Seppä Ilmarisen huono päivä

Janakkalan sijaitseva Hyvikkälän l. Hällilän kartano perustettiin jo 1500-luvulla. Saman niminen kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1431 ja aikoinaan se oli pitäjän suurin taajama.

Suuri kartano tarvitsi luonnollisesti työväkeä runsaasti ja eritoten ammattimiehiä arvostettiin. Hyvikkälän sepäksi tuli viimeistään 1877 saman pitäjän Kernalan Iso-Vahteriston torpassa 11.1.1845 syntynyt Erik Johan Ilmarinen. Isä Gustaf Johansson mainitaan välillä sukunimenä hänen asumansa torpan nimi, mutta olisiko poika Erik Johan sitten ottanut oman nimensä Kalevalasta? Ainakin tuohon aikaan suomalaisuusaatetta levitettiin ahkerasti ja Elias Lönnrotin ollessa vielä elossa Erik Johan saattoi tuntea tarvetta samaistua suosioon nousseen eepoksen sankarihahmoihin.

Ikävä kyllä tarumaisista voimista ei ollut mitään apua toukokuun 26. päivänä vuonna 1881. Itseasiassa koko kevät oli ollut rankkaa aikaa Janakkalassa, sillä pääsiäispäivänä paloi pappilassa katto ja hieman sen jälkeen Hakoisten kartanon sikalan katto. Vain muutama aika tästä ja Löyttymäen kartano tuhoutui lähes täysin tulipalossa. Seppä Ilmarista kohtasi tuho keskellä päivää.

Kello yhdentoista aikoihin, kun koko kylän väki oli työssä muualla, alkoivat liekit nuolla Ilmarisen perheen asuntoa. Hyvin nopeasti koko pihapiiri oli tulessa ja ainoastaan sepän paja säästyi. Kaikki irtaimisto paloi poroksi ja Ilmarinen sai pelastettua vain kolme lehmää, yhden piirongin, höyläpenkin, muutamia siemenperunoita ja osan sänkyvaatteista. Kaikki perheen vaatteet lukuunottamatta Erik Johan päällä olleita menivät myös sen sileän tien. Ruokaa säästyi puoli kakkua, jonka olisi sitten pitänyt riittää kahdeksan hengen perheelle.

Koko kylä olisi saattanut palaa, mutta onneksi tuuli puhalsi toiseen suuntaan. Sammutusväen ja veden puutteessa Ilmarinen ei voinut avuttomana seurata omaisuutensa häviämistä. Vasta kun Viralan kartanon hoitaja, herra Strömberg saapui paikalle miestensä ja hyvän ruiskun kanssa, voitiin tulen voimaa hieman hillitä. Käytännössä kartanon apuväki saattoi vain sammutella alasrevittyjä seiniä, sillä puurakenteet paloivat erittäin nopeasti.

Aivan kuin tässä kaikessa ei olisi ollut tarpeeksi, menehtyi Erik Johanin ja hänen vaimonsa Fredrikan poika Hjalmar Johannes marraskuussa samana vuonna. Hjalmar oli vain viiden vanha kuollessaan, mutta ehkä perheelle toi hieman lohtua tytär Hilla Fredrikan syntymä hieman tätä ennen, syyskuussa.

Yllätyslöytö Janakkalasta

Suomessa on aikoinaan ollut useita Tallqvist -sukuja. Näistä neljä oli kotoisin Karjalohjalta. Suurin luvultaan on ollut alunperin Katteluksesta, sittemmin Tallaan kylästä lähtöisin ollut suku. Sen jälkeläisistä löytyy melko kattava taulusto kotisivuiltani.

Tämän suvun kantaisä, Sven Erikssonin poika Henrik oli naimisissa Sofia Abramsdotterin kanssa. Henrikin kuoltua Sofian vei vihille vouti Jesper Persson. Myös tämän pariskunnan jälkeläiset käyttivät nimeä Tallqvist 1700-luvulle tultaessa.

Huomattavasti pienemmän Tallqvist -suvun kantaisä oli Katteluksen rakuuna ja torppari Katteluksessa, Henrik Dahl (s. 1750), joka oli naimisissa erään Maria Johansdotterin kanssa. Heidän poikansa Jeremias otti Tallaan Ällän talossa renkinä ollessaan käyttöön naapuritalon isäntien sukunimen. Jeremiaan jälkeläisistä suurin osa asettui Helsingin seudulle.

Tämän lisäksi Wilskmanin sukukirja mainitsee Tallaan Pöykärin talon Tallqvistit, mutta ilmeisesti tässä yhteydessä tarkoitetaan erästä tuon nimistä rakuunaa. Mistään varsinaisesta suvusta ei mielestäni voi puhua.

Neljännellä karjalohjalaisella Tallqvist -suvulla oli suora yhteys Katteluksen "pääsukuun". Särkijärven kylän Alhaisten isäntä Abram Hansson (s. 1654) oli naimisissa Pusulan Marttilan kylästä kotoisin olleen Kirstin Mårtensdotterin kanssa. Tästä avioliitosta oli poika Abraham (s. 1706), joka myöhemmin mainitaan talollisen vävynä ja renkinä Tallaassa. Hänen vaimonsa oli nimittäin rusthollari Abraham Torstenssonin tytär Anna (s. 1711).

Heidän lapsistaan tytär Maria oli naimisissa rusthollari ja tilanvuokraaja Johan Nymanin kanssa. Poika Abram työskenteli kirjanpitäjänä Forsbyn ruukilla Pernajassa, mutta kuoli lopulta Karjalohjalla naimattomana. Abramia muutamaa vuotta nuorempi Henrik muutti Tukholmaan 1763 ja perusti siellä tupakkakaupan. Hän luultavasti menestyi sangen hyvin, koska hänen kerrotaan omistaneen talon ja puutarhan Södermalmilla.

Abrahamin ja Annan lapsista nuorin oli poika Johan, joka kastettujen luettelon mukaan syntyi 8.6.1747. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei Wilskamin sukukirja kerro mitään. Täysin sattumalta törmäsin Digiarkiston tarjontaa selatessani Janakkalan pitäjän rippikirjoihin. Yllätykseni oli suuri, kun herra Johan Abramsson Tallqvist löytyi renkivoutina Vanantakan kartanossa 1780-1790 -lukujen taitteessa. Ehkäpä jossain muuttokirjan tulkinnassa tai vastaavassa on täkäläiselle papille sattunut pieni erehdys ja niinpä Johanin syntymäpäivänä on Janakkalassa jatkuvasti kesäkuun kolmas.

Vanantakan kartanossa Johan muutti samoihin tehtäviin Kernaalan kylän Mattilan l. Isotalon rustholliin. Viimeistään 1810-luvulla hänestä tuli talon lampuoti. Vaimonsa Annan kanssa Johan Tallqvistilla oli yhdeksän lasta, joista peräti seitsemän menehtyi lapsena. Jäljelle jäivät esikoispoika Johan Henrik ja esikoistytär Ulrika.


Johan Henrik Tallqvist meni naimisiin Melkolan kylän Mattilan talon tyttären, Maja Lisan kanssa. He asuivat vaimon kotitalossa Johan Henrikin toimiessa pitäjänräätälinä. Valitettavasti pitäjänräätäli Tallqvist menehtyi keuhkotautiin 1825 ja leski Maja Lisa meni uusiin naimisiin toisen pitäjänräätälin, Gustaf Lindholmin kanssa.

Johan Henrikin siskon, Ulrika Tallqvistin löysi vaimokseen Vanajasta kotoisin ollut Anders Eriksson. Andersista tuli appensa jälkeen Mattilan lampuoti, joka siis omistajan lukuun piti huolta tilasta. Rippikirjan mukaan Anders Eriksson oli syntynyt 4.11.1784 ja vihittyjen luettelon mukaan hän oli talollisen poika Vanajan pitäjän Iso-Luolajan kylästä. Vanajan rippikirjoista selviää hänen asuneen ao. kylän Mäki-Laurilassa, missä hänen veljensä Marcus oli isäntänä.