Bell-Lancaster-koulu Fiskarsin ruukilla

Kuva J Vuorela - Fiskars 2025

1800-luvun alussa koulumaailmassa tapahtui vallankumous. Uudenlaista koulujärjestelmää, jossa vanhemmat oppilaat opettivat nuorempia, kutsuttiin Bell-Lancaster-menetelmäksi. Tämä yhteisöllinen ja tehokas opetusmuoto levisi nopeasti Euroopassa, ja sai lopulta jalansijaa myös Suomessa. Yksi merkittävimmistä esimerkeistä tästä koulujärjestelmästä oli Fiskarsin ruukilla sijainnut Bell-Lancaster-koulu.

Menetelmä sai nimensä kahdelta brittiläiseltä koulunuudistajalta, Joseph Lancasterilta ja Andrew Belliltä. He kehittivät 1800-luvun alussa mallin, jossa yksi opettaja saattoi kouluttaa jopa satoja oppilaita – apunaan niin sanotut moniitorit eli vanhemmat oppilaat, jotka vastasivat nuorempien opetuksesta opettajan ohjeiden mukaisesti.

Tämä malli oli erityisen tehokas alueilla, joissa opettajaresursseja oli vähän mutta oppilaita paljon. Se oli myös kustannustehokas ja mahdollisti koulunkäynnin yhä laajemmille kansanosille – myös työväestölle ja maaseudun lapsille.

Fiskarsin ruukki tunnetaan tänä päivänä designista ja kulttuurista, mutta 1800-luvulla se oli vilkas teollisuusyhteisö, jossa panostettiin myös koulutukseen. Ruukinpatruuna John Jacob von Julin oli edistyksellinen mies, joka ymmärsi koulutuksen merkityksen niin työvoiman kehittämisessä kuin yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissa.

Vuonna 1832 Julin perusti Fiskarsin ruukille Bell-Lancaster-menetelmään perustuvan koulun – yhden Suomen ensimmäisistä laatuaan. Koulussa toimi yksi opettaja, mutta opetukseen osallistui kerrallaan jopa 80–100 oppilasta, ja mentorijärjestelmän ansiosta opetus eteni tehokkaasti. Fiskarsin koulussa oppilaat jaettiin ryhmiin osaamistasonsa mukaan, ja jokaisella ryhmällä oli oma mentorinsa. He ohjasivat lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Oppikirjat olivat usein yksinkertaisia ja käytännönläheisiä, ja koulupäivän rytmi oli tarkkaan määritelty.

Koulu toimi ruukin sydämessä, ja se oli tarkoitettu ensisijaisesti ruukin työntekijöiden lapsille. Koulunkäynti ei ollut vielä pakollista, mutta Julin kannusti työntekijöitään lähettämään lapsensa kouluun – ja usein työntekijöiden asumiseen ja etuihin sisältyikin lasten koulutus. Fiskarsin Bell-Lancaster-koulu toimi esimerkkinä muille ruukkikouluille ja vaikutti osaltaan siihen, että kansanopetus levisi laajemmin Suomessa. Vaikka menetelmä jäi myöhemmin pois muodista, sen perusajatus – yhteisöllinen oppiminen ja oppilaiden aktiivinen rooli – elää yhä monessa nykykoulun käytännössä.