Harrison Ruffin Tyler - silta menneisyyteen on nyt poissa

Kuva - Wikipedia

Harrison Ruffin Tylerin elämäntarina on kuin silta menneisyyteen – konkreettinen muistutus siitä, miten yllättävän lähellä historia voi olla. Hän menehtyi toukokuussa 2025 kunnioitettavassa 96 vuoden iässä, mutta hänen merkityksensä sukututkimuksen näkökulmasta säilyy elävänä vielä pitkään. Tyler ei ollut pelkästään kemianinsinööri ja liikemies – hän oli myös viimeinen elossa ollut pojanpoika Yhdysvaltain 10. presidentistä, John Tylerista. Tämä tekee hänestä geneologisen kuriositeetin, mutta myös paljon enemmän.

Harrison Ruffin Tyler syntyi vuonna 1928 Richmondissa, Virginiassa. Hänen isänsä Lyon Gardiner Tyler Sr. oli syntynyt jo vuonna 1853 ja oli itse presidentti John Tylerin poika. Presidentti Tyler puolestaan oli syntynyt vuonna 1790 – aikana, jolloin Yhdysvallat oli vielä nuori valtio. Näin ollen Harrison Ruffin Tyler oli käytännössä elävä linkki 1800-luvun alkuun asti. Nämä poikkeuksellisen pitkät sukupolvien välit tekevät hänen tarinastaan ainutlaatuisen, ja ne herättävät ymmärrettävästi kiinnostusta sukututkijoiden parissa.

Tylerin sukujuuret ulottuvat syvälle Virginian historiaan. Isän puolelta hänen sukunsa liittyy presidentti John Tyleriin ja tämän toiseen vaimoon Julia Gardiner Tyleriin. Presidentillä oli yhteensä 15 lasta kahdesta avioliitosta, mikä tarkoittaa laajaa ja monihaaraisaa jälkeläisverkostoa. Äidin puolelta Harrisonin suku ulottuu muun muassa Harrisonin ja Ruffinin sukujen kautta moniin merkittäviin virginialaisiin perheisiin – mukaan lukien maanviljelijä ja etelävaltioiden aatteen kannattaja Edmund Ruffin.

Vuonna 1957 Harrison Ruffin Tyler avioitui Frances Payne Bouknightin kanssa. He saivat kolme lasta, ja perhepiiriin kuuluivat myös veli Lyon Gardiner Tyler Jr. sekä useita puolisisaruksia isänsä aiemmasta avioliitosta. Sukupuu laajenee siis monella tavalla – sekä isän että äidin puolelta.

Yksi Tylerin elämäntyön kulmakivistä oli historian vaaliminen. Hän kunnosti ja ylläpiti presidentti John Tylerin entistä kotia, Sherwood Forest Plantationia Virginian Charles City Countyssa. Tämä historiallinen paikka toimii sekä muistomerkkinä että resurssina niille, jotka tutkivat Tylerin sukua tai alueen menneisyyttä laajemmin. Tyler oli aktiivinen myös Fort Pocahontasin linnoituksen kunnostamisessa.

Harrison Ruffin Tylerin perintö on sukututkimukselle merkittävä monella tavalla. Presidentti John Tylerin laajasta jälkeläisjoukosta muodostuu kiinnostava tutkimuskohde, mutta myös Julia Gardiner Tylerin, Ruffinin ja Harrisonin sukuhaarojen kautta avautuu tutkimuspolkuja siirtomaa-ajasta sisällissodan aikaan asti. 

Harrison Ruffin Tylerin kuolema päätti yhden aikakauden, mutta hänen elämänsä jatkuu tarinoina ja dokumentteina, jotka avaavat meille ovia menneeseen. Hänen tarinansa muistuttaa, miten läheisesti yksittäinen ihminen voi kytkeytyä vuosisatojen takaiseen historiaan – ja miten sukututkimus tuo nämä yhteydet näkyviksi.

Mikäli Geni -sukupuuhun on uskominen, on hän myös todella, todella kaukaista sukua esimerkiksi tämän blogin ylläpitäjälle. Sukujuurista löytyy mm. eurooppalaisia aatelisia, joiden kautta syntyy helposti yhteyksiä jopa Suomeen saakka.

Kurkistus Kiskon historiaan vuodelta 1753

Hiljattain käsiini osui kiehtova historiallinen dokumentti: Kiskon pitäjänkertomus vuodelta 1753. Kyseessä on Turun tuomiokapitulin pyynnöstä laadittu kuvaus Kiskon seurakunnasta, jonka on kirjoittanut silloinen Kiskon kirkkoherra Elias C. Roos. Tämä Aulis Ojan toimittama ja suomentama kertomus julkaistiin Kotiseutu-lehdessä vuonna 1956.

Pitäjänkertomus tarjoaa ainutlaatuisen ikkunan 1700-luvun puolivälin Kiskoon. Kirkkoherra Roos pohtii muun muassa Kiskon nimen alkuperää, arvaillen sen voineen tulla joko paikkakunnan ensimmäisen asukkaan liikanimestä tai läheisten Ison-Kiskonjärven ja Kiskonjärven nimistä. Mielenkiintoista on myös lukea, että silloinen emäkirkko, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1738, oli kertomuksen kirjoitushetkellä vielä sisustukseltaan ja koristeiltaan kesken seurakunnan köyhyyden vuoksi. Tuo kirkko paloi salaman sytyttämänä vuonna 1807.

Roos kuvailee myös paikkakunnan elinkeinoja, joista maanviljelys oli pääosassa, mutta myös tukinkaato ja hiilenpoltto lähialueen rautaruukeille olivat yleistyneet. Hän nostaa esiin huolen työvoiman siirtymisestä ruukeille ja sahoille, mikä haittasi maanviljelystä. Lisäksi hän mainitsee kalakannan vähenemisen syyksi tavan pyydystää hyvin pieniä kaloja.

Kertomuksessa käsitellään myös seurakuntalaisten kristinopin taitoa ja siihen liittyviä haasteita, kuten vanhempien vastahakoisuutta lasten lukukinkereillä käyntiin. Roos mainitsee myös ajan paheita, kuten juoppouden ja koreiden vaatteiden käytön liiallisen kilpailun.

Tällaiset pitäjänkertomukset ovat arvokkaita lähteitä paikallishistorian ja sosiaalihistorian tutkijoille, mutta myös kaikille menneisyydestä kiinnostuneille. Ne avaavat elävän näkymän entisaikojen ihmisten elämään, arkeen ja ajatusmaailmaan. Kiskon pitäjänkertomus vuodelta 1753 on tästä oiva esimerkki, ja kirkkoherra Roosin tarkkanäköinen ja kriittinenkin kynänjälki tekee siitä mielenkiintoista luettavaa vielä tänäkin päivänä.

Muumien suku- ja perhekäsitys

Tove Janssonin muumisarjakuvien sukukäsitys on monimuotoinen ja lämminhenkinen, poiketen perinteisistä ydinperhemalleista ja korostaen suvaitsevaisuutta sekä yksilöllisyyttä. Keskiössä on Muumiperhe – Muumimamma, Muumipappa ja Muumipeikko – mutta heidän ympärilleen kietoutuu laaja ja joustava yhteisö, joka hämärtää perheen ja ystäväpiirin rajoja.

Keskeisiä piirteitä Janssonin muumisarjakuvien sukukäsityksessä:

• Ydinperhe ja sen laajennukset: Vaikka Muumimamma, Muumipappa ja Muumipeikko muodostavat tarinoiden sydämen, Muumitalo on avoin koti monille muille hahmoille. Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Nipsu ovat esimerkkejä hahmoista, jotka ovat tiiviisti osa perheen elämää, asuen usein heidän kanssaan tai viettäen pitkiä aikoja Muumitalossa. Tämä luo kuvan valitusta perheestä, jossa siteet eivät perustu ainoastaan verisukulaisuuteen.
• Muumimamman rooli: Muumimamma on perheen ja laajemman yhteisön ehdoton keskushahmo. Hän on äärimmäisen huolehtiva, ymmärtäväinen ja salliva, luoden turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Hänen laukkunsa sisältää ratkaisun lähes kaikkiin ongelmiin, symboloiden loputonta rakkautta ja huolenpitoa.
• Muumipapan seikkailunhalu ja vastuu: Muumipappa on perheen isä, jolla on menneisyys täynnä seikkailuja ja joka kaipaa niitä edelleen. Hän on kuitenkin myös vastuuntuntoinen perheenpää, joka haluaa tarjota perheelleen parastaan, vaikka hänen keinonsa ja ideansa ovatkin toisinaan erikoisia.
• Boheemi ja suvaitsevainen elämäntapa: Muumiperheen elämä on kaukana jäykistä normeista. Heidän elämäntapansa on boheemi, vapaamielinen ja suvaitsevainen. He hyväksyvät erilaisuutta ja antavat tilaa yksilöllisille tarpeille ja oikuille. Tämä heijastelee Tove Janssonin omaa taiteilijaperhetaustaa ja arvoja.
• Kritiikki porvarillisia normeja kohtaan: Jotkut tulkinnat näkevät muumitarinoissa, sarjakuvat mukaan lukien, myös hienovaraista kritiikkiä perinteistä porvarillista perhekäsitystä ja heteronormatiivisuutta kohtaan. Janssonin luoma maailma tarjoaa tilaa monenlaisille elämäntavoille ja ihmissuhteille.
• Yhteisöllisyys ja välittäminen: Vaikka yksilöllisyys on tärkeää, muumisarjakuvissa korostuu myös vahva yhteisöllisyys ja toisista välittäminen. Muumilaakson asukkaat auttavat toisiaan ja jakavat elämän ilot ja surut.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Tove Janssonin muumisarjakuvien sukukäsitys on laaja ja joustava. Se ei rajoitu perinteiseen ydinperheeseen, vaan kattaa laajan joukon erilaisia hahmoja, jotka muodostavat yhdessä lämpimän, hyväksyvän ja omalaatuisen yhteisön Muumitalon ympärille. Keskiössä ovat rakkaus, ymmärrys, suvaitsevaisuus ja jokaisen oikeus olla oma itsensä.

Vuonna 1949 Svenska Teaternissa nähtiin Muumi -näytelmä, josta Nya Pressen uutisoi mm. seuraavaa – kuva em lehdestä 30.12.1949.

Arvostelussa kehutaan Tove Janssonin näytelmää Muumipeikko ja pyrstötähti, joka nähtiin eilen Svenska Teaternissa. Jansson osoittaa teoksessaan paitsi ainutlaatuista mielikuvitusta myös hiljaista elämänviisautta. Näytelmä on lempeä satiiri, joka saa katsojan ajattelemaan esimerkiksi Hemulenin tädin, profeetta Bisamrotan ja filosofi Nuuskamuikkusen hahmojen kautta. Vaikka esitys oli suunnattu lapsille, se tarjoaa viestejä myös aikuisille. Esitys välittää kaipuuta vapauteen ja pelottomuuteen, ja sen runsas, iloinen yksityiskohtaisuus muistuttaa suurta, makeaa karamellia.

Pääosin teatterin nuoret näyttelijät suoriutuivat tehtävistään hyvin, mutta roolien vaatima äänityöskentely ja ilmaisutaito olisi voinut hyötyä kokeneemmista näyttelijöistä. Paul Budsko ja Olof Hollsten onnistuivat erityisesti Rådd-djuretin (Hosuli) ja Nuuskamuikkusen rooleissa. Ohjauksesta vastannut Vivica Bandler oli luonut teoksen hengelle uskollisen kokonaisuuden, ja erityisesti taustalla kulkeneet "krumeluriprosessiot" olivat onnistunut ohjauksellinen oivallus.

 

 

 

Sukupuun sivuoksilla

Sukupuut ovat perinteisesti olleet selkeitä ja järjestelmällisiä esityksiä sukulinjoista, mutta mitä tapahtuu, kun sukupuu kääntyykin nurin niskoin ja hahmot ovat kaikkea muuta kuin kauniita? Tässä kuvassa, joka tunnetaan nimellä "Crooked Family Tree" (Kiero sukupuu), meitä odottaa hupaisa ja hieman irvokas matka menneisyyden catchpenny-printtien maailmaan.

Kuvan keskipisteessä on "Mother" ja "Father", eli äiti ja isä, joiden ympärille perheen muut jäsenet asettuvat kummallisilla ja luonteenomaisilla tavoilla. Nämä eivät ole perinteisiä, arvokkaita sukupuun jäseniä. Sen sijaan jokainen hahmo on karikatyyri, liioiteltu ja usein koominen esitys jostakin luonteenpiirteestä tai ammatista. Kuvassa näkyy nimensä perusteella lukuisia lapsia ja sukulaisia, kuten Ann, Ben, Ned, Kate, Joe, Malcom, Tamey, Stephen, Jamey, Molly, Pady, Jack, Mungo, Will, Dan, Sam, Ralph, George, Pete, Walter, Muggy, Hush, Philip, Sawney, Ellen, Sall, Hob, Mary, David, Adam ja muutama muukin. Jokaisella on omanlaisensa vääntynyt ilme, ruumiinasento ja usein jokin esine, joka kertoo lisää heidän persoonallisuudestaan.

Mitä "catchpenny print" tarkoittaa?

Tämä kuva edustaa catchpenny-printtien tyyppiä. Catchpenny-printit olivat 1700- ja 1800-luvun taitteen halpoja, nopeasti painettuja kuvia, joita myytiin usein kaduilla tai markkinoilla. Ne oli suunniteltu herättämään ohikulkijoiden huomion ja saamaan heidät ostamaan kuva nopealla vilkaisulla – ikään kuin "nappaamaan pennin" heidän taskuistaan. Aiheet olivat usein hauskoja, satiirisia tai ajankohtaisia, ja ne vetoivat kansan laajoihin joukkoihin. Niissä oli usein selkeä moraalinen tai humoristinen viesti.

Huumoria ja yhteiskunnallista kommentointia

"Crooked Family Tree" on todennäköisesti toiminut sekä viihteenä että ehkä myös kevyenä yhteiskunnallisena kommenttina. Se saattoi leikitellä sukupuun käsitteellä ja perhe-elämän realiteeteilla, esittäen ihmisiä sellaisina kuin he ovat – kaikkine virheineen ja kummallisuuksineen. Jokainen hahmo on niin yksilöllinen, että on helppo kuvitella, kuinka katsojat ovat pohtineet, kuka sukulainen tai naapuri muistuttaa eniten jotakin kuvan hahmoa.

Piiat ja rengit

renki Aatu Manninen
Museoviraston kokoelmat

 1600- ja 1700-luvuilla Suomen maaseudulla arki ei pyörinyt ilman palvelusväkeä – niitä naisia ja miehiä, joita pestattiin talon töihin vuoden kerrallaan. Palvelusväki oli keskeinen osa esiteollisen Suomen työvoimaa ja yhteiskuntarakennetta. Mutta millaista heidän elämänsä oli, miksi palvelusväkeä palkattiin ja miten tämä kaikki kytkeytyi Suomen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen?

Ketkä olivat palvelusväkeä?

Palvelusväki koostui useimmiten nuorista, 10–30-vuotiaista henkilöistä, jotka tekivät maatilan töitä ja asuivat isännän taloudessa. Työsuhde oli määräaikainen ja päättyi yleensä vuoden kuluttua. Palvelusaika oli monelle välivaihe ennen avioliittoa ja oman talouden perustamista.

Vaikka palvelijat olivat alistetussa asemassa, he eivät useinkaan olleet sosiaalisesti "alempiarvoisia" – monet tulivat talonpoikaisperheistä ja tähtäsivät samaan asemaan kuin isäntänsä. Avioliitto olikin yleisin väylä sosiaaliseen nousuun.

Isäntäväki ja työvoiman tarve

Palvelusväkeä työllistivät niin tavalliset talonpojat kuin kartanoiden ja pappiloiden haltijat. Taloudellinen tarve oli tärkein syy palvelijoiden palkkaamiseen: perheen työvoima ei aina riittänyt. Silti moni talonpoikaistalo – erityisesti pienempi – selvisi omillaan. Vain vauraammat tilat tai erityisissä asemissa olevat (esim. ratsutilat) pystyivät pitämään jatkuvasti palvelijoita.

Lakien ohjaama työmarkkina

Palvelusväkeä säädeltiin tiukasti lailla. Esimerkiksi vuonna 1664 säädettiin, että palvelussopimuksen tuli kestää vuoden ja alkaa Mikkelinpäivänä. Lait pyrkivät estämään irtolaisuutta ja turvaamaan isäntien työvoiman saatavuuden. Käytännössä lakeja kuitenkin kierreltiin – isännät pestasivat työvoimaa "laittomina" aikoina ja palvelijat ottivat useita pestirahoja saadakseen parhaat ehdot.

Työstä palkkaa – mutta millaista?

Palkka maksettiin osittain rahana ja osittain luontaistuotteina: viljaa, vaatteita, kankaita. Miespalvelijan palkka nousi 1600-luvulta 1700-luvun puoliväliin moninkertaiseksi, mutta reaalipalkkojen kasvu oli hillitympää. Naispalvelijoiden palkat olivat yleensä matalampia, mutta kartanoissa heidänkin pestirahansa saattoivat kohota miespalvelijoiden tasolle.

Ruoka muodosti suurimman kustannuserän palvelijan ylläpidossa – ei niinkään palkka. Ruokakustannusten nousu näkyi isäntien arjessa enemmän kuin verot.

Arki työn äärellä

Palvelijoilta odotettiin kuuliaisuutta ja ahkeruutta. Miespalvelijat hoitivat raskaita töitä, kuten polttopuiden hakkuuta, kylvöä ja hevosia. Naispalvelijat vastasivat karjasta, keittiöstä ja tekstiilitöistä. Lapsipalvelijoita käytettiin kevyempiin tehtäviin. Isännät eivät yleensä vieneet laiskuussyytöksiä oikeuteen – tehokkain keino oli jättää heikosti suoriutunut palvelija pestamatta seuraavalle vuodelle.

Liikkuvuus ja elämänvaiheena palvelus

Palvelussuhteet olivat lyhyitä: vain harva pysyi samassa talossa kahta vuotta pidempään. Palvelijat liikkuivat etsiessään parempia palkkoja ja kokemusta. Liikkuvuus oli aktiivista ja palvelijoilla oli neuvotteluvaltaa – tämä ei ollut pelkkää alistumista, vaan tietoista toimintaa kohti omaa itsenäisyyttä.

Alueelliset erot ja sodan varjot

Palvelijoita oli eniten Lounais-Suomessa ja vähiten Pohjanmaalla. Erot johtuivat maatalouden rakenteesta, viljelysmahdollisuuksista ja sivuelinkeinoista kuten tervanpoltosta ja kalastuksesta. Sodat aiheuttivat miehistä työvoimapulaa, mikä nosti palvelijapalkkoja ja lisäsi naispalvelijoiden osuutta.

Suomi eurooppalaisessa vertailussa

Suomen järjestelmä muistutti monin tavoin Ruotsia ja Norjaa, mutta erosi esimerkiksi Englannista siinä, että suomalaisilla palvelijoilla oli vaikeampi päästä tilalliseksi. Palkkoja sai säästää vuosikymmeniä ennen kuin oma tila oli mahdollinen – jos silloinkaan.

Miksi tämä historia on tärkeää?

Palvelusväki ei ollut vain taustahenkilö maatalouden koneistossa, vaan aktiivinen osa esiteollista yhteiskuntaa. Heidän työpanoksensa, neuvottelukykynsä ja elämänpolkunsa loivat perustaa myöhemmälle sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle. Ymmärtämällä palvelijoiden asemaa ymmärrämme paremmin koko yhteiskunnan rakennetta ja muutosta.

Lähteitä

Tiina Miettinen - Piikojen valtakunta

Jorma Wilmi - Palvelusväki ja isäntäväki Suomessa

Marjatta Rahikainen ja Kirsi Vainio-Korhonen. .Työteliäs ja uskollinen. Naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään

Oluen virtausta keskiajan linnoissa

Keskiajan linnojen elämässä olut ei ollut vain nautintoaine, vaan olennainen osa päivittäistä ruokavaliota ja tärkeä energianlähde koko linnan väelle. Suomalaisissa linnoissa, kuten Raaseporissa ja Hämeen linnassa, oluenpano oli jatkuvaa toimintaa, ja sen kulutusta seurattiin tarkasti linnan voudintileissä.

Linnojen panimot

Monissa keskiaikaisissa linnoissa oli oma panimo varmistamassa jatkuvan oluen saannin. Raaseporin linnassa panimo sijaitsi päälinnan länsisiiven pohjoispäässä. Se oli varustettu suurella, jopa 12 tynnyrin (noin 1500 litraa) vetoisella muuratulla pannulla, joka oli jatkuvasti käytössä. Vertaillessa Raaseporin panimon kokoa muihin linnanpanimoihin, Hämeen linnassa oli vuonna 1548 seitsemän tynnyrin vetoinen pannu. Oluen raaka-aineina käytettiin maltaita – usein idätettyjä viljanjyviä – ja humalaa. Hämeen linnassa osattiin jopa mallasviljely itse.

Oluenpano oli monivaiheinen prosessi, johon kuului mäskin valmistus kuumentamalla ja keittämällä, vierteen siivilöinti, humalan ja hiivan lisäys sekä esi- ja loppukäyminen, joka saattoi kestää jopa 2-6 kuukautta olutlaadusta riippuen.

Olut eri asukasryhmien juomana ja ravintona

Olut oli merkittävä ravinnon ja energian lähde linnan asukkaille. Se oli usein myös turvallisempi juomavaihtoehto kuin vesi, sillä keittäminen tappoi haitallisia mikrobeja. Keskiaikainen yhteiskunta oli hierarkkinen, ja tämä näkyi myös olutvalikoimassa. Linnassa tuotettiin eri vahvuisia oluita eri sosiaaliluokille:

●     Herrainolut (herreöl) oli parasta, valmistettu runsaalla humalalla ja maltailla.

●     Voudinolut (fogdeöl) oli toiseksi parasta.

●     Soinienolut (svenneöl) oli asemiesille ja suurelle osalle linnan väestä.

●     Kalja (spisöl) oli halvinta ja kevyintä, sisältäen juuri sen verran alkoholia, että se säilyi, ja tarjosi nesteytystä ilman voimakasta päihdyttävää vaikutusta. Kaljaa nautittiin yleisesti jopa lasten keskuudessa.

Raaseporin linnan voudintilit kertovat, että vuonna 1540 linnassa kulutettiin yhteensä noin 325 tynnyriä olutta, eli lähes tynnyrillinen päivässä. Esimerkiksi neljä nihtiä (vartijaa) sai vuonna 1541 viikoittain yhden tynnyrin soinienolutta, mikä tarkoitti noin 4–4,5 litraa olutta per henkilö päivässä – tämä vastasi tuon ajan normaalia kulutusta.

Hämeen linnassa oluen tuotanto oli myös huomattavaa, keskimäärin 30 tynnyriä viikossa.

Olutvarastojen sortuminen Raaseporissa

Raaseporin linnassa oluttynnyreitä säilytettiin kellareissa, todennäköisesti päälinnan eteläsiiven holvatuissa tiloissa. Vuonna 1558, keväällä, tapahtui katastrofi: linnan olutkellarien katto sortui. Tämän seurauksena yli 30 tynnyriä linnan parhaimpia oluita ja etikkaa valui hukkaan. Joukossa oli 7 tynnyrillistä herrainolutta, 23 tynnyrillistä voudinolutta ja 2,5 tynnyrillistä etikkaa. Tämä onnettomuus oli merkittävä isku, ja se joudutti Raaseporin linnan lopullista hylkäämistä ja uuden kuninkaankartanon perustamista Tammisaareen.

Kuten Raaseporin esimerkki osoittaa, olut oli elintärkeä osa keskiajan linnojen arkea Suomessa – sekä ruokapöydässä että linnan taloudessa. Se ei ainoastaan sammuttanut janoa, vaan ylläpiti linnaväen työkykyä ja hyvinvointia vuosisatojen ajan.

Lähteet:

●     Haggrén, Georg. "KUN LINNAN OLUTKELLARI SORTUI... RAASEPORI ANNO DOMINI 1558" (PDF-dokumentti)

●     "Ale - Wikipedia"

●     "The trade in beer to medieval Scandinavia"

●     "Finnish alcohol culture - Wikipedia"

●     "What were the common drinks consumed by men during medieval times? - Quora"

●     "How much beer did medieval peasants drink daily? - Quora"

●     "Turku Castle: Finland's Most Important Historic Site - The Hidden North"

●     "Fish the primary source of nutrition in medieval Northern Ostrobothnia, a recent study reveals | Finnish Museum of Natural History¹ - University of Helsinki"

●     "The Economy of Food : Tracing food production and consumption in the Castles of Kastelholm and Raseborg from the 14th to 16th centuries.² - Helda - University of Helsinki"

Muinainen DNA paljastaa uusia tietoja kansainvaellusten ajasta

Francis Crick -instituutin johtama tutkimus tarjoaa ennennäkemättömän tarkan kuvan siitä, kuinka väestöt liikkuivat Euroopassa ensimmäisellä vuosituhannella jaa. Muinaisen DNA:n analyysin avulla tutkijat ovat onnistuneet seuraamaan suuria väestöliikkeitä ja vuorovaikutuksia, jotka muovasivat Eurooppaa Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen.

Credit: Leo Speidel, The Francis Crick Institute

Tutkimuksessa analysoitiin yli 500 yksilön perimä, ja heidät oli haudattu eri puolille Eurooppaa – muun muassa nykyisen Englannin, Saksan, Ranskan ja Unkarin alueille – aikavälillä 300–1000 jaa. Tutkimus on osa laajempaa kansainvälistä yhteistyöhanketta, jossa pyritään valaisemaan ns. kansainvaellusten aikaa (n. 400–800 jaa) uudella tavalla: ei vain historiallisten lähteiden vaan nyt myös biologisten todisteiden avulla.

Yksi keskeisistä löydöksistä on se, että väestöjen sekoittuminen oli paljon laajempaa ja monimutkaisempaa kuin aiemmin on oletettu. Esimerkiksi nykyisen Englannin alueelle siirtyi huomattava määrä ihmisiä mantereen puolelta, erityisesti nykyisen Alankomaiden ja Luoteis-Saksan alueilta. Tämä tukee historiallisia käsityksiä anglosaksien vaelluksista, mutta DNA:n perusteella liikkuvuus ei ollut vain miesten – myös naiset muuttivat, ja koko yhteisöjä siirtyi uusille alueille.

Tutkimus osoittaa myös, että niin kutsutut "barbaariset" ryhmät – kuten gootit, frankit ja langobardit – eivät olleet yksittäisiä, geneettisesti yhtenäisiä kansoja, vaan usein sekoitus eri taustoista tulleita ihmisiä. Tämä kyseenalaistaa vanhan käsityksen yhtenäisistä kansoista, jotka "tunkeutuivat" Rooman alueelle, ja tuo tilalle kuvan liikkuvista, vuorovaikutuksessa olevista yhteisöistä.

Mikä tekee tutkimuksesta erityisen merkittävän, on sen tapa yhdistää arkeologinen ja geneettinen tieto. Esimerkiksi haudoista löytyneiden esineiden tyyli ja DNA-analyysi voivat yhdessä paljastaa, millaisia kulttuurisia vaikutteita yksilö tai yhteisö on saanut – ja missä määrin nämä vaikutteet vastaavat perimää.

Francis Crick -instituutin tutkijoiden mukaan muinainen DNA ei vain tuo lisää tarkkuutta historiallisiin tapahtumiin, vaan se myös auttaa meitä ymmärtämään, miten monimuotoinen ja liikkuva Eurooppa on ollut jo yli tuhat vuotta sitten. Tämä voi puolestaan auttaa tarkastelemaan nykyisiä muuttoliikkeitä laajemmassa, historiallisessa kehyksessä.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Nature -lehdessä, ja se edustaa uudenlaista tapaa tutkia menneisyyttä – yhdistämällä tieteenalat ja rikkomalla rajoja menneisyyden ja nykypäivän välillä.

Lue tarkemmin täältä:
https://www.crick.ac.uk/news-and-reports/2025-01-01_ancient-dna-unlocks-new-understanding-of-migrations-in-the-first-millennium-ad

Leonardo da Vincin DNA:n mysteeri avautumassa?

Francesco Melzi - Portrait of Leonardo

Leonardo da Vincin nerouden arvoitusta on pyritty ratkaisemaan vuosisatojen ajan. Vuonna 2016 käynnistetty Leonardo da Vinci DNA -projekti avaa uusia väyliä tämän mysteerin selvittämiseen tutkimalla hänen geneettistä perimäänsä. Koska Leonardo kuoli vuonna 1519 ilman tunnettuja suoria jälkeläisiä, tutkijat ovat huolellisen sukututkimuksen avulla jäljittäneet viisitoista hänen mieslinjansa edustajaa. 

Tämä geneettinen yhteys on ratkaisevan tärkeä pyrittäessä varmistamaan, ovatko esimerkiksi Château d'Amboisessa säilytettävät jäännökset todella Leonardon. Projektin kunnianhimoisena päätavoitteena on rekonstruoida koko hänen genominsa. Tämä voisi paljastaa geneettisiä vihjeitä esimerkiksi hänen poikkeukselliseen näkökykyynsä – ominaisuuteen, joka saattoi mahdollistaa Mona Lisan salaperäisen hymyn tai sudenkorennon siipien tarkan liikkeen tallentamisen kankaalle.

Tutkimuksen alustavia löydöksiä on esitelty Alessandro Vezzosin ja Agnese Sabaton toimittamassa kirjassa ”Genia da Vinci”. Lisätutkimuksia tukevat myös Vincin kaupungissa tehdyt kaivaukset, joissa on paljastunut Leonardon sukulaisille mahdollisesti kuuluvia jäännöksiä. Nämä löydöt voivat vahvistaa DNA-yhteyksiä entisestään ja jopa mahdollistaa lisätestejä hänen käsikirjoituksistaan löytyvälle materiaalille.

Tutkimusohjelma ulottuu myös Leonardon äidin, Caterinan, alkuperän selvittämiseen, ja sen puitteissa on esitetty teorioita Caterinan mahdollisesta Lähi-idästä peräisin olevasta orjataustasta. Kiinnostavana yksityiskohtana Vincistä on hiljattain löydetty myös uusi hiilipiirros, jonka uskotaan olevan Leonardon tekemä. Teos esittää myyttistä ”Yksisarvislohikäärmettä”, ja sen teemat heijastelevat Leonardon muista töistä tuttuja elementtejä. Tähän monitieteiseen hankkeeseen osallistuu johtavia tutkijoita Rockefeller-yliopistosta, J. Craig Venter -instituutista sekä Firenzen yliopistosta.

Lähteitä: https://www.eurekalert.org/news-releases/1084458? https://www.thetimes.com/uk/science/article/leonardo-da-vinci-dna-tests-explained-8rcm8kwh7 https://ground.news/article/the-da-vinci-dna-code-book-traces-family-tree-of-worlds-most-famous-polymath

Episodi Nurmeksesta

Kajaanin vapaaherrakunnan Iisalmen käräjäkunnan talvikäräjiä istuttiin tammikuun 1674 loppupuolella. Tuolloin yksi käsiteltävistä asioista oli tapahtunut edellisen vuoden kesällä ja siitä nuijittiin oikeudessa seuraava päätös:

Reetta Petterintytär Väisätär, Matti Sipposen vaimo Lipinlahdelta (Nurmes), haastoi oikeuteen Anna Halottaren, Antti Ollikaisen vaimon samasta kylästä. Reetta syytti Annaa siitä, että tämä viime kesänä oli tullut paikalle seiväs kädessään ja hyökännyt hänen miehensä ja appensa Yrjö Sipposen kimppuun. Anna oli lyönyt Yrjöä seipäällä aiheuttaen hänelle kaksi mustelmaa olkapäähän ja verisen haavan päähän. Samalla hän oli huutanut:

"Mene, sinun huora ja lapsenmurhaaja, Koppoisen aittaan ja ota sieltä se lapsi, jonka sinne olet laskenut."

Annan vastaus:

Anna Halotar puolustautui kertomalla, että hänen miehensä oli tullut kyntämään hänen peltoaan, ja hän oli mennyt kieltämään tätä tekemästä niin. Tällöin miehensä ja appensa olivat sanoneet:

"Tule tänne, sinä huora, niin kastelemme selkäsi yhtä märäksi kuin vatsasikin on."

Tämän jälkeen Anna oli mennyt kotiin, mutta palannut pian takaisin ja sanonut Reetalle:

"Mene matkoihisi, sinä lapsenmurhaaja."

Kirkkoherra todisti, että Anna oli aiemmin sanonut hänelle, että joku toinen nainen oli sanonut nämä sanat hänelle, mutta nyt hän kielsi sanoneensa mitään sellaista.

Tuomio:

Todistajien mukaan he eivät tienneet Reetasta mitään pahaa, vaan pitivät hänen mainettaan hyvänä. Koska Anna Halotar oli kiivastuksissaan kutsunut Reetta Väisätärtä huoraksi ja lapsenmurhaajaksi, ja otti nyt sanansa takaisin, hänet tuomittiin kahdesta loukkaavasta sanasta maksamaan sakkoa 3 markkaa kummastakin (yhteensä 6 markkaa) Ruotsin oikeuskaaren 43. luvun mukaan.

Lisäksi Annan aiheuttamista kahdesta mustelmasta ja yhdestä verisestä haavasta Reetan apelle määrättiin hänet maksamaan korvauksia vahingosta 9 markkaa kutakin kohtaa kohti 20. luvun mukaan.

Koska myös Reetta oli kutsunut Annaa huoraksi ja portoksi (kts. kuva), määrättiin hänetkin maksamaan kahdesta loukkaavasta sanasta 3 markkaa kummastakin.

 

Sukututkimusta Virossa

Viron sukututkimus tarjoaa kiehtovan matkan menneisyyteen, ja nykyaikana se on tullut yhä useamman ulottuville laajojen digitointihankkeiden ansiosta. Monet virolaiset voivat jäljittää sukulinjojaan jopa 1700-luvun alkuun saakka ¹, mikä kertoo paitsi hyvin säilyneistä asiakirjoista myös siitä perusteellisesta työstä, jota arkistolaitokset ovat tehneet niiden saattamiseksi tutkijoiden käyttöön. Viron arkistoaineistot ovat merkittäviltä osin digitoitu, mikä tekee tutkimuksesta huomattavasti helpompaa kuin monissa muissa maissa.³ Erityisesti Viron kansallisarkisto (Rahvusarhiiv) tarjoaa miljoonia digitaalisia kuvia vapaasti käytettäväksi Saaga-portaalinsa kautta.¹ Nämä aineistot sisältävät runsaasti tietoa syntymistä, kuolemista, avioliitoista sekä henkilökohtaisia asiakirjoja, jotka valottavat menneiden sukupolvien elämää.¹ Tämä laaja digitointi ei ole sattumaa, vaan se heijastaa Viron kansallista strategiaa ja arkistolaitosten, kuten Kansallisarkiston, pitkäjänteistä työtä.¹ Aloitteleva tutkija voi siis edetä merkittävästi jo kotoa käsin. Mahdollisuus jäljittää sukuhaaroja aina 1700-luvulle asti on osoitus siitä, että asiakirjat ovat säilyneet läpi historian myllerrysten, mikä antaa luottamusta tutkimustyön tuloksellisuuteen.

Aloita Näistä

A. Kerää tiedot suvustasi

Ennen arkistojen syövereihin sukeltamista on välttämätöntä koota kaikki olemassa oleva tieto suvusta. Sukututkimuksessa edetään tunnetusta tuntemattomaan: aloita nykyhetkestä ja dokumentoi tiedot sekä sukulaisuussuhteet taaksepäin edeten.⁶ On tärkeää kirjata ylös jokainen tieto ja sen lähde huolellisesti sekä arvioida lähteiden luotettavuutta.⁶ Viron arkistoissa tutkimuksen aloittamiseksi tulisi tietää esivanhempien nimet, syntymä- ja kuolinajat sekä -paikat mahdollisimman kauas menneisyyteen. Myös vihkitiedot ja asuinpaikat ovat avainasemassa.⁴ Tarkat lähtötiedot, kuten nimet, päivämäärät ja erityisesti paikkakunnat tai seurakunnat, ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta Viron valtavissa digitaalisissa arkistoissa, kuten Saagassa, navigointi on tehokasta eikä tutkija huku tietomäärään.¹ Erityisesti nimien mahdolliset muunnelmat ja paikkakuntien nimien monimutkaisuus korostavat täsmällisten lähtötietojen merkitystä.⁷

B. Historiallinen konteksti lyhyesti

Viron historiallinen tausta heijastuu vahvasti arkistoasiakirjoihin, erityisesti niiden kieleen ja nimistöön. Suurin osa Viron kansallisarkistossa säilytettävistä vanhemmista käsinkirjoitetuista teksteistä on saksan- ja venäjänkielisiä.¹ Parhaiden tutkimustulosten saavuttamiseksi viron, saksan ja venäjän (tai ainakin saksan ja venäjän) kielten tuntemuksesta on hyötyä.³ Viro oli osa Venäjän keisarikuntaa vuodesta 1710 ⁹, mikä johti venäjän kielen käyttöön virallisissa asiakirjoissa, erityisesti 1800-luvun lopulta lähtien; esimerkiksi metrikkakirjat laadittiin venäjäksi vuodesta 1892 alkaen.¹⁰

Baltiansaksalaisella aatelistolla oli merkittävä asema ja vaikutusvalta vuosisatojen ajan, minkä seurauksena saksa oli hallinnon ja ylempien yhteiskuntaluokkien kieli.¹¹ Monet virolaiset, erityisesti varakkaammat ja kaupunkilaiset, omaksuivat saksalaisia tapoja ja kielen.¹¹ Tämä historiallinen kerroksellisuus tarkoittaa, että tutkija kohtaa paitsi kielimuurin, myös asiakirjoissa heijastuvia historiallisia valtasuhteita ja kulttuurisia muutoksia.

Virolaisilla ei aina ollut kiinteitä sukunimiä ennen myöhempiä aikoja, ja heidät saatettiin merkitä varhaisemmissa asiakirjoissa talonnimen, isännimen (patronyymin) tai ammatin mukaan.¹¹ Erityisesti talonnimet voivat olla ratkaisevia tunnisteita.¹² Sukunimet annettiin virallisesti virolaisille Liivinmaalla vuonna 1826 ja Virossa vuonna 1835.¹³ Henkilöillä saattoi olla virallinen saksan- tai venäjänkielinen etunimi, mutta heidät tunnettiin virolaisilla vastineilla.¹¹ Siirtymä kiinteisiin sukunimiin ja talonnimien historiallinen merkitys ¹¹ tarkoittavat, että tutkimusstrategioiden on mukauduttava. Haku talon nimellä saattaa olla tehokkaampaa 1820–1830-lukuja edeltävässä tutkimuksessa kuin pelkästään sukunimiin luottaminen, jotka saattoivat olla uusia tai vaihtelevia. Esimerkiksi "saksalaistumisen" trendi ¹¹ viittaa siihen, että saksalaiselta kalskahtava nimi saattoi kuulua etnisesti virolaiselle henkilölle. Tämä vaatii tutkijalta nimien pintatason tarkastelua syvempää perehtymistä sosiaaliseen kontekstiin.

Keskeiset lähteet Viron sukututkimukseen

A. Viron Kansallisarkisto (Rahvusarhiiv) ja sen digitaaliset palvelut

Viron kansallisarkisto (Rahvusarhiiv) on sukututkimuksen ensisijainen instituutio, joka tarjoaa laajat digitaaliset palvelut. Kansallisarkisto kerää ja säilyttää Viron historiaa, kulttuuria ja yhteiskunnallisia oloja dokumentoivia aineistoja riippumatta niiden syntyajasta, -paikasta tai tallennusmuodosta.¹ Sillä on toimipisteitä Tallinnassa ja Tartossa sekä aluearkistoja.¹ Sen päätehtävänä on varmistaa yhteiskunnan kirjallisen muistin säilyminen ja käytettävyys.⁵ Kokoelmiin kuuluu noin 10 miljoonaa asiakirjaa, joista vanhimmat ovat vuodelta 1240, ja verkossa on noin 36 miljoonaa digitaalista kuvaa.¹ Kansallisarkiston laaja toimeksianto ¹ tarkoittaa, että se ei ole vain "vanhojen asiakirjojen" säilytyspaikka, vaan aktiivinen toimija, joka muokkaa Viron dokumentaarisen perinnön hallintaa ja saatavuutta erityisesti digitaalisella aikakaudella. Erilaisten aineistojen – keskiaikaisista pergamenteista nykyaikaisiin digitaalisiin tiedostoihin, mukaan lukien henkilöasiakirjat, oikeudenkäyntiasiakirjat ja yliopistojen matrikkelit ¹ – keskittäminen Kansallisarkiston järjestelmään tarjoaa potentiaalin monipuoliseen tutkimukseen perustilastotietojen lisäksi.

1. Saaga: Digitoitujen asiakirjojen aarreaitta

Saaga on Kansallisarkiston ensisijainen portaali digitoituihin arkistoaineistoihin, ja se on elintärkeä sukututkimukselle. Se tarjoaa ilmaisen pääsyn miljooniin digitaalisiin kuviin arkistoasiakirjoista käyttäjän rekisteröidyttyä.¹ Saaga on avainasemassa kirkonkirjojen (kirkonkirjat), kuten metrikkakirjojen (meetrikaraamatud) ja personaalikirjojen (personaalraamatud), sekä sielunluetteloiden ja monien muiden aineistojen tutkimisessa.² Digitointi on tehty korkealaatuisesti alkuperäisistä asiakirjoista.¹⁵ Ohjeet ovat viron- ja englanninkielisiä, ja käyttö on suhteellisen helppoa monipuolisten kuvankäsittely- ja kopiointiominaisuuksien ansiosta.¹⁵ Saagaan pääsee yleensä VAU-portaalin kautta.³ Saagasta löytyy myös hyödyllisiä sisäisiä resursseja, kuten tyypillisten asiakirjojen otsikoiden käännöksiä (esim. "Sünnimeetrika" syntyneiden luettelolle) ja linkkejä vastaaviin lähteisiin, kuten Latvian arkistoihin.¹⁶ Vaikka Saaga on laaja, kaikkia asiakirjoja ei ole digitoitu; osa on edelleen saatavilla vain paperimuodossa.³

Saagan ilmainen käyttöoikeus ja korkealaatuiset kuvat ovat mullistaneet virolaisen sukututkimuksen, tuoden alkuperäislähteet suoraan saataville maailmanlaajuisesti. Sen valtava koko ja arkistollinen rakenne tarkoittavat kuitenkin, että käyttäjien on kehitettävä navigointitaitoja sen sijaan, että odottaisivat yksinkertaista "Google-tyyppistä" hakukokemusta yksittäisille henkilöille. Digitointi- ja indeksointityön jatkuva luonne (esim. personaalikirjojen nimihakemistojen teko on kesken ¹⁵) tarkoittaa, että Saaga on dynaaminen resurssi. Se, mitä ei löydy tänään, saattaa olla saatavilla tai helpommin löydettävissä tulevaisuudessa.

2. AIS: Arkistotietokanta (AIS: Archival Information System)

AIS on Kansallisarkiston arkistoluettelo, jonka avulla selvitetään, mitä asiakirjoja on olemassa, olivatpa ne digitoituja tai eivät. Se sisältää kaikkien Kansallisarkistossa (Tartossa ja Tallinnassa) sekä Tallinnan kaupunginarkistossa säilytettävien tiedostojen otsikot.³ Vanhimmat asiakirjat ovat vuodelta 1240.¹ AIS mahdollistaa haun millä tahansa sanalla (esim. "Judische" juutalaisia koskeville tiedoille) tai sukunimellä löytääkseen relevantteja tiedostojen otsikoita.³ Tutkijat voivat tunnistaa tiedostoja ja tarkistaa sitten, ovatko ne digitoitu Saagassa, tai tilata fyysisiä tiedostoja tarkasteltavaksi arkiston lukusaleissa.³ AIS on saatavilla osoitteessa ais.ra.ee.³

AIS toimii kattavana karttana Viron arkistojen kokoelmiin, kun taas Saaga tarjoaa pääsyn kartan digitoituihin alueisiin. Tämän eron ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää kattavalle tutkimukselle, sillä AIS voi ohjata ei-digitoituihin aineistoihin, jotka ovat välttämättömiä tietylle sukulinjalle. Mahdollisuus hakea AIS:sta avainsanoilla nimien lisäksi (esim. paikannimet, ammatit, historialliset tapahtumat, termit kuten "Judische" ³) mahdollistaa temaattisen tutkimuksen ja voi paljastaa asiakirjoja, joissa tiettyjä esivanhempia ei ole nimetty otsikossa, mutta he ovat osa relevanttia ryhmää tai kontekstia.

3. VAU: Virtuaalinen tutkijasali (VAU: Virtual Reading Room)

VAU on Kansallisarkiston verkkoportaali, joka tarjoaa ohjeita, pääsyn erikoistietokantoihin ja palveluita tutkijoille. Se antaa ohjeita sukututkimukseen ¹ ja mahdollistaa arkistotodistusten (virallisten otteiden/todistusten) sähköisen tilaamisen.¹ VAU toimii porttina Saagaan ja muihin Kansallisarkiston erikoistietokantoihin ³, kuten:

●     Onomastiikka: Viron sukunimien historia (sukunimien anto 1826/1835, nimien virolaistaminen 1930-luvulla).¹³

●     Valokuvatietokanta, Viron kartanoiden rekisteri, maantarkastuskirjat, historialliset kartat jne..¹³ Tiedustelulomakkeita voi lähettää VAU:n kautta.²⁰

VAU toimii Kansallisarkiston digitaalisten palveluiden keskushermostona, ulottuen paljon pidemmälle kuin vain linkittämiseen Saagaan. Se on tutkijan ensisijainen käyttöliittymä arkiston kanssa asiointiin ja monipuolisten temaattisten tietokantojen tutkimiseen, jotka voivat rikastuttaa sukuhistoriaa. Erikoistietokantojen, kuten onomastiikkatietokannan ¹³, saatavuus vastaa suoraan yleisiin sukututkimuksen haasteisiin, kuten sukunimien alkuperään ja muutoksiin, tarjoten kohdennettuja työkaluja tiettyihin tutkimusongelmiin.

B. Tallinnan Kaupunginarkisto (Tallinna Linnaarhiiv)

Tallinnan kaupunginarkisto on elintärkeä resurssi esivanhemmille, joilla on yhteyksiä Tallinnaan. Sen asiakirjat ulottuvat vuosisatojen taakse, ja digitoidut aineistot ovat saatavilla Saagan kautta. Arkisto sisältää 1 302 arkistoa, joiden asiakirjat ovat peräisin 1200-luvulta vuoteen 2015 asti.¹⁸ Kaupunginarkiston digitoidut asiakirjat ovat käytettävissä Saagan kautta ¹⁸, ja tietoa kokoelmista löytyy myös AIS:sta.¹⁸ Historialliset kielet Tallinnan asiakirjoissa ovat pääasiassa latina tai keski-alavirolainen saksa (1200–1500-l.), yläsaksa (1600–1800-l.), venäjä (1880-luvulta alkaen) ja viro (vuosista 1917–1918 alkaen).¹⁸ Arkisto tarjoaa palveluita, kuten vastaamista tiedusteluihin (yleinen vastausaika 15 työpäivää, nopeutettu 2 työpäivää maksua vastaan).²¹ Kopioista peritään maksuja.²²

Tallinnan kaupunginarkiston digitoidun sisällön integrointi Kansallisarkiston Saaga-alustaan ¹⁸ on merkittävä helpotus tutkijoille, sillä se sujuvoittaa pääsyä sen sijaan, että heidän tarvitsisi opetella ja navigoida täysin erillisessä digitaalisessa järjestelmässä tämän suurkaupungin osalta. Tallinnan kaupunginarkiston asiakirjojen syvä historiallinen ulottuvuus (1200-luvulta alkaen ¹⁸) tarjoaa mahdollisuuden jäljittää kaupunkilaislinjoja paljon pidemmälle kuin maaseudulla on mahdollista, edellyttäen että sukulinjat ovat pysyneet Tallinnassa.

C. Tärkeimmät asiakirjatyypit

1. Kirkonkirjat: Metrikkakirjat (Meetrikaraamatud) ja personaalikirjat (Personaalraamatud)

Kirkonkirjat ovat virolaisen sukututkimuksen kulmakivi, tarjoten tietoja syntymistä, avioliitoista, kuolemista ja perherakenteista.

●     Metrikkakirjat (Meetrikaraamatud): Sisältävät kronologisia merkintöjä syntyneistä, vihityistä ja kuolleista.¹⁰ Luterilaisissa seurakunnissa saksa oli yleinen kieli erityisesti ennen 1800-luvun puoliväliä; vuodesta 1892 alkaen käytettiin venäjänkielisiä lomakkeita.² Monet on digitoitu Saagaan.² Myös ortodoksisia metrikkakirjoja on olemassa.²

●     Personaalikirjat (Personaalraamatud): Luetteloivat seurakunnan jäsenet perheittäin, kooten yhteen paikkaan tietoja yksilöistä (syntymä, rippikoulu, avioliitto, kuolema, muutot, muistiinpanot).¹⁰ Niistä tuli jatkuvia vuodesta 1834, ja uusia kirjoja aloitettiin tyypillisesti 15–20 vuoden välein.¹⁰ Ne on järjestetty kartanoittain ja sen jälkeen aakkosjärjestykseen perheittäin.¹⁰ Ne voivat sisältää merkintöjä perheenjäsenten muutoista (esim. "lähti Siperiaan" tai toiseen seurakuntaan).² Monet on digitoitu Saagaan; joihinkin on tekeillä nimihakemistoja.² Kansallisarkisto säilyttää näitä asiakirjoja.¹ Myös FamilySearch-palvelussa on kokoelmia Viron kirkonkirjoista.¹⁹

Personaalraamat on usein sukututkimuksellisesti tehokkaampi kuin Meetrikaraamat perheiden rekonstruoinnissa, koska se ryhmittelee perheyksiköt yhteen ja seuraa niitä ajan mittaan, tarjoten kertovan kontekstin, jota pelkät kronologiset väestötapahtumatiedot eivät tarjoa.² Kielen muutos metrikkakirjoissa (saksasta venäjään ¹⁰) on suora osoitus hallinnollisen valvonnan muutoksista (Venäjän keisarikunnan lisääntynyt vaikutusvalta) ja voi toimia tutkijoille aikajanamarkkerina.

2. Sielunluettelot (Hingeloendid)

Sielunluettelot ovat väestönlaskennan kaltaisia asiakirjoja, jotka Venäjän keisarikunta laati verotustarkoituksiin. Ne ovat arvokkaita perherakenteen ja aikajanojen selvittämisessä. Ne ovat maakunnittain, kartanoyhteisöittäin, kylittäin ja perheittäin laadittuja rekistereitä, jotka sisältävät tiivistä tietoa koko perheestä.⁹ Niitä käytettiin verovelvollisten laskemiseen, ei koko väestön.⁹ Ne voivat vahvistaa esivanhempien syntymäaikoja, ikiä ja perhesuhteita; ne tarjoavat tilannekuvan perheestä sinä vuonna, jolloin luettelo laadittiin.⁹ Virossa tehtiin kymmenen sielunluetteloa vuosina 1720–1858.⁹ Ancestry.com-sivustolla on kokoelma "Estonia, Soul List Registers, 1826-1916".⁹ Myös FamilySearchilla on joitakin.⁶ Alkuperäiset asiakirjat ovat Kansallisarkistossa Tartossa.⁹ Asiakirjat ovat viron-, venäjän- ja saksankielisiä.⁹ Viron Sukututkimusseuralla (Eesti Genealoogia Selts) on sielunluetteloiden rekisteri (Hingeloendite register).²⁴

Sielunluettelot ovat erityisen hyödyllisiä ajanjaksoille tai alueilta, joilta kirkonkirjoja saattaa puuttua tai ne ovat vahingoittuneet, tai kirkonkirjoista löytyvien tietojen ristiin tarkistamiseen, koska ne olivat valtion määräämiä luetteloita. Se, että nämä luettelot tehtiin verotusta varten ⁹, tarkoittaa, että ne kattoivat pääasiassa kartanoihin sidotun talonpoikaisväestön. Aatelisto tai tietyt muut yhteiskuntaluokat eivät välttämättä sisälly niihin, mikä vaatii tutkijoilta tämän asiakirjatyypin laajuuden ja rajoitusten ymmärtämistä.

D. Muita hyödyllisiä verkkolähteitä

Kansallisarkiston resurssien lisäksi on hyvä hyödyntää muita alustoja laajempiin hakuihin, koottuihin tietoihin ja erityisiin asiakirjatyyppeihin, kuten hautausmaatietoihin.

●     FamilySearch: Tarjoaa yleisiä Viron sukututkimusresursseja, oppimisartikkeleita, sanastoja ja joitakin digitoituja asiakirjakokoelmia, kuten "Estonia Church Books and Synagogue Records, 1835-1940" ja "Estonia Population Registers, 1918-1944".⁶

●     MyHeritage: Tarjoaa Viro-kohtaisia tietokokoelmia ja hakutoimintoja.⁷

●     Hautausmaaportaalit:

○     Haudi (www.kalmistud.ee / eestikalmistud.ee): Merkittävä virolainen hautausmaaportaali, jonka tavoitteena on kattaa kaikki hautausmaat. Se mahdollistaa haudattujen henkilöiden etsimisen, karttojen tarkastelun ja yhteydenoton hallintoihin.¹⁹ Kaikki hautausmaat eivät ole vielä mukana, ja tietojen kattavuus voi vaihdella.²⁷

○     Find A Grave, BillionGraves: Kansainvälisiä alustoja, joilla on käyttäjien lähettämiä hautausmaatietoja, jotka voivat sisältää virolaisia hautoja.¹⁹

●     Historialliset sanomalehdet: Verkkosivusto dea.digar.ee mahdollistaa Viron historiallisten sanomalehtien (1811–2017) selaamisen avainsanalla, nimellä tai paikkakunnalla.³

●     VEPER (Välis-Eesti isikulooline andmebaas): Ulkovirolaisten merkkihenkilöiden biografinen tietokanta, joka perustuu ulkovirolaiseen lehdistöön.²⁹

Kaupalliset ja yhteisölliset sukututkimusalustat (FamilySearch, MyHeritage) voivat olla arvokkaita muiden tutkijoiden tekemien yhteyksien löytämisessä tai indeksoitujen asiakirjaversioiden käyttämisessä, mutta tiedot tulee aina tarkistaa alkuperäisistä lähteistä, kuten Saagasta löytyvistä. Hautausmaaportaalit, kuten Haudi ²⁶, ovat yhä tärkeämpiä, sillä ne eivät ainoastaan tarjoa kuolin- ja hautaustietoja, vaan voivat myös antaa vihjeitä perhehaudoista, linkittyä muihin kuolleisiin perheenjäseniin ja joskus jopa sisältää hautakivikuvia, tarjoten konkreettisen yhteyden menneisyyteen. Digitoidut historialliset sanomalehdet ³ ovat alihyödynnetty resurssi, joka voi tarjota runsaasti kontekstuaalista tietoa esivanhempien elämästä, kuten kuolinilmoituksia, vihkiuutisia, uutisartikkeleita heidän toimistaan tai mainoksia heidän yrityksistään, ylittäen väestötilastojen tarjoamat tiedot.

Taulukko: Tärkeimmät Verkkolähteet Viron Sukututkimukseen

Resurssi	URL (suora linkki tai pääportaali)	Lyhyt kuvaus
Saaga	www.ra.ee/saaga	Kansallisarkiston digitoidut asiakirjat (kirkonkirjat, sielunluettelot jne.)
AIS	ais.ra.ee	Kansallisarkiston ja Tallinnan kaupunginarkiston aineistohakemisto
VAU	www.ra.ee/vau/	Kansallisarkiston virtuaalitutkijasali, ohjeita, erikoistietokantoja
Tallinna Linnaarhiiv	www.tallinn.ee/et/arhiivindus	Tallinnan kaupunginarkiston tiedot (digitoidut Saagassa)
Haudi	www.kalmistud.ee	Viron hautausmaiden portaali, hautatietojen haku
FamilySearch	www.familysearch.org	Viroon liittyviä aineistoja ja sukupuita
DEA	dea.digar.ee	Digitoidut Viron sanomalehdet

Taulukko tarjoaa nopean yleiskatsauksen tärkeimpiin verkkolähteisiin. Aloittelijalle näiden keskeisten portaalien selkeä listaaminen niiden pääasiallisten toimintojen kera on vähemmän ylivoimaista kuin niiden kohtaaminen hajallaan tekstissä. Tämä vastaa suoraan tarpeeseen saada tietoa siitä, mistä aloittaa verkossa.

Käytännön vinkkejä 

A. Kielimuuri ja sen ylittäminen

Tutkijat kohtaavat asiakirjoja viron, saksan ja venäjän kielillä; perusymmärrys keskeisistä termeistä ja kirjoitusjärjestelmistä on tarpeen. Useimmat vanhemmat käsinkirjoitetut tekstit ovat saksan- ja venäjänkielisiä.¹ Näiden kielten sekä viron tuntemuksesta on hyötyä.³ Ei ole välttämätöntä osata kieliä sujuvasti; keskity vieraiden aakkostojen (goottilainen, kyrillinen) ja keskeisten sukututkimustermien opetteluun.⁸ Apuna ovat:

●     Virolainen sukututkimussanasto ⁶, saksan, latinan ja venäjän sanastot.⁶

●     Kansallisarkiston Saaga-portaali tarjoaa käännöksiä tyypillisistä asiakirjojen otsikoista.¹⁶

●     Eesti Genealoogia Selts tarjoaa esimerkkejä goottilaisesta kirjoituksesta ja selityksiä sukututkimustermeille.²⁴ Verkossa olevat käännöstyökalut voivat auttaa, mutta niitä tulee käyttää varoen käsinkirjoitetun aineiston kanssa.

Useiden kielten ja kirjoitusjärjestelmien haaste on merkittävä, mutta hallittavissa oleva este. Sanastojen, kirjoitusoppaiden ja jopa Saagan sisäisten käännösten ⁶ saatavuus osoittaa, että arkisto- ja sukututkimusyhteisöt ovat tietoisia tästä haasteesta ja tarjoavat työkaluja sen lieventämiseksi. Yleisten sanojen, kuten syntymä (sünd, geboren, родился), avioliitto (abielu, heirat, брак), kuolema (surm, gestorben, умер) ja perhesuhteiden tunnistaminen kussakin kielessä on käytännönläheinen ensimmäinen askel, joka tuottaa nopeasti tuloksia asiakirjojen tulkinnassa.

B. Tilan- ja paikannimien ymmärtäminen

Historialliset paikannimet, hallinnolliset jaot ja talonnimien ainutlaatuinen rooli ovat ratkaisevia asiakirjojen löytämisessä. Monilla paikoilla on nimiä useilla kielillä (esim. saksa, venäjä, viro) tai nimet ovat muuttuneet ajan myötä.⁸ Paikannimihakemistot (gazetteers) voivat auttaa.⁶ Talonnimet (talunimed) ovat tärkeitä. Aiemmin virolaiset tunnistettiin usein talonnimensä perusteella, erityisesti ennen sukunimien laajaa käyttöönottoa.¹¹ Talonnimiä alettiin dokumentoida 1500-luvulla verotusyksikköinä.¹² Maantarkastuskirjat listaavat taloja.⁴ Historiallisten hallinnollisten jakojen (maakunnat, kihlakunnat/seurakunnat, kartanot) ymmärtäminen on välttämätöntä, koska asiakirjat on usein järjestetty niiden mukaisesti.²⁴ Kansallisarkiston VAU-portaalissa on Viron kartanoiden rekisteri, joka auttaa navigoimaan vieraskielisten kartanonimien kanssa.¹³

Sukunimiä edeltävinä aikoina (yleensä ennen vuosia 1826/1835) talon nimi toimi usein tosiasiallisena sukunimenä tai ensisijaisena perheen tunnisteena, mikä tekee siitä luotettavamman hakutermin kuin pelkän henkilönnimen. Maantieteellinen hierarkia (kartano -> kylä -> talo) oli keskeinen maaseudun elämässä ja asiakirjanpidossa. Oikean kartanon (mõis) tunnistaminen on usein ensimmäinen askel esivanhempien löytämiseksi maaseudun seurakuntien kirjoista tai sielunluetteloista.

Lisäapua ja yhteisöjä

A. Eesti Genealoogia Selts (Viron Sukututkimusseura)

Eesti Genealoogia Selts on Viron ensisijainen sukututkimusseura, joka tarjoaa resursseja, asiantuntemusta ja yhteisön. Se on sukututkijoiden yhdistys, joka perustettiin vuonna 1990.³⁰ Sen verkkosivusto on www.genealoogia.ee.³⁰ Toimintaan kuuluu vuosikokouksia, kursseja (esim. goottilaisesta kirjoituksesta, arkistotutkimuksesta), kesäleirejä, näyttelyitä ja julkaisuja.³² Seura julkaisee uutiskirjeitä/aikakauslehtiä, kuten "Põlvnemislugu".³² Se tarjoaa verkkosivuillaan hyödyllisiä materiaaleja (Abimaterjale), kuten oppaita Viron perussukututkimuslähteisiin, esimerkkejä lähteistä, väestönlaskentarekisterin (Hingeloendite register), tietoa mikrofilmatuista personaalikirjoista, hallinnollisten aluejakojen karttoja, sukututkimustermien selityksiä ja esimerkkejä goottilaisesta kirjoituksesta.²⁴ On huomioitava, että seura on merkitty poistetuksi yritysrekisteristä ³³, mutta sen verkkosivusto ²⁴ näyttää olevan aktiivinen ja listaa tuoreita aktiviteetteja (esim. vuoden 2023 vuosikokous ³²). Tämä mahdollinen ristiriita saattaa vaatia lyhyen maininnan nykytilan tarkistamisesta, mutta pääpaino on saatavilla olevissa resursseissa.

Eesti Genealoogia Selts toimii tärkeänä siltana yksittäisten tutkijoiden ja Viron arkistojen sekä historiallisten asiakirjojen monimutkaisuuden välillä, tarjoten erikoistietoa ja käytännön koulutusta (kuten goottilaisen kirjoituksen kursseja ²⁴), jota voi olla vaikea löytää muualta. Seuran omat arkistokokoelmat, kuten mikrofilmit joidenkin seurakuntien personaalikirjoista ¹⁰, voivat täydentää Kansallisarkiston resursseja tai tarjota vaihtoehtoisia pääsyreittejä.

B. Verkkofoorumit ja -ryhmät

Verkkoyhteisöt tarjoavat alustoja kysymysten esittämiseen, löytöjen jakamiseen ja yhteydenpitoon muiden tutkijoiden kanssa. Facebook-sivut, kuten "Estonia Genealogy" ja "Eastern European Research", voivat olla hyödyllisiä.¹⁹ Myös FamilySearchin yhteisö Viron (Venäjän keisarikunnan) tutkimukselle on olemassa.¹⁹ Nämä epäviralliset verkkoryhmät tarjoavat nopeaa vertaistukea, joka voi olla korvaamatonta tiettyjen tutkimuksen esteiden ("tiiliseinien") ylittämisessä tai nopeiden neuvojen saamisessa asiakirjan tulkintaan tai paikan löytämiseen.

Tietosuoja ja maksut

Vaikka suuri osa verkkopääsystä on ilmaista, on syytä olla tietoinen tietosuojarajoituksista tuoreiden asiakirjojen osalta ja mahdollisista maksuista tietyistä palveluista tai kopioista.

●     Ilmainen pääsy: Sukututkimus Saaga-portaalissa on yleensä yksityishenkilöille maksutonta.¹

●     Maksut:

○     Kansallisarkisto: Asiakirjojen kopiot (esim. A3-tulostuslaatuinen 0,80 €, suuremmat formaatit 4,50 €).³⁴ Arkistojen väliset lainat Tarton ja Tallinnan välillä maksavat 3 €/kappale.³⁵

○     Tallinnan kaupunginarkisto: Paperikopio 1 €, digitaalinen käyttökopio 0,40 €, tulostuslaatuinen digitaalinen kopio A3 2,50 €, suurempi 10,00 €. Nopeutettu vastaus tiedusteluun (2 työpäivää) 15 €.²¹

●     Tietosuoja:

○     Viron laki suojaa henkilötietoja.³⁶ Pääsy arkistoasiakirjoihin on rajoittamaton, elleivät esimerkiksi henkilötietolain mukaiset rajoitukset ole voimassa.³⁹

○     Tieteellistä ja historiallista tutkimusta varten henkilötietoja voidaan käsitellä, mieluiten pseudonymisoituna.⁴⁰ Kansallisarkisto toimii eettisenä toimikuntana hallussaan olevien tietojen osalta.⁴⁰

○     Suostumus tietojen käsittelyyn on yleensä voimassa rekisteröidyn eliniän ja 10 vuotta kuoleman jälkeen (20 vuotta, jos kuollut alaikäisenä), ellei rekisteröity ole toisin päättänyt. Kuoleman jälkeen perillisten suostumus saatetaan tarvita käsittelyyn, poikkeuksia lukuun ottamatta.⁴⁰

○     Elossa olevien henkilöiden henkilötietojen julkaiseminen verkossa (esim. sukupuissa) vaatii heidän suostumuksensa.³⁷

Saagan "ilmainen pääsy" koskee digitaalisten kuvien katselua. Kaikki konkreettiset tuotokset (oikeaksi todistetut kopiot, tulosteet) tai erikoistuneet arkistonhoitajan palvelut aiheuttavat todennäköisesti kustannuksia. Tämä ero on tärkeä odotusten hallinnassa. Tietosuojalait tarkoittavat, että hyvin tuoreiden esivanhempien (elävien tai äskettäin kuolleiden) tutkiminen on rajoitetumpaa. 10/20 vuoden sääntö kuoleman jälkeen ⁴⁰ antaa yleisen suuntaviivan, mutta pääsy voi riippua asiakirjojen luonteesta ja suhteesta henkilöön. Viron hallituksen painotus tietojen avoimuuteen ja kansalaisten oikeuteen hallita omia tietojaan ³⁶ tukee oikeudellista kehystä. Vaikka tämä takaa yksityisyyden, se tarkoittaa myös, että sukututkijoiden on oltava vastuullisia keräämiensä ja julkaisemiensa tietojen kanssa, erityisesti elossa olevien sukulaisten osalta.³⁷

Lähdeartikkelit

1.    National Archives of Estonia - Wikipedia, avattu toukokuuta 13, 2025, https://en.wikipedia.org/wiki/National_Archives_of_Estonia

2.    VAU - Suguvõsauurimine - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/vau/index.php/et/page/article/index?menuId=2

3.    Resource Guide: Estonia - Israel Genealogy Research Association, avattu toukokuuta 13, 2025, https://genealogy.org.il/resource-guides/estonia/

4.    VAU - Genealogy - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/vau/index.php/en/page/article/index?menuId=16

5.    About us - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/en/national-archives/about-us/

6.    Estonia Getting Started - FamilySearch, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.familysearch.org/en/wiki/Estonia_Getting_Started

7.    Viro - Sukututkimus, olennaiset tiedot - MyHeritage, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.myheritage.fi/research/category-Estonia/viro-sukututkimus-olennaiset-tiedot

8.    Finding Your Estonian Ancestors: Resources and Tips to Guide You - Family Tree Magazine, avattu toukokuuta 13, 2025, https://familytreemagazine.com/heritage/estonian/estonian-heritage-resources/

9.    Estonia, Soul List Registers, 1826-1916 - Ancestry.com, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ancestry.com/search/collections/62419/

10.  Eesti Genealoogia Selts — Genealoogia põhiallikad Eestis, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.genealoogia.ee/abimaterjale/genealoogia-pohiallikad-eestis/

11.  I just discovered a few of my ancestors were Estonian : r/Eesti - Reddit, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.reddit.com/r/Eesti/comments/uywgs1/i_just_discovered_a_few_of_my_ancestors_were/

12.  Remarks on the age of farm names on the example of Audru - Keel ja Kirjandus, avattu toukokuuta 13, 2025, https://keeljakirjandus.ee/en/archives/35447

13.  VAU - Virtual reading room - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/vau/index.php/en

14.  Rahvusarhiiv - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/en/

15.  Baltian sukujen tutkijat [Arkisto] - Suku Forum, avattu toukokuuta 13, 2025, https://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-9944.html

16.  Church records - Saaga, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/dgs/lang.php?lng=en&uri=%2Fdgs%2Fexplorer.php%3Ftid%3D1%26tbn%3D1%26lev%3Dyes%26hash%3Db13dc40730dfba9b4c3399cbf29ead5b

17.  National Archives of Estonia (Rahvusarchiv) - JewishGen, avattu toukokuuta 13, 2025, https://latvia.jewishgen.org/research/archival-resources/overview-estonian-resources/national-archives-of-estonia-rahvusarchiv

18.  Tallinn City Archives holdings, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.tallinn.ee/en/arhiivindus/Tallinn-City-Archives-holdings

19.  Estonia: Eastern Europe - The Family History Guide, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.thefhguide.com/project-9-estonia.html

20.  VAU - Korduma kippuvad küsimused - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/vau/index.php/et/helpdesk/faq/index?dialog=1

21.  Tallinna Linnaarhiivi teenused | Tallinn, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.tallinn.ee/et/arhiivindus/tallinna-linnaarhiivi-teenused

22.  Tallinna Linnaarhiivi koondhinnakiri | Tallinn, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.tallinn.ee/et/arhiivindus/tallinna-linnaarhiivi-koondhinnakiri

23.  Tallinna Linnaarhiiv - WordPress.com, avattu toukokuuta 13, 2025, https://linnaarhiiv.wordpress.com/2020/10/13/tallinna-linnaarhiiv/

24.  Eesti Genealoogia Selts — Abimaterjale, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.genealoogia.ee/abimaterjale/

25.  Sukututkimuslinkkejä – SshyWiki, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/Sukututkimuslinkkej%C3%A4

26.  e-Cemetery - DigiExpo - e-Estonia, avattu toukokuuta 13, 2025, https://digiexpo.e-estonia.com/all-solutions/e-cemetery-2/

27.  Maetu otsing - Eesti Kalmistud, avattu toukokuuta 13, 2025, https://eestikalmistud.ee/maetu-otsing/

28.  Kalmistuportaal, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.kalmistud.ee/

29.  VEPER - Väliseesti isikulooline andmebaas - Estonian World Review, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.eesti.ca/veper-valiseesti-isikulooline-andmebaas/article11082

30.  Eesti Genealoogia Selts, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.genealoogia.ee/

31.  History - Eesti Genealoogia Selts, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.genealoogia.ee/en/history/

32.  Activities - Eesti Genealoogia Selts, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.genealoogia.ee/en/activities/

33.  EESTI GENEALOOGIA SELTS | e-Äriregister, avattu toukokuuta 13, 2025, https://ariregister.rik.ee/est/company/80027817/EESTI-GENEALOOGIA-SELTS

34.  Koopiad - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/kulastajale/tasulised-teenused/koopiad/

35.  Kauglaenutus - Rahvusarhiiv, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.ra.ee/kulastajale/tasulised-teenused/kauglaenutus/

36.  Personal control of privacy and data: Estonian experience - PMC - PubMed Central, avattu toukokuuta 13, 2025, https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC5741780/

37.  Sukututkimus - Tietosuojavaltuutetun toimisto, avattu toukokuuta 13, 2025, https://tietosuoja.fi/usein-kysyttya-sukututkimus

38.  Data protection laws in Estonia, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.dlapiperdataprotection.com/?t=law&c=EE

39.  Archives Act - Riigi Teataja, avattu toukokuuta 13, 2025, https://www.riigiteataja.ee/en/eli/504032016002/consolide

40.  Estonia's Personal Data Protection Act | Digital Watch Observatory, avattu toukokuuta 13, 2025, https://dig.watch/resource/estonias-personal-data-protection-act