Toukokuussa 1797 kokoontui Kosken kappelissa kirkonkokous huolestuneissa tunnelmissa. Muutaman viikon kuluessa olivat suurpedot tai suurpeto, jota myös karhuksi arveltiin, tappaneet viisi hevosta ja kuusi lehmää. Kokousta istuneet Marttilan kirkkoherra ja rovasti Jakob Ziden, Kosken kappalainen Gabrgiel Gottleben, Kosken kartanon omistaja, vapaaherra Gustaf Armfelt sekä tilalliset Kristian Isotalo ja Jaakko Simola lähettivät viestin maaherra von Willebrandille Turkuun. Sen sisältönä oli huoli petojen aiheuttamasta tuhosta sekä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä.
Samalla kirkonkokous kääntyi nimismies Kristoffer Hahnssenin puoleen. Tältä pyydettiin, että hän viran puolesta järjestäisi mahdollisimman nopeasti yleisen ajojahdin. Paitsi Kosken kappelin väkeä, arveltiin siihen tarvittavan myös emäseurakunnan miehiä. Kokous ehdotti nimismiehelle jahtikatselmuksen järjestämistä tarkoituksena löytää sopivat miehet työhön. Tämä kokoontuminen tapahtuisi Marttilan Tuimalan ”malmilla”. Lopuksi kokous päätti pyytää nimismies Hahnssenia itseään jahtia johtamaan. Kappelin oma jahtivouti, jonka tehtäviin näiden asioiden järjestäminen kuului, ohitettiin kokonaan. Tuohon aikaan kappelin jahtivoutina oli jo hieman iäkkäämmän puoleinen Jaakko Luxenfeldt.
Nimismies Hahnssen ei saanut asiaa hoidettua aiottuna päivänä, vaan vasta viikkoa myöhemmin. Lopputulos oli surkea, sillä yhtään karhua ei nähty eikä näin ollen kaadettu. Muutaman ajan perästä Mäntsälän kylässä asunut Marttilan jahtivouti Simo Palmroos ampui yhden otson ja haavoitti toista. Mäntsälän rusthollin maille oli pystytetty tätä varten erillinen metsästyslava. Tämän episodin jälkeen ei karhuista nähty jälkeäkään ja karjakin sai olla rauhassa.
Edellä mainittu Jaakko Luxenfeldt kuoli vuonna 1811. Hän oli asunut perheineen Värmälässä. Vaimonsa Riitan kanssa Jaakolla oli lapset Liisa, Simo, Antti ja Maria. Samassa kylässä, ehkä jopa naapuritorpassa asiu räätäli Matti Luxenfeldt, mutta samasta lisänimestä huolimatta he eivät olleet ainakaan veljeksiä. Löytyypä kylästä samalla ajanjaksolla kolmaskin Luxenfelt,Matin veli Juho. Tämä ansaitsi ainakin jonkin aikaa elantonsa lasimestarin töillä.
Mitä tulee emäpitäjän jahtivouti Simo Palmroosiin, oli hän naimisissa Karvelan kylästä kotoisin olleen rusthollarin tyttären kanssa. Heillä oli yksi poika, Juho. Hänestä tuli myöhemmin Marttilan Pappilan Santalan torppari. Puoliso Liisa Jaakontytär oli kotoisin naapuritorppa Jaakkolasta. Juho Simonpoika, jota ei enää 1820-luvun jälkeen mainita nimellä Palmroos, kuoli Santalassa heinäkuussa 1866. Kaipaamaan jäivät lähinnä leski Liisa sekä vielä kotona asuneet pojat Henrik ja Mikko sekä tytär Vilhelmiina. Perheeseen kuului myös Liisan avioton, Paimiossa syntynyt tytär Amalia Vilhelmina. Juhon ja Liisan poika Simo oli jo ehtinyt aloittaa oman elämänsä. Hänen oma poikansa Kaarle Alpertti löytyy myöhemmin itsellisenä Tarvasjoen Euran kylän Uudentalon mailta.
Jahtivouti Simo Palmroos oli kuollut 1807. Kuolinsyy ”tuntematon” on tuttu monien seurakuntien haudattujen luettelosta. Sukunimen Marttilan pappismiehet kirjoittivat välillä myös muodossa Palmros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti