Onnnitteluruno vastavihityille

Tammelan pitäjänapulaisena ja kappalaisena toimi 1700-luvun alkupuolella muuan Johannes Barck, joka oli vihitty 25.2.1709 samaisen pitäjän kirkkoherran tyttären, Kristina Gottlebenin kanssa. Vihkimisen yhteydessä julkaistiin ajalle tyypillinen vihkonen, joka sisälsi kolme runoelmaa tuoreen avioparin "kunniaksi".

Vihon nimi oli vähintäänkin mahtipontinen;

Då adjunctus ministerii uthi Tammela;

wördig och wällärde Herr JOHAN BARCK Brudgummen:

med Ehreborne och Dygderijka Jungfrun Jungfru CHRlSTINA GOTTLEBEN Bruden;

Ett Fast och oryggeligt Ächta-Förbund med hwarannan beslöt

På Prästegården i Tammela den 25 Februari 1709.

Itse asiassa runoissa oli kyse hyväntahtoisesta pilkasta sulhon nimen kustannuksella. Runojen tekijöinä olivat sulhasen lankomies, maisteri Johan Zidbeck, morsiamen serkku, maisteri Johan Haartman ja vääpeli Gabriel Gottleben. Tämä vihon alkuperäinen kappale on nykyään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa, mutta Helsingin Yliopiston kirjastosta löytyy sen valokopio.

Vääpeli Gottlebenin runoili vihkoon tähän tapaan;

Hwad är thet som iag will skrifwa’?

Fast min plicht mig wil nu drifwa

At fullgiöra detta här:

Sij! min Fiäder är så klener

Och iag sielf så trög och sener
At fullfölja mitt begär.
Doch så wiI iag mig fördrista
Med förönskan at utbrista:
Meer knapt fordras lär af mig:
Gud han af ett nådigt sinne
Hafwe altijd Ehr i minne;
Tage Ehr och sidst til sig.

Således sin Broderliga skyldighet

sökt at effterkomma

Johannes Barck kuoli vuonna 1749, "70 -vuotiaana". Kristinan kuolinaika ei ole tiedossani. Pariskunnalla oli ainakin kuusi lasta, joista tytär Kristinan puoliso oli apupappi Johan Avellan, poika Gabrielin 1. puoliso Beata Sonck ja toinen Beata Jägerhorn af Storby. Toisesta pojasta, Gustavista tuli pitäjänapulainen.

Barck Gottleben Haartman