Juhan suku-uutiset

Vuonna 1971 isotätini Naima Verhola (1905-1981) lahjoitti minulle oman putkiradion. Se tuotiin kotiimme oikein taksikyydillä. Kyseessä oli saksalaisen Blaupunktin malli Verona 2606. Blaupunkt perustettiin jo vuonna 1923, mutta vuoteen 1938 se tunnettiin nimellä The Ideal. Nimen muutoksen taustalla oli yhtiön valmistamien kuulokkeiden ilmiöimäinen myynti. Jokainen kuuloke leimattiin sinisellä pisteellä ja vähitellen kuluttajat oppivat kysymään yksinkertaisen "blaupunktien" perään. Tämä sitten otettiin yhtiön nimeksi ja sillä nimellä Blaupunkt toimii yhä edelleen. Yhtiön saavutuksiin kuuluu myös jo 1932 esitelty autoradio, joka oli esikuvana myöhemille mallistoille kautta koko maailman. Verona 2606 -mallistoa tuotettiin vuodesta 1959 lähtien . Valmistusmateriaaleina olivat puu, muovi ja lasi. Radio toimii edelleen mainiosti, mutta uudemmissa taloissa ongelmaksi tulee virtapistoke. Blaupunktissa on maadoittamaton pistoke, joten myös pistorasian täytyy olla vastaavanlainen.

Näin joulun aikaan on sopivaa palata erään makeistehtaan vaiheisiin, joista kirjoittelin reilut kuusi vuotta sitten näin . Tällä viikolla sain aiheeseen liittyen lisätietoja, jotka julkaisen tässä lähettäjän luvalla; Mielenkiintoinen artikkeli ja kyllä tapahtumat menivät suurinpiirtein niin kuin olet selostanut. Rudolf Gardberg osti makeistehtaan 15 lokakuuta 1910, 25.322 markalla, mutta osakkaana oli agentuuriyritys Hugo Gardberg & Co., eikä yksinomaan Hugo Gardberg. Rudolf oli muuttanut Tammisaaresta Turkuun 1890-luvulla ja sai pestin A.A. (Alexej Alexejewitsch) Krjukoff´in agentuuriliikkeessä, jonka veli Hugo osti myöhemmin. Krjukoff oli entinen 7:nnen Linjarykmentin rumpali. Hugo Gardberg ja A.A. Krjukoff-yritys teki konkurssin ja v. 1898 Hugo perusti Hugo Gardberg & Co, jossa isoisäni ja Hugo´n vävy Alfred Alexej Wilén oli osakkaana 1898-1905.  (Alfred Wilén´in äiti Olga oli Alexej Krjukoff´in tytär ja toinen tytär Maria "Majken" oli ollut kuuluisan turkulaisen

“CONTINUATIO HISTORICA CUM MEMORABILIBUS”  p98  §25 Nybyggaren Wijtasaaris hustru Helena Thomaedotter födde år 1758 d. 24. Januarii et piltebarn effter hennes egen uträkning tre månader före den naturliga tiden.  Barnet kom till doop och kallades Gabriel.  Modren äfven, som förut warit sjuklig, till någorlunda hälsa, men hoos bägge är något besynnerligit at anmärcka. Hoos barnet är såsom för något besynnerligit at ansee, at det under de 3 månader, som det borde ligga i det fördolda, låg inwicklad uti ylle och skin på en warm ugn elr spishålla, hwarcken åt elr förtärde någon föda, utan hade allenast en försokrad lapp i munnen, den han sugade, följachteligen kunde ei heller deraf hafwa någon naturlig afgång.  Man hörde honom aldrig gråta, men wäl lät han genom et besynnerligit matt läte och rörelse märcka, då honom fältes hans jämna wärma.  Omsider då hans naturliga födelsetid inföll, begynte han först äta, gråta och i alt bärga sig som andra nysfödda barn. Gåssen lefwer än och är