Juhan suku-uutiset

Ensimmäinen kokonainen muinaisegyptiläinen genomi

Tutkijat Nature-lehdessä julkaisivat (Morez Jacobs et al., 2025) ensimmäisen täysin sekvensoidun muinaisegyptiläisen genomin. Näyte on peräisin luurangosta, jonka hampaan juurisolukosta irrotettiin DNA

– kuolinsyy puolestaan sijoittuu aikaan ennen pyramidien rakentamisen huippua, noin vuosien 2855–2570 eaa. välillä, eli Egyptin vanhassa valtakunnassa (nature.com).

🏺 Miten löydös tehtiin?

Löytöpaikka: Nuwayrat, Keski‑Egypti, noin 265 km Kairosta etelään. Kuollut henkilö oli haudattu keraamiseen astiaan kallion sisään kaiverrettuun hautaan – ennen muumiointia, mikä suosi DNA säilymistä .
Aineisto ja menetelmät: Luodontöniä, yli 8,3 miljardia DNA-sekvenssiä, näyte oli puhdas, aito ja peräisin yli 4 000 vuotta vanhasta solukosta .
Radiokarbonaattimenetelmä varmisti ajoituksen samoihin tuhannen eaa. vuosilukuihin .

🌍 Genetiikka paljastaa yhteydet

Analyysi osoitti, että tämän miehen genomista:

~80 % oli peräisin Pohjois-Afrikan varhaisista populaatioista (Marokon alueelta).
~20 % juontaa juurensa muinaisesta Mesopotamiasta (Fertile Crescent, mm. Irakin alue) (spektrum.de, nature.com).

Tämä on ensimmäinen selkeä geneettinen todiste ihmisten liikkuvuudesta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän välillä 4 500 vuoden takaisissa ajoissa – aiemmin tunnettua on ollut lähinnä arkeologinen materiaalivaihto, kuten keramiikassa ja kirjoitusjärjestelmissä .

🧪 Miksi tämä on merkittävää?

Muinaisen Egyptin geneettinen puuttuva pala – aiemmin saatavilla oli vain osittaisia genomeja nuoremmilta mummi-näytteiltä, noin 3 600–2 000 eaa. ajalta .
Esiteollisen DNA-tutkimuksen murros – ensimmäinen Muinaiseen Egyptiin liittyvä muinainen DNA -data vuosikymmenten epäonnistumisten jälkeen .
Aito populaatiohistoria – vahvistaa, että ihmisten liikkuminen oli mukana kulttuurisen vuorovaikutuksen ohella Egyptin varhaisissa vaiheissa .

🔭 Tulevaisuuden suuntaviivat

Tarvitaan lisää muinaista DNA
, jotta voidaan kartoittaa etenkin Nilen alueen geneettistä monimuotoisuutta eri aikakausina .
Sekvensointi- ja DNA-tekniikat kehittyvät tarjoamaan entistä varmemmin ja laajemmin dataa muinaisista ihmisistä – myös muumioista .

Yhteenveto – miksi tämä kiinnostaa juuri meitä?

Tämä ensimmäinen kokonainen genomi valaisee ihmisten liikkumista ja sukupuuta muinaisessa Egyptissä tavalla, jota aiemmilla artefakteilla voitiin vain arvata.
Geneettinen yhteys Mesopotamiaan vahvistaa arkeologisia löydöksiä – kulttuurivaihto ei ollut vain tavaroiden vaihdantaa, vaan myös ihmisiä ja heidän geenejään liikkuu.
Uusi teknologia murtaa muinaisen DNA:n esteitä, mikä avaa ovet monille uusille löydöille, jotka voivat muuttaa käsitystämme ihmiskunnan alkumerkeistä.

Lähde - https://www.nature.com/articles/s41586-025-09195-5

Kuva - Gebel Sheikh Suleimanin kivireliefi esittää todennäköisesti myöhäisen esidynastisen tai varhaisdynastisen egyptiläiskuninkaan voittoa A-ryhmän nubialaisista.

Geneanet: Sukututkijan aarreaitta vai digitaalinen sekamelska?

Jokainen sukututkimuksen harrastaja törmää ennemmin tai myöhemmin Geneanetiin. Tämä ranskalaislähtöinen, maailmanlaajuiseksi kasvanut palvelu on monelle ensimmäinen kosketus digitaaliseen sukututkimukseen – paikka, josta voi löytyä kauan kadoksissa ollut sukuhaara tai se yksi puuttuva palanen. Mutta kuten kaikilla tehokkailla työkaluilla, myös Geneanetilla on kaksi puolta. Se voi olla korvaamaton aarreaitta tai lähdekritiikin hylkäävä digitaalinen sekamelska.

Pohditaanpa kriittisesti, mitä Geneanet todella tarjoaa ja mitä siltä tulisi varoa.

Vahvuudet: Mikä tekee Geneanetista niin suositun?

Geneanetin suosion ytimessä on muutama kiistaton vahvuus, jotka erottavat sen kilpailijoista.

Valtava yhteisöllinen tietomäärä: Geneanetin suurin voima on sen käyttäjäkunta. Palvelussa on yli 5 miljoonaa käyttäjää, jotka ovat jakaneet yli 8 miljardia henkilötietoa sukupuissaan. Tämä tarkoittaa, että on lähes varmaa, että joku jossain on jo tutkinut sinunkin sukuasi. Aloittelijalle tämä on kuin oikotie onneen: muutamalla klikkauksella omaan puuhun voi löytyä satoja uusia nimiä ja kokonaisia sukuhaaroja.
"Freemium"-malli, joka oikeasti toimii: Toisin kuin monet amerikkalaiset kilpailijansa (kuten Ancestry), Geneanet tarjoaa erittäin käyttökelpoisen ilmaistason. Voit rakentaa oman sukupuun, selata muiden puita ja nähdä osumia ilman jatkuvaa maksumuurin painostusta. Vaikka Premium-tilaus avaa tarkemmat haut ja suoran pääsyn arkistolähteisiin, ilmaisversiollakin pääsee hämmentävän pitkälle. Tämä tekee siitä erittäin matalan kynnyksen palvelun.
Eurooppalainen painotus: Palvelun ranskalaiset juuret näkyvät. Se on erityisen vahva manner-Euroopan, etenkin Ranskan, Belgian, Alankomaiden ja Saksan, sukujen tutkimisessa. Jos sukujuuresi johtavat näille alueille, Geneanet on usein paljon hedelmällisempi paikka kuin amerikkalaiskeskeiset palvelut.

Heikkoudet: Varovaisuutta vaativat piirteet

Sitten kolikon kääntöpuolelle. Geneanetin suurin vahvuus – yhteisöllisyys – on samalla sen akilleenkantapää.

Lähdekritiikin musta aukko: Tämä on Geneanetin ja kaikkien vastaavien palveluiden suurin synti. Koska kuka tahansa voi lisätä tietoa ilman lähdevaatimuksia, virheet leviävät kulovalkean tavoin. Yksi henkilö tekee virheen – sekoittaa kaksi samannimistä henkilöä tai kirjaa väärän syntymäajan – ja pian tämä virheellinen tieto on kopioitu kymmeniin, jopa satoihin muihin sukupuihin. Syntyy niin sanottu "pyörölähde", jossa eri sukupuut viittaavat toisiinsa, mutta alkuperäistä, todistettavaa lähdettä ei ole missään.
Kopioinnin kulttuuri: Palvelu suorastaan kannustaa tietojen kopiointiin toisilta käyttäjiltä. Vaikka tämä nopeuttaa oman puun kasvattamista, se johtaa usein siihen, että käyttäjä omaksuu sokeasti toisen tekemän tutkimuksen virheineen päivineen. Lopputuloksena on valtava, mutta epäluotettava tietomassa.
Käyttöliittymän sekavuus: Vaikka palvelua on modernisoitu, se voi edelleen tuntua hieman vanhanaikaiselta ja sekavalta verrattuna kilpailijoiden hiottuihin käyttöliittymiin. Erilaisten toimintojen ja tietotyyppien (sukupuut, arkistot, postikortit, hautakivet) määrä voi olla uudelle käyttäjälle ylivoimainen.

Nyrkkisääntö: Kohtele Geneanetia kuin valtavaa vihjekirjastoa, älä koskaan lopullisena totuutena. Jos löydät sieltä tiedon, se ei ole todiste. Se on vihje, joka sinun täytyy itse todentaa alkuperäisestä lähteestä, kuten kirkonkirjasta, perukirjasta tai muusta virallisesta asiakirjasta.

Kenelle Geneanet sopii?

Aloittelijalle: Erinomainen paikka päästä vauhtiin, hahmottaa suvun suuria linjoja ja löytää potentiaalisia tutkimussuuntia. Tärkeintä on ymmärtää heti alusta alkaen lähdekritiikin merkitys.
Kokeneelle tutkijalle: Verraton työkalu umpikujaan ajautuneiden sukuhaarojen selvittämiseen. Kokenut tutkija osaa suodattaa kohinaa ja käyttää muiden puita ainoastaan vihjeinä, jotka hän tarkistaa itse prikulleen. Se on myös hyvä paikka löytää muita samoja sukuja tutkivia ja verkostoitua heidän kanssaan.
Sille, joka etsii eläviä sukulaisia: Geneanetin DNA-ominaisuudet ja laaja käyttäjäkunta tekevät siitä hyvän välineen myös geneettiseen sukututkimukseen ja uusien sukulaisten löytämiseen.

Loppupohdinta

Geneanet on kuin jättimäinen, maailmanlaajuinen sukututkijoiden muistivihko – täynnä loistavia oivalluksia, hyödyllisiä muistiinpanoja, mutta myös yliviivauksia, virheitä ja hataria arvauksia. Se on työkalu, jonka arvo riippuu täysin käyttäjästään.

Jos käytät sitä sokeasti kopioiden ja kritiikittömästi uskoen, rakennat todennäköisesti korttitalon, joka sortuu ensimmäiseen tarkempaan tarkasteluun. Mutta jos käytät sitä älykkäästi, kärsivällisesti ja terveen skeptisesti, se voi avata ovia menneisyyteen, joita et olisi koskaan uskonut löytäväsi.

Se ei ole aarreaitta eikä sekamelska – se on molempia. Avain on osata erottaa jalokivet roskasta.

Mitä kokemuksia sinulla on Geneanetista? Jätä kommentti!

MyHeritage LiveMemory - muistoja vai väärennöksiä?

Sukututkimus on perinteisesti ollut arkistojen pölyisten sivujen kääntelyä ja vanhojen valokuvien hiljaista tarkastelua. Olemme yrittäneet kuvitella, millaisia esivanhempamme olivat, millainen ääni heillä oli tai miten he liikkuivat. Viime vuosina teknologia on kuitenkin astunut tähän maailmaan rytinällä. MyHeritage, yksi alan suurimmista toimijoista, on ollut eturintamassa tuomassa tekoälyä sukututkijoiden avuksi. Heidän uusin ominaisuutensa, LiveMemory, jatkaa tätä kehitystä – ja herättää samalla tärkeitä kysymyksiä.

Äskettäin julkaistu LiveMemory-ominaisuus vie valokuvien elävöittämisen askeleen pidemmälle. Kun aiemmat työkalut, kuten Deep Nostalgia, saivat vanhojen kuvien kasvot liikkumaan ja hymyilemään, LiveMemory antaa meille mahdollisuuden luoda lyhyitä, animoituja videoita, joissa esivanhempamme voivat "kertoa" oman elämäntarinansa. Käyttäjä voi syöttää tekstiä, ja tekoäly animoi valokuvan henkilön puhumaan tämän tekstin uskottavalta kuulostavalla äänellä.

Mihin LiveMemorya voisi tarvita?

Ensi alkuun ajatus on kiehtova ja mahdollisuudet tuntuvat loputtomilta:

Historian elävöittäminen: Kuvittele näyttäväsi lapsillesi isoisoisäsi kuvan, ja yhtäkkiä hän "kertookin" itse tarinan siitä, miten hän perusti maatilan tai saapui Amerikkaan. Staattisesta hahmosta tulee hetkessä elävä henkilö, mikä tekee historiasta paljon konkreettisempaa ja kiinnostavampaa nuoremmille sukupolville.
Tarinankerronnan uusi muoto: Sukujuhlissa tai sosiaalisessa mediassa jaettuna LiveMemory-video voi olla voimakas tapa välittää perheen tarinoita. Se on epäilemättä vaikuttavampi kuin pelkän tekstin tai kuvan jakaminen.
Empatian herättäminen: Kun näemme ja kuulemme esivanhemman "kertovan" omista haasteistaan tai iloistaan, se voi auttaa meitä ymmärtämään heidän elämäänsä syvemmin ja tuntemaan vahvempaa yhteyttä heihin.
Luova inspiraatio: Ominaisuus voi toimia myös luovana lähtölaukauksena. Kun luot videon, se voi herättää uusia kysymyksiä ja innostaa sinua tutkimaan kyseisen henkilön elämää vieläkin tarkemmin.

Kun todellisuus muuttuu – kolikon kääntöpuoli

Vaikka LiveMemory on kiistatta hauska ja viihdyttävä työkalu, se pakottaa meidät pohtimaan myös muunnetun todellisuuden eettisiä ja historiallisia rajoja.

Suurin huoli liittyy historialliseen tarkkuuteen ja totuudenmukaisuuteen. Animaatio ei ole aito muisto. Se on modernin teknologian luoma tulkinta. Isoisoisä ei oikeasti puhunut niitä sanoja juuri sillä äänensävyllä. Luomalla näitä videoita emme ainoastaan elävöitä historiaa, vaan myös väistämättä muutamme sitä. On olemassa riski, että nämä tekoälyn luomat "muistot" alkavat korvata todellisia, joskus paljon monimutkaisempia ja vivahteikkaampia, totuuksia.

Toinen vakava pohdinnan paikka on kunnioitus vainajaa kohtaan. Onko meillä oikeus laittaa sanoja edesmenneen ihmisen suuhun? Vaikka tarkoitus olisi hyvä, lopputulos voi olla jotain, mitä henkilö itse ei olisi koskaan sanonut tai hyväksynyt. Raja kunnioittavan muistelemisen ja digitaalisen nukkehallinnan välillä on hiuksenhieno. Missä menee hauskanpidon ja hyvän maun raja? Entä jos joku käyttää ominaisuutta luodakseen videoita, jotka ovat epäkunnioittavia tai vääristelevät henkilön perintöä?

Lopulta on myös kysyttävä, yksinkertaistaako tällainen teknologia menneisyyttä liikaa? Ihmisen elämä on täynnä sävyjä, ristiriitoja ja sanomattomia asioita. Tiivistämällä sen lyhyeen, tekoälyn generoimaan videoklippiin saatamme menettää jotain olennaista.

Tasapainoilua hauskanpidon ja historiallisen kunnioituksen välillä

LiveMemory, kuten monet muutkin tekoälytyökalut, ei ole itsessään hyvä tai paha. Sen arvo ja vaarat piilevät siinä, miten me sitä käytämme. Se on kuin tehokas mauste, jota tulee käyttää harkiten.

Parhaimmillaan se on upea työkalu herättämään uteliaisuutta ja toimimaan keskustelunavaajana. Se voi innostaa meitä kaivamaan esiin ne oikeat kirjeet, päiväkirjat ja asiakirjat ja oppimaan lisää. Huonoimmillaan se luo vääriä muistoja ja yksinkertaistaa menneisyyden viihteelliseksi spektaakkeliksi.

Ehkä tärkeintä on läpinäkyvyys. Kun jaamme LiveMemory-luomuksen, meidän tulisi aina tehdä selväksi, että kyseessä on moderni, tekoälyn avulla luotu tulkinta – ei aito historiallinen dokumentti.

Mitä mieltä sinä olet? Onko LiveMemory tervetullut lisä sukututkijan työkalupakkiin vai askel kohti digitaalista historian vääristelyä?

Ukrainassa digitoidaan vauhdilla

Kiovan vaakuna

Kilpajuoksu aikaa vastaan: Miten arkistojen digitointi suojelee Ukrainan sielua sodan keskellä

Kun kansakunta taistelee olemassaolostaan, taistelu ei rajoitu vain taistelukentille. Se käydään myös kulttuurin ja historian rintamalla. Siksi Vinnytsian alueen valtionarkiston ilmoitus sukututkimusasiakirjojen digitoinnin merkittävästä kiihtymisestä on paljon enemmän kuin vain hyvä uutinen sukututkijoille – se on elintärkeä teko Ukrainan kansallisen muistin ja identiteetin suojelemiseksi.

Kulttuuriperintö turvaan tuholta

Jokainen fyysinen arkisto, jokainen vanha kirkonkirja ja asiakirja on Ukrainassa tällä hetkellä vaarassa. Sodan raakuudessa korvaamattomat todisteet sukupolvien ketjuista ja paikallisesta historiasta voivat tuhoutua hetkessä. Ne eivät ole vain papereita; ne ovat kansakunnan sielu, todiste sen historiasta ja ihmisistä maalla, jonka olemassaolo yritetään kiistää.

Tässä valossa Vinnytsian arkiston yhteistyö yhdysvaltalaisen FamilySearch-järjestön kanssa nousee uuteen merkitykseen. Se on kilpajuoksu aikaa ja tuhoa vastaan. Jokainen digitoitu sivu on voitto – se on pala historiaa, joka on siirretty turvaan pommien ja miehityksen uhalta. Kun alkuperäinen asiakirja on vaarassa, sen digitaalinen kopio varmistaa, että tarina säilyy.

Kansallinen vastarinta arkistotyöllä

Vinnytsian hanke on osa laajempaa, koko Ukrainan kattavaa operaatiota. Se, että jo 22 muuta arkistoa on mukana vastaavassa yhteistyössä, kertoo järjestelmällisestä ja päättäväisestä pyrkimyksestä suojella kansallista perintöä. Tämä on hiljaista, mutta äärimmäisen tärkeää vastarintaa. Samalla kun sotilaat puolustavat maan rajoja, arkistonhoitajat ja heidän kumppaninsa puolustavat sen historiallista jatkuvuutta ja oikeutusta.

Työ, jota tehdään äärimmäisen haastavissa olosuhteissa, varmistaa, ettei Ukrainan historiaa voida pyyhkiä pois tai kirjoittaa uudelleen. Se takaa, että todisteet ukrainalaisista suvuista ja heidän elämästään säilyvät, vaikka fyysiset rakennukset sortuisivat.

Toivoa tuleville sukupolville

Arkistojen digitointi sodan keskellä on voimakas viesti resilienssistä ja tulevaisuudenuskosta. Se on lupaus siitä, että kun rauha koittaa, ukrainalaisilla ja heidän jälkeläisillään ympäri maailmaa on edelleen pääsy juurilleen. Se varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat tutkia, ymmärtää ja tuntea ylpeyttä historiastaan, jota nyt niin päättäväisesti puolustetaan.

Vinnytsian arkiston kiihtynyt työ on siis paljon enemmän kuin tekninen edistysaskel. Se on toivon teko ja olennainen osa taistelua Ukrainan tulevaisuuden puolesta.

Lähde - https://vitatv.com.ua/oblast/vinnytskyy-arkhiv-pryshvydshyv-tempy
Teksti on osin käännetty ja muokattu tekoälyllä.

Ruotsin ritarihuone julkaisee digitaaliset aatelissukutaulut kesällä 2026

Adliga ätten 226 - Jägerhorn af Storby

Kesäkuussa 2026 Ruotsin ritarihuone juhlistaa 400-vuotista historiaansa avaamalla yleisölle ainutlaatuisen digitaalisen sukututkimuslähteen: päivitetyt sukutaulut kaikista Ruotsissa aateloiduista suvuista. Tämä mittava kokonaisuus tulee olemaan ilmaiseksi kaikkien saatavilla verkossa.

Kyse on noin 350 000 henkilöstä, jotka kuuluvat yhteensä 3 072 aatelissukuun. Näistä 656 sukua elää edelleen. Aineiston laajuus on huikea: se vastaa noin 37 600 A4-sivua, mikä on kolmanneksen enemmän kuin klassisessa painetussa teoksessa Den introducerade svenska adelns ättartavlor, jonka Gustaf Elgenstierna toimitti vuosina 1925–1936.

– Kyseessä on historiallinen aineisto, jonka yksityiskohtaisuus on poikkeuksellista. Kaikki korjaukset, lisäykset ja uudet lähteet on merkitty selkeästi lähdeviittein, kertoo Magnus Bäckmark, ritarihuoneen sukututkija ja projektin vetäjä.

Aatelissukujen tarinat ajan tasalle

Ritarihuoneen sukutaulut sisältävät sukupuukaavion lisäksi tietoa suvun historiasta, henkilöiden syntymä- ja kuolinpaikoista, avioliitoista, jälkeläisistä ja monesti myös lyhyen elämäkerran. Mukana on nyt ensimmäistä kertaa myös tietoja esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista sekä aateloitujen henkilöiden sisaruksista ja heidän vanhemmistaan – mikäli lähteitä on löytynyt.

Hanke on ollut käynnissä vuodesta 2013, jolloin ritarihuone päätti päivittää ja saattaa nämä arvokkaat tiedot julkisesti saataville.

Lähteitä on hyödynnetty laajasti: vanhan sukutauluarkiston ohella mukana ovat olleet lisäkirjat, historiikit, keskustelufoorumit, ritarihuoneen biografiakokoelma ja monien innokkaiden sukututkijoiden lähettämät tiedot.

Elävä ja päivittyvä sukututkimuksen lähde

Suurin etu digitaalisessa julkaisussa on sen päivitettävyys. Käyttäjät voivat jatkossa ehdottaa korjauksia ja lisäyksiä, jotka hyväksynnän jälkeen voidaan lisätä aineistoon. Näin sukutaulut elävät ja tarkentuvat jatkuvasti.

– Digitalisaatio on seuraava askel Ruotsin laajimman sukudokumentaation kehityksessä. Tämä on elävä teos, joka paranee jatkuvasti, sanoo Bäckmark.

Minerva – aatelissukujen tietokanta jo käytössä

Jo ennen tulevaa julkaisua sukututkijat voivat tutustua ritarihuoneen digitaaliseen Minerva-tietokantaan, jossa on valmiiksi runsaasti tietoa Ruotsin aatelissuvuista – sekä esitellyistä että esittelemättömistä ja ritarihuoneesta poistetuista.

Minervassa voit hakea sukujen perustietoja ja tutkia vaakunoita. Osa suvuista, kuten Adelswärd, Ankarcrona, Hummerhielm, Kruuse af Verchou ja Spens, on saanut erityisen laajan digitaalisen esittelyn.

Tietokanta sisältää lisäksi aineistoa, joka ei ole sidottu tiettyyn sukuun, kuten Peringskiöldin sukututkimuksia, hautausvaakunoita, sinettileimasimia ja erillisiä sukutauluja.

Minerva on avoin kaikille osoitteessa minerva.riddarhuset.se. Ja kesäkuussa 2026 sen rinnalle julkaistaan historian mittavin digitaalinen aatelissukujen kooste. Tämä on ehdoton aarreaitta kaikille, joita kiinnostavat pohjoismaiset aatelissuvut ja niiden värikäs historia.

Lähde - https://svenskhistoria.se/riddarhusets-stamtavlor-blir-tillgangliga-pa-natet/

Kiista sudennahasta

Episodi Kiskon ja Kiikalan syyskäräiltä vuodelta 1735:

Rekijokilainen sahuri Johan Johansson nosti kasvattipoikansa Jöran Johanssonin puolesta kanteen kruununtilallinen Henrich Andersson Kääriä vastaan Hitolasta. Kanne koski osuutta suteen, jonka Jöran oli tappanut viime syksynä ollessaan Henrichin palveluksessa. Johan katsoi, että hänen kasvattipoikansa olisi oikeutettu saamaan maksua suden nahasta tai osuutta sen arvosta.

Henrichin vaimo Maria Bertilsdotter vastasi sairaan miehensä puolesta. Hän kertoi, että kun susi havaittiin pihassa, hän käski Jöranin juosta ulos, ja itse meni myös yhdessä miehensä kanssa ulos. Kun he saapuivat paikalle, koira oli jo saanut suden kiinni ja piti sitä kiinni. Maria tarttui sutta hännästä, ja Jöran löi sitä kirveen lappeella. Lopulta Henrich tappoi suden. Koska koira oli tehnyt suurimman työn, ja Jöran oli vain renki ja velvollinen auttamaan, Maria katsoi, ettei Jöranille kuulunut osuutta.

Kuitenkin, sovinnon nimissä, Maria tarjoutui antamaan yhtenä lahjana lanttukuorman, mutta Johan ei ollut tähän tyytyväinen, vaan vaati oikeuden päätöstä, erityisesti koska hänen kulujaan ei ollut korvattu näin vähäisellä tarjouksella. Koska myös myönnettiin, että koira oli saanut suden kiinni, päätettiin, että Henrichin koiran ansiosta susi saatiin kiinni, eikä muut olleet ratkaisevalla tavalla siihen osallistuneet. Siksi sekä Henrichin kasvattipoika että tämän vaimo olivat kyllä auttaneet, mutta Jöran ei ollut oikeutettu saaliin osaan, kun hänen kasvatti-isänsä ei myöskään ollut hyväksynyt Marian tarjoamaa vapaaehtoista lahjaa.

Lähde - Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:43 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1735-1735, jakso 571, sivu 559: 29.-31.10.1735

Varkaus ruukilla

Kiskonjoki Kosken ruukilla 2021

Per Samuel Ihlström oli Suomen vuorikomissaarina asuen 1800-luvun taitteessa Perniön Kosken ruukilla[i]. Hän oli oman alansa vankka ammattilainen, sillä ns. vuoriteollisuudella oli merkittävä vaikutus valtakunnan talouteen. Vuorikomissaari oli virkamies kaivosteollisuudessa vuosina 1739–1858. Tämän tehtävänä oli etsiä ja tutkia uusia malmiesiintymiä[ii]. Esimerkiksi Ihlström oli vuonna 1792 lähetetty Savon ja Karjalan suunnalle etsimään uusia suo- ja järvimalmiesiintymiä. Väitöskirjansa aihe oli ollut Academisk afhandling om allmänna författningar vid stål-verken[iii] vuonna 1788. Per Samuel Ihlström oli kotoisin Taalainmaalta.

Herra Ihlström joutui työssään kohtaamaan monenlaisia haasteita ja eräs näistä tapahtui keväällä vuonna 1800 em. Kosken kartanossa[iv].

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (13.–14. toukokuuta) tapahtui murto Kosken ruukinkartanossa, josta varastettiin hopeinen taskukello, Bregpetin valmistama, litteä ja leveämuotoinen. Viisarit tummuneet ja kultaus kulunut, kellotaulu valkoiseksi emaloitu ja kokonaan vahingoittunut, valmistajan nimi merkitty, alla sana "Paris". Ketju oli terästä, yksinkertainen pitkänomainen lenkkiketju, ja kellon avain sileää, kiillotettua metallia, kahdeksankulmainen.

Samalla kertaa vietiin myös keskikokoinen meripihkapiippu, punertava, jossa pohjassa ja kaulassa kaksi suurta tummaa täplää. Piipun pää oli muuten täplikäs ja sekoitemateriaalia. Hopeinen koriste, uusi, leimalla varustettu kannessa, muuten kiinnitetty niin kutsutulla turbanipäällä.

Henkilö, joka palauttaa nämä esineet tai osoittaa varkaan, voi ilmoittautua apteekkari Mjödhille Turussa tai allekirjoittaneelle ja saa palkkioksi 5 riikintaalaria. Ilmoittajan nimi pidetään salassa, jos niin halutaan. Jos varastetut tavarat on myyty tai pantattu, allekirjoittanut oikea omistaja lunastaa ne takaisin.

Kosken ruukki, 7. kesäkuuta 1800

P. S. Ihlström

[i] Kosken tehdas rippikirja 1802-1829 (JK869 I Aa3:4) Sivu 11 Bergs Commissarien Ihlström, Jäderberg, Inspectoren Bodin, Dreilick, Laurin, Björklöf ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5323&pnum=14 / Viitattu 03.06.2025

[ii] Mikkonen, T. (2007). Järvimalmin jalostusta Ilomantsissa. Tekniikan Waiheita, 25(4), 17–20. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/tekniikanwaiheita/article/view/63864

[iii] https://uu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1176652&dswid=2613

[iv] Åbo Tidning, 13.06.1800, nro 27, s. 4