Bartold Festing oli lyypekkiläisen porvarin Mattaeus Festingin ja hänen vaimonsa Margareta Rossenin poika. Hän syntyi Lyypekissä 23.7.1634 ja muutti Turkuun toukokuussa 1651, ollen ensin kauppa-apulaisena Jochim Schultzin silkki- ja kangaspuodissa.
Kuten Bartold, oli työnantaja Jochimkin Lyypekistä kotoisin. 27.3.1662 Bartold avioitui Jochimin noin 1645 syntyneen tyttären Elin Schultzin kanssa. Itsenäiseksi kauppiaaksi Bartold mainittiin 10.5.1662 ja myöhemmin hänestä tuli Turun rikkain porvari. Vuoden 1665 henkikirjan mukaan Festingien huonekunta koostui yhdeksästä aikuisesta henkilöstä, joista yksi oli renki, kaksi kauppapalvelijoita ja neljä piikoja. Alaikäisten määrä ei henkikirjasta selviä.
Vuosikaudet oli “Troohet” (ruots. trohet, suom. uskollisuus) turkulaisten ainoa iso laiva . Kun se alkoi käymään vanhaksi, rakennutti joukko valtakauppiaitta Wismarissa tammilaudoitetun 180 lästin aluksen nimeltään “Charitas” (sitä kutsuttiin myös nimellä “Die Liebe”). Bartold omisti 3/16-osuuden laivasta. “Charitasta” ei kuitenkaan koskaan nähty Turussa. Neitsytmatkansa se teki Norjaan 1672 ja sieltä se jatkoi Ranskan Nantesiin, josta palasi Itämerelle keväällä 1673 tuoden suolaa Riikaan. Toisen matkan suunnaksi tuli Lontoo. Taas seuraavana kesänä se palasi Itämerelle suolalastissa, nyt Ruotsin Karlshamniin. Syksyllä Charitas otti jälleen kurssin kohti Lontoota, josta sen piti jatkaa Portugaliin. Merenkäynnin vuoksi se jäi kuitenkin Lontooseen. Koska alus oli varustettu myös sota-alukseksi, joutui se myöhemmin kruunun palvelukseen ja jostain syystä myytiin pian Englantiin. Kauppasumma jäi kruunulle. Asiasta riideltiin vielä 1690, jolloin omistajat vaativat laivastaan 40.000 hopeataaleria.
1675 oli Bartold valtiopäivämies. Vuonna 1680 hän sai yksinoikeuden tuoda ja myydä 12000 kyynärää (7200 m) kangasta Turun maarykmenttien väreissä. Tämä herätti suurta valitusta muissa kauppiaissa, joka sai Bartoldin lopulta vähentämään määrään 9000 kyynärään.
1678 Bartold osti hautapaikan itselleen ja perheelleen Turun tuomiokirkon ristikuorista. Vuonna 1681 hän lahjoitti tuomiokirkolle mustasta marmorista ja alabasterista tehdyn kastemaljan, arvoltaan 1000 taaleria, “toiseksi arvokkain Euroopassa paavi Innocentuiksen kastemaljan jälkeen aikalaisten mukaan”. Se sijoitettiin tuomiokirkon urkulehterin alle, mutta sai myöhemmin vaurioita salamaniskusta 1702 ja hävisi venäläisten ryöstösaaliina ison vihan aikana 1716.
Bartold kuoli 8.3.1692. Jälkimaailmalle on kuitenkin jäänyt talteen Bartoldin tilikirja vuosilta 1699-1710, joten ilmeisesti leski Elin jatkoi miehensä kauppatoimintaa (tai mahdollisesti poika Bartold nuorempi). Tilikirjasta käy ilmi, että esim. Kaarinan säätyläiset olivat Festingien asiakkaita. Nimiä, joita tilikirjassa näkyy ovat esim. Asessori Daniel Pfeiff, eversti Bernhard Rehbinder, maaherra Lorentz Creutz, kapteenit Lorentz Creutz ja Johan Eneskiöld sekä professorit Matias Sweder ja Johannes Flachsenius. Kyseisten säätyläisten tilit nousivat vuosien kuluessa tuhansiin taalereihin, vaikka he koittivat suorittaa velkojaan vähitellen takaisin. Festingeillä oli kiinteä asiakssuhde myös esim. Hauhon pappiin Johan Gååsmaniin. Hänen velkansa tilikirjan alussa oli 582 taaleria, mutta jo vuoden 1701 heinäkuussa summa oli kasvanut 675 taaleriin; siinä välissä Gååsman oli myös lyhentänyt velkaansa 1.070 taalerilla. Suola, kankaat ja juomat kasvattivat tilivelkaa niin, että se parin vuoden kuluttua oli 1.383 taaleria. Gååsmanin ostoksia voi seurata yli kymmenen vuoden ajalta. Tavaraa vaihdettiin tavaraan ja luottosuhde säilyi. Gååsmanilla oli kuitenkin rästejä jatkuvasti, vaikka hän koitti maksaa laskujaan viljalla ja muilla veljelystuotteilla.
1700-luvulla maksettiin ylellisyysveroa mm. tulisijoista. Leski Elinillä todettiin 1712 talossaan Luostarikorttelissa olevan 16 tulisijaa; yli 15 tulisijan taloa oli Turussa vain 4. Koska tuli oli riehunut Turussa edellisenä vuonna, on mahdollista että Festingien talo joko säästyi onnettomuudelta tai että Elin oli rakennuttanut sen uudelleen. Elin eli koko iso vihan miehitysajan, hän kuoli vasta 1724.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti