Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2007.

Kun isoisä paljun hankki

Arkeologian periaatteita on se, että tietystä löydöstä tulee kiinnostava vasta sen jälkeen, kun se voidaan asettaa oikeaan yhteyteen. Näin ollen pelkkä ruukunsirpale ei ole olennainen löytö, ellei voida selvittää milloin itse ruukku tehtiin ja/tai missä se tehtiin.


Tänä aamuna pois heittämäni metallinen sementinsekoituspalju joutunee näillä näkymin kierrätyksen kautta vaikka auton vanteen materiaaliksi, mutta jos olisin kätkenyt sen metsäkuopan pohjille, olisi tilanne toinen.
Muutaman sadan vuoden päästä arkeologi voisi saada mielenhäiriössä idean kaivaa asuinalueemme kulmilla. Maasta parin metrin syvyydestä nousisi vähäisiä fragmentteja pyöreän muotoisesta metalliesineestä, johon on ilmeisesti kuulunut pari kantokahvaakin. Edistyneillä menetelmillä voitaisiin päätellä, että kyseessä on eräänlainen astia sementti -nimisen aineen säilytykseen tai valmistukseen.

Arkeologilta jäisi kirjallisten dokumenttien puutteen takia uupumaan tämän jäänteen historiallisesti merkittävin aika; sitä on kä…

Kanttori Widgren ja vaimonsa Emilia Hjerpe

Muutama viikko sitten blogissani oli kuva Halikon hautausmaalla olevasta kapteeni Grahnin vaimon haudasta.

Tämän Christina Carolina Hjerpen veljentytär Emelia Fredrica Amalia on puolestaan haudattu Tarvasjoen kirkon itäiselle seinustalle yhdessä puolisonsa Henrik Widgrenin kanssa. Henrik W. oli silloisen Euran kappelin eli nykyisen Tarvasjoen kanttori, joka syntyi Liedossa 1.3.1816.Henrik oli keskimmäinen Liedon Raukkalan kylän Kallion talollisen, Jaakko Jaakonpojan ja vaimonsa Kaisa Jaakontyttären viidestä lapsesta. Äiti Kaisa oli kotoisin Torstilan rusthollista.Emelia oli syntynyt vuonna 1816 Liedon Pinomäessä. Hänen isänsä, pitäjänapulainen Fredrik Reinhold Hjerpe oli kuollut ennen tyttärensä syntymää. Äiti Johanna Amalia von Torcken onkin merkitty kastettujen luetteloon leskeksi. Heidän avioliittonsa jäi sangen lyhyeksi, koska vihkiminen oli tapahtunut 28.10.1814.
Johanna Amalian vanhemmat olivat kapteeni Berndt Johan von Torcken ja Amalia Dorothea Fock, jotka asuivat tyttären synt…

Turun vanhin hautakivi

Turun seudun vanhin hautakivi lepää Maarian kirkon sakaristossa. Se on kalkkikiveä ja levenee alhaalta ylöspäin. Teksti, joka sijaitsee kiven keskellä on vielä selkeä;

IHC = lyhenne latinalaisista sanoista IHESUS CHRISTUS

Kiven reunoja kiertää kirjoitus, joka ei tosin ole enää nykypäivänä luettavissa. Se kuitenkin tunnetaan neljästä eri lähteestä, esimerkiksi Suomen Muinaismuistoyhdistyksen retkikunnan vuonna 1871 ottamasta muottijäljennöksestä. Elias Brenner oli tosin merkinnyt tekstin muistiin jo tasan 200 vuotta aiemmin omaan piirrokseensa.

Näiden lisäksi Sören Abilgaard ja Nils Reinhold Brocman ovat tehneet kirjoituksesta oman tulkintansa vuonna 1754. Näiden perusteella kivessä lukisi;

ANNO
DOMINI : MILLESIMO : DUCENTESIMO : XV/C
OBIIT : INGIGERDIS : UXOR : Q NDA : PET :
REQESCAT IN PACE.

"Herran vuonna 1215 / 1290 kuoli Ingigerdis, muinoin Pietarin vaimo, levätköön rauhassa"


Tutkijat ovat vuosikymmeniä kiistelleet vuosiluvusta. Edellä mainitun Muinaismuistoyhdistyksen kipsivalok…

Kaarina Maununtyttären epitafi

Turun tuomiokirkon Tottien kappelin seinällä on upeasti kehystetty marmoritaulu, joka on Kaarina Maununtyttären epitafi l. muistokirjoitus. Sen teetti 1678 kreivi Pietari Brahe.

Innoittajana epitafille lienee toiminut se, että Pietarin sisar Christina Brahe teetätti samana vuonna epitafin edesmenneelle miehelleen, Åke Tottille. Kaarina Maununtytär oli Åken isoäiti.

Kaarina oli kuollut Kangasalan Liuksialan kartanossa vuonna 1612. Hän ehti olla 1560-luvun lopulla lyhyen hetken kuningattarena, mutta vielä 110 vuotta myöhemmin valtakunnan ylimyksien ensimmäinen, valtakunnandrotsi Brahe halusi kunnioittaa tällä tavalla tätä "ylistettyä, hurskasta ja viatonta" rouvaa.
Turun maakuntamuseon julkaisussa "Turun latinankieliset piirtokirjoitukset, tekijänä Hannu Laaksonen" on seuraava suomennos tästä alunperin latinaksi laaditusta tekstistä. Itse taulua voi käydä ihailemassa tuomiokirkossa.""Tässä haudassa on hänen tuhkansa, joka oli muinoin ensimmäisten joukossa säät…

Turun viimeinen kammantekijä

Eräs vanhimmista ihmisen luomista henkilökohtaisista käyttöesineistä on ollut kampa. Pohjoismaissakin kampa on ollut tunnettu jo vähintäänkin kivikaudelta saakka. Vaikka kammantekijän ammatti on näin ollen vanha, ovat sen harjoittajat kuuluneet käsityöläisten joukossa merkitykseltään vaatimattomimpiin.

Turun kaupungin ensimmäinen tunnettu "kampamaakari" oli Sven Nordling, joka oli niin köyhä, ettei voinut auttaa edes raihnaista anoppiaan pappien sitä vaatiessa vuonna 1741. Kymmenen vuotta myöhemmin Nordling teki mm. ruutisarvia kruunulle, mutta tämäkään ei riittänyt. Hänen talonsa oli ilmeisesti niin ränsistynyt, ettei siitä olisi ollut edes velkojensa katteeksi.
Hänen seuraajansa, vävypoika Anders Nystedt oli taasen ilmeisen varakas ja arvostettu. Hän pystyi jopa hankkimaan oman talon verstaineen appensa naapurista Eteläisessä korttelissa. Anders oli värikäs hahmo ja hänestä on runsaasti merkintöjä Turun raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjoissa mitä moninaisimpien riit…

Kirkkoherran lesken lahjoitus

Kiskon kirkkoherraksi tuli vuonna 1833 Karjalohjalla syntynyt Edvard Johan Laurell. Hän oli päässyt ylioppilaaksi Turussa 22.6.1798 ja vihitty papiksi 6.7.1809.

Sieltä hän siirtyi ensin armovuodensaarnaajaksi Snappertunaan ja seuraavana vuonna Fagervikin ruukille saarnaajaksi. 1821 hänestä tuli Tammisaaren kappalainen ja edelleen 1824 varapastori. Kiskon kirkkoherraksi hänet siis valittiin 1833 ja rovastin arvo myönnettiin 1839. Hän kuoli kesäkuussa 1873.

Edvard Johanin ensimmäinen vaimo oli Helena Ulrika Holmberg, joka kuoli 1850. Seuraavana vuonna Edvard nai Tammisaaren kaupungissa asuneen leskirouva Lovisa Lundmanin, os. Forsell.

Lovisa kuoli 1879. Hän oli aikoinaan tehnyt testamentin, jonka perusteella etua nautti neiti Karolina Holmberg. Neiti Holmberg kuoli vuoden 1888 alkupuolella ja Lovisa Forsellin toiveen mukaisesti hänen omaisuutensa muutettin rahaksi. Summaa kertyi 8648 markkaa ja 16 penniä sekä lisäksi asuinrakennus irtaimistoineen. Nämä kaikki lahjoitettiin Kiskon kansakoul…

Heimosoturi Eino Armas Palmu

Auran hautausmaalla sijaitsee myös Viron vapaussodassa taistelleen Eino Palmun hauta. Hän kaatui ainoastaan 16 vuoden ikäisenä Marienburgissa. Viron valtio myönsi hänelle postuumisti 3. luokan Vapauden Ristin maaliskuun 26. päivä vuonna 1920.


Tämä kunniamerkki poistettiin käytöstä vuonna 1925, koska tuolloin katsottiin kaikkien sen ansainneiden jo saaneen tämän valtiovallan tunnustuksen.
Varsinais-Suomen Viro-keskus ry muistaa joka vuosi kukkasin tätä lyseolaista.

Einon muistokiven vieressä on haudattuna pariskunta Kalle Palmu ja Vendla Veijola. Todennäköisesti kyseessä ovat nimenomaan Einon vanhemmat, jotka oli vihitty Liedossa 16.3.1884.











Juho Tuomaanpoika Aurasta

Auran Pitkäniityn kylän Nokan talossa syntyi heinäkuun 28. päivä vuonna 1839 poikalapsi. Hänet kastettiin kaksi päivää myöhemmin ja nimeksi tuli Juho.

Isä Tuomas Matinpoika oli paitsi Nokan isäntä myös pitäjän kuudennusmiehiä. Äiti Liisa Mikontytär oli puolestaan kotoisin Hungerlan kylästä, jossa hänen isänsä Mikko Mikonpoika oli ollut Simolan talon isäntänä.
Juho Tuomaanpojan vaimo Vilhelmiina oli syntynyt 25.8.1843 Auran Pitkäniityn kylän Ylikylän ratsutilalla. Isä, tulevan miehen kaima, Juho Tuomaanpoika oli nainut Vilhelmiinan äidin, Anna Juhontyttären Pöytyällä 27.12.1832. Annan isä oli Karhunojan Ylijoen talon rusthollari.
Juho Tuomaanpoika ja Vilhelmiina Juhontytär vihittiin Aurassa 18.6.1868. Hautakivessä rusthollari l. ratsutilallinen Juho Tuomaanpojalla on sukunimenä Isotalo.



von Lund -suvun Ulrika kadoksissa?

Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä Hiski-järjestelmä nopeuttaa sukututkimusta valtavasti, mutta samalla se vaarantaa sitä. Pelkkiin Hiskin tietoihin luottaminen voi johtaa pahasti harhateille, kuten tässä pienessä esimerkissäni ensiksi kävi. Toisaalta pelkkään rippikirjaan tuijottaminen vei sekin umpikujaan.

Vuonna 1795 syyskuun 15. päivä vihittiin Kiskossa Tenholan Melsarbyn rusthollarin poika Thomas Engman ja rusthollarin tytär Ulrika Lundborg Kiskon Hongistosta.

Hiskistä katsottuna homma näyttää selvältä; 27.8.1776 syntyi Hongiston rusthollari Michel Michelssonin (Lundborg) ja vaimonsa Maja Lisa Randelinin perheeseen tytär Ulrika. Tämän täytyy olla pakosti tuo vuonna 1795 naitu Ulrika, koska perheessä ei kastettujen luettelon mukaan ole muita samannimisiä.

Toiselta tutkijalta (kiitos H. Bärlund) saatu tieto kertoo kuitenkin, että Tenholan rippikirjassa Ulrika Lundborgin syntymäaikana on 10.9.1769 Kiskossa.

Mainitulla päivämäärällä on Kiskossa syntynyt vain Ylettylän kylän Ollan talo…

Ratamestari Blässar

Auran hautausmaalla lepää ratamestari Jakob Blässar, joka oli kotoisin Pedersön Edsevön kylän Blässarin talosta. Vaikka hautakivi antaa hänen syntymäajakseen huhtikuun 14. päivän vuonna 1847, hän tosiasiassa syntyi vasta 15.4.1848.
J. Sarellin kokoamien tietojen mukaan Jakobin vanhemmat olivat Hans Jakobsson B. ja Anna Andersdotter Tarvonen. Hansin isä Jakob Rådmans oli tullut kotivävyksiä Blässarin taloon naituaan Maria Hansdotterin 28.12.1783. Anna Tarvosen sukujuuret löytyvät Ähtävän pitäjän Lappforssin kylästä, josta ne edelleen jatkuvat Tarvosen suvun kautta Evijärven suuntaan. Eräiltä osin ratamestari Jakobin sukujuuria voidaan seurata aina 1500-luvulle saakka.Finland -sanomalehden numerossa 79, joka ilmestyi 4.4.1889, oli ilmoitus Auran rautatieasemalla kuolleesta Jakob Blässarista.







Auran pitäjän Karviaisen kylän Sipilän talosta

Auran l. entisen Prunkkalan kappeliseurakunnan Karviaisen kylässä sijaitsi Iso-Sipilän talo. Siellä syntyi maaliskuun loppupuolella 1846 poika, joka sai kasteessa nimen Kaarle Kustaa.

"Kallesta" tuli Karviaisten Laurilan rusthollari. Nimi näkyy vielä tänä päivänä Auran kirkon hautausmaalla. Kaarle Kustaa Sipilän hautakivi on siirretty jossain vaiheessa alkuperäiseltä sijaintipaikaltaan hautausmaan reunalle yhdessä muutaman muun kiven kera.

Kaarle Kustaan vanhemmat olivat Christian Henriksson Sipilä ja vaimonsa Anna Kaisa Johansdotter. Heillä oli lisäksi seuraavat lapset; Johan Christian, Karolina Serafia, Fredrik, Michel, Otto ja Vilhelmina Eleonora vuosien 1843-1856 välisenä aikana.

Hautakiven muistolause on ajalle hyvin tyypillinen.






Alenevaa säätykiertoa?

1900-luvun alun sukukirjoissa puhuttiin nykylukijan korviin huvittavasti alenevasta säätykierrosta. Bergholm käytti usein lausetta "vajosi rahvaaseen". Vuonna 1726 aateloidun Anders Munsterhjelmin kohdalla tätä seikkaa voidaan tutkia mielenkiintoisella tavalla.

Suvun esi-isänä omassa esityksessäni on Turun kaupungin pormestari Berndt Riggertsson Munster, joka vuonna 1676 mainitaan myös valtiopäivämiehenä. Arvonsa mukaisesti hän tuli kuoltuaan haudatuksi Turun tuomiokirkkoon.

Berndtin avioliitosta Margareta Thesslefin kanssa oli noin vuonna 1667 syntynyt poika Anders. Hän kirjoitti itsensä ylioppilaaksi 1679 ja viittä vuotta myöhemmin hänet tavataan hovioikeuden auskultanttina. Ilmeisen tarmokas Anders eteni urallaan asiakirjakirjurista aina Turun hovioikeuden varapresidentiksi vuonna 1723. Tästä virasta hän sai eron 1747.

Vuonna 1726 Anders M. aateloitiin ja hän otti käyttöön sukunimen Munsterhjelm. Mainittu vuonna hän oli Turun ja Porin läänin vt. maaherrana ja 1740-luvun alu…

Walborg Mårtensdotter Kiskosta

Kiskon Kirkonkylän Wikarsin talosta on lähtöisin laaja Wikström -suku. Vuonna 1713 Wikarsilla syntynyt Maria oli naimisissa Haapaniemen Isotuvan lampuodin, Abrahamin kanssa. Tästä avioliitosta oli poika Abraham, joka isänsä jälkeen otti hoitaakseen tilan.


Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Metsolan kylän Sonnin talosta kotoisin ollut Ester. Hänen kuoltuaan Abram ilmeisesti eli jonkin aikaa leskenä, kunnes joulun alla 1795 nai serkkunsa, Walborg Mårtensdotterin.


Abramin äidillä, 1713 syntyneellä Marialla oli veli Mårten. Hän oli isänsä kuoltua perinyt Wikarsin. Hänen ja puoliso Maria Simonsdotterin runsaan lapsikatraan joukosta ei kuitenkaan Kiskon kastettujen luettelosta löydy yhtään Walborgia.


Näin ollen tutkijan on tukeuduttava rippikirjan apuun. Onneksi Digiarkiston erinomainen nettisivu mahdollistaa selailun omalta koneelta. Niinpä Kirkonkylän Wikarsin kohdalta voidaan vuosien 1780-86 rippikirjasta nähdä viereinen sivu. Siitä kadoksissa itseltäni useita vuosia ollut Walborg löytyy perhee…

Marie Maexmontan

Piikkiön hautausmaalla lepää turkulaisen kauppiaan, Michael Maexmontanin ja hänen vaimonsa, apteekkarin tytär Christina Wilhelmina Åkermanin tytär Marie.
Hänet kastettiin Turun ruotsalaisessa seurakunnassa 3. päivä kesäkuuta vuonna 1829 ja nimekseen hän sai Maria Wilhelmina Edmea. Hautaristissä etunimi on sitten muodossa Marie.

Äiti Christina Wilhelmina Å. oli syntynyt 3.12.1794 Turun akatemian apteekkarin, Christian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin seitsenlapsisen perheen esikoisena.

Christina Wilhelmina oli vain 16 vuoden ikäinen mennessään 9.4.1811 naimisiin Michael Maexmontanin kanssa. Samana vuonna myös äiti Maria Christina Elfving meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa oikeusraatimies Karl von Hausenin kanssa. Isä Kristian Åkerman oli kuollut vuonna 1810. Turun Satavan saarella sijaitseva Marielund oli 1700-luvulla osa Kaivoisen tilaa, jonka omisti Cristian Åkermanin isä Jakob. Kristian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin lapset rakennuttivat Marielundiin huvilan suvun kes…

Isak Arenander ja rouvansa Neumann

Isak Arenander syntyi Bromarvin pitäjän Santalan kylässä Michel Anderssonin ja Brita Staffansdotterin perheen peräti seitsemästä pojasta kuudentena heinäkuussa 1747.

Käytyään Turun katedraalikoulua Isak pääsi ylioppilaaksi 1766.

Papiksi hänet vihittiin kolme vuotta myöhemmin helmikuussa ja jo samana vuonna hän oli kappalaisen apuna Tenholassa. Sieltä ura kierrätti hänet Hinnerjoen ja Maskun kautta Huittisiin. Rovasti hänestä tuli 1805 ja virkaa tekevänä lääninrovastina Isak mainitaan 1810 ja paria vuotta myöhemmin vakinaisena.

Muutamien virkavirheiden takia hän menetti kihlakunnan oikeudessa papinvirkansa, mutta kuoli ennen kuin asia sai lopullisen päätöksensä. Vaikka Isak A. kuoli Huittisissa, hänet haudattiin Halikon kirkkomaalle. Hänen vävynsä, maanjako-oikeuden puheenjohtaja Jakob Cairenius omisti Hajalan tilan ao. pitäjässä. Jakob oli vuoronperään naimisissa kahden Isak Arenanderin tyttären kanssa. Lovisa kuoli 1820 ja paria vuotta myöhemmin Jakob C. nai tämän sisaren, Karolinan.

Isa…

Kapteeni Grahnin vaimo C. C. Hjerpe

Halikon kivikirkon viereltä löytyy aidattu hauta, jonka keskellä seisovassa takorautaisessa merkissä lukee "Här hvilar kaptenskan C. C. Grahn, död 1858, upprest af 6 söner".

Kyseessä oleva kapteeni oli Liedossa pitkään asunut Carl Johan Grahn, jonka puoliso oli haudassa lepäävä Christina Carolina Hjerpe.
Christina Carolina oli syntynyt Liedon Pinomäen kylässä tammikuun 10. päivä vuonna 1790. Hänen vanhempansa olivat Turun läänin ratsutilapataljoonassa palvellut kersantti, sittemmin kornetti, Petter Johan Hjerpe ja vaimonsa Maria Kristina Elers. Maria Elersin isä oli loimaalainen kersantti Claes Johan Elers ja äiti Maria Elisabet Ekman. Heidän poikansa Daniel Johan E. oli puolestaan naimisissa tutkimiini sukuihin kuuluvan Eva Ulrika Tenleniuksen kanssa.
Christina Carolinan veli Karl Johan H. toimi mm. kirkkoherran apulaisena ja pitäjänapulaisena Somerolla, Kokemäellä ja Harjavallassa. Karl Johan oli naimisissa Anna Margareta Hintellin kanssa.






Kirkkoherra Grahn Halikosta

Joel Kristian Grahn syntyi Hauholla 30.3.1807.

Hänen isänsä Johan Kristian oli tuolloin pitäjän kappalaisena ja naimisissa Kristina Lovisa Lindeströmin kanssa. Johan ja Kristina oli vihitty Somerolla 11.6.1789. Tuolloin Kristina Lindeström asui Söderkullan kylässä.

Joel Kristian Grahnin isä Johan oli ollut Hauholla kappalaisena ja tämän isä Karl Grahn puolestaan Nastolan lukkarina.

Johan Kristian Grahnin kuoltua nai Kristina 10.10.1811 Gustaf Adolf Hjerpen. Gustaf Adolf toimi mm. Adlercreutzin kevyen jalkaväkirykmentin ylimääräisenä pataljoonansaarnajana, Turun tuomiorovastin apulaisena ja lopulta Ahvenanmaan Lemlandin seurakunnan kirkkoherrana ja pataljoonan saarnaajana.


Joel Kristian Grahn pääsi ylioppilaaksi Turussa 7.10.1823 ja vihittiin papiksi 8.6.1831. Samana vuonna hänestä tuli Teijon tehtaan saarnaaja ja pedagogi. Neljä vuotta myöhemmin Joel siirtyi Turun ruotsalaisen seurakunnan vt. kappalaiseksi. Vuosina 1836-1839 hän oli Halikon kappalaisena. Siitä hän siirtyi Halikon varapas…

Bengt Jakob Ignatius

Halikon keskiaikaisen kivikirkon seinustalla on kirkkoherra Bengt Jakob Ignatiuksen perhehauta. Hänen itsensä lisäksi siinä lepäävät kaksi hänen kolmesta vaimostaan, yksi poika ja kuusi tytärtä.

B. Ignatiuksen isänpuoleinen suku juontaa alkunsa Juvan kirkkoherra Matiaksesta, joka pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna 1679. Hänen puolisonsa nimeä ei mainita lähdeteoksissa. Matiaksen poika Sigfrid toimi Viitasaaren kirkkoherrana ja oli naimisissa Brigitta Cuneliuksen kanssa. Heidän pojanpoikansa Bengt I. syntyi Tuusulassa 1717 ja meni vuonna 1760 naimisiin Kristina Malmin kanssa. Kristinan vanhemmat olivat Vihdin kirkkoherra Jakob Malm ja tämän 1. puoliso Ingrid Gylling.
Vielä voitaisiin mainita Jakobin vanhemmat, jotka olivat Vihdin edellinen kirkkoherra Jakob Malm ja puolisonsa Katarina Barck. Barck -suku tulee kuvioihin toistakin kautta. Bengt Jakobin toisen puolison, Hedvig Avellanin isoäiti oli Kristina Barck. Ensimmäinen puoliso Sophia Barbro oli syntynyt Vihdissä luutnantti Carl Fredrik…

Lisäys kotisivulle

Lisäsin kotisivulleni linkit Aleksanteri Cederbergin ja Sohvi Partasen esivanhempien taulustoihin. Tämä pariskunta vihittiin Iisalmen maaseurakunnassa vuonna 1894.
Vaikka kotisivun linkissä Aleksanterin mainitaan olevan Kruunupyystä kotoisin, oli hän todellisuudessa syntynyt Rantasalmella. Tänne hän oli tullut perheensä mukana. Isä Henrik Cederberg mainitaan kotipaikkakunnallaan Kruunupyyssä puuseppänä ja Varkauden ruukilla massamestarina.Aleksanteri asui perheineen Vieremällä, joka tuolloin oli osa Iisalmen maaseurakuntaa. Puoliso Sohvi oli syntynyt Salahmin kylässä, joka on tullut tunnetuksi ruukistaan.



Kaarle Digert ja vaimo Anna

Torppari, sahankirjuri ja suntio Kaarle Digert syntyi ja kuoli Marttilassa. Hänen tyttärensä Ida piti tarkkaa päiväkirjaa perheen elämästä 1800-luvun viimeisinä vuosina ja piirtää näissä kirjoituksissa kuvaa kohtalon kaltoin kohtelemaksi joutuvasta miehestä.
Kaarlen poikaa, Jannea, pidettiin jopa matemaattisena nerona. Valitettavasti lupaavan ja suurin uhrauksin koulutetun maisterin ura katkesi jo 30-vuotiaana tuskalliseen sairauteen.Idan päiväkirjat on julkaistu "Kadonnut kangas - Retkiä Ida Digertin päiväkirjaan" teoksessa, jonka on kirjoittanut Anna Makkonen.Kaarlen vaimo oli syntynyt Kosken Tl Tapalan kylän Anttilan torpassa. Hänen isänsä Gustaf oli Tapalan Jaakkolan rusthollarin tyttären avioton poika.Mainitun rusthollarin, Olof Adamsson l. Olavi Sarinin isoisä Olof Warell oli syntynyt Lohjan Varolassa vuonna 1675. Sieltä hän oli kiertänyt mm. Maskun ja Mietoisten kautta Kosken Tl Tuimalaan. Siellä hänestä tuli Isotalon ratsutilan isäntä vuosiksi 1728-35. Tilan vuokraaja…

Pieni löytö

Historiallista Sanomalehtiarkistoa selatessa voi löytää sukututkimukseen apua täysin yllättävästä artikkelista.

Olin jo vuosia sitten merkinnyt Karjalohjan Immolan ratsutilan isännäksi vuonna 1850 Henrik Nilssonin. Hän meni tuolloin naimisiin taloudenhoitaja Engla Wendelinin kanssa, jolla oli kaksi aviotonta lasta kastettujen luettelon mukaan; Josefa (1838) ja August (1840). Kolmisen kuukautta vihkimisen jälkeen syntyi kolmas lapsi, Matilda.

Kun Josefa ja Matilda aikanaan menivät naimisiin, käyttivät he sukunimeä Nilsson.

Sanomalehtiarkistosta löytyy kuitenkin Uusi Suometar -lehden numero 60, joka ilmestyi 13.3.1883. Siinä on itkä artikkeli Suomen Muinaismuisto-yhdistyksen kokouksesta maaliskuun 9. päivä ao. vuotta. Tässä yhteydessä luetellaan yhdistyksen saamia lahjoituksia, joiden joukossa oli seuraava;

"1 hopea- ja 11 waskirahaa, wanhimmat 1600-luvulta ja keskiaikuisen lippaan, sisältönä 3 pergamenttille ja 17 paperille kirjoitettua asiakirjaa vuosilta 1559-1669, joista enimmät k…

Mittajärjestelmän uudistaminen

Sanomia Turusta -lehti julkaisi elokuun 12. päivän numerossaan vuonna 1864 kirjoituksen, jonka oli lähettänyt sen komitean sihteeri, joka valmisti Suomen mittajärjestelmän uudistamista;

tekstiä on lyhennetty

"Sittekun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli Armosta määrännyt komitean valmistamaan ehdotusta Suomenmaan nykyisten pituus-, astia- ja painomittain järjestämisestä meterisäädelmän mukaan, niin on sama komitea täällä ollut ko'olla, siihen kuuluwia walmistustöitä warten......"
Kirjoitus jatkuu pitkään, mutta ideana on ollut saada yleisön palautetta uusista nimityksistä ja niiden sopivuudesta heidän käyttöönsä. Lisäksi komitean sihteeri antaa lyhyen oppikurssin metrijärjestelmän perusteista niille, jotka eivät sitä ennestään tunne.Oheisen luettelon termit ovat osittain komitean ja osittain yksityisten kansalaisten ehdottamia. Listasta on muuten apua sukututkimuksessakin. Perukirjoja ja vanhoja dokumentteja tutkiessa törmää usein itselle hyvin vieraisiin mittoihin.Niin,…