Gabriel Enqvist herätti huomiota jo nuorukaisena "nopealla ja rotevalla ruumiinkasvulla". Hänen kerrotaan pystyneen korkean kotitupansa katonrajasta olleista leivänvartaista helposti murtamaan mieluisan palasen. Edelleen hänen kuvaillaan olleen kasvoiltaan kauniin ja ruumiiltaan komean - "oikia kuin pilli". Gabriel oli parhaimmillaan "12 leiviskän ja viiden naulan" painoinen ja ruumiinvoimiltaan neljän lähipitäjän väkikapulassa voittamaton.
Gabriel isä Johan oli ollut varsin maineikas viulunsoittaja ja tätä oli myös vanhempi veli, edellä mainittu Henrik Johan. Gabrielista tuli kuitenkin perheen paras pelimanni. Hän oli jo 25 vuoden iässä täydellinen mestari, joka herätti huomiota Sammatin lähipitäjissäkin. Enqvist oli erittäin suosittu soittaja häissä, hääpelmanninna, kuten paikallinen murre asian ilmaisi. Omien sanojensa mukaan hän oli soittanut 12 eri pitäjässä, niistä kaukaisimpa Parainen. Erityisesti luonnikkaasti häneltä sujui marssien soitto, joskus toisen kuuluisan paikallisen viuluniekan, Sammatin Myllykylän Isopousun pojan, Kristoffer Walleniuksen kanssa.
Myöhemmällä iällä pelimannin sormet olivat jo menettäneet voimansa eikä Sammattiin enää koskaan tullut hänen kaltaistaan viuluniekkaa. Vuonna 1886 hän luopui korkean ikänsä takia talonpidosta eläen loppuelämänsä sisarentyttärensä hoivaamana, loppuun saakka reippaana. Gabriele Enqvist kuoli 2.5.1901. Oheinen kuolinilmoitus julkaistiin Uusimaa -lehdessä muutamia päiviä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti