moniin Auranmaan pitäjiin muuttajia lähialueelta, mutta myös kauempaa. Yksi näistä virkataloista oli aikanaan Tarvasjoen Liedonperän Isotalo, jonka vuokraajaksi tuli 1895 Halikosta herra Anders Hjalmar Rönnmark. Hän ehti hoitaa taloa noin 10 vuoden ajan ennen avioitumistaan pöytyäläisen Fredrika Josefina Erkintytär Ristimäen kanssa. Ikäeroa pariskunnalla oli 15 vuotta, sillä sulhanen oli syntynyt Turussa kevättalvella 1864, kun taas morsian syksyllä 1881. Fredrika Josefina oli tullut vuoden 1903 lopussa piiaksi Isotaloon. Hänen vanhempansa Erkki Matinpoika Ristimäki ja Eeva Liisa Kallentytär olivat Kaulanperän kylän itsellisiä. Fredrika Josefinan sisko Anna Katarina tuli Isotaloon samoihin aikoihin piiaksi.

Anders Hjalmarin vanhemmat olivat puolestaan turkulainen satulaseppämestari Anders Reinhold Rönnmark ja vaimonsa Maria Elisabet Antintytär. Maria Elisabet oli kotoisin Kemiöstä, kun taas satulaseppämestarimme isä oli ehta turkulainen, puuseppä Simo Rönnmark ja äiti Johanna Lindberg. Anders Reinholdilla oli useita sisaruksia, mutta hänen omaa kastemerkintää saa turhaan etsiä Turun historiakirjoista. Hän nimittäin syntyi vuonna 1828 ja edellisen vuoden valtava tulipalo Turussa aiheutti monenlaista harmia seurakuntien kirjanpitoon. Joka tapauksessa Anders Reinhold ja Maria Elisabet vihittiin helmikuussa 1859 Turussa. Morsian meni toista kertaa naimisiin, sillä hän oli leski avioliitosta puusepänkisälli Högbergin kanssa. Anders Reinholdin veljistä voidaan mainita lumppukauppias Johan Adolf Rönnmark, joka ehti käydä pyörähtämässä aina Jyväskylässä saakka asettuen sitten Turkuun. Toinen veli Carl Gustaf piipahti lyhyen aikaa Uudenmaan Snappertunassa muonatorpparina.

Anders Hjalmar oli vanhempiensa järjestyksessä neljäs lapsi. Perhe asui Turun kaupungin kahdeksannen kaupunginosan korttelissa numero 10. Isä Anders Reinhold kuoli marraskuussa 1877 jättäen jälkeensä lesken ja viisi lasta.  Anders Hjalmar oli tässä vaiheessa vielä poikanen, mutta kymmenisen vuotta myöhemmin hän oli jo valmis haastaviinkin tehtäviin. Hän oli lähtenyt opiskelemaan Korsholman ruotsinkieliseen maanviljelyskouluun, Mustasaareen. Tämä oppilaitos oli perustettu virallisesti 1859, mutta oikeastaan aloitti toimintansa jo 1846. 

Vuoden 1886 syksyllä Anders Hjalmar oli yksi Korsholman seitsemästä miespuolisesta opiskelijasta. Kannuksensa hän ansaitsi aktiivisella palveluksella Turun 2. pataljoonassa. Sinänsä hän oli rippikirjan mukaan ”sotapalvelukseen kelpaamaton”, joten tässä yhteydessä hän lienee hoitanut nimenomaan jonkinlaisia maatalouteen liittyviä tehtäviä. Kun em. seitsemän miestä keväällä 1887 valmistuivat, ei Rönnmarkia luettu tähän joukkoon. Pataljoonassa vietetty aika oli keskeyttänyt opinnot, mutta sehän ei taitavaa miestä haitannut. Vuosina 1894-1895 tapaamme hänet Halikon Joensuun eli Åminnen kartanon kirjanpitäjänä. Hän oli näin kreivi Karl Alexander Armfeltin läheisimpiä luotettuja parin vuoden ajan. Joensuun kartanosta Anders Hjalmar muutti Liedonperän Isotaloon.

Jos palaamme hieman ajassa taaksepäin, niin voimme huomata hänen serkkunsa Arvid Gotthard Rönnmarkin toimivan Turun kaupungissa 1880-luvulla satulaseppämestarina. Hän oli em. Carl Gustafin poika ja syntynyt Snappertunassa vuonna 1849. Arvid Gotthard oli naimisissa Nousiaisista kotoisin olleen Ulrika Kivirannan kanssa. 

Tarina Ruskon kirkosta

Ruskon ja Vahdon (entisen Vähän-Ruskon) asukkaitten oli määrä rakentaa itselleen yhteinen kirkko[i], mutta he eivät voineet sopia sen paikasta. Vahtolaiset olisivat tahtoneet sen rakennettavaksi Melttilän metsään lähelle sitä paikkaa, jossa nykyään on mainittujen pitäjien yhteinen osuusmeijeri, kun taas Ruskolaisten kirkonpaikka oli Ruskon kirkon nykyinen.

Riita jätettiin kuninkaan ratkaistavaksi ja kummastakin ehdotetusta paikasta vietiin hänelle pussillinen santaa nähtäväksi. Ruskolaisten santa oli karkeata ja rumaa, vahtolaisten taas hienoa ja kaunista. Mutta kummankin seurakunnan lähetystöjen matkatessa yhdessä kuninkaan luo vaihtoivat Ruskon miehet salaa yöllä santapusseja ja näyttivät kuninkaalle vahtolaisten santaa omanaan.

Seuraus oli, että kuningas määräsi kirkon rakennettavaksi Ruskolle. Myöhemmin olivat sitten vahtolaiset alkaneet rakentaa itselleen omaa kivikirkkoa. Mutta kovat sotavuodet olivat keskeyttäneet rakennustyön ja köyhtynyt seurakunta oli pyytänyt ja saanut luvan rakentaa itselleen kivikirkon asemesta puukirkon.

Kuvassa Ruskon keskiaikainen kirkko, josta Museoviraston tiedot[ii] kertovat mm. seuraavaa: Keskiaikainen kirkko. Rusko mainittiin seurakuntana ensimmäisen kerran 1337, mutta se lienee vanhempi. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus.

Kirkon itäpäädyn tiilikoristelu koostuu suuresta tasahaaraisesta rististä ja sen ympärille olevista komerosyvennyksistä. Länsipäädyn tiilinen yläosa on uusittu 1600-luvulla. Sisätilaltaan viehättävän kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja nelitraveinen, tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi.

Kuva J Vuorela, kesä 2020.

---

[i] Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 01.01.1911, nro 10-12, s. 20

[ii] https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200516