Turun Lehti julkaisi numerossaan 33 (ilm. 18.3.1890) seuraavan tarinan;Kuolleella kolme jalkaa.
Karttulan pitäjän Punnonmäen kylästä eräs köyhä vaimo kuului kuolleen äskettäin Kuopion läänin sairashuoneessa. Poikansa kun sen kuulivat, menivät hakemaan äitivainajansa ruumista, jolle oli jo sairaalasta piakkoin hautaamista varten tehty arkku. Siis pojat saivat äitivainajansa arkkuinensa mukaansa.
Vainajan poika kyllä oli tuon liian jalan ensin heittänyt tuvan katolle lausuen; eipä minun äidilläni ollut eläissäänkään kolmea jalkaa, ei se niitä tarvitse kuoltuakaan; vaan muilta kehoitettuna sulki samaan arkkuun.
Karttulan pitäjän Punnonmäen kylästä eräs köyhä vaimo kuului kuolleen äskettäin Kuopion läänin sairashuoneessa. Poikansa kun sen kuulivat, menivät hakemaan äitivainajansa ruumista, jolle oli jo sairaalasta piakkoin hautaamista varten tehty arkku. Siis pojat saivat äitivainajansa arkkuinensa mukaansa.
Mutta kotona he teettivät uuden, paremman arkun ja muuttivat ruumiin siihen. Mutta kuuluivat huomanneen silloin, että entiseen arkkuun jäi vielä poikki katkaistu ihmisen jalka, siis kolmas jalka yhden kuolleen osaksi.Kotvasen mietittyään, mitä tehdä tuolle liialle jalalle, antoivat he sen vainajata seurata samasta arkusta Karstulan kalmistoon.
Vainajan poika kyllä oli tuon liian jalan ensin heittänyt tuvan katolle lausuen; eipä minun äidilläni ollut eläissäänkään kolmea jalkaa, ei se niitä tarvitse kuoltuakaan; vaan muilta kehoitettuna sulki samaan arkkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti