Suomalaisen säähavainnointitoiminnan historia on tiiviisti kytkeytynyt maamme tieteelliseen heräämiseen, autonomian ajan hallinnolliseen kehitykseen sekä globaaliin pyrkimykseen ymmärtää maapallon fysikaalisia ilmiöitä. Tarkasteltaessa sitä, kuinka pitkältä ajalta Suomesta on tiedossa säätietoja, on välttämätöntä erottaa toisistaan hajanaiset, usein harrastelijavoimin tehdyt varhaiset muistiinpanot ja tieteellisesti validit, järjestelmälliset havaintosarjat. Erityisesti 1800-luku muodostaa suomalaisen meteorologian ja geomagnetismin historiassa dynaamisen ajanjakson, jolloin yksittäisten oppineiden mielenkiinto kanavoitui valtiolliseksi institutioksi ja osaksi kansainvälistä observatorioverkostoa. Tämä kehityskulku ei ollut ainoastaan akateeminen saavutus, vaan se vastasi huutavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen ymmärtää maatalousyhteiskunnan selviytymisen kannalta kriittisiä sääilmiöitä, kuten halloja, tulvia ja poikkeuksellisia lämpötilavaihteluita.
Varhaiset havainnot ja esisystemaattinen aikakausi ennen 1840-lukua
Meteorologisten havaintojen juuret Suomessa ulottuvat huomattavasti 1800-lukua kauemmas, vaikka varhaisimpien aineistojen käyttökelpoisuus nykyisessä ilmastotutkimuksessa on rajallinen. Säännölliset mittalaitteilla tehdyt havainnot alkoivat Turun Akatemiassa 1700-luvun puolivälissä, noin vuoden 1748 paikkeilla.1 Turun varhaiset sarjat kattavat jaksot 1748–1765 ja 1786–1800, ja niitä on täydennetty Ruotsin Kuninkaallisen tiedeakatemian arkistoista löytyneillä aineistoilla.3 Näissä varhaisissa mittauksissa käytetyt menetelmät ja instrumenttien tarkat sijainnit ovat kuitenkin usein hämärän peitossa, mikä aiheuttaa merkittäviä epävarmuustekijöitä datan homogenisointiin.1
Turun akateeminen perintö siirtyi Helsinkiin Turun palon jälkeen vuonna 1827, jolloin yliopisto muutti uuteen pääkaupunkiin nimellä Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto. Tässä murrosvaiheessa professori Gustaf Gabriel Hällström nousi keskeiseksi hahmoksi. Hän aloitti lokakuussa 1828 säännölliset lämpötilahavainnot Helsingissä, omalla takapihallaan nykyisen Porthania-rakennuksen tontilla.1 Hällströmin havainnot jatkuivat hänen kuolemaansa, vuoteen 1844 saakka. Vaikka Hällström suoritti mittauksia tuntikohtaisesti, havaintosarja ei ole täysin jatkuva, sillä yöaikaiset mittaukset usein puuttuivat, mikä heikentää vuorokausikeskiarvojen luotettavuutta.5
Tämä esisystemaattinen vaihe oli luonteeltaan enemmänkin yksittäisten tutkijoiden harrastuneisuutta kuin koordinoitua valtiontoimintaa. Samaan aikaan muualla Euroopassa ja Venäjällä virisi kuitenkin liikehdintä, jota on kutsuttu "magneettiseksi ristiretkeksi".6 Tämän kansainvälisen hankkeen tavoitteena oli perustaa maailmanlaajuinen observatorioverkosto mittaamaan maan magneettikentän ja sääilmiöiden välisiä yhteyksiä. Uskottiin, että magneettikentän vaihtelut johtuivat suoraan ilmakehän lämpötilaeroista, ja tämän hypoteesin testaaminen vaati valtavia määriä samanaikaista dataa eri puolilta maapalloa.7 Suomi, osana Venäjän keisarikuntaa, joutui ja pääsi tämän tieteellisen kunnianhimon keskiöön.
Helsingin magneettis-meteorologisen observatorion perustaminen ja vuoden 1844 murros
Tieteellisen säähavainnoinnin todellinen alkupiste Suomessa sijoittuu vuoteen 1838, jolloin keisari Nikolai I allekirjoitti asetuksen Helsingin yliopiston magneettisen observatorion perustamisesta.5 Instituution perustaminen oli osa Pietarin tiedeakatemian ja A. Kupfferin johtamaa hanketta, jolla pyrittiin kattamaan Venäjän laaja valtakunta havaintopisteillä.9 Observatorion johtajaksi valittiin fysiikan professori Johan Jakob Nervander, joka oli perehtynyt alan uusimpiin virtauksiin Euroopan-matkoillaan ja tutustunut muun muassa C. F. Gaussin havaintomenetelmiin Göttingenissä.9
Nervanderin johtama valmisteluvaihe kesti kuusi vuotta, joiden aikana rakennettiin Kaisaniemen puiston laidalle arkkitehti E. B. Lohrmannin suunnittelema observatoriorakennus.6 Varsinainen ja katkeamaton havaintotoiminta alkoi 1. heinäkuuta 1844 kello 12 Göttingenin aikaa (kello 13 Helsingin aikaa).6 Tämä päivämäärä merkitsee Suomen pisimmän ja tieteellisesti luotettavimman säähavaintosarjan alkua.
Havaintotyön organisaatio ja intensiteetti 1840-luvulla
Vuoden 1844 alusta lähtien säähavainnot eivät olleet enää satunnaisia, vaan ne perustuivat ankaraan kurinalaisuuteen ja ympärivuorokautiseen työhön. Observatorioon palkattiin 12 ylioppilasta amanuensseiksi, jotka suorittivat havaintoja kolmessa vuorossa 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä.5 Heidän tehtävänään oli seurata magneettien liikkeitä, lukea lämpömittareita ja barometreja sekä kirjata ylös pilvisyys-, tuuli- ja muiden sääilmiöiden tilat.6
Tämä valtava työmäärä tuotti vuorokaudessa yli 500 yksittäistä havaintopistettä.6 Havainnot kirjattiin käsin havaintovihkoihin, joista ne myöhemmin puhtaaksi kirjoitettiin ja julkaistiin vuosikirjoina. Ensimmäiset tulokset julkaistiin ranskaksi vuosina 1850–1852 Suomen Tiedeseuran toimesta Nervanderin kuoleman jälkeen.6 Tämä aineisto muodostaa nykyisen ilmastotutkimuksen selkärangan, sillä se on kerätty standardoiduilla menetelmillä, jotka pysyivät lähes muuttumattomina vuosikymmeniä.9
Käytetty instrumentointi ja mittausolosuhteet
1800-luvun puolivälin havainnoissa käytettiin aikakauden huipputekniikkaa. Lämpötilan mittauksessa vallitseva yksikkö oli Réaumur-asteikko, jossa veden jäätymispiste on 0 ja kiehumispiste 80 astetta.14 Celsius-asteikko syrjäytti Réaumurin vasta vuosisadan lopulla.5 Lämpömittarit oli sijoitettu erityisiin säteilysuojiin, jotka sijaitsivat aluksi observatoriorakennuksen ikkunoiden ulkopuolella. Vasta vuonna 1880 ne siirrettiin pihamaalle rakennettuihin sääkoppeihin, mikä aiheutti pienen epäjatkuvuuskohdan lämpötila-aikasarjaan.5
Magneettiset mittaukset tehtiin visuaalisesti seuraamalla kaukoputkella tankomagneetteja, joihin oli kiinnitetty pieni peili. Peili heijasti asteikon kaukoputkeen, ja magneetin pienimmätkin heilahdukset voitiin lukea erittäin tarkasti.9 Magneettiset instrumentit oli valmistettu Göttingenissä Gaussin ja Weberin mallien mukaisesti.9 Nämä laitteet olivat niin vakaita, että Helsingin magneettinen havaintosarja on yksi maailman homogeenisimmista ja luotettavimmista aineistoista 1800-luvulta.11
Havaintoverkoston alueellinen laajeneminen ja Suomen Tiedeseuran rooli
Helsingin observatorio oli toiminnan keskus, mutta meteorologisen ymmärryksen syventäminen vaati valtakunnallista verkostoa. Tässä työssä avainasemassa oli vuonna 1838 perustettu Suomen Tiedeseura (Societas Scientiarum Fennica).15 Tiedeseura koki velvollisuudekseen edistää luonnontieteellistä tutkimusta ja aloitti vuonna 1846 kunnianhimoisen hankkeen säähavaintoverkoston laajentamiseksi.1
Vuonna 1846 Tiedeseura varusti viisi uutta sääasemaa asianmukaisilla mittalaitteilla eri puolille maata.1 Nämä asemat olivat strategisesti sijoitettuja, ja niistä monet toimivat edelleen samoilla paikkakunnilla, tarjoten arvokasta vertailumateriaalia Helsingin havainnoille.
Tiedeseuran organisoima havainto-ohjelma oli laaja ja kattoi myös fenologiset havainnot, kuten kasvien puhkeamisen, lintujen muuton ja jäiden lähdön seurannan.16 Fenologiset tiedot ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi arvioitaessa keväiden aikaistumista 1800-luvulta nykypäivään.19 1880-luvulle tultaessa sääasemia oli toiminnassa jo noin 50 kappaletta, mutta painopiste säilyi edelleen maan etelä- ja keskiosissa.1 Lappi tuli säännöllisen havainnoinnin piiriin vasta myöhemmin: Sodankylässä havainnot alkoivat 1857 ja Inarissa 1900-luvun alussa.1
1800-luvun äärisääilmiöt ja niiden dokumentointi historialliseen aineistoon
Historialliset säähavainnot eivät ole vain itsetarkoitus, vaan ne tarjoavat tieteellisen selityksen menneisyyden suurille kriiseille. Erityisesti 1860-luvun nälkävuodet ja 1800-luvun poikkeukselliset tulvavuodet on pystytty analysoimaan tarkasti instrumentaalisen datan avulla.
Suuret nälkävuodet 1866–1868: Ilmastollinen analyysi
Suomen historian viimeinen suuri rauhanajan nälänhätä oli seurausta poikkeuksellisesta sääolojen sarjasta, joka alkoi jo 1850-luvun puolivälissä.20 Havaintoaineisto osoittaa, että koko 1860-luku oli epätavallisen kylmä ja sateinen.21 Vuosi 1867 muodostui katastrofaaliseksi; se on tilastollisesti yksi Helsingin havaintoshistorian kylmimmistä vuosista.5
Kevät 1867 oli poikkeuksellisen myöhässä. Jäät lähtivät Tyrvään Rautavedestä vasta kesäkuun puolivälissä, ja Saimaalla sekä Päijänteellä ajettiin hevosella jäitä pitkin vielä kesäkuun alussa.20 Kylvötyöt päästiin aloittamaan vasta juhannuksen tienoilla, mikä lyhensi kasvukautta kohtalokkaasti.20 Vaikka alkukesä oli toiveita herättävän lämmin, syyskuun 4. päivän vastaisena yönä ankara halla iski lähes koko maahan.20 Ruis jäätyi pystyyn, ja perunasato tuhoutui täysin viljanviljelyn reuna-alueilla.20 Kuopiossa ruissato oli vain 22 % ja Oulussa 25 % normaalista.21
Tämä nälänhätä, joka vaati noin 270 000 ihmisen hengen, on malliesimerkki siitä, miten äärimmäiset sääolot voivat romahduttaa haavoittuvan agraariyhteiskunnan.21 Historialliset säähavainnot osoittavat, että kyseessä ei ollut vain yksi huono vuosi, vaan kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin viljavarastot olivat tyhjentyneet toistuvien katojen vuoksi.20
Suomaláinen Wirallinen Lehti 3.2.1896
1800-luvun merkittävät tulvat ja myrskyt
Säähavaintojen ja vesistöjen korkeusmittausten avulla on pystytty tunnistamaan useita historiallisia tulvahuippuja. Vuonna 1807 koettu Ounasjoen "Räisäsen tulva" ja vuoden 1859 "Saulin tulva" Rovaniemellä ovat olleet alueidensa ennätystulvia, jotka johtuivat poikkeuksellisesta lumimäärästä ja nopeasta kevätsäästä.17 Vuonna 1899 koettiin puolestaan historian pahin kesätulva, joka nosti Järvi-Suomen pinnat ennätyskorkeuksiin.
Myös myrskytutkimuksessa 1800-luvun aineisto on arvokasta. Esimerkiksi vuoden 1890 poikkeuksellinen kesämyrsky on pystytty reanalysoimaan pintahavaintojen avulla, mikä on paljastanut sen olleen voimakkain Etelä-Suomea koetellut kesämatalapaine tunnetussa historiassa.23 Samoin vuoden 1882 ja 1896 rajuilmat on dokumentoitu sanomalehtiarkistojen ja observatoriohavaintojen yhdistelmänä, paljastaen tuhoisia raekuuroja, joissa rakeiden koko ylitti kaksi senttimetriä.23
Carringtonin tapahtuma 1859: Magnetismin ja avaruussään merkitys
Helsingin observatorion 1800-luvun aineisto on ollut maailmanlaajuisesti keskeisessä asemassa tutkittaessa historian voimakkainta tunnettua magneettista myrskyä syyskuussa 1859.12 Helsingin tuntikohtaiset magneettiset havainnot tarjoavat tarkan kuvan myrskyn etenemisestä, vaikka magneettien heilahtelut olivatkin niin rajuja, etteivät ne aina pysyneet mittalaitteiden asteikolla.12 Tämä aineisto on digitoitu 1990-luvulla, ja sitä käytetään edelleen arvioitaessa nyky-yhteiskunnan haavoittuvuutta vastaaville avaruussään ilmiöille.10
Institutionaalinen murros 1881: Meteorologinen Päälaitos
1800-luvun loppupuolella tieteen painopiste alkoi siirtyä teoreettisesta magnetismista kohti käytännön sääpalvelua. Tämä heijastui myös organisaatiorakenteeseen. Vuonna 1881 Helsingin yliopiston magneettinen observatorio siirtyi Suomen Tiedeseuran alaisuuteen, ja sen nimeksi tuli Meteorologinen Päälaitos.5 Samalla toiminta siirtyi puhtaasti akateemisesta piiristä kohti valtion tutkimuslaitoksen statusta.
Tämä muutos mahdollisti sääpalvelun ammattimaistumisen:
Sääennusteet ja tiedonvälitys: Vuodesta 1882 lähtien alettiin julkaista yleisölle suunnattuja sääennusteita sanomalehdissä ja lähettää sääsähkeitä.16
Lennättimen käyttö: Säätietojen välittäminen lennättimen kautta oli alkanut jo vuonna 1856, mutta 1880-luvulla se vakiintui osaksi päivittäistä toimintaa, mahdollistaen sääkarttojen laatimisen.24
Kansainvälinen yhteistyö: Suomi osallistui ensimmäiseen kansainväliseen polaarivuoteen 1882–1883 perustamalla magneettis-meteorologisen aseman Sodankylään.5 Tätä retkikuntaa johti professori Selim Lemström, ja se tuotti merkittävää tietoa revontulista ja Lapin ilmastosta.13
Institutionaalinen muutos vuonna 1881 merkitsi myös sitä, että säähavainnot eivät olleet enää vain tutkijoiden omaisuutta, vaan niistä tuli osa yhteiskunnan infrastruktuuria. Sään vaikutus merenkulkuun, rautatieliikenteeseen ja nousevaan teollisuuteen tunnistettiin, ja Meteorologinen Päälaitos vastasi tähän kysyntään laajentamalla havaintotoimintaansa rannikoille ja majakoille.13
Havaintoaineiston laatu, homogenisointi ja nykykäyttö
Kun tarkastellaan 1800-luvun säätietoja, on kriittistä ymmärtää, että ne eivät ole sellaisenaan vertailukelpoisia nykyisen automaattidatan kanssa. Jokainen pitkä havaintosarja sisältää epäjatkuvuuskohtia, jotka on pystyttävä tunnistamaan ja korjaamaan.
Homogenisoinnin tarve ja haasteet
Helsingin Kaisaniemen havaintosarja, joka alkaa vuodesta 1844, on kokenut useita muutoksia:
Asemapaikan siirrot: Havaintoasema sijaitsi aluksi kaupungin laidalla, mutta rakennuskannan tihentyminen pakotti siirtämään mittalaitteita ensin pihapiirissä ja myöhemmin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan (1962 ja 1969).5
Kaupungistumisen vaikutus: Helsingin kasvu on luonut kaupunkilämpösaarekkeen, joka nostaa lämpötilaa verrattuna ympäröivään maaseutuun. On arvioitu, että kaupungistumisen vaikutus Helsingin lämpötilaan oli suurimmillaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ollen noin 0,2–0,3 °C.2
Mittaustapojen muutokset: Siirtyminen ikkunalämpömittareista sääkoppeihin ja myöhemmin sähköisiin vastusmittareihin on vaatinut tarkkoja rinnakkaismittauksia ja korjauskertoimia.5
Vasta perusteellisen homogenisoinnin jälkeen voidaan todeta, että Helsingin keskilämpötila on noussut vuodesta 1844 lähtien noin 2,8 °C.2 Tästä noususta suurin osa on todellista ilmastonmuutosta, ja vain pieni osa selittyy mittausteknisillä tekijöillä.
Datan digitointi ja avoin saatavuus
Suuri osa 1800-luvun havainnoista lepää edelleen alkuperäisissä, käsinkirjoitetuissa havaintovihkoissa tai vanhoissa vuosikirjoissa.6 Ilmatieteen laitoksen digitaalinen tietokanta alkaa kattavasti vuodesta 1961, mutta historiallisen datan digitointi on jatkuva prosessi.27
Nykyisin 1800-luvun aineistoa on saatavilla seuraavasti:
Helsinki (Kaisaniemi): Vuorokausitason lämpötila- ja sadearvot vuodesta 1844 alkaen ovat digitaalisesti saatavilla ja ladattavissa avoimen datan palvelusta.28
Magneettinen data: Vuosien 1844–1910 magneettiset havainnot on digitoitu lähes täydellisesti 1990-luvulla, mikä on tehnyt niistä kansainvälisesti arvostetun aineiston.9
Muut asemat: Oulun, Kuopion ja Kajaanin kaltaisten pitkien sarjojen digitointi on edennyt, mutta niissä saattaa edelleen olla ajallisia ja alueellisia aukkoja.1
Vaikka kaikki 1800-luvun data ei olekaan vielä hiiren napsautuksen päässä, se on tallennettu huolellisesti ja on tutkijoiden käytettävissä arkistotutkimuksen ja erillisten tilausten kautta.27
1800-luvun sääaineiston merkityksestä
Tutkimus 1800-luvun säätiedoista Suomessa paljastaa rikkaan ja tieteellisesti korkeatasoisen historian. Vuosi 1844 muodostaa ratkaisevan vedenjakajan, josta alkaa järjestelmällinen, ympärivuorokautinen ja standardoitu havaintoperinne. Tätä edeltävät tiedot, vaikka arvokkaita, ovat luonteeltaan katkonaisia ja vaativat erityistä varovaisuutta tulkinnassa.
1800-luvun havaintojen perintö on monitahoinen. Ensinnäkin ne tarjoavat ainutlaatuisen vertailukohdan nykyiselle ilmastonmuutokselle, osoittaen maamme lämpenemisen alkaneen jo teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Toiseksi ne auttavat ymmärtämään yhteiskuntamme historiaa, kuten nälkävuosien traagisia tapahtumia, tarjoamalla fysikaalisen selityksen kadon ja nälän syntyyn. Kolmanneksi ne ovat osa kansainvälistä tieteen historiaa; Helsingin magneettis-meteorologinen observatorio oli aikansa huippuyksikkö, jonka tuottama data on edelleen relevanttia muun muassa avaruussään ja auringon aktiivisuuden tutkimuksessa.
Nykyinen Ilmatieteen laitos kantaa tätä 1800-luvulla alkanutta perintöä. Se, että meillä on tiedossamme lähes 180 vuoden pituinen yhtenäinen sarja sääilmiöistä, on osoitus suomalaisten tutkijoiden pitkäjänteisyydestä ja kyvystä osallistua maailmanlaajuiseen tieteelliseen yhteistyöhön jo autonomian aikana. Tulevaisuuden ilmastomallinnus ja sopeutumisstrategiat rakentuvat viime kädessä sen fundamentin päälle, jonka Nervander, Hällström ja 12 ahkeraa ylioppilasta loivat Kaisaniemessä 1840-luvun puolivälissä.
Lähdeartikkelit
Suomen sää- ja ilmastohavaintoverkosto - Ilmasto-opas, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/suomen-saa-ja-ilmastohavaintoverkosto/
Heikki Nevanlinna: Ilmatieteen laitoksen historialliset lämpötilahavainnot Helsingissä, avattu helmikuuta 3, 2026, https://ilmastotieto.wordpress.com/2010/10/18/heikki-nevanlinna-ilmatieteen-laitoksen-historialliset-lampotilahavainnot-helsingissa/
Kuninkaalliseen tiedeakatemian arkistoon sijoitetut Turun vuosien 1748–1800 päivittäiset säähavainnot historiallisen - Journal.fi, avattu helmikuuta 3, 2026, https://journal.fi/aur/article/view/142174/89860
(PDF) Suomen maakuntien ilmasto - ResearchGate, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.researchgate.net/publication/41003809_Suomen_maakuntien_ilmasto
Historia - Ilmatieteen laitos, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/historia
Ilmatieteen laitoksen historialliset havainnot: geomagnetismia ja meteorologiaa 1800-luvulla, avattu helmikuuta 3, 2026, https://space.fmi.fi/MAGN/gfp_nevanlinna/IL_HY.pdf
Ilmatieteen laitoksen historialliset lämpötilahavainnot Helsingissä, avattu helmikuuta 3, 2026, https://space.fmi.fi/MAGN/HN/Kuvat/kaisaniemi.pdf
On the early history of the Finnish Meteorological Institute - ResearchGate, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.researchgate.net/publication/263007098_On_the_early_history_of_the_Finnish_Meteorological_Institute
MAGNEETTISET HAVAINNOT HELSINGIN MAGNEETTIS ... - Helda, avattu helmikuuta 3, 2026, https://helda.helsinki.fi/bitstreams/ed375474-140c-4946-a47f-276354b7dc26/download
Miten magneettisia ja meteorologisia havaintoja tehtiin 1800-luvulla? Uusi julkaisu kertoo Ilmatieteen laitoksen alkuvaiheista, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutinen/6xYUjfEINlGR3kI6Wb4Wxq
Ilmatieteen laitoksen historialliset laitteet - taustatietoa, avattu helmikuuta 3, 2026, https://space.fmi.fi/MAGN/Museokuvat/Laitteisiin_liittyvia_kirjoituksia/ILhist.laitteet.pdf
1800-luvun magneettiset mittaukset hyödyttävät avaruusmyrskyjen tutkimusta - Ilmatieteen laitos, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutinen/2585480
Magneettisia ja meteorologisia havaintoja Suomessa 1800-luvulla - Helda, avattu helmikuuta 3, 2026, https://helda.helsinki.fi/bitstreams/191c0d5c-c3c3-4fc2-a3e3-17104a02fffb/download
Réaumur-asteikko - Wikipedia, avattu helmikuuta 3, 2026, https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9aumur-asteikko
Tietoa meistä - Suomen Tiedeseura, avattu helmikuuta 3, 2026, https://scientiarum.fi/fi/tietoa-meista/
Ilmatieteen laitos 175 vuotta: havainnot 1800-luvulla • Helmikuu oli pilvinen ja tavanomaista lauhempi - ILMASTOKATSAUS, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmastokatsaus.fi/wp-content/uploads/2021/04/2013_02_helmikuu.pdf
Suomen virallinen ilmastohistoria on lyhyt ja tarkoin valikoitu - Jyrki Itkonen, avattu helmikuuta 3, 2026, https://jitkonen.fi/?p=2115
SUOMEN ILMASTO MAAKUNNITTAIN LUONNONVYÖHYKKEIDEN JA KASVILLISUUDEN MENESTYMISVYÖHYKKEIDEN VALOSSA, avattu helmikuuta 3, 2026, https://files01.core.ac.uk/download/pdf/14910575.pdf
Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät - Jukuri, avattu helmikuuta 3, 2026, https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/5d53585e-035a-44ad-9b0f-5bd3e83054c1/content
Suuret nälkävuodet 1866-1868 - Seinäjoen Uppa Suku ry, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.uppasukuseura.fi/tarinatupa/suuret-nalkavuodet-1866-1868/
Suomen 1860-luvun nälkäkatastrofi - syitä ja seurauksia - Duodecimlehti.fi, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.duodecimlehti.fi/duo10652
Kerjäläisiä ja jauhomattoja – 1860-luvun nälkävuodet muistitietoaineistoissa - Trepo, avattu helmikuuta 3, 2026, https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/97002/GRADU-1430312953.pdf
Historical hail cases in Finland: 1776–1910 - Boreal Environment Research, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.borenv.net/BER/archive/pdfs/ber23/ber23-029-057.pdf
Vuosilukuja - Ilmatieteen laitos, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/vuosilukuja
Teoksia Ilmatieteen laitoksen historiasta, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/teoksia-ilmatieteen-laitoksen-historiasta
Säähavainnot - Ilmatieteen laitos, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/saahavainnot-kysymyksia-ja-vastauksia
Climate statistics - Finnish Meteorological Institute, avattu helmikuuta 3, 2026, https://en.ilmatieteenlaitos.fi/climate-statistics
Ilmatieteen laitos - Tuottajat avoindata.fi, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.avoindata.fi/data/fi/organization/ilmatieteen-laitos
Havaintojen lataus - Ilmatieteen laitos, avattu helmikuuta 3, 2026, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
