Jatulintarha

Ähtärin rippikirjaa 1780-luvulta

Jatulintarhoja eli labyrintin tapaisia kivimuodostelmia tavataan siellä täällä pitkin Suomen rannikkoa. Ne on ladottu noin kahden tai kolmen nyrkin kokoisista kivistä, jotka sitten muodostavat kehämäisiä sokkeloita. Historioitsija J. Aspelin selvitti näiden historiaa jo vuonna 1877 ilmestyneessä artikkelissaan. Hänen mukaansa kansanperinne kertoi niitä tehdyn pelkästään ajanvietteeksi.




Tämä sinänsä oivallinen selitys on kuitenkin siinä mielessä kummallinen, että jatulintarhoja esiintyy vain saaristossa ja rannikoilla, harvemmin missään muualla. Toinen seikka, mihin Aspelin kiinnittää huomionsa, on hieman yllättävä. Jatulintarhoja löytyi nimittäin myös 1840-luvun Helsingin ala-alkeiskoulun oppilaiden piirustuksien joukosta. Nämä pikkupoikien labyrintit muistuttavat hämmästyttävän paljon mm. Porvoon saaristosta tai Suomenlahden Viirisaarelta löytyneitä latomuksia. Sama aihe on myös muutamissa pronssikaudelle ajoitetuissa koristeaiheissa, kuten oheisista kuvista selviää.

Koulupojan piirros Helsingin
ala-alkeiskoulusta 1840-luvulta

Ruotsin puolella sama kuvio tunnetaan "neitsyttanssina", jungfrudans. Tämä olisi tapahtunut siten, että morsian seisoi labyrintin keskellä ja sulhanen kiersi kehää. Heidän välilleen oli solmittu nyöri, joka ei saanut koskettaa maata. Morsiamen piti pyörimällä säädellä narun pituus sopivaksi. Tämä voisi kuvastaa pakanallista hedelmällisyysriittiä, mutta mitään todisteita kuvatusta tanssista ei ole ainakaan Suomen osalta olemassa.


Jatulintarhat on tehty keskiajalla tai jo tätä ennen osan ollessa esihistoriallisia. Kansantarut kertovat niiden olevan jättiläisten teitä, jotka olivat jatuli-jättiläisten tekemiä.




Hauskana löytönä M.A. Eronen lähetti minulle Suku-uutisten FB-sivujen kautta tiedon Ähtärin rippikirjasta löytyvästä "jatulintarhasta". Kuvion alle on joku Markus (sukunimi epäselvä) kirjoittanut nimensä, joten kuvio lienee huomattavasti vanhempaa perua kuin 1700-luvun lopulta peräisin oleva rippikirja itsessään.