Tänään tasan 267 vuotta sitten

Antti Lizelius syntyi 12. lokakuuta 1708 Tyrväällä ja siirtyi ajasta ikuisuuteen 15. lokakuuta 1795 Mynämäellä. Hän oli suomalainen pappi ja kirjailija, joka vaikutti merkittävästi suomen kielen kehitykseen. Lizelius toimi Mynämäen kirkkoherrana vuodesta 1769 eteenpäin. Hän oli myös ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien, julkaisija, kun lehti ilmestyi vuosina 1775–1776. Lisäksi hän toimi kahden raamatunpainoksen kielentarkastajana. Antti Lizeliuksen tarkastama Raamattu (Biblia) oli käytössä Suomen kirkossa aina 1930-luvulle saakka, ja joissain herätysliikkeissä sitä käytetään edelleen.

Vuodesta 1739 lähtien Antti Lizelius toimi virkaatekevänä Pöytyän seurakunnan pappina, ja 8. heinäkuuta 1741 hänestä tuli virallinen kirkkoherra. Hän hoiti seurakuntaansa täysipäiväisesti vuoteen 1757 saakka, jolloin hänet nimitettiin hoitamaan Mynämäen rovastikunnan lääninrovastin tehtäviä virkaatekevänä. Virka tuli hänelle vakinaiseksi 13. joulukuuta 1758. Lizelius aloitti hallinnollisen työnsä vuonna 1756, kun hän alkoi laatia Suomessa ensimmäisenä pitäjänkokousten pöytäkirjoja suomeksi, aluksi Pöytyällä ja myöhemmin Mynämäellä.

Lizeliuksen ura jatkoi etenemistään, ja hän siirtyi Pöytyältä Mynämäelle vuonna 1761, kun kuningas oli nimittänyt hänet Mynämäen kirkkoherraksi 19. huhtikuuta 1760. Vaikka hän siirtyi uuteen seurakuntaan, hän säilytti yhteytensä Pöytyään ja toimi lääninrovastina suorittaen tarkastuksia vanhassa kotiseurakunnassaan.

Tuo edellä mainittuu pitäjänkokousten pöytäkirjojen pito suomeksi alkoi täsmälleen 267 vuotta sitten, sillä ensimmäinen Lizeliuksen kirjaus on tehty 26.9.1756. Tänään on yksi suomen kielen juhlapäivistä!

Kuvan viite - Pöytyän seurakunnan arkisto - Pitäjänkokousten pöytäkirjat 1740-1788, jakso 65; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5882772929&aineistoId=1266117453 / Viitattu 26.9.2023

Ankkuri hautausmaalla

Miten ja kuinka paljon voi tietoa kerätä hautamuistomerkin pohjalta? Riippuu luonnollisesti täysin tapauksesta, mutta tässä yksi esimerkki. Lähtökohtana on Perniön keskiaikaisen kivikirkon viereiseltä hautausmaalta löytyvä persoonallinen ”hautakivi” eli tarkemmin ilmaistuna hautamuistomerkki. Merkin muoto saa heti ajattelemaan, että vainajan ammatti on ainakin joiltain osin kuulunut merenkulkuun. Olihan tuon ajan Perniö rannikkopitäjiämme.

Jos haluaa edetä loogisessa järjestyksessä käyttäen hyväksi kirkonarkistoja, on syytä ensimmäiseksi silmäillä maaliskuun 1889 haudattujen luetteloa em. seurakunnasta. Sieltä selviääkin pian, että Pappilassa asunut entinen merimies Herman Theodor Törnwall on kuollut halvaukseen 8. päivänä maaliskuuta. Kuoliniäksi on merkitty 34 vuotta, viisi kuukautta ja 12 päivää. Lisäksi hänen kerrotaan olleen naimattoman . Varsinaista kuolinilmoitusta ei Herman Theodorin perhe hänestä lehteen painattanut. Ainoastaan parissa suomalaisessa ja parissa ruotsalaisessa sanomalehdessä on rivi-ilmoitus hänen poismenostaan .

Tämän tiedon perusteella Herman löytyykin nopeaan rippikirjasta, Pappilan väen joukosta. Itseasiassa entinen merimies onkin paikallisen kirkkoherran poika, sillä miehemme vanhemmat olivat Lars Gustaf Wilhelm Törnwall ja vaimonsa Hedvig Rosina Helena von Rehausen. Isä on rippikirjan mukaan syntynyt Tampereella ja äiti Länsi-Uudenmaan Vihdissä. Perheen muita lapsia, Hermannin sisaruksia olivat Josef Oskar, Gustaf Werner, Viktor Napoleon, Lars Emil, Ernst Agaton ja Albert Mikael. Melkoinen miesmäärä siis ruustinnalla komennettavana! Herman Theodorin syntymäseurakunnaksi on kirjattu Messukylä. Samoin on kaikkien muidenkin veljesten paitsi perheen esikoispoika Josef Oskarin. Hän on nähnyt päivänvalon ensikerran Kalvolassa . 

Herman Theodor Törnwall todellakin syntyi Messukylässä 28.9.1854 . Isä Lars Törnwall toimi Messukylän pitäjänapulaisena vuodesta 1852 lähtien ja edelleen vuodesta 1856 kappalaisena. Lopulta tie vei Perniöön 1875 . Hermanin veljistä Josef oli Kyrön asemapäällikkönä ja postimestarina ja Gustaf Werner Elimäen sekä Lars Emil Alahärmän kirkkoherrana. 

Harmillista kyllä, merimies Törnwallia ei tuntuisi löytyvän Suomen Sukututkimusseuran maanmainiosta merimieshausta. Merimieshuone oli kaupunkikohtainen organisaatio. He hoitivat työnvälityksen omaisesti miehet laivoille. Merimieshuoneiden luetteloita ovat esimerkiksi merimieshuoneisiin sisäänkirjautuneista, laivoilla työskennelleistä, avustuksia hakeneista ja monista muista. Osa näistä on kirjoitettu puhtaaksi ja viety haettavaan muotoon em. seuran jäsenpalvelu SukuHakuun. Herman Theodor ei siis näillä näkymin ole ollut yhdenkään merimieshuoneen kirjoilla eikä hänestä näin oikein löydä lisätietoja. Myöskään sanomalehdissä ei ole mainintoja hänen elämästään. 

Miksi tutkia karttoja?

Sukututkijan kannattaa tutkia karttoja useista syistä, sillä ne voivat tarjota arvokasta tietoa ja kontekstia sukututkimustyölle. Tässä muutamia syitä, miksi karttojen käyttö on hyödyllistä sukututkimuksessa:

Maantieteellinen ympäristö: Kartat auttavat hahmottamaan, missä sukututkijan tutkimuskohde sijaitsee. Ne voivat antaa tietoa kaupungeista, kylistä, maakunnista ja maantieteellisistä piirteistä, jotka voivat olla merkittäviä tutkittavan henkilön elämässä.

Maa- ja alueliitokset: Kartat voivat paljastaa historiallisia muutoksia maiden ja alueiden rajoissa. Tämä voi auttaa sukututkijaa ymmärtämään, miksi tietyt tapahtumat ja siirtymiset tapahtuivat tietyillä ajanjaksoilla.

Lähialueet ja naapurustot: Karttojen avulla voi selvittää, mitkä muut perheet tai yhteisöt asuivat tutkittavan suvun lähistöllä. Tämä voi johtaa uusien sukulaisten tai sukututkimuksen kannalta tärkeiden henkilöiden löytämiseen.

Historialliset paikat: Kartat voivat auttaa sukututkijaa tunnistamaan historiallisesti merkittäviä paikkoja, kuten kirkkoja, hautausmaita, kouluja tai muita laitoksia, joissa tutkittavan suvun jäsenet voivat olla olleet mukana.

Matka- ja muuttoreitit: Karttojen avulla voi seurata tutkittavan suvun matka- ja muuttoreittejä. Tämä voi auttaa ymmärtämään, miten ja miksi tietyt perheet siirtyivät paikasta toiseen.

Kielen ja kulttuurin vaikutus: Kartat voivat myös tarjota tietoa kielen ja kulttuurin vaikutuksesta sukututkimuksen kohteeseen. Esimerkiksi kielimuutokset ja kulttuuriset tekijät voivat selittyä alueellisilla eroilla, joita kartat voivat havainnollistaa.

Resurssit ja elinolosuhteet: Kartat voivat paljastaa luonnonresurssien, kuten vesistöjen ja metsien, sekä maanviljelysmaiden sijainnin, mikä voi selventää, millaisissa olosuhteissa sukututkimuksen kohde eli.

Sotilaalliset tapahtumat: Karttojen avulla voi tutkia sotilaallisia tapahtumia ja konflikteja, jotka vaikuttivat tutkittavan suvun jäsenten elämään, kuten sodat, taistelut ja linnoitukset.

Yhteenvetona voisi todeta, että kartat ovat hyödyllinen työkalu sukututkimuksessa, koska ne voivat tarjota kontekstia, auttaa paikantamaan tärkeitä paikkoja ja tapahtumia sekä antaa sinulle tutkijana paremman käsityksen tutkittavan suvun historiasta ja ympäristöstä.

Oheinen kartta antaa selkeän kuvan siitä, miten Tukholman monet seurakunnat sijoittuivat kartalle. Tästä tiedosta on hyötyä, jos jo tiedät etsimäsi henkilön asuinpaikan. Kartan avulla löydät oikean rippikirjan helpommin. Tietysti sama toimii toisinkin päin!
Kuvan lähde tuntematon, Tukholman kaupunginarkisto

Kysymyksiä isovanhemmille tai muille sukulaisille

Perimätiedon kerääminen on ensiarvoisen tärkeää sukututkimuksessa. Arkistot kyllä odottavat tutkijaa, ne eivät häviä mihinkään. Sen sijaan perimätietoa katoaa maailmasta jokainen päivä runsaasti. Jos et itse millään keksi kysyttävää vaikka isovanhemmillesi tai muille sukulaisille sekä kyläläisille, niin tässä muutamia ehdotuksia:

Missä ja milloin olet syntynyt? Millainen oli lapsuutesi kotikaupunki tai -kylä?

Mikä oli ensimmäinen muistamasi lelu tai leikki?

Millaista oli koulunkäynti sinun aikanasi? Oliko sinulla suosikkiaiheita koulussa?

Millaisia perheenjuhlia tai perinteitä teillä oli kotona lapsuudessasi?

Minkälainen oli sinun suosikkiharrastuksesi tai vapaa-ajan aktiviteettisi lapsena?

Muistatko ensimmäisen parhaan ystäväsi lapsuudestasi? Kuinka tutustuitte toisiinne?

Oliko sinulla lempiruokaa, jota äiti tai isä valmisti usein?

Minkälainen oli suosikkimuistosi kesälomilta lapsuudessasi?

Millaisia muutoksia olet nähnyt maailmassa ja yhteiskunnassa lapsuudestasi tähän päivään?

Oletko säilyttänyt jotain erityisiä esineitä tai valokuvia lapsuudestasi?

Oliko sinulla haaveita tai unelmia lapsena? Oletko saavuttanut niitä?

Muistatko jonkin erityisen tarinan tai opetuksen, jonka vanhempasi tai isovanhempasi antoivat sinulle?

Minkälaisia muutoksia teknologiassa ja viihteessä olet nähnyt lapsuudestasi tähän päivään?

Millaisia vaikeuksia tai haasteita kohtasit lapsuudessasi, ja kuinka selvisit niistä?

Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät arvot tai elämänohjeet, jotka olet oppinut lapsuudestasi?

Näiden kysymysten avulla voi hahmottaa isovanhempien ja muiden itselle tärkeiden ihmisten elämää sekä yksinkertaisesti myös viettää aikaa heidän kanssaan!

Sukututkimus ja kartat

Haluatko parantaa sukututkimustaitojasi? Kokeile vaikka tätä!

Tehtävän kuvaus:

Tavoitteena on selvittää sukusi historiallisia juuria karttojen avulla. Valitse jokin sukuhaara tai -henkilö, jonka historiaa haluat tutkia.

Valitse sukusi paikkakunta: Valitse sukusi alkuperäinen paikkakunta, ja tutki sen historiaa. Voit käyttää vanhoja karttoja, paikallisia arkistoja ja verkkoresursseja.

Kartoita muutoksia ajan myötä: Etsi karttoja, jotka kuvaavat valittua paikkakuntaa eri aikakausina. Yritä selvittää, miten paikkakunta on muuttunut ajan myötä.

Tutki paikallisia arkistoja: Käy paikallisissa arkistoissa tai tutki verkkoresursseja, kuten digitoituja asiakirjoja ja valokuvia, jotka liittyvät valitsemaasi paikkakuntaan. Etsi sukusi jäsenten nimiä ja muita tietoja.

Luo aikajana karttojen ja tietojen avulla: Luo aikajana, joka kuvaa sukusi historiallisia tapahtumia ja muutoksia paikkakunnalla karttojen ja arkistojen tietojen perusteella.

Kirjoita raportti: Kirjoita raportti tai esitelmä, jossa esittelet tulokset. Kerro, mitä olet oppinut sukusi historiasta karttojen avulla, ja ota mukaan kuvia ja karttoja havainnollistamaan löytöjäsi.

Tämä tehtävä auttaa sinua ymmärtämään sukusi historiallisia juuria ja antaa sinulle taitoja käyttää karttoja ja arkistoja sukututkimuksessa.

Kansallisarkistoa, tekoälyä ja sukututkimusta

Kuuntele podcast, jossa Kansallisarkiston Tomi Ahoranta kertoo omista tutkimuksistaan sekä pohtii tekoälyn merkitystä tulevaisuuden sukututkijoille.

Fransin elämästä

Turkulaisen oikeusraatimies Adolf Reinhold Sjöstedtin ja vaimonsa Gustava Bonsdorffin poika Frans Gustaf Reinhold syntyi maamme entisessä pääkaupungissa huhtikuun puolivälissä 1819[1]. Pienokaisen äidinisä oli aikanaan yksi maamme johtavista pappismiehistä, sillä äiti Gustavan isä oli Jakob Bonsdorff. Hänen ansiolistansa on koko lailla huikea;

Viipurilaisen osakunnan kuraattori 1788–96, kunniajäsen (1818). — Turun akatemian (vuodesta 1828 Aleksanterin yliopiston) itämaisen kirjallisuuden dosentti 1786, ylim. kirjaston amanuenssi 1787, teologian dosentti 1788, teologian apulainen 1791, kolmas teologian professori 1807, toinen 1812, eksegetiikan professori 1829, ero täysinpalvelleena s.v. Samalla teologisen seminaarin johtaja 1822 sekä palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherra 1794, Marttilan 1807, Maskun 1808. Turun tuomiokapitulin jäsen 1794–1828. Lääninrovasti 1825[2]. Frans Gustaf Reinholdin isänisä oli puolestaan Vesilahdelta kotoisin ollut turkulainen kauppias Johan Sjöstedt.

Tätä taustaa varten ei ole ihmeellistä, että Frans Gustaf Reinholdin kummien joukosta löytyy tuomiorovasti ja ritari Gustaf Gadolin, Turun tuomiokapitulin jäsen Johan Adam Ekman ja myöhempi valtioneuvos, silloinen senaatin talousosaston kamarikirjuri Johan Gabriel Bonsdorff monen muun silmää tekevän lisäksi.  

Kaiken kaikkiaan oikeusraatimies Sjöstedtillä ja Gustava Bonsdorffilla oli kahdeksan lasta. Perheen pojista ylioppilaaksi pääsivät Frans Gustaf Reinholdin lisäksi hänen vuonna 1827 syntynyt pikkuveljensä Otto Fridolf Wilhelm, joka toimi aikanaan mm. Ylä-Satakunnan alisen kihlakunnan henkikirjurina. Hänen oma poikansa antautui pappisuralle ollen lopulta Kauvatsan kirkkoherrana[3].

Frans Gustaf Reinhold pääsi ylioppilaaksi Helsingissä kesäkuussa 1839 arvosanalla approbatur. Seuraavan vuoden helmikuussa hänestä tuli Turkulaisen osakunnan jäsen, mutta kuutisen vuotta myöhemmin miehemme oli yksi Länsisuomalaisen osakunnan perustajajäsenistä. Tosin samoihin aikoihin hän lopetti opiskelunsa eikä koskaan valmistunut varsinaiseen ammattiin[4]. Sen sijaan elämä alkoi liukua jollain tapaa raiteiltaan, jopa niin pahasti, että vanhempien oli puututtava asiaan.

Vuonna 1851 asiat olivat edenneet niin pahaan suuntaan, että Fransin äiti joutui tekemään seuraavan anomuksen Turun raastuvanoikeuteen:

Allekirjoittaneet, jotka huolestuneina ovat saaneet tietää, että poikamme ja veljenpoikamme, entinen opiskelija Frans Sjöstedt, vaikka hän onkin saavuttanut täysi-ikäisyyden, puuttuu edelleen tarvittavaa vakaata luonnetta ja ajattelutapaa sekä erityisesti harkintakykyä ja elämänkokemusta, jotka olisivat hänelle tarpeen voidakseen oikein hoitaa itsensä ja omat asiansa, pyydämme nöyrimmästi Herra Kaupunginjohtajan ja Arvokkaan ja Korkeasti Kunnioitetun Raastuvanoikeuden kautta, että mainittu Frans Sjöstedt julistetaan alaikäiseksi ja kyvyttömäksi hoitamaan itseään ja hänet asetetaan väliaikaisesti holhoukseemme, jonka hoitajaksi haluaisimme nimetä rakkaan vävymme, kauppias Fredrik Spoofin[5] (vapaa suomennos).

Kauaa ei raastuvanoikeuden korkea-arvoisten herrojen tarvinnut asiaa miettiä. Päätös kuuluu suurin piirtein seuraavasti:

Raastuvanoikeus katsoo hyväksi nimetä Rådmanska Sjöstedtin ja kauppias Spoofin Frans Sjöstedtin edunvalvojiksi, koska he ovat sopivia ja halukkaita tähän tehtävään. Edunvalvojina heidän tulee valvoa Frans Sjöstedtin oikeuksia ja asioita, ja tästä asiasta ilmoitetaan Finlands Allmänna Tidingissä, kuten kuninkaallisen asetuksen mukaan 11. toukokuuta 1774. Tämä päätös tehdään ja siitä laaditaan pöytäkirja, joka annetaan hakijoille ilmoituksena, ja se julkaistaan seitsemäntenätoista (17.) päivänä tässä kuussa kello yksitoista aamupäivällä[6].

Näin myös tehtiin eli oheinen ilmoitus löytyy Finlands Allmänna Tidningistä päivämäärällä 01.04.1851.

Näin Frans Sjöstedt joutui elämään kuolemaansa saakka holhouksen alaisena. Edellä mainittu kauppias, Fransin holhooja oli Fredrik Ferdinand Spoof, joka isännöi 1850-luvulla Paraisten Kappelinrannan tilaa. Hänen puolisonsa oli Fransin pikkusisko Maria Jakobina Fredrika. Herra Spoof kuoli 1891 ja Franssin äiti Gustava 1856. Frans Gustaf Reinhold Sjöstedt kuoli Turussa syyskuun lopulla 1865, mutta viimeisen leposijansa hän sai Karkun Pyhän Marian kirkon hautausmaalta. Hautausmerkintä löytyy Karkun muihin seurakuntiin kuuluneiden luetteloista[7].

---

[1] Turun ruotsalainen syntyneet 1804-1827 (AP I C2:3)  Sivu 230-231  ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=26821&pnum=121 / Viitattu 03.09.2023

[2] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Bonsdorff. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=9660>. Luettu 3.9.2023.

[3] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Otto Fridolf Vilhelm Sjöstedt. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=16744>. Luettu 3.9.2023.

[4] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Frans Gustaf Reinhold Sjöstedt. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=15674>. Luettu 3.9.2023.

[5] Turun raastuvanoikeuden renovoidut tuomiokirjat - RO b:13 Ilmoitusasioiden pöytäkirjat 1850-1851, sivu 871.

[6] Turun raastuvanoikeuden renovoidut tuomiokirjat - RO b:13 Ilmoitusasioiden pöytäkirjat 1850-1851, sivu 873.

[7] Karkku vierasseurakuntalaisia 1850-1884 (AP)  Sivu 140-141 1850-1884 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19483&pnum=1 / Viitattu 03.09.2023