Kuvan tarina

Kirpputoreilta ja vastaavilta ostettujen kuvien suhteen on lähes aina sama ongelma: niistä ei löydy tietoa kuvien henkilöistä ja/tai paikoista. Kuva ilman mitään tietoja on toki kaunis jäänne menneestä, mutta sukututkija jää kaipaamaan faktoja. Mutta toisinaan onni potkaisee ja kuvan taustalta löytyy jopa pieni tarinoita.

Tämän kuvan nainen syntyi yli 180 vuotta sitten. Padasjoen Nyystölän Verhon kartanonseppä Benjamin Sakariaanpoika oli mennyt vuonna 1833 naimisiin saman kylän Komsun talosta kotoisin olleen Maija Juhontyttären kanssa. Vuosien mittaan pariskunnalle syntyi kolme lasta, Antti Juho, Henrik Alfred ja Aleksandra Pauliina (1845) isän jatkaessa kartanonseppänä Verholla. 

Aleksandran vei jouluaattona 1866 vihille läheisestä Asikkalan pitäjän Salon kylän Kartanomäeltä kotoisin ollut rusthollari Juho Kustaa Kaven ja näin morsian matkasi uuteen kotitaloonsa loppuiäkseen. Siellä pariskunnalle syntyivät lapset Aleksandra Adelaine, Emil Theodor ja Fredrik Edvard. Perhe-elämä katkesi isän kuoltua keuhkotautiin kesällä 1873, nuorimman lapsen ollessa vain vajaan kahden vuoden ikäisen. Tässä kohtaa on huomautettava, että valokuvan taakse on kirjoitettu isän Juho Kustaan kuolleen pudottuaan ensin jäihin. Tämä siis lienee tapahtunut jo varhain keväällä ja koettelemus on aiheuttanut em. keuhkotaudin.

Syksyllä 1874 Aleksandra Pauliina meni uusiin naimisiin Juho Aleksander Rikmanin kanssa. Tuore sulhanen oli morsiantaan kuutisen vuotta nuorempi ja kotoisin Sysmän Saaren kylän Laulalan rusthollista. Hän sai Aleksandran kanssa pojat Villlehadin ja Juho Hemmingin sekä tyttäret Fanny Lyydian ja Aina Sofian.

Kuvamme ja tarinan päähenkilö, Aleksandra Pauliina Hammarlund siirtyi ajasta ikuisuuteen tammikuussa 1913. Ajanjakson rippikirjaan on merkitty hänen leskensä asuvan Vanajan pitäjässä.

 

Kenraali Kulnevin käynti Asikkalan Urajärvellä

Suomen sodassa 1808-1809 taisteli venäläisten puolella kenraali Jakov Petrovitš Kulnev (ven. Яков Петрович Кульнев, 6. elokuuta 1763 – 1. elokuuta 1812). Aikalaiset sanoivat hänen olleen ritarillisen ja urhoollisen miehen. Niinpä ei ollut ihme, että Runeberg käytti kenraalia yhtenä Vänrikki Stoolin tarinoiden sankareista.

Kenraali Kulnev menehtyi heinäkuun 18. päivänä 1812 tykkituleen Kljastitsyn taistelussa ranskalaisia vastaan.

Lähes 90 vuotta myöhemmin Suomessa muisteltiin tätä silloista vihollismaan edustajaa seuraavasti;

Asikkalan Urajärven Jussilan talossa eli vielä vuonna 1900 vanhus, iältään päälle yhdeksänkymmenen. Hän ei itsekään enää tiennyt tarkkaa ikäänsä, mutta kirkonkirjojen mukaan hän oli todella hieman yli 90 -vuotias.

Vanhus oli ikää kysyttäessä kertonut seuraavan pienen tarinan;

"Silloin, kun oli vuoden 1808-09 sota, on äitini kertonut, minä olin vielä kehtolapsi. Eräänä kauniina kesäpäivänä marssivat venäläiset Vierumäen ohitse ja tupaamme oli tullut sotamiehiä. Näiden mukana oli ollut komea, partasuinen, sotaherran asuun puette kenraali. Hän, nähdessään lapsen kehdossa, oli ottanut minut syliinsä, hypitellyt jonkun aikaa ja lopuksi suudellut tätä pikku olentoa. Sitten oli kenraali nauraen ja hymyillen laskenut minut takaisin kehtooni. Äitini oli seurannut tätä kaikkea kauhulla."