Juhan suku-uutiset

Vuonna 1889 Yhdysvalloissa kuollut John Eriksson oli syntynyt 31.7.1808 Ruotsin Värmlannin maakunnassa, Långbanhyttanin rautaruukilla. Hänen isänsä oli kaivoksen omistaja, joka joutui vararikkoon. Tämän jälkeen isä sai työpaikan Götan kanavantyömaalta.

Johnilla oli vuotta vanhempi velipoika Nils. Nils Eriksson pääsi veljensä tavoin kanavalle töihin ja yleni nopeassa tahdissa. Molemmilla veljeksillä oli kuulemma "tavattoman hyvä pää". Nilsistä tuli pian insinööriluutnantti, sitten kapteeni ja lopulta eversti. Vuonna 1854 hänet aateloitiin ja kuningas Kaarle XV korotti hänet vapaaherrain säätyyn.
Nils Eriksson muistetaan Ruotsissa useiden kanavien ja maan ensimmäisten rautateiden rakentamisen johtajana. Suomessa hän johti Saimaan kanavan rakennusta vuosina 1849-1855. Nils kuoli jo 1870. Johnista tuli kansainvälisesti vieläkin kuuluisampi. Jo 13 vuoden iässä hän johti Götan kanavalla peräti 600 miehen topparoikkaa. Työmaalla oli myös runsaasti sotilaita, joita johtaneita upseere…

Kiskon pitäjään päätettin vuonn 1887 perustaa oma Säästöpankki. Säästöpankkiaatteen esitti ensimmäisenä ranskalainen Hugues Delestre jo vuonna 1611. Saman vuosisadan lopulla Englannissa levisi samankaltaisia ajatuksia. Maailman yleinen tila oli kuitenkin sellainen, että vasta 1700-luvun loppupuolella avautuivat ensimmäiset säästöpankit nykyisen Saksan maaperällä. Sieltä aate levisi ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja saavuttaen Pohjoismaat 1820. Tuolloin avattiin Kööpenhaminaan pankki ja vuotta myöhemmin oli Tukholman vuoro.

Suomeen säästöpankin toi vuorineuvos Johan Jacob von Julin, jolla oli läheiset suhteet Kiskoon. Hänen omistuksiinsa kuuluivat mm. naapurikunnassa sijainnut Fiskarsin tehdas sekä ennen kaikkea Orijärven kaivos. Julinin aloitteesta Suomen ensimmäinen säästöpankki avautui Turkuun jo 1822. Maalaiskunnista ensimmäiseksi ehätti Tenhola, jossa toiminta alkoi 1847.
Kiskon pitäjässä oli ollut harrastusta yhteiseen pankkitoimintaan jo 1870-luvun lopulla. Tuolloin kreivi Carl Mag…

Karjalohjan Lohjantaipaleen kylässä on aikain kuluessa sijainnut mm. Kattlan, Passin, Hakalan, Prunkan ja Ylhäisten talot. Näistä Passilla oli isäntä 1700 -luvun alussa muuan Henrik Eriksson puolisonaan Maria Jacobsdotter, joka oli kotoisin Ilmoniemen Rasvan rusthollista.

Heillä oli kaikkiaan 12 lasta, joista tosin osa kuoli pienenä. Muutamien lasten myöhemmistä kohtaloista ei taasen ole tietoa. Haudattujen luetteloista heitä ei tuntuisi löytyvän ja rippikirjoistakaan ei ole tämän kirjoittajalle ollut apua.

Ajan tyypilliseen tapaan vanhin pojista, Johan, tuli Passin isännäksi isänsä jälkeen. Hänen vaimonsa oli naapurin tyttöjä, vuonna 1701 Prunkalla syntynyt Karin Johansdotter. Johanilla ja Karinilla oli nuorena kuolleen pojan lisäksi kaksi tytärtä, joista vanhempi naitiin Salon pitäjään, Kaukolan kylän Knaapin rusthollin emännäksi. Nuorempi sisar Anna nai Sammatin Lohilammella 1731 syntyneen Petter Gabrielssonin, josta tämän avion kautta tuli Passin uusi isäntä. Talo säilyi Petterin j…

Kiskon Leilän rusthollin mailla sijaitsi useita torppia. Yhdellä niistä oli nimenä Luhta, jonne joskus 1750-luvun lopulla saapui torppariksi Johan Barckman puolisonaan Maria Jönsdotter. Pariskunnalle syntyi Luhdalla ainakin kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. Pojista toinen lienee kuollut pienenä. Jälkeläisistä vuonna 1761 syntyneestä Danielista tuli torpan uusi isäntä.

Danielin ensimmäinen puoliso oli Perttelin Pöytiksen kylässä 1765 syntynyt Brita. Vihkimisen aikaan hänen vanhempansa Jakob Eriksson ja Beata Jöransdotter oli Kiskon Kirkonkylän Härän talon torppareina. Brita kuoli keväällä 1812 ja paria vuotta myöhemmin Daniel Barckman nai Pappilassa piikana tuolloin olleen Maria Matsdotterin. Pariskunta jatkoi Leilän torppareina aina miehen kuolemaan tammikuussa 1837.

Torpparina jatkoi sitten poika Fredrik, joka menehtyi 1842 keuhkotautiin. Muutama vuosi myöhemmin äitipuoli Maria kuoli Leilässä. Syytä hänen muuttoonsa Taivassalosta piiaksi Kiskoon en ole selvittänyt.

LISÄYS
H. Lintula on…

Taiteilija Helene Schjerbeckin esivanhemmat muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Heidän joukostaan ei helpolla löydä ns. tavallista kansaa. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat apteekkareita. Isoisän isä puolestaan Ruotsista tullut välskäri, samoin isoisän isän appi. Isänäiti puolestaan oli pietarsaarelaisen kauppiaan ja porvarin tytär, samoin tämän oma äiti. Taiteellisuutta voisi arvella olleen ainakin porilaisessa peruukintekijässä.

Äitinsä puolelta Helene sai suoniinsa hieman aatelisvertakin, koska hänen äidinisänsä isänäidin äiti oli muuan Johanna Catarina Jägerhorn af Storby. Lohjalla syntyneen Johannan esivanhempiin kuuluu lukuisa joukko Ruotsin-Suomen ja Baltian siniverisiä. Ruotsiin johtavat myöskin edellä mainitun isoisän suvun lisäksi Lietzenien juuret.

Alla olevassa esipolvikaaviossa on kuitenkin esitetty ainoastaan viisi ensimmäistä sukupolvea, niiltä osin kuin olen niitänyt selvittänyt. Kaavio ei ole millään muotoa täydellinen, mutt satunnainen lukija voinee täydentää si…

Finlands Allmänna Tidning -lehden numerossa 233, joka ilmestyi 7.10.1861, kerrottiin lyhyesti Gustaf Ferdinand Öfverströmin onnettomasta kohtalosta.
Hän oli lähtenyt vesille Hämeenlahdelle, Kirkkonummen edustalle, elokuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä. Ilmeisesti tuulenpuuska oli kaatanut veneen ja Gustaf sai surmansa hukkumalla. Vainaja löydettiin seuraavana aamuna.
Gustaf Ferdinand oli syntynyt Stor-Estbyn Hommaksen rusthollissa 1835. Hänen isoisänsä Johan Ö. oli aloittanut työuransa sepän ammatissa, mutta naituaan Hommaksen rusthollarin tyttären, tuli hänestä appensa jälkeen talon uusi isäntä. Johanin puoliso Eva Boström oli myös kokenut onnettoman kuoleman. Kesällä 1831 hän mielenhäiriössä kuristi itsensä hengiltä.
Johan Öfverströmin ja Eva Boströmin lapsia oli mm. Israel Ö, joka meni naimisiin Salossa syntyneen Anna Juslinin kanssa. Heidän pojantyttärensä oli nykyisen Tasavallan Presidentin, Tarja Halosen isoäiti, vuonna 1881 syntynyt Ida Öfverström.
Oheisesta taulustosta löytyy osa …

Luutnanttina kuollut Erik Johan Stålhane oli naimisissa Sammatissa 15.9.1768 syntyneen Anna Christina Lönnrothin kanssa. Anna oli veli oli Fredrik L., professori Eliaksen isä.

Stålhanella ja Anna Christinalla oli ainakin kaksi lasta, tytär Margareta ja poika Nils Johan.


He syntyivät parin vuoden välein Pusulassa ja Sammatissa 1790-luvulla. Pitäjien kastettujen luettelossa heidät on merkitty aviottomiksi lapsiksi. Erik Johanin ja Annan vihkimerkintää ei löydykään ao. seudun luetteloista, joten tuossa vaiheessa he ilmeisesti olivat avopari. Oheisesta rippikirjaotteesta (Pusula, Seppälä, Pietin talo) selviää, että samassa taloudessa oli piikana myös Lena Lönnroth, Annan sisar.


Erik Johan Stålhane muutti sitten Sammattiin Anna Christinan seuratessa perässä. Hän kuoli 1817 ja 1830-luvulla poika Nils Johan S. asuu perheineen Luskalassa. Rippikirjan mukaan hän oli tuolloin arvoltaan vänrikki. Puoliso Greta Techtonius oli löytynyt Nummen Haarlan ratsutilalta, missä hän oli syntynyt heinäkuun lop…

Bartold Festing oli lyypekkiläisen porvarin Mattaeus Festingin ja hänen vaimonsa Margareta Rossenin poika. Hän syntyi Lyypekissä 23.7.1634 ja muutti Turkuun toukokuussa 1651, ollen ensin kauppa-apulaisena Jochim Schultzin silkki- ja kangaspuodissa. Kuten Bartold, oli työnantaja Jochimkin Lyypekistä kotoisin. 27.3.1662 Bartold avioitui Jochimin noin 1645 syntyneen tyttären Elin Schultzin kanssa. Itsenäiseksi kauppiaaksi Bartold mainittiin 10.5.1662 ja myöhemmin hänestä tuli Turun rikkain porvari. Vuoden 1665 henkikirjan mukaan Festingien huonekunta koostui yhdeksästä aikuisesta henkilöstä, joista yksi oli renki, kaksi kauppapalvelijoita ja neljä piikoja. Alaikäisten määrä ei henkikirjasta selviä.

Vuosikaudet oli “Troohet” (ruots. trohet, suom. uskollisuus) turkulaisten ainoa iso laiva . Kun se alkoi käymään vanhaksi, rakennutti joukko valtakauppiaitta Wismarissa tammilaudoitetun 180 lästin aluksen nimeltään “Charitas” (sitä kutsuttiin myös nimellä “Die Liebe”). Bartold omisti 3/16-osuude…

Turun Lehti julkaisi numerossaan 33 (ilm. 18.3.1890) seuraavan tarinan;

Kuolleella kolme jalkaa.

Karttulan pitäjän Punnonmäen kylästä eräs köyhä vaimo kuului kuolleen äskettäin Kuopion läänin sairashuoneessa. Poikansa kun sen kuulivat, menivät hakemaan äitivainajansa ruumista, jolle oli jo sairaalasta piakkoin hautaamista varten tehty arkku. Siis pojat saivat äitivainajansa arkkuinensa mukaansa.
Mutta kotona he teettivät uuden, paremman arkun ja muuttivat ruumiin siihen. Mutta kuuluivat huomanneen silloin, että entiseen arkkuun jäi vielä poikki katkaistu ihmisen jalka, siis kolmas jalka yhden kuolleen osaksi.Kotvasen mietittyään, mitä tehdä tuolle liialle jalalle, antoivat he sen vainajata seurata samasta arkusta Karstulan kalmistoon.
Vainajan poika kyllä oli tuon liian jalan ensin heittänyt tuvan katolle lausuen; eipä minun äidilläni ollut eläissäänkään kolmea jalkaa, ei se niitä tarvitse kuoltuakaan; vaan muilta kehoitettuna sulki samaan arkkuun.



Karstulahautaus

Tarvasjoen Tuomarilan ratsutilan isäntä Matti Wilhelm Tuomarila syntyi helmikuussa 1842. Isä Juho Erkinpoika oli talon edellisen isännän poika ja äiti Liisa Heikintytär rusthollarin tytär Halikon pitäjän Vaskionmäeltä. Avion myötä Liisa muutti Tuomarilaan 16. päivä joulukuuta 1826, vaikka vihkiminen olikin tapahtunut jo saman vuoden kesäkuussa.


Matti Wilhelmillä oli viisi vanhempaa sisarusta sekä yksi nuorempi sisko.

Avioliiton satamaan Matti Wilhelm purjehti Liedossa marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1865. Puoliso Gustava oli syntynyt Pyhältön Kalloisten talossa tammikuussa 1846. Gustavan isä Henrik Matsson oli tuolloin tilallisena ao. talossa, josta hän muutama vuosi myöhemmin siirtyi Kaurinkosken Etutalon isännäksi. Gustavan äiti oli hänen kaimansa - Gustava Johansdotter.

R. Saarisen antamien tietojen mukaan Juho Erkinpojan (s. 1798 - k. 1855) veli oli Ali-Tuomarlan isäntä Heikki Erkinpoika (s. 1794 - k. 1864). Hänen suora jälkeläisensä on kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedust…

Lohjan Laakspohjan kartanossa työskenteli renkinä 1700-luvun loppupuolella muuan Erik Laxman, jonka puolisona oli Nummen Remalan kylän Paakkalan talon tytär Anna.

Heillä oli ainakin neljä lasta, joista ainoa poika Gustaf, oli isänsä tavoin työssä kartanolla, kunnes hänestä jossain vaiheessa tuli yksi Laakspohjan kymmenistä torppareista. Vuonna 1800 kartanossa oli ollut 33 torppaa ja vielä 1900 niitä löytyi 23.

Laakspohjan kartanon omistajien lista on vaikuttava. Sen alkupäästä löytyvät mm. Juhana herttua, Nils Boije ja Måns Ivarsson Stiernkors. Gustafin ollessa torppansa "isäntä", olivat kartanon valtiaina kenraalimajuri Karl Gustav Ehrnrooth, rovasti Anders Collin, everstiluutnantti Erik Magnus Ehrnrooth, kamariherra Axel Mauritz Piper ja Gustafin kuollessa 1845 henkikirjuri Gustav Bohm.

Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1914. 1800-luvun torppareiden asuntoja ei tiettävästi ole säilynyt, vaikka Laakspohjan johtavan kauniin tien lähettyvillä vielä muutama vuosi sitten …

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen äidin setä oli tuomiorovasti ja jumaluusopin tohtori Aron Gustaf Borg, joka kuoli vuonna 1883. Helsingin Wiikko-Sanomia -lehden numerossa 51, joka ilmestyi 21. joulukuuta 1883, oli hänen lyhyt muistokirjoituksensa kuvan kera.


Toimittaja muistelee tätä ansioitunutta kirkonmiestä seuraavaan tapaan;

"Tuomiorovasti ja tohtori y.m. oli syntynyt w. 1810 toukokuun 11 päivänä Wihannin kappelissa, tuli w. 1826 ylioppilaaksi, w. 1832 filosofian kandidaatiksi, w. 1838 lisensiaatiksi ja w. 1839 dosentiksi; samana wuonna wihittiin hän papiksi ja w. 1840 jumaluusopin tohtoriksi, w. 1841 nimitettiin hän Turun lukion lehtoriksi seuraawana wuonna professoriksi raamatunselitysopissa; oli useissa seurakunnissa sielunpaimenena. Wuodesta 1857 oli hän Kuopion tuomiorowastina ja kirkkoherrana siksi kun hän nukkui kuolemaan wiime kesänä heinäkuun 28 päiwänä. Paitsi sitä toimi hän paljon kirjallisellakin alalla, oli pappissäädyn jäsenenä waltiopäivillä sekä useissa walioku…