Kaivohuoneen ja Merisalin lisäksi tämä näkötorni on ainoa jäänne Naantalin vanhasta kylpylästä |
Pahat kielet tosin totesivat kaupungin erinomaisuuden perustuvan vain kylpylään. Sananlasku kertoi asian suoraan; "Älä sure naantalilaisen köyhyyttä, kyll' on Turussa tavaraa". Naantalia pidettiin eräänlaisena Turun elättinä.
Aikoinaan sukkien kudonta muodostin merkittävän elinkeinon kaupungille. Tästä oli kuulemma sekin hyöty, että miehet pysyivät kotona kutimen varressa eivätkä etsiytyneet pahoille teille kapakoihin ja krouveihin. Myöhemmin kudonta tapahtui ympäröivällä maaseudulla myynnin kulkiessa Naantalin "matamien" kautta.
Vuonna 1896 eräs kulkija pistäytyi kylpylässä raportoiden mm. paikallisesta, parantavasta vedestä. Sitä saattoi ostaa 15 pennillä pullo ellei halunnut itse kävellä puolentoista kilometrin matkaa terveyslähteelle. Kylpylä sai pikku hiljaa seurakseen vuokrattavia asuntoja, joiden hintoja satunnainen matkailija piti arvokkaina. Pienen huoneen eli kammion sai viikoksi noin 15 markalla ruoan kustantaessa erikseen 14 markkaa. Ravintoiloita oli paljon ja ne keskittyivät erilaisten terveysaterioiden tarjoamiseen.
Hinnoista huolimatta vieraita riitti. Kesällä 1896 varsinaisia kylpijöitä oli nelisensataa, minkä lisäksi kaupunkia kansoittivat kesävieraat. Mukaan mahtui ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia, norjalaisia ja jopa ranskalaisia. Aamulla kello seitsemän torvisoittokunta herättää vieraat uuteen aamuun minkä lisäksi pitkin päivää on mahdollista kuulla useitakin eri konsertteja mielen virkistykseksi. Kaivohuoneen suuressa salissa tanssitaan iloisesti, mutta aikalaisten riemuksi juopuneita ei näy missään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti