Arkeologian periaatteita on se, että tietystä löydöstä tulee kiinnostava vasta sen jälkeen, kun se voidaan asettaa oikeaan yhteyteen. Näin ollen pelkkä ruukunsirpale ei ole olennainen löytö, ellei voida selvittää milloin itse ruukku tehtiin ja/tai missä se tehtiin.Tänä aamuna pois heittämäni metallinen sementinsekoituspalju joutunee näillä näkymin kierrätyksen kautta vaikka auton vanteen materiaaliksi, mutta jos olisin kätkenyt sen metsäkuopan pohjille, olisi tilanne toinen.
Muutaman sadan vuoden päästä arkeologi voisi saada mielenhäiriössä idean kaivaa asuinalueemme kulmilla. Maasta parin metrin syvyydestä nousisi vähäisiä fragmentteja pyöreän muotoisesta metalliesineestä, johon on ilmeisesti kuulunut pari kantokahvaakin. Edistyneillä menetelmillä voitaisiin päätellä, että kyseessä on eräänlainen astia sementti -nimisen aineen säilytykseen tai valmistukseen.
Arkeologilta jäisi kirjallisten dokumenttien puutteen takia uupumaan tämän jäänteen historiallisesti merkittävin aika; sitä on käytetty vuosina 1942-1943 rakennetun Hangon vesitornin työmaalla, jossa isoisäni uurasti mm. muurarina. Tämän jälkeen paljussa on tehty sekoitukset useampaankin pienempään kohteeseen. Siinä on myös poltettu kohtalainen määrä pientä puutarhajätettä......
Kuvaa klikkaamalla löydät muutamia lisätietoja Hangon vesitornista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti