Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

3.11.2018

Viktor Pusa

Pusa 70v juhlakuvassa
Kirkko ja kansa lehdessä 1.9.1928

Vihtori eli myöhemmin Viktor Pusa syntyi Urjalassa lokakuussa 1858. Isänsä Isak oli Hakkilan kylässä sijainneen Pusan rusthollin isänsä ja kotoisin Lempäälästä. Viktorin perheessä riitti vilsketta, sillä häntä ennen oli syntynyt jo kahdeksan lasta ja hänen jälkeensä vielä yksi. Tarmokas Viktor, joka otti sukunimensä kotitalostaan, opiskeli Hämeenlinnan normaalilyseossa päästen sieltä ylioppilaaksi 1882. Hän kouluttautui kirkonmieheksi saaden pappisvihkimyksen 1887. Tämän jälkeen Pusa työskenteli ylimääräisenä pappina Jaakkimassa, Jyväskylän maaseurakunnassa, Padasjoella, Rautjärvellä ja Pieksämäellä.

Auranmaalle hänet toi nimitys Marttilan kappalaiseksi vuonna 1896. Samalla Marttilaan muutti hänen vaimonsa Johanna Lovisa Schönberg, jonka edellinen puoliso oli ollut Padasjoen kappalainen Jaakko Sievo. Rouva Schönberg oli syntynyt Kronstadtin linnoituskaupungissa Pietarin edustalla. Tämä linnoitus oli perustettu 1700-luvun alussa ns. suuren Pohjan sodan aikaan. Kaupunki siitä tuli Pietari Suuren julistuksella 1723. Johanna Schönberg olikin äidinkieleltään saksalainen, sillä Kronstadissa asui useita eri kansallisuuksia.

Marttilaan tulivat myös Johanna lapset ensimmäisestä aviosta, nimittäin pojat Toivo ja Onni sekä tyttäret Helmi ja Elli. Viktor Pusalla oli Johanna Schönbergin kanssa lapset Rauha ja Aini. Heistä Rauha syntyi Padasjoella ja Aini Rautjärvellä.

Viktor Pusa muutti Marttilasta Punkalaitumelle 1905 ja edelleen 1911 Kärkölään. Sinne hän jäi koko loppuelämäkseen kirkkoherraksi saaden myös rovastin arvon. Marttilan ajoilta ei ole säilynyt erikoisia muistitietoja hänen papillisesta toiminnastaan, mutta Kärkölässä hän herätti huomioita huumorillaan. Hänen kerrotaan päättäneen puheensa hääparille sanoihin ”Koivumetsän siimeksessä on lintu lauleskellut, sinua oma kulta olen ajatellut”. Kuulutuksia hakemassa olleet saattoivat kuulla hänen toteavan ”Raita se kasvoi rannalla kaunihimpi muita, minun kultani kaunis on kaunihimpi muita. Amen”. Saarnastuoliin noustessaan oli Pusa kerran julistanut ” Rommia pullosta ryypättiin ja pullot ne lyötiin rikki, köyhän lasta kun riiattiin, niin rikkaat ne rannalla itki”.

Kärköläiset pikkupojat olivat kertoneet kirkkoherralleen, että piru oli kuollut edellisenä yönä. Viktor Pusa oli ottanut kolikoita taskustaan antaen ne pojille ja sanoen ”minun on aina sääli orpoja”. Toisaalta häntä luonnehdittiin myös hiljaiseksi, uupumattomana ja äärimmäisen uskonnollisena miehenä. Erityisesti hänen sydäntään lähellä olivat rippi- ja pyhäkoulu sekä yksityinen sielunhoito, kuten mm. Lahden Sanomat hänestä totesi 75 -vuotissyntymäpäivän kirjoituksessaan syksyllä 1928.
Viktor Pusa kuoli Kärkölässä loppuvuodesta 1941, kun taas vaimo Johanna oli edesmennyt jo 1934. Johannan ensimmäisestä liitosta ollut poika Onni työskenteli 1900-luvun alussa telegrafistina eli sähköttäjänä muuttaen Lietoon 1903.

 Liedossa ollessaan Onni meni naimisiin Pöytältä kotoisin olleen Elli Martta Manttaalin kanssa. Hänen kanssaan Onni muutti Keuruulle jatkaen sähköttäjän ammatissaan. Keuruulla perhe asui kolmisen vuotta, jonka aikana Sievo suurensi Seiponharjulla asumaansa mäkitupaa huomattavasti. Lopulta tähän kyseiseen kiinteistöön perustettiin paikallisesti kuuluisa lepokoti Seippo, joka tuhoutui tulipalossa 1970-luvun alussa.  Velipoika Toivo Sievo toimi puolestaan Salon kauppalassa apteekkarina.


Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...