Ruskon kirkolta

Ruskon kirkko kirjoittajan kuvaamana 31.7.2011

Tarinan mukaan, kun Rusko ja Vahto olivat vielä samaa pitäjää, tuli eteläpään eli Ruskon ja pohjoisen Vahdon miehille riitaa kirkon rakennuspaikasta. Sekä ruskolaisilla että vahtolaisilla oli valittuna oma paikkansa. Kun asiasta ei muuten päästy yksimielisyyteen, päätettiin kummastakin paikasta lähettää soraa näytteeksi kuninkaalle, joka sitten saisi tehdä lopullisen ratkaisun.

Ruskon miehet pelkäsivät kuitenkin, että vahtolaisten hiekka olisi parempaa ja vaihtoivat salaa pussien sisällön. Heidän epäilyksensä ei ollut lainkaan aiheeton, sillä tällä petoksellaan ruskolaiset voittivat riidan saaden kirkon omaan kyläänsä.

Käytännössä ympyrä on jo sulkeutunut vuoden 2009 alussa, sillä tuolloin Rusko ja Vahto jälleen yhdistettiin yhdeksi pitäjäksi - tosin ilman petoksia ja vilppejä.

Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaali tietää kertoa Ruskon kirkosta seurmm. aavaa;

Kivikirkko, keskiaikainen. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkossa on säilynyt kaksi keskiaikaista tiilestä muurattua alttaria, itäseinään muurattu pääalttari sekä pohjoisseinustalla sakaristoon johtavan oviaukon itäpuolella sivualttari, todennäköisesti Maria-alttari, joka toimii saarnastuolin jalustana.

Vahdon kirkon osalta voidaan todeta aivan muuta, sillä pohjoispään kylät saivat vasta paljon myöhemmin eli vuonna 1638 oman seurakuntansa. Tuolloin Vahdosta tehtiin Ruskon saarnahuonekunta ja Evert Hornin leski Margareta Flincke antoi sille oman talon Kierikkalan kylästä. Vuonna 1688 saatiin aikaiseksi oma puukirkko, joka sitten purettiin nykyisen kirkon rakentamisen aikaan. Vahdon edelleen käytössä oleva puinen pitkäkirkko valmistui 1804, joten Ruskoon verrattuna kyse on hyvin nuoresta rakennuksesta.