Juhan suku-uutiset

Vuonna 1889 Yhdysvalloissa kuollut John Eriksson oli syntynyt 31.7.1808 Ruotsin Värmlannin maakunnassa, Långbanhyttanin rautaruukilla. Hänen isänsä oli kaivoksen omistaja, joka joutui vararikkoon. Tämän jälkeen isä sai työpaikan Götan kanavantyömaalta. Johnilla oli vuotta vanhempi velipoika Nils. Nils Eriksson pääsi veljensä tavoin kanavalle töihin ja yleni nopeassa tahdissa. Molemmilla veljeksillä oli kuulemma "tavattoman hyvä pää". Nilsistä tuli pian insinööriluutnantti, sitten kapteeni ja lopulta eversti. Vuonna 1854 hänet aateloitiin ja kuningas Kaarle XV korotti hänet vapaaherrain säätyyn. Nils Eriksson muistetaan Ruotsissa useiden kanavien ja maan ensimmäisten rautateiden rakentamisen johtajana. Suomessa hän johti Saimaan kanavan rakennusta vuosina 1849-1855. Nils kuoli jo 1870. Johnista tuli kansainvälisesti vieläkin kuuluisampi. Jo 13 vuoden iässä hän johti Götan kanavalla peräti 600 miehen topparoikkaa. Työmaalla oli myös runsaasti sotilaita, joita johtaneita upseer

K iskon pitäjään päätettin vuonn 1887 perustaa oma Säästöpankki. Säästöpankkiaatteen esitti ensimmäisenä ranskalainen Hugues Delestre jo vuonna 1611. Saman vuosisadan lopulla Englannissa levisi samankaltaisia ajatuksia. Maailman yleinen tila oli kuitenkin sellainen, että vasta 1700-luvun loppupuolella avautuivat ensimmäiset säästöpankit nykyisen Saksan maaperällä. Sieltä aate levisi ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja saavuttaen Pohjoismaat 1820. Tuolloin avattiin Kööpenhaminaan pankki ja vuotta myöhemmin oli Tukholman vuoro. Suomeen säästöpankin toi vuorineuvos Johan Jacob von Julin, jolla oli läheiset suhteet Kiskoon. Hänen omistuksiinsa kuuluivat mm. naapurikunnassa sijainnut Fiskarsin tehdas sekä ennen kaikkea Orijärven kaivos. Julinin aloitteesta Suomen ensimmäinen säästöpankki avautui Turkuun jo 1822. Maalaiskunnista ensimmäiseksi ehätti Tenhola, jossa toiminta alkoi 1847. Kiskon pitäjässä oli ollut harrastusta yhteiseen pankkitoimintaan jo 1870-luvun lopulla. Tuolloin kreivi Carl M

Karjalohjan Lohjantaipaleen kylässä on aikain kuluessa sijainnut mm. Kattlan, Passin, Hakalan, Prunkan ja Ylhäisten talot. Näistä Passilla oli isäntä 1700 -luvun alussa muuan Henrik Eriksson puolisonaan Maria Jacobsdotter, joka oli kotoisin Ilmoniemen Rasvan rusthollista. Heillä oli kaikkiaan 12 lasta, joista tosin osa kuoli pienenä. Muutamien lasten myöhemmistä kohtaloista ei taasen ole tietoa. Haudattujen luetteloista heitä ei tuntuisi löytyvän ja rippikirjoistakaan ei ole tämän kirjoittajalle ollut apua. Ajan tyypilliseen tapaan vanhin pojista, Johan, tuli Passin isännäksi isänsä jälkeen. Hänen vaimonsa oli naapurin tyttöjä, vuonna 1701 Prunkalla syntynyt Karin Johansdotter. Johanilla ja Karinilla oli nuorena kuolleen pojan lisäksi kaksi tytärtä, joista vanhempi naitiin Salon pitäjään, Kaukolan kylän Knaapin rusthollin emännäksi. Nuorempi sisar Anna nai Sammatin Lohilammella 1731 syntyneen Petter Gabrielssonin, josta tämän avion kautta tuli Passin uusi isäntä. Talo säilyi Petter

Kiskon Leilän rusthollin mailla sijaitsi useita torppia. Yhdellä niistä oli nimenä Luhta, jonne joskus 1750-luvun lopulla saapui torppariksi Johan Barckman puolisonaan Maria Jönsdotter. Pariskunnalle syntyi Luhdalla ainakin kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. Pojista toinen lienee kuollut pienenä. Jälkeläisistä vuonna 1761 syntyneestä Danielista tuli torpan uusi isäntä. Danielin ensimmäinen puoliso oli Perttelin Pöytiksen kylässä 1765 syntynyt Brita. Vihkimisen aikaan hänen vanhempansa Jakob Eriksson ja Beata Jöransdotter oli Kiskon Kirkonkylän Härän talon torppareina. Brita kuoli keväällä 1812 ja paria vuotta myöhemmin Daniel Barckman nai Pappilassa piikana tuolloin olleen Maria Matsdotterin. Pariskunta jatkoi Leilän torppareina aina miehen kuolemaan tammikuussa 1837. Torpparina jatkoi sitten poika Fredrik, joka menehtyi 1842 keuhkotautiin. Muutama vuosi myöhemmin äitipuoli Maria kuoli Leilässä. Syytä hänen muuttoonsa Taivassalosta piiaksi Kiskoon en ole selvittänyt. LISÄYS H. Lintu

Taiteilija Helene Schjerbeckin esivanhemmat muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Heidän joukostaan ei helpolla löydä ns. tavallista kansaa. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat apteekkareita. Isoisän isä puolestaan Ruotsista tullut välskäri, samoin isoisän isän appi. Isänäiti puolestaan oli pietarsaarelaisen kauppiaan ja porvarin tytär, samoin tämän oma äiti. Taiteellisuutta voisi arvella olleen ainakin porilaisessa peruukintekijässä. Äitinsä puolelta Helene sai suoniinsa hieman aatelisvertakin, koska hänen äidinisänsä isänäidin äiti oli muuan Johanna Catarina Jägerhorn af Storby. Lohjalla syntyneen Johannan esivanhempiin kuuluu lukuisa joukko Ruotsin-Suomen ja Baltian siniverisiä. Ruotsiin johtavat myöskin edellä mainitun isoisän suvun lisäksi Lietzenien juuret. Alla olevassa esipolvikaaviossa on kuitenkin esitetty ainoastaan viisi ensimmäistä sukupolvea, niiltä osin kuin olen niitänyt selvittänyt. Kaavio ei ole millään muotoa täydellinen, mutt satunnainen lukija voinee täydentää

Finlands Allmänna Tidning -lehden numerossa 233, joka ilmestyi 7.10.1861, kerrottiin lyhyesti Gustaf Ferdinand Öfverströmin onnettomasta kohtalosta. Hän oli lähtenyt vesille Hämeenlahdelle, Kirkkonummen edustalle, elokuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä. Ilmeisesti tuulenpuuska oli kaatanut veneen ja Gustaf sai surmansa hukkumalla. Vainaja löydettiin seuraavana aamuna. Gustaf Ferdinand oli syntynyt Stor-Estbyn Hommaksen rusthollissa 1835. Hänen isoisänsä Johan Ö. oli aloittanut työuransa sepän ammatissa, mutta naituaan Hommaksen rusthollarin tyttären, tuli hänestä appensa jälkeen talon uusi isäntä. Johanin puoliso Eva Boström oli myös kokenut onnettoman kuoleman. Kesällä 1831 hän mielenhäiriössä kuristi itsensä hengiltä. Johan Öfverströmin ja Eva Boströmin lapsia oli mm. Israel Ö, joka meni naimisiin Salossa syntyneen Anna Juslinin kanssa. Heidän pojantyttärensä oli nykyisen Tasavallan Presidentin, Tarja Halosen isoäiti, vuonna 1881 syntynyt Ida Öfverström. Oheisesta taulustosta löytyy o

Luutnanttina kuollut Erik Johan Stålhane oli naimisissa Sammatissa 15.9.1768 syntyneen Anna Christina Lönnrothin kanssa. Anna oli veli oli Fredrik L., professori Eliaksen isä. Stålhanella ja Anna Christinalla oli ainakin kaksi lasta, tytär Margareta ja poika Nils Johan. He syntyivät parin vuoden välein Pusulassa ja Sammatissa 1790-luvulla. Pitäjien kastettujen luettelossa heidät on merkitty aviottomiksi lapsiksi. Erik Johanin ja Annan vihkimerkintää ei löydykään ao. seudun luetteloista, joten tuossa vaiheessa he ilmeisesti olivat avopari. Oheisesta rippikirjaotteesta (Pusula, Seppälä, Pietin talo) selviää, että samassa taloudessa oli piikana myös Lena Lönnroth, Annan sisar. Erik Johan Stålhane muutti sitten Sammattiin Anna Christinan seuratessa perässä. Hän kuoli 1817 ja 1830-luvulla poika Nils Johan S. asuu perheineen Luskalassa. Rippikirjan mukaan hän oli tuolloin arvoltaan vänrikki. Puoliso Greta Techtonius oli löytynyt Nummen Haarlan ratsutilalta, missä hän oli syntynyt heinäkuun

Bartold Festing oli lyypekkiläisen porvarin Mattaeus Festingin ja hänen vaimonsa Margareta Rossenin poika. Hän syntyi Lyypekissä 23.7.1634 ja muutti Turkuun toukokuussa 1651, ollen ensin kauppa-apulaisena Jochim Schultzin silkki- ja kangaspuodissa. Kuten Bartold, oli työnantaja Jochimkin Lyypekistä kotoisin. 27.3.1662 Bartold avioitui Jochimin noin 1645 syntyneen tyttären Elin Schultzin kanssa. Itsenäiseksi kauppiaaksi Bartold mainittiin 10.5.1662 ja myöhemmin hänestä tuli Turun rikkain porvari. Vuoden 1665 henkikirjan mukaan Festingien huonekunta koostui yhdeksästä aikuisesta henkilöstä, joista yksi oli renki, kaksi kauppapalvelijoita ja neljä piikoja. Alaikäisten määrä ei henkikirjasta selviä. Vuosikaudet oli “Troohet” (ruots. trohet, suom. uskollisuus) turkulaisten ainoa iso laiva . Kun se alkoi käymään vanhaksi, rakennutti joukko valtakauppiaitta Wismarissa tammilaudoitetun 180 lästin aluksen nimeltään “Charitas” (sitä kutsuttiin myös nimellä “Die Liebe”). Bartold omisti 3/16-osuud

Turun Lehti julkaisi numerossaan 33 (ilm. 18.3.1890) seuraavan tarinan; Kuolleella kolme jalkaa. Karttulan pitäjän Punnonmäen kylästä eräs köyhä vaimo kuului kuolleen äskettäin Kuopion läänin sairashuoneessa. Poikansa kun sen kuulivat, menivät hakemaan äitivainajansa ruumista, jolle oli jo sairaalasta piakkoin hautaamista varten tehty arkku. Siis pojat saivat äitivainajansa arkkuinensa mukaansa. Mutta kotona he teettivät uuden, paremman arkun ja muuttivat ruumiin siihen. Mutta kuuluivat huomanneen silloin, että entiseen arkkuun jäi vielä poikki katkaistu ihmisen jalka, siis kolmas jalka yhden kuolleen osaksi.Kotvasen mietittyään, mitä tehdä tuolle liialle jalalle, antoivat he sen vainajata seurata samasta arkusta Karstulan kalmistoon. Vainajan poika kyllä oli tuon liian jalan ensin heittänyt tuvan katolle lausuen; eipä minun äidilläni ollut eläissäänkään kolmea jalkaa, ei se niitä tarvitse kuoltuakaan; vaan muilta kehoitettuna sulki samaan arkkuun. Karstula hautaus

Tarvasjoen Tuomarilan ratsutilan isäntä Matti Wilhelm Tuomarila syntyi helmikuussa 1842. Isä Juho Erkinpoika oli talon edellisen isännän poika ja äiti Liisa Heikintytär rusthollarin tytär Halikon pitäjän Vaskionmäeltä. Avion myötä Liisa muutti Tuomarilaan 16. päivä joulukuuta 1826, vaikka vihkiminen olikin tapahtunut jo saman vuoden kesäkuussa. Matti Wilhelmillä oli viisi vanhempaa sisarusta sekä yksi nuorempi sisko. Avioliiton satamaan Matti Wilhelm purjehti Liedossa marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1865. Puoliso Gustava oli syntynyt Pyhältön Kalloisten talossa tammikuussa 1846. Gustavan isä Henrik Matsson oli tuolloin tilallisena ao. talossa, josta hän muutama vuosi myöhemmin siirtyi Kaurinkosken Etutalon isännäksi. Gustavan äiti oli hänen kaimansa - Gustava Johansdotter. R. Saarisen antamien tietojen mukaan Juho Erkinpojan (s. 1798 - k. 1855) veli oli Ali-Tuomarlan isäntä Heikki Erkinpoika (s. 1794 - k. 1864). Hänen suora jälkeläisensä on kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedu

Lohjan Laakspohjan kartanossa työskenteli renkinä 1700-luvun loppupuolella muuan Erik Laxman, jonka puolisona oli Nummen Remalan kylän Paakkalan talon tytär Anna. Heillä oli ainakin neljä lasta, joista ainoa poika Gustaf, oli isänsä tavoin työssä kartanolla, kunnes hänestä jossain vaiheessa tuli yksi Laakspohjan kymmenistä torppareista. Vuonna 1800 kartanossa oli ollut 33 torppaa ja vielä 1900 niitä löytyi 23. Laakspohjan kartanon omistajien lista on vaikuttava. Sen alkupäästä löytyvät mm. Juhana herttua, Nils Boije ja Måns Ivarsson Stiernkors. Gustafin ollessa torppansa "isäntä", olivat kartanon valtiaina kenraalimajuri Karl Gustav Ehrnrooth, rovasti Anders Collin, everstiluutnantti Erik Magnus Ehrnrooth, kamariherra Axel Mauritz Piper ja Gustafin kuollessa 1845 henkikirjuri Gustav Bohm. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1914. 1800-luvun torppareiden asuntoja ei tiettävästi ole säilynyt, vaikka Laakspohjan johtavan kauniin tien lähettyvillä vielä muutama vuosi sitten

Säveltäjä mestari Jean Sibeliuksen äidin setä oli tuomiorovasti ja jumaluusopin tohtori Aron Gustaf Borg, joka kuoli vuonna 1883. Helsingin Wiikko-Sanomia -lehden numerossa 51, joka ilmestyi 21. joulukuuta 1883, oli hänen lyhyt muistokirjoituksensa kuvan kera. Toimittaja muistelee tätä ansioitunutta kirkonmiestä seuraavaan tapaan; " Tuomiorovasti ja tohtori y.m. oli syntynyt w. 1810 toukokuun 11 päivänä Wihannin kappelissa, tuli w. 1826 ylioppilaaksi, w. 1832 filosofian kandidaatiksi, w. 1838 lisensiaatiksi ja w. 1839 dosentiksi; samana wuonna wihittiin hän papiksi ja w. 1840 jumaluusopin tohtoriksi, w. 1841 nimitettiin hän Turun lukion lehtoriksi seuraawana wuonna professoriksi raamatunselitysopissa; oli useissa seurakunnissa sielunpaimenena. Wuodesta 1857 oli hän Kuopion tuomiorowastina ja kirkkoherrana siksi kun hän nukkui kuolemaan wiime kesänä heinäkuun 28 päiwänä. Paitsi sitä toimi hän paljon kirjallisellakin alalla, oli pappissäädyn jäsenenä waltiopäivillä sekä useissa wali

Tenholan Kelkkalan l. Kälkalan kylän Mellangårdin isäntä oli 1700-luvun puolivälin tienoilla muuan Abraham Abrahamsson puolisonaan Maria Johansdotter. Molemmat olivat syntyneet Tenholassa, Abraham 1713 ja Maria 1729. Abrahamin vanhemmat olivat löytäneet toisensa ilmeisesti jossain Kiskon ja Perniön rajamailla, koskapa isä Abraham Michelsson asui vihittäessä Kosken ruukilla ja äiti Lisbeta Matsdotter Aijalan kylässä. Nämä paikat sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan. Abrahamin ja Marian jälkeläisistä olen seurannut hieman kahden pojan vaiheita. Molemmat viihtyivät ruukkien tuomissa tehtävissä. Abraham Vendelin työskenteli Kullaan ruukilla myllärinä ja veljensä Erik renkinä sekä ainakin apuseppänä Marieforsin eli Kellokosken ruukilla. Ensiksi mainitun veljen vaimo Hedvig Stark oli hänkin ruukkityöläisten lapsia, kun taas pariskunnan kolmen lapsen tiet veivät Kiskon ja Suomusjärven talojen isänniksi ja emänniksi. Abrahamin ja Hedvigin pojasta, Anders Johanista tuli loppuv

Akaan Kylmäkoskella, Taipaleen kylän Ruokolan ratsutilalla oli vuosina 1846-49 isäntänä vänrikki Fredric Ferdinand von Pfaler puolisonaan Sara Fredrica Granfelt. Heidän poikansa Berndt Gustaf Ferdinand oli syntynyt Lempäälän Sotavallan kylässä 26.5.1823 ja hänestä tuli Ruokolan uusi isäntä vuonna 1851. Tammikuun alussa 1851 Berndt solmi avioliiton Punkalaitumen kirkkoherrana kuolleen Gustaf Tallqvistin (s. 1759 Sammatissa) tyttären, Marian kanssa. Marian äiti oli ollut Märtha Woivalen, joka oli syntynyt Nummen pitäjän Kovelan kartanossa, Riddarvikissä. Gustaf Tallqvistin toinen vaimo Märthan kuoltua oli ollut Anna Gustava Hallström, kersantti Jonas H:n ja Justina Gustava Bergin tytär. Anna Gustava syntyi Kemiössä, mutta vihittäessä hän asui Punkalaitumella. Näistä kahdesta aviosta Gustafilla oli yhteensä 11 lasta. Lapsista neljä meni tahoillaan naimisiin muiden kuollessa joko lapsina tai lapsettomina. Pojista Henrik meni naimisiin mäntsäläläisen Antoinette Stjernvallin kanssa ja toimi

Eräs kaukainen esiäitini, Maria Spensenia löytyy Lempäälän Ahtialan kylän Hävältilän rusthollista. Hän oli tullut taloon avioiduttuaan isäntä Juho Bromanin kanssa, joka tosin mainitaan 1710-luvulla myös pitäjänräätälinä. Lempäälän säilyneet rippikirjat alkavat vuodesta 1730 ja tuolloin Hävättilässä rusthollissa asuivat isännän ja emännän lisäksi tyttäret Maria, Anna, Lisa ja Helena. Seuraavana vuonna joukkoon liittyi vävy Mats Andersson Anttila, joka oli nainut juuri 18 vuotta täyttäneen Marian maaliskuussa lopulla. Vuosikymmenen lopulla Matsista tuli sitten Hävättilän uusi rusthollari, vaikka appi Broman kuolikin vasta 1744. Maria Spensenia asui tyttärensä perheessä, mutta eri lähteistä keräämieni tietojen mukaan hän kuoli vuonna 1758 Uudessakaupungissa. Lempäälän rippikirjassa 1749-53 Maria syntymävuotena on 1693, mutta Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelon mukaan hän syntyi Turussa jo edellisen vuoden toukokuussa. Saman lähteen mukaan Juho Broman oli syntynyt 1681. Ensimmäisessä s

Vuoden 1742 paikkeilla Kiskon Sorttilan kylän Alhaisten talon isännäksi tuli Kurkelan Liuhdolta muuan Simo Sigfredsson. Vaimo Regina Johansdotterin isä oli ollut Jylyn kylän Kauppilan rusthollari. Pariskunta vihittiin syksyllä 1736 ja heidän ensimmäinen asuntonsa oli miehen kotitalo. Siellä syntyivät myös perheen kaksi vanhinta lasta, kaksoset Helena ja Anna. Erikoista heidän kastemerkinnöissään on se, että he syntyivät eri päivinä, tosin peräkkäisinä! Sortin talossa perheeseen syntyi vielä seitsemän lasta, joista tosin ainakin kaksi kuoli pienenä. Isä Simon ikääntyessä siirtyi talon hallinta ensin tytär Helenan miehelle, sepän ammattiakin harjoittaneelle Michel Henrikssonille. Helenan nuorempi, vuonna 1746 syntynyt veli Jonas otti aikuistuessaan ohjat käsiinsä. Michel katoaa perheineen pitäjänsepäksi Suomusjärvelle ja Jonas yhdessä vaimonsa, Kurkelan Arkkilan rusthollarin tyttären, Justina Johansdotterin kanssa isännöi Alhaisten taloa. Jonaksella ja Justinalla on viisi lasta, joista n

Johan Smahl, Pernajan nimismies ison vihan jälkeen 1721-39, mainitaan henkikirjassa 1724. Hän oli naimisissa Pernajan edellisen nimismiehen tyttären, Katarina Andersdotter Boxbergin kanssa. Johan osti Gammelbyn Pungarsin ratsutilan, Hagabölen augmenttitilan sekä puolet Gislomin Baijarsista, johon hän myöhemmin liitti toisenkin puoliskon sekä v. 1734 lopuksi vaimonsa suvun ratsutilan kirkonkylässä, jonka hän lunasti verotilaksi. Omistajan luvalla hän vielä pystytti asuinrakennuksen Degerbyn talon kirkontupatontille, joka herätti pitäjän kirkkoherran, Serlachiuksen suuttumuksen. Pitäjänkäräjien mukaan oli joka tapauksessa oikeudenmukaista, että nimismiehen asunto sijaitsi nimenomaan kirkonkylässä. Virkamiesuransa loppupuolella Johania syytettiin siitä, että hän oli huolimattomuudellaan päästänyt yhden vangin karkaamaan putkasta. Toisella kertaa valittivat Lapinjärven varapastori ja kirkkolautakunta, että Johan ei ollut nostanut syytettä sellaisia henkilöitä vastaan, joita lautakunta piti

Sammatin Luskalan Alitalon eli nykyisen Harjurannan rusthollarina oli 1800-luvun puolivälissä Erik Enqvist. Tämä Enqvist -suku oli lähtöisin Tenholasta. Erikin puoliso oli Leikkilän kylän Piekan talon tytär Maria Boman. Vuonna 1865 syntynyt Erika oli tämän kuusilapsisen perheen nuorimmainen. Vuonna 1889 tytär järkytti pitäjäläisiä salavuoteudellaan ja tästä seuranneella sikiön kätkemisellä. Asian tultua ilmi joutui Erika käräjille. Lopulta kihlakunnan oikeus antoi tuomionsa. Sikiön salaamisesta hänet tuomittiin 24.8.1889 kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Sanomalehti Hämäläinen uutisoi jutun etusivullaan lehtensä numerossa 70, joka ilmestyi 31. päivä elokuuta. Sovitettuaan rikoksensa maallisen vallan edessä joutui nuori nainen kohtaamaan vielä kirkollisen kurinpalautuksen. Vasta 4.4.1891 hän sai synninpäästön salavuoteudestaan sekä sikiön salaamisesta Sammatin kirkkoherralta. Muutama vuosi näiden tapahtumien jälkeen Erikan tarina saa onnellisemman jatkon. Hän avioituu torpparin poika Mika

Vuonna 1794 Somerolla vihittiin "drg. rys" Petter Nassanoff ja Somerniemen Kopilan kylässä asunut Maria Johansdotter. Tuosta tittelistä päätellen Venäjältä Suomeen tullut Petter työskenteli renkinä Somerniemellä. Siellä asuessaan heille syntyi ainakin kaksi lasta; pojat Elias ja Petter. Kiskon Orijärven kaivos tarvitsi tuohon aikaan runsaasti työvoimaa. Malmia löytyi runsaasti ja niinpä Helsingfors Tidningarissa julkaistun tiedon mukaan vuosina 1785 - 1817 Orijärveltä saatiin sitä 12171 leiviskää (lispund) ja 12 naulaa (skålpund). Malmin jatkokäsittelyä tapahtui mm. Kärkelän kuparihytillä, Antskogin ruukilla ja Perniön Kosken ruukilla. Petter Nassanoff siirtyikin Orijärvelle kaivosrengiksi 1800-luvun alkupuolella. Kiskon rippikirjaan on hänen kohdalle merkitty syntymävuodeksi 1783 ja nimen perään lisätty "polak". Tämän perusteella Petterin syntymämaa olisi ollut Puola. Petterin ja Marian poika, isänsä kaima, meni vuonna 1818 naimisiin Suomusjärven Nummijärven kylän

Tammelan pitäjänapulaisena ja kappalaisena toimi 1700-luvun alkupuolella muuan Johannes Barck, joka oli vihitty 25.2.1709 samaisen pitäjän kirkkoherran tyttären, Kristina Gottlebenin kanssa. Vihkimisen yhteydessä julkaistiin ajalle tyypillinen vihkonen, joka sisälsi kolme runoelmaa tuoreen avioparin "kunniaksi". Vihon nimi oli vähintäänkin mahtipontinen; Då adjunctus ministerii uthi Tammela; wördig och wällärde Herr JOHAN BARCK Brudgummen: med Ehreborne och Dygderijka Jungfrun Jungfru CHRlSTINA GOTTLEBEN Bruden; Ett Fast och oryggeligt Ächta-Förbund med hwarannan beslöt På Prästegården i Tammela den 25 Februari 1709. Itse asiassa runoissa oli kyse hyväntahtoisesta pilkasta sulhon nimen kustannuksella. Runojen tekijöinä olivat sulhasen lankomies, maisteri Johan Zidbeck, morsiamen serkku, maisteri Johan Haartman ja vääpeli Gabriel Gottleben. Tämä vihon alkuperäinen kappale on nykyään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa, mutta Helsingin Yliopiston kirjastosta löytyy sen va

Ensimmäinen maininta Rötger Ingessonista löytyy Karjaalta 3.9.1392. Silloin hän, Uudenmaan alilaamanniksi kutsuttu, vahvisti sinetillään asiakirjan, jossa Olof Ingesson Rösundissa hyväksyi, että hänen pikkuserkkunsa Gesta Kristin, Gästersön Kristin, möi osuutensa Karjaan (nyk. Bromarvin) Sandnäsistä Nils Ingessonille . Rötgerin vaimo oli nimeltään Lucia ja yllä mainittu ostaja Nils Ingesson oli hänen todennäköinen veljensä. Gesta Kristin ja Olof Ingesson olivat mahdollisesti jotain sukua Rötgerille hekin. Yrjö Koskinen (Hist. Ark. VIII, 25) kutsui Rötgerin ja Nilsin sukua heidän vaakunansa perusteella nimellä "Käärmesuku", "Ormsläkten", mutta paremmin heidät tunnetaan kirjallisuudessa nimellä "Ingenpojat" tai "Diekn, Ingen-poikien suku". Unioniajan alussa joutuivat rälssin tilat tarkastuksen alaiseksi ja edellisen kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen kaudella 1364-89 verottomiksi otettuja rälssitiloja laitettiin takaisin verolle. Paimion Vistall