Juhan suku-uutiset

Nykyisessä Salon kaupungissa, entisessä Halikon kunnassa sijaitseva Rikalan kylä on ollut pitkään monenlaisten tutkimusten kohteena. Perimätieto puhuu jopa Rikalan mahtavasta kaupungista, jonne hämäläiset tulivat myymään ja vaihtamaan tuotteitaan ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa. Kerrotaanpa läheisen linnavuoren rinteiltä löytyneen suuren rautaisen renkaan, joka oli tarkoitettu laivojen kiinnittämistä varten. Rikalanmäen muodostaa lounais-koillinen -suuntainen harjanne, joka on kallioinen. Mäen itäpuolella juokseen Halikonjoki, luoteessa Kihistenmäki ja koillisessa Kirkkomäki, kaikki runsaita rautakautisten löytöjen paikkoja. Rikalanmäellä on runsaasti kiinteitä muinaisjäänteitä, osaa niistä on tutkittu, osa on aikain kuluessa ehtinyt tuhoutua erilaisissa rakennustöissä. Vanhimmat löydöt kertovat pronssikauden asutuksesta, kun taas nuorimmat ajoittuvat rautakauden loppuvaiheisiin. Voidaan edelleen olettaa, että Rikalanmäki on ollut asuttuna läpi keskiajankin. Käytännössä ainakin louna

 Tämä on työn alla oleva juttu eli teen aikajanaa yli 100 vuotiaaksi eläneestä, hyvin kaukaisesta esisukulaisestani. Office timeline

 Maaliskuussa 1883 vangittiin Turussa Uudenmaan tullin ulkopuolella asuneet naisihmiset Karolina Friberg ja Ulrika Silwander. Heidän mökistään löydettiin kasapäin naisten vaatteita, anturanahkoja, seteleitä ja sekalaista muuta vaatetavaraa. Asunnosta löytyi myös todisteita kellovarkaudesta, joka oli tehty hieman aiemmin Paimiossa. Edellisenä vuonna oli nimittäin sekä Paimiossa että Piikkiössä ollut lukuisia varkauksia lyhyen ajan sisällä. Pitäjäläisiltä oli kadonnut vaatteita, villoja, vällyjä, jauhamatonta viljaa ja leipiäkin. Mitään johtolankoja varkaiden henkilöllisyydestä ei tuntunut löytyvän, kunnes eräällä kerralla varkaat veivät hevosiakin. Kun nämä eläimet löydettiin Turun kaupungin läheisyydestä, saatiin ensimmäisen kerran pieni vihje rikollisten pesäpaikasta. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt sitä vaivaa, että olisi lähtenyt tarmokkaammin varkaiden jäljille. Vasta joulupäivän vastainen yö vuonna 1882 sai muutoksen aikaan. Tuolloin Vistan kylän väki oli lähtenyt joulukirkkoon. Myös

Hyvinkään ja Hangon välille rakennettiin yksi maamme varhaisimmista junaradoista vuosien 1871–1873 välillä. Myöhemmän Karjaan kauppalan kohdalla vilkkain asema oli ensi alkujaan Mustio, sillä sinne sijoittui mm. kyseisen ruukin liikenne. Kun Helsingin ja Turun välinen rata avattiin liikenteelle kokonaisuudessaan vuonna 1903, tuli Karjaasta keskeinen risteysasema. Turkuun menevä osuus oli tosin valmistunut jo 1899, mutta Helsinkiin yhteys saatiin vasta 1903. Ensimmäiset vuosikymmenet Karjaan aseman suurin asiakas oli Billnäs tehdas kaikki yksiköineen. Bruno Granholm sai tehtäväkseen suunnitella uuden asemarakennuksen, joka valmistui 1898. Entinen, Hanko-Hyvinkää radan asemarakennus purettiin vuonna 1970. Aikaa myöten Karjaasta tuli alueen merkittävin asema Mustion jäädessä vähitellen pienemmäksi ja pienemmäksi. Rautateillä oli tuohon aikaan runsaammin työntekijöitä kuin automatisoituna nykyaikanamme. Mutta kuka olikaan Karjaan ensimmäinen asemapäällikkö? Perehtykäämme ensin lyhyesti hal

Pienen pieni valokuva johdatti mielenkiintoisen tiedon äärelle. Oheisessa kuvassa hymyilevät erään laivan keittäjättäret. Taustalla näkyvästä pelastusrenkaasta käy ilmi laivan nimi, Eläköön.  Kyseessä on Tukholman Finnbodan telakalta vuonna 1886 valmistunut alus, joka oli varustettu kahdella potkurilla. Nimensä se sai hyvin korkealta taholta, sillä itse keisari Aleksanteri III antoi sen. On kerrottu, että "alus edusti vanhaa laivanrakennustyyliä parhaimmilaan". Eläköön oli maamme korkeimpien virkamiesten käytössä itsenäisyyden ajalla. Samoin se toimi edustusaluksena, kun tarvittiin kyytiä ulkomaisten merkkihenkilöiden vieraillessa maassamme. Esimerkiksi 1930-luvulla laivan silloinen kapteeni Arnold Nyström näytti lehtitoimittajalle aluksen vieraskirjaa. Siitä löytyivät mm. Norjan kruununprinssi Olavin, hänen puolisonsa Märthan, presidentti Relanderin ja P.E. Svinhufvudin eli Ukko-Pekan nimikirjoitukset. Mainittu vieraskirja oli kapteenin yksityisomaisuutta ja hän oli pyytänyt

Sammatin Lohilammen Uusitalossa syntyi vuonna 1817 poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimeksi Gabriel. Yhteensä rusthollari Johan Enqvistillä ja vaimollaan Annalla oli 10 lasta, joista tosin yksi kuoli aivan pienenä. Isän kuoleman jälkeen isäntänä jatkoi sisarussarjan vanhin, Henrik Johan Enqvist puolisonaan Eva Ulrika. Henrik Johanin kuoltua vuonna 1865 oli Gabriel vuoro ryhtyä huolehtimaan Uusitalosta. Vasta pari vuotta aiemmin tämän aikalaistensa mielestä komean miehen onnistui päästä naimisiin. Puoliso oli Siuntion Karlskrogin kylässä syntynyt ummikkoruotsalainen Sofia Nyström. Hän menehtyi 1883, jonka jälkeen Gabriel nai Suomusjärven Salmen kylästä leskivaimo Gustava Berghällin.  Kummastakaan aviosta ei syntynyt lapsia. Gabriel Enqvist herätti huomiota jo nuorukaisena "nopealla ja rotevalla ruumiinkasvulla". Hänen kerrotaan pystyneen korkean kotitupansa katonrajasta olleista leivänvartaista helposti murtamaan mieluisan palasen. Edelleen hänen kuvaillaan olleen kasvoilt

Ensimmäinen suomalainen ns. silmänkääntäjä oli sanomalehti Helsingin Uutisten mukaan vuonna 1863 Kuopion markkinoilla esiintynyt renkimies David Ulmanen. Hänen arveltiin vetävän vertoja parhaille italialaisille nuorallatanssijjoille ja ruumiinsa notkeutta esittäville taitureille. Myös hänen sukkeluutensa eli verbaalinen lahjakkuutensa oli vertaansa vailla. Kuopion markkinoille oli häntä kokoontunut katsomaan runsaasti väkeä nimenomaan hänen suomalaisuutensa takia. Pääsylippu maksoi viisi kopeekkaa. Helsingin Uutiset kertoi, että "parempi on kuitenkin nähdä omain suomen miesten tekevän näitä konstia, kuin niiden tavallisten ulkomaan juoksian, jotka ovat useimmin suurimpia roistoja, mitä olla taitaa". Artikkelin kirjoittaja totesi, että luonnostaan kohteliaan Ulmasen pitäisi saada itselleen ja tovereilleen siistimmät sekä puhtaammat vaatteet. Edelleen toivottiin avarampaa ja siistimpää "kortteeria" sekä oikeita, painettuja mainoslehtisiä. Kuopion markkinoille Ulmanen

Toukokuussa 1797 kokoontui Kosken kappelissa kirkonkokous huolestuneissa tunnelmissa. Muutaman viikon kuluessa olivat suurpedot tai suurpeto, jota myös karhuksi arveltiin, tappaneet viisi hevosta ja kuusi lehmää. Kokousta istuneet Marttilan kirkkoherra ja rovasti Jakob Ziden, Kosken kappalainen Gabrgiel Gottleben, Kosken kartanon omistaja, vapaaherra Gustaf Armfelt sekä tilalliset Kristian Isotalo ja Jaakko Simola lähettivät viestin maaherra von Willebrandille Turkuun. Sen sisältönä oli huoli petojen aiheuttamasta tuhosta sekä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Samalla kirkonkokous kääntyi nimismies Kristoffer Hahnssenin puoleen. Tältä pyydettiin, että hän viran puolesta järjestäisi mahdollisimman nopeasti yleisen ajojahdin. Paitsi Kosken kappelin väkeä, arveltiin siihen tarvittavan myös emäseurakunnan miehiä. Kokous ehdotti nimismiehelle jahtikatselmuksen järjestämistä tarkoituksena löytää sopivat miehet työhön. Tämä kokoontuminen tapahtuisi Marttilan Tuimalan ”malmilla”. Lopuksi koko