Pitäjänseppä naulojen toimittajana

Eräs esi-isistäni oli Kiskon pitäjän Wikarsin l. Viikarin talossa vuonna 1719 syntynyt Johan Mårtensson, joka otti myöhemmällä iällä käyttöön sukunimen Wikström. Hän lähti jo varhain kotoaan, sillä Kiskon vanhimmasta, vuonna 1735 alkavasta rippikirjasta häntä ei enää tapaa. 

Ensimmäinen merkintä, josta hänet aikuisiällä löytää, on henkikirja Pohjan pitäjän Antskogin ruukilta vuodelta 1747. Kyseisessä dokumentissa Johan Mårtensson ja mainittu tittelillä ”klensmed”.  Vaimona on jo tuolloin Anna. Neljää vuotta myöhemmin eli 1751 Johanin sukunimeksi on tullut em. Wikström. Pariskunta muuttaa Antskogista Karjalohjalle viimeistään vuonna 1755. Heidät löytää ruuki henkikirjoista vielä 1754, mutta ei enää seuraavana vuonna.  Karjalohjan hieman repaleisten rippikirjojen mukaan Wikströmit asuvat ensin Lohjantaipaleen Passin talon mailla, jonka jälkeen muuttavat Puujärven kylään. Lopulta Johan Wikström päätyy asumaan Ilmoniemen Pussin talon mailla sijainneeseen torppaan.

Herra Wikströmin ammatti vaihtui vain hieman hänen muuttaessaan Karjalohjalle. Ruukkisepän työt valmistivat hänen tehokkaasti pitäjänsepäksi, yhdeksi pitäjän arvostetuimmista käsityöläisistä. Sukututkijan ja kaukaisen jälkeläisen iloksi tästä työstä on jäänyt myös pieni dokumentaatio seurakunnan tiliasiakirjoihin. Kirkontileissä vuodelta 1759 kerrotaan, että kesäkuun 27. päivänä pitäjänseppä Wikströmiltä ostettiin 260 isompaa ja 680 rautanaulaa. Nämä naulat tarvittiin uuden kellotapulin rakentamiseen. Seurakunnan järjestyksessä kolmas kirkko oli valmistanut kesällä 1745, mutta 1680-luvun lopulta peräisin ollut kellotapuli ei enää ollut parhaassa kuosissa. Niinpä koko tapuli rakennettiin uusiksi 1759.

Johan Wikström veloitti isoista nauloista yhteensä viisi taalaria ja 20 äyriä sekä isoista 20 taalaria ja kahdeksan äyriä.  Valitettavasti en ole löytänyt luotettavaa menetelmää, jolla nuo summat voisi muuntaa vuoden 2021 euroiksi. Jotain vertailukohtaa voidaan hakea siitä, että Iso-Kuusian rusthollarinpoika Nilsin hautaaminen tuli maksamaan 6 taalaria ja äyriä saman vuoden 1759 kesällä. 

Josefinan hautakiven äärellä

 

Tulossa uutta

Alkoholin vaaroja Piikkiössä

Piikkiön Rungon kylän Pietilän eli Yli-Rungon palstatilan omistajaksi tuli 1890-luvulla Lapin Tl pitäjässä syntynyt Fredrik Vahlroos. Hän oli naimisissa lietolaisen Maria Sofia Grönlundin kanssa. Fredrik oli ollut Rungon kylän taloissa renkinä tavatessaan Maria Sofian, joka taasen oli ollut piikomassa Kosken puustellissa. Vuonna 1866 syntynyt Fredrik ja häntä viisi vuotta vanhempi morsian vihittiin 1888. Seuraavana vuonna syntyi esikoispoika Karl Aksel Fredrik. Hän sai vuoteen 1900 mennessä seuraa Juha Jalmarista, Otto Vilhelmistä, Kustaa Ilmarista, Hilda Maria Aleksandrasta ja Naima Elina. Viimeksi mainittu tyttönen tosin kuoli parin kuukauden ikäisenä vuonna 1900.

Perheen lapsista Kustaa Ilmari lähti sisällissotamme aikana sotilaaksi ollen vuonna 1919 Santahaminassa. Tuohon aikaan Santahaminan vankileirillä tapahtui erittäin traagisia em. sotaan liittyviä asioita, mutta viranomaisilla oli muitakin murheita. Metyylialkoholia myytiin monin paikoin epätoivoisille janoisille kohtalokkain seurauksin. Useita henkilöitä ehti kuolla ennen kuin tilanne saatiin kuriin poliisin taholta. Laitonta alkoholia ehdittiin kuitenkin välittää tai kuljettaa myös maaseudulle. Metyyliä sisältänyt juoma oli käytännössä vahvaa myrkkyä, jonka nauttija oli lähes varman kuoleman edessä.

Kustaa Ilmari tuli lomille kotiin syyskuun alussa 1919 tuoden mukanaan tätä rohtoa. Yhdessä isänsä kanssa nuorukainen ryhtyi tarjoamaan kupposia lähitalojen miehille. Ilmeisesti Fredrik Vahlroos ja hänen poikansa ottivat suurimmat annokset, sillä molemmat sairastuivat välittömästi ankarasti. Kustaa Ilmari sai voimakkaita oksennuskohtauksia, jotka saattoivat pelastaa hänen henkensä. Isä Fredrik sitä vastoin kuoli aineen aiheuttamiin komplikaatioihin muutaman päivän päästä kärsittyään valtavia tuskia. Myös lähitalojen miehet saivat tuta väärennetyn alkoholin vaarat pahoinvointina ja oksennuksina. Tämä kaikki siitä huolimatta, että viina oli ollut vain ”vähän toista limonaadipullollista”.

Sanomalehti Uusi Aurassa julkaistiin Fredrik Wahlroosin kuolinilmoitus muutamia päiviä myöhemmin. Sen mukaan palstatilallinen Wahlroos ”lyhyen ajan sairastettuaan rauhallisesti nukkui kuolon uneen”. Kaipaamaan jäivät leski Maria, viisi poikaa, yksi tytär ja yksi lapsenlapsi monien tuttavien sekä kaukaisempien sukulaisten keralla.

Mainittakoon lopuksi, että Fredrik Wahlroos oli räätäli Grönholmin tyttären, Lovisa Karolinan avioton poikalapsi. Hän syntyi maaliskuussa 1866 Kaukolan kylässä Lapin Tl pitäjässä.  Maria Sofia Grönlundin isä oli mylläri Liedon Nautelan Knaapilla.

Kartanon mies

 Auranmaan harvalukuisten kartanoiden joukkoon kuuluva Kosken kartano veti puoleensa väkeä pitkienkin matkojen takaa. Samalla sen luomat yhteydet toivat Kosken kappeliin hyvinkin erilaista väkeä Ruotsista saakka. Eräs perhe, jonka sukujuuria voi seurata entisen emämaamme puolelle, on Vähä-Sorvaston sahan ”puukhollari” eli kirjanpitäjä, entinen puuseppä Anders Gedda. Hän oli syntynyt vuonna 1725 ja 1750-luvun alussa hänet tapaa Someron Åvikin lasiruukin puuseppänä.  Tämän laitoksen oli perustanut Sillanpään kylään kartanonomistaja Jacob Reinhold de Ponti 1748.  Myöhemmin herra Gedda siirtyi Pitkäjärven kartanonvuokraajaksi. 

Åvikin lasitehdas perusti 1761 Kosken kappeliin, mukavien kulkuyhteyksien päähän, sahan. Tämän tarkoituksena oli ensisijaisesti tehostaa polttoaineen eli puun tuotantoa tehtaan tarpeisiin. Tätä menikin suunnattomia määriä, sillä parhaimmillaan Åvik työllisti noin 300 henkeä. Tehtaan tarina päättyi rajuun tulipaloon toukokuussa 1833. Sen jälkeen oli pystyssä ainoastaan lasimestarien asuinrakennus, kaikki muu tuhoutui.

Anders Geddan vaimo oli Madgalena Christina Nordling, jonka nimen edessä muistetaan rippikirjoissa mainita sana madame. Hän olikin sukuperältään, jos ei nyt suorastaan aatelinen niin ainakin säätyläinen. Esivanhempiensa joukkoon hän saattoi lukea mm af Qvalstad ja Svinhufvud till Främby -suvut. Ehkä kuuluisin, yksittäinen esi-isä oli ruotsalainen pappismies Johannes Rudbeckius (1581-1646). Rudbeckius oli Uppsalan yliopistossa professorina matematiikan, heprean ja teologian aloilla. Samalla hän työskenteli hovisaarnaajana ja oli mukana Kustaa II Adolfin Venäjän sotaretkellä 1614-1615. Hänestä tuli lopulta Västeråsin piispa ja Rudbeckiusta pidetään yleisesti yhtenä maan merkittävimmistä piispoista.

Anders Geddasta ja Magdalena Nordlingistä alkoi pieni pappissuku, johon kuuluivat lähinnä heidän poikansa, Tammelan kappalaisena kuollut Karl Gustaf Gedda sekä tämän pojat Gustaf Adolf ja Berndt Fredrik. Ensin mainitusta tuli aikanaan Karjalohjan kirkkoherra ja velipojasta Teiskon kappalainen.  Gustaf Adolf Geddan vävy oli Tarvasjoella saarnaajana toiminut Adolf Lindman.

Madgalena Nordling kuoli punatautiin 1791 ja Anders Gedda jonkinlaiseen pöhöttymään seuraavana vuonna. Heidän tyttärensä Ulrika oli avioitunut sahan laudankantajan, Matti Simonpojan kanssa, joka ryhtyi myöhemmin käyttämään sukunimeä Avolin. Tuon raskaan työn jälkeen Matti asettui Patakosken Sarjan talon torppariksi. Tähän perheeseen syntyi kahdet kaksoset vuosina 1791 ja 1798. Ikävä kyllä kaikki nämä lapset kuolivat hyvin pieninä.  Esikoispoika Samuel muutti kotitorpastaan Hongiston Talolaan ja nai sotilas Jaakko Tallgrenin tyttären, Liisan. Tämä oli syntynyt Talolan sotilastorpassa ja syntymävuosi 1770 muuttuu papin virheen takia vuodeksi 1772. Heillä oli kaksi lasta, Adolf Fredrik ja Juho Heikki. Asuinpaikkana oli 1820-luvulle tultaessa Patakosken Ylisarjan talon Hakalan torppa.

Mainittakoon lopuksi, että Anders Geddan isä oli laivuri Henrik Andersson Gedda, joka asui 1720-luvulla Karunassa. Sieltä hän muutti perheineen Somerolle. Sekä Henrik että hänen vaimonsa Liisa kuolivat Somerolla.