Tarina Ruskon kirkosta

Ruskon ja Vahdon (entisen Vähän-Ruskon) asukkaitten oli määrä rakentaa itselleen yhteinen kirkko[i], mutta he eivät voineet sopia sen paikasta. Vahtolaiset olisivat tahtoneet sen rakennettavaksi Melttilän metsään lähelle sitä paikkaa, jossa nykyään on mainittujen pitäjien yhteinen osuusmeijeri, kun taas Ruskolaisten kirkonpaikka oli Ruskon kirkon nykyinen.

Riita jätettiin kuninkaan ratkaistavaksi ja kummastakin ehdotetusta paikasta vietiin hänelle pussillinen santaa nähtäväksi. Ruskolaisten santa oli karkeata ja rumaa, vahtolaisten taas hienoa ja kaunista. Mutta kummankin seurakunnan lähetystöjen matkatessa yhdessä kuninkaan luo vaihtoivat Ruskon miehet salaa yöllä santapusseja ja näyttivät kuninkaalle vahtolaisten santaa omanaan.

Seuraus oli, että kuningas määräsi kirkon rakennettavaksi Ruskolle. Myöhemmin olivat sitten vahtolaiset alkaneet rakentaa itselleen omaa kivikirkkoa. Mutta kovat sotavuodet olivat keskeyttäneet rakennustyön ja köyhtynyt seurakunta oli pyytänyt ja saanut luvan rakentaa itselleen kivikirkon asemesta puukirkon.

Kuvassa Ruskon keskiaikainen kirkko, josta Museoviraston tiedot[ii] kertovat mm. seuraavaa: Keskiaikainen kirkko. Rusko mainittiin seurakuntana ensimmäisen kerran 1337, mutta se lienee vanhempi. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus.

Kirkon itäpäädyn tiilikoristelu koostuu suuresta tasahaaraisesta rististä ja sen ympärille olevista komerosyvennyksistä. Länsipäädyn tiilinen yläosa on uusittu 1600-luvulla. Sisätilaltaan viehättävän kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja nelitraveinen, tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi.

Kuva J Vuorela, kesä 2020.

---

[i] Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 01.01.1911, nro 10-12, s. 20

[ii] https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200516

Ruskon kirkolta

Ruskon kirkko kirjoittajan kuvaamana 31.7.2011

Tarinan mukaan, kun Rusko ja Vahto olivat vielä samaa pitäjää, tuli eteläpään eli Ruskon ja pohjoisen Vahdon miehille riitaa kirkon rakennuspaikasta. Sekä ruskolaisilla että vahtolaisilla oli valittuna oma paikkansa. Kun asiasta ei muuten päästy yksimielisyyteen, päätettiin kummastakin paikasta lähettää soraa näytteeksi kuninkaalle, joka sitten saisi tehdä lopullisen ratkaisun.

Ruskon miehet pelkäsivät kuitenkin, että vahtolaisten hiekka olisi parempaa ja vaihtoivat salaa pussien sisällön. Heidän epäilyksensä ei ollut lainkaan aiheeton, sillä tällä petoksellaan ruskolaiset voittivat riidan saaden kirkon omaan kyläänsä.

Käytännössä ympyrä on jo sulkeutunut vuoden 2009 alussa, sillä tuolloin Rusko ja Vahto jälleen yhdistettiin yhdeksi pitäjäksi - tosin ilman petoksia ja vilppejä.

Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaali tietää kertoa Ruskon kirkosta seurmm. aavaa;

Kivikirkko, keskiaikainen. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkossa on säilynyt kaksi keskiaikaista tiilestä muurattua alttaria, itäseinään muurattu pääalttari sekä pohjoisseinustalla sakaristoon johtavan oviaukon itäpuolella sivualttari, todennäköisesti Maria-alttari, joka toimii saarnastuolin jalustana.

Vahdon kirkon osalta voidaan todeta aivan muuta, sillä pohjoispään kylät saivat vasta paljon myöhemmin eli vuonna 1638 oman seurakuntansa. Tuolloin Vahdosta tehtiin Ruskon saarnahuonekunta ja Evert Hornin leski Margareta Flincke antoi sille oman talon Kierikkalan kylästä. Vuonna 1688 saatiin aikaiseksi oma puukirkko, joka sitten purettiin nykyisen kirkon rakentamisen aikaan. Vahdon edelleen käytössä oleva puinen pitkäkirkko valmistui 1804, joten Ruskoon verrattuna kyse on hyvin nuoresta rakennuksesta.