Taalintehtaan tragedia

Torppalöytöjä

Salon Kaakelitehdas

Vanhan torpan hankkimisen hauskimpia puolia kaiken muun lisäksi on paikkojen perusteellinen nuohoaminen. Tässä yhteydessä voi löytyä vaikka mitä. Tällä kertaa yläpohjan pehkuista osui käteen palasia vanhasta kaakelista, mutta ensimmäisen fragmentin perusteella tarkempi ajoittaminen oli mahdotonta - ainakin amatöörille.

Sen sijaan tänään löytynyt toinen palanen sisälsi yksiselitteisen vastauksen uunin tekijästä. Tämä tehdas aloitti toiminnan vuonna 1903. Omistajina olivat A Tapio, K Ahlgren, K Nummelin ja J Kajander. Tehtaan tarui päättyi viimeistään 1923.

Fragmentti 1

Fragmentti 2

Outo nimi

Suomalaiset etunimet muodostuivat kristillisenä aikana lähinnä raamatullisin perustein. Todella vanhoja, pakana-aikaisia nimiä on ollut käytössä sangen niukasti. Toisaalta koko etunimistö oli hyvin vaatimaton. Mielenkiintoista onkin aina hieman erikoisemman nimen putkahtaessa esiin miettiä sen alkuperää. Koska pappien oli pakko käyttää virkakielenään ruotsia, voivat kirjoitetut muodot olla erittäin persoonallisia. Nykyisen suomen kielen muotoa on toisinaan haastavaa selvittää.

Yksi näistä harvinaisemman nimen kantajista oli Tammelassa vuoden 1817 lopulla syntynyt Syrach Jacobsson Teur, kuten hänet nimensä rippikirjoissa esitetään. Kyse on täysin suomenkielisestä perheestä, joten ns. normalisoitu versio hänen nimestään olisi Siirak Jaakonpoika Teur. Sukunimi Teur on perua Siirakin syntymäkylästä, sillä hän oli kotoisin Tammelan Teurolta.

Siirak tuli 1840-luvun alussa Marttilan Loven pitäjän Knaapille rengiksi. Heti seuraavana vuonna hän löysi vaimon Knaapin talon Hakalan torpasta, jossa Anna Antintytär oli jäänyt leskeksi 1841. Anna ei ollut mikään nuori neito, sillä hän oli Siirakkia peräti 29 vuotta vanhempi. Olipa Anna ehtinyt saada haasteen käräjillä 1838. Syy oli mitä tyypillisin tuon ajan tapahtuma, luvaton viinanpoltto. Tämä sakoilla sovitettu synti jäi elämään Marttilan rippikirjoihin vuosi vuoden jälkeen, kuten tapana oli.

Pariskunta asettui vihkimisen jälkeen Knaapin Kankareen torppaan. Pariskunnalle ei omia lapsia ilmaantunut perin yksinkertaisesta syystä, sillä olihan morsian vihkimisen aikaan jo kypsässä 65 vuoden iässä. Turusta 1854 Marttilaan muuttanut Amalia Alm tuli perheen piiaksi. Hän oli tosin syntynyt samaisessa Loven kylässä piian aviottomana lapsena 15 vuotta aikaisemmin. Amalia ei viihtynyt kauaa Teurin perheessä, vaan muutti pois jo seuraavana vuonna. Anna Antintytär menehtyi helmikuussa 1865 ja Siirak otti saman tien uuden puolison. Euran kappelin Seppälän kylän Myllyholman torpasta kotoisin ollut Maria Kristiina Juhontytär vihittiin Siirakin kanssa muutama kuukausi Annan hautajaisten jälkeen. Maria Kristina oli ehtinyt saada aviottoman pojan reilu vuosikymmen aiemmin ja tästäkin tehty merkintä siirtyi muuttotodistuksen myötä Marttilan rippikirjoihin. Siirakin ja Maria Kristinan elämät päättyivät samana vuonna 1884. Rippikirjaan ilmestyi vielä viime vuosina maininta siitä, että vaimo oli puolisokea. Ehtipä Siirak saada Marttilan rikosluetteloon merkinnän jostain rötöksestä hieman ennen kuolemaansa.

Mistä Teuron kylän torpparipariskunta sitten sai idean antaa pojalleen nimen Siirak (ruots. Syrach). Nimi juontaa juurensa ns. apokryfikirjoihin Vanhassa testamentissa. Sen kirjoittajaksi sanotaan Jeesus Siirakinpoikaa, joka eli vajaat 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Alkuperäinen teksti oli hepreaksi, mutta Jeesus Siirakinpojan lapsenlapsi käänsi sen kreikaksi. Kirja on kooste erilaisista eettisistä opetuksista hieman Raamatun Sananlaskujen tapaan. Kaikki tekstit ovat kuitenkin yhden kirjoittajan tekemiä. Tämä Sirakin kirja ei ole mukana evankelisluterilaisen kirkon käyttämässä Raamatussa, mutta ortodoksit ja katoliset käyttävät siitä osia messuissa.

Rautateiden historiasta

Pohjankurun asemaa 2019

Lähinnä omaksi iloksi lista maamme leveäraiteisista rautateistä käyttöönottovuosineen;

Lähtöasema	Pääteasema	Vuosi	Pituus
Helsinki	Hämeenlinna	1862	108 km
Riihimäki	Lahti	1869	59 km
Viipuri	Pietari	1870	129 km
Lahti	Viipuri	1870	183 km
Hyvinkää	Hanko	1873	150 km
Kerava	Porvoo	1874	34 km
Hämeenlinna	Tampere	1876	79 km
Toijala	Turku	1876	128 km
Tampere	Vaasa	1883	306 km
Simola	Lappeenranta	1885	19 km
Seinäjoki	Oulu	1886	334 km
Pännäinen	Pietarsaari	1887	11 km
Kouvola	Kuopio	1889	273 km
Suonenjoki	Iisvesi	1889	7 km
Kouvola	Kotka	1890	51 km
Kouvola	Kuusankoski	1892	4 km
Viipuri	Imatra	1892	72 km
Antrea	Sortavala	1893	139 km
Sortavala	Joensuu	1894	133 km
Imatra	Vuoksenniska	1895	7 km
Tampere	Pori	1895	135 km
Peipohja	Rauma	1897	49 km
Haapamäki	Jyväskylä	1897	78 km
Jyväskylä	Suolahti	1897	41 km
Pori	Mäntyluoto	1899	20 km
Turku	Karjaa	1899	113 km
Lappi	Raahe	1900	29 km
Inkeroinen	Hamina	1901	27 km
Kuopio	Iisalmi	1902	85 km
Pasila	Karjaa	1903	83 km
Oulu (Tuira)	Tornio	1903	129 km
Iisalmi	Kajaani	1904	83 km
Elisenvaara	Savonlinna	1908	82 km
Laurila	Rovaniemi	1909	106 km
Joensuu	Lieksa	1910	104 km
Lieksa	Nurmes	1911	56 km
Seinäjoki	Kaskinen	1913	112 km
Perälä	Kristiinankaupunki	1913	23 km
Kiukainen	Kauttua	1914	13 km
Pieksämäki	Savonlinna	1914	106 km
Huutokoski	Varkaus	1914	18 km
Terijoki	Koivisto	1916	73 km
Jyväskylä	Pieksämäki	1918	79 km
Hiitola	Rautu	1919	107 km
Tornio	Karunki	1923	27 km
Turku	Naantali	1923	14 km
Matkaselkä	Suojärvi	1924	108 km
Jänisjärvi	Harlu	1924	9 km
Kajaani	Kontiomäki	1924	25 km
Raisio	Uusikaupunki	1924	57 km
Harlu	Läskelä	1924	8 km
Liimatta	Koivisto	1925	43 km
Iisalmi	Ylivieska	1925	154 km
Kaislahti	Uuras	1926	13 km
Kontiomäki	Vuokatti	1926	24 km
Vuokatti	Sotkamo	1926	6 km
Kymi	Karhula	1927	7 km
Suojärvi	Naistenjärvi	1927	32 km
Joensuu	Outokumpu	1928	48 km
Karunki	Kauliranta	1928	49 km
Lohja	Lohjan satama (Pitkäniemi)	1928	5 km
Vilppula	Mänttä	1929	9 km
Vuokatti	Nurmes	1929	85 km
Liimatta	Valkjärvi	1930	70 km
Oulu	Kontiomäki	1930	166 km
Lahti	Heinola	1932	38 km
Läskelä	Alaluuksu	1933	55 km
Rovaniemi	Kemijärvi	1934	83 km
Lappeenranta	Tainionkoski	1934	39 km
Toijala	Valkeakoski	1937	17 km
Tainionkoski	Elisenvaara	1937	64 km
Pori	Haapamäki	1938	193 km
Kontiomäki	Hyrynsalmi	1939	46 km
Varkaus	Viinijärvi	1939	101 km
Koria	Voikka	1940	12 km
Suojärvi	Äänislinna	1941	139 km
Kemijärvi	Salla	1942	86 km
Suolahti	Äänekoski	1942	7 km
Uuksu	Mäkriä	1943	110 km
Simpele	Parikkala	1947	19 km
Kovjoki	Uuskaarlepyy	1949	8 km
Orivesi	Jämsänkoski	1951	60 km
Murtomäki	Otanmäki	1952	26 km
Jämsä	Olkkola	1952	7 km
Vihanti	Ristonaho	1953	12 km
Hyrynsalmi	Pesiökylä	1955	28 km
Pesiökylä	Ämmänsaari	1955	18 km
Siilinjärvi	Juankoski	1957	42 km
Joensuu	Kovero	1958	44 km
Lahti	Valko	1960	77 km
Äänekoski	Haapajärvi	1960	163 km
Pesiökylä	Taivalkoski	1961	83 km
Luumäki	Lappeenranta	1962	27 km
Tuupovaara	Herajärvi	1963	9 km
Kaulinranta	Pello	1964	42 km
Pello	Sieppijärvi	1965	43 km
Säkäniemi	Puhos	1965	28 km
Sieppijärvi	Kolari	1965	21 km
Puhos	Parikkala	1966	65 km
Parikkala	Onkamo	1966	93 km
Herajärvi	Ilomantsi	1967	18 km
Kolari	Äkäsjoki	1967	17 km
Juankoski	Luikonlahti	1968	25 km
Luikonlahti	Sysmäjärvi	1970	31 km
Seinäjoki	Parkano	1970	84 km
Parkano	Lielahti	1971	70 km
Olli	Sköldvik	1972	11 km
Vuonoksen haararata		1972	3 km
Niesa	Rautuvaara	1973	10 km
Vuokatti	Lahnaslampi	1974	12 km
Huopalahti	Martinlaakso	1975	8 km
Kontiomäki	Vartius	1976	94 km
Mynttilä	Pellos	1979	21 km
Jämsänkoski	Jyväskylä	1977	53 km
Juurikorpi	Salmenkylä	1984	14 km
Mäntyluoto	Tahkoluoto	1984	11 km
Lautiosaari	Elijärvi	1985	8 km
Hovinsaari	Mussalo	1989	5 km
Martinlaakso	Vantaankoski	1991	4 km

Hurja rakuuna

Euran kappelin eli Tarvasjoen Euran kylän Vanhatalon Kuoppamäen torpassa asui Suomen Sodan 1808-1809 jälkeen muuan Jaakko Wacker.  Jo hieman ennen sotaa tämä Kuninkaallisen Henkirakuunarykmentin Maskun komppanian sotilas oli mennyt naimisiin Kankareen Isotalossa tuolloin piikana olleen Ulrika Juhontyttären kanssa. Perheeseen oli syntynyt kuolleen yksi lapsi 1808. Paria vuotta myöhemmin syntyi tytär Maria ja 1812 poika Henrik. Viimeksi mainittu kuoli vuosikymmenen lopulla. Sama kohtalo tuli 1819 syntyneen poikalapsen kohtaloksi. Vaimo Ulrika menehtyi Kuoppamäen torpassa elokuussa 1829 keuhkotautiin. Uusi vaimo löytyi Killalan kylästä, Sätin torpasta, jossa muuan Anna Matintytär oli jäänyt hiljattain leskeksi.

Jaakko Wacker itse kuoli joulukuussa 1859. Perunkirjoitus pidettiin vain kuusi päivää myöhemmin. Sen lopputuloksena voitiin huomata Jaakon jättäneen 26 ruplan ja 55 kopeekan suuruisen perinnön, kun kaikki pesän kulut oli vähennetty. Anna Matintytär oli kuollut jo 1857.

Nämä Jaakko Wackerin siviilielämän asiat saavat uudenlaista syvyyttä, kun perehdytään hänen sotilasuraansa. Varamiehenä Maskun komppanian ruodussa numero 48 aloittanut rakuuna Wacker määrättiin Suomen Sodan alussa Viaporiin. Tämän komennuksen aikana hän ehti nähdä sen antautumisen viholliselle. Koko maailman mittakaavassa ainutlaatuisen lujaa linnoitusta pommitettiin maaliskuun 28. päivästä alkaen viisi päivää. Tuloksettomien neuvotteluiden jälkeen Viaporin komentaja Cronstedt päätti antautua venäläisille.

Jaakko Wacker pääsi kotimatkalle, mutta ei viihtynyt torpassaan kauaa. Aikalaismuisteluiden mukaan hänestä ”murhaavat kuulat ja tykin räiske” olivat rattoisampaa ajankulua kuin pienen torpan ylläpito. Jaakko lähti Ahvenanmaalle liittyen Gyllenbögelin vapaaehtoisjoukkoihin. Sieltä hän riensi Kaskisten taisteluun sekä edelleen Lappväärtiin ja Uudenkaarlepyyn koitoksiin. Lopulta hän matkasi joukkojen mukana aina Tornioon saakka talvileiriin. Taisteluiden tiimellyksessä hänet otettiin venäläisten toimesta vangiksi, mutta päästettiin pian vapaaksi. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Wacker käveli Torniosta kotiin Tarvasjoelle.

Vielä 50 vuotta myöhemmin, kun maassamme kerättiin Suomen Sodan veteraanien kokemuksia, aiheutti Viaporin komennus ongelmia rakuunallemme. Hän oli erittäin arka ja vapiseva luonteeltaan myöhemmällä iällä. Sen Jaakko Wacker itse sanoi johtuvan siitä, että hän eräänä päivänä vei kahvia Tawaststjerna -nimiselle upseerille päävahtihuoneeseen. Matkalla Jaakko pysähtyi rupattelemaan erään sotamiehen kanssa, jolta vihollisen laukaus lennätti koko pään tiehensä kauhistuneen rakuunamme silmien edessä.

Itseasiassa sanaa veteraani ei vielä tuolloin käytetty, vaan vanhat rakuunat ja sotilaat olivat sotauroita tai sotaurhoja. Mitään kovin kummoista eläkettä eivät nämä miehet saaneet, sillä Wackerille maksettiin Suomen sotaväen vanhuskassasta kolme ruplaa vuodessa. Eipä ollutkaan ihme, että 1850-luvun lopulla hänen asumaansa torppaa luonnehdittiin huonoksi. Perukirjassa tämän mökin arvoksi laskettiin vain neljä ruplaa.

Aulis Ojan Tarvasjoen historiateoksessa Wackerin etunimeksi on merkitty Johan eli Juho, mutta todellisuudessa hän oli syntymästä kuolemaansa saakka Jaakko. Virkakielenä ruotsia käyttäneet kirkonmiehet kirjoittivat nimen muodossa Jakob. Mainittakoon lopuksi Jaakon olleen Euran kylässä asuneen siltavouti Helinin poika.


Kuva - Suomen sota wuosina 1808-1809
Kivekäs, K. F. (kirjoittaja.) (Helsingissä: [Kansanwalistus-seura], 1876), Kansalliskirjasto