Kummallinen ammatti

Entisaikain maailmaan kuului paljon ammatteja ja toimia, jotka on täydellisesti hävinneet nykypäivän ihmisten elämästä. Paimioon kuuluneen Pyhän Jaakobin kappelin kirkkoraati joutui 1900-luvun alussa täyttämään yhden mielenkiintoisen toimen kirkossa. Tätä tehtävää oli hoitanut nuorukainen Juha Henrik Kajander, mutta hän joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan. Tilalle valittiin kiertokoulunopettaja Aksel Sjöblom Vistan kylästä. Akselin isä oli taasen Paimion kirkonvartija. Akselille päätettiin maksaa samaa palkkaa kuin armeijaan menneelle Kajanderille.

Tämä erikoinen työ oli edelläveisaaja. Kyseessä lienee ollut eräänlainen synonyymi lukkarille. Suomen kirkoissa veisattiin pitkään ilman urkujen säestystä tahdin ollessa erittäin hitaan. Kerrotaanpa kansantarinaa siitä, miten erääseen pienen pitäjän kirkkoon oli vihdoin saatu urut. Eräs iäkkäämpi seurakuntalainen rouva oli kotiin tullessaan ihmetellyt; ”koneella siellä nyt veisattiin ja vaikka kuinka yritin, niin lopussa oli kaksi säkeistöä jäljessä”.

Sjöblomien perheen yhteiskunnallinen asema oli nousujohteessa, sillä Akselin isoisä Efraim Sjöblom oli ollut Knut Felixin syntymän aikaan renkinä Salon Ruotsalan kylän Heinulla. Akselin lisäksi kiertokoulunopettajana työskenteli myös hänen veljensä, joka kuitenkin menehtyi vain 20 vuoden iässä. Akselin sisaria olivat Alma, Amanda ja Elviina. Perheen äiti oli Pakarlan rusthollarin tytär Amanda Matilda.

Aksel Sjöblom astui edelläveisaajan toimeensa vuoden 1899 lopulla, mutta hän ilmoitti jo 1901 luopuvansa työstään vappuun mennessä. Näin kirkkoraati joutui taas etsimään voimakasäänisen veisaajan ja sellaisen he löysivät Kustaa Laaksosesta, Hevonpään eli Wiksbergin kartanon jyvärengistä. Tämä oli tullut Halikosta 1890 vaimonsa Beda Josefinan kanssa Hevonpäähän oltuaan tätä ennen saharenkinä – luultavasti Ruuhikoskella.

Samoihin aikoihin eli vuonna 1901 Jaakobin kappelikirkon edelläveisaaja sai pienen palkankorotuksen. Kirkonkokous katsoi, ettei entinen maksu kolme markkaa enää riittänyt. Sen sijaan jatkossa kultakin ripillä käyvältä seurakuntalaiselta, paitsi köyhiltä, kannettaisiin lisäksi 25 penniä. Maksun kerääjäksi määrättiin Hevonpään kartanon pehtoori J.K. Rantala, kun taas kirkkoväärti Karlstedtin tehtäväksi tuli tehdä asianmukaiset tilit näistä rahoista.

Eräs mylläri

Suomessa ensimmäiset kirjalliset maininnat myllyistä ovat 1300-luvulta. Seuraavien parin vuosisadan ajalta voidaan koota tietoja noin sadasta vesimyllystä, joista suurin osa sijaitsi Hämeessä. On melko todennäköistä, että meikäläisen myllyn malli on tullut lännestä. Muinaisruotsin sanat Möllu ja Myllu muistuttavat äänteeltään kovasti suomen vastaavaa sanaa.

Toisaalta möllu / myllu sekä mylna -sanat korvautuivat Ruotsissa noin 1200-luvun lopulla germaaniperäisiin kvaern ja quarn -sanoihin. Näillä tarkoitettiin alunperin vain käsimyllyä, joten vesimyllyn on täytynyt jo ennen tätä aikaa kotoutua maahamme.

Paimionjokeen oli Koskella rakennettu ainakin neljä myllyä jo 1500-luvun lopulla; Tuimalaan, Patakoskelle, Myllykylään ja Koivukylään. Niissä kaikissa oli yksi kivipari eli ne olivat jalkamyllyjä. Vuonna 1588 mainitaan Sorvastolla mylly ja 1643 kartanonomistaja Gustaf Grass rakennutti uuden laitoksen. Kosken kartanoa lukuun ottamatta myllyt olivat osuuskuntien omistuksessa. Jokaisella talolla oli oma myllyvuoronsa, joita sitten saatettiin ostaa, myydä tai jopa vuokrata.

Yksi varhaisimmista rippikirjoista mainituista Tuimalan myllyn mylläreistä oli muuan Simo Erkinpoika Leijon, joka oli naimisissa Kirsti Yrjöntyttären kanssa. Hän saattoi samalla olla pitäjässä kaikista iäkkäin pitäjässä koskaan työskennellyt mylläri. Rippikirjan mukaan hän oli syntynyt 1696 ja vielä 1770-luvulla hänet mainitaan tässä raskaassa ammatissaan. Mylläri-Simo saattoi olla alkujaan sotilas, sillä hänen sukunimensä viittaa vahvasti tähän suuntaan. Tämä otaksuma vahvistuu, sillä aina 1740-luvun alkupuolelle saakka Simo asui perheineen Liedon Hihnan kylässä. Siellä ollessaan hänet mainitaan rakuunana. Simon ja Kirstin lapsista vanhin oli isänsä kaima. Hänestä tulikin aikoinaan Tuimalan mylläri isänsä jalanjäljissä.

Nuorempi Simo oli hänkin melko iäkäs mylläriksi tullessaan, sillä hän työskenteli saharenkinä Kirkonmäellä 1780-luvun alkuun saakka. Vasta 1783 hänet mainitaan ensimmäisen kerran Tuimalassa ja tuolloin hän on jo yli 50-vuotias. Puolisoaan ei Simon tarvinnut kovin kaukaa hakea. Nuorikko Matleena Niilontyttären isä oli Tuimalan Isotalon rusthollari Niilo Helsteen ja äiti Kristiina Warell, Matleenan äidinisä oli lohjalaissyntyinen Olavi (Olof) Warell, joka työuransa aikana ehti olla mm. Mietoisten Saaren kartanon voutina, Maskun Kankaisten vuokraajana ja Maskun nimismiehenä. Tuimalan Isotaloon hän tuli ensin vuokraajaksi ja vuodesta 1728 eteenpäin isännäksi.

Simon ja Matleenan lapsia olivat Matti, Maria ja Liisa. Heistä Matti asui koko ikänsä kotitorpassaan kuollen naimattomana ja lapsettomana 25 vuoden iässä vuonna 1803. Hänen molemmat siskonsa, Liisa ja Maria olivat kuolleet vain muutamien kuukausien ikäisinä. Näin tämä sukuhaara Simo Leijonin jälkeläisiä sammui Tuimalan kylässä, sillä Simo Simonpoika menehtyi syksyllä 1813 ja leski Matleena Niilontytär keväällä 1833.

 

Pohdiskelua äitilinja eli mtDNA -testauksesta

Isoäitini mtDNA on selvitetty, mutta kovin läheisiä osumia ei tule. Toki tulee geneettisellä etäisyydellä 0 olevia kaukaisia sukulaisia, joilla on yhteinen kantaäiti on isoäitini kanssa. Mutta se ei nyt olekaan tämän lyhyen pohdinnan aihe. Tarkoituksena on kertoa mikä muu kuin mtDNA:ssa harvaan tapahtuvat mutaatiot voi selittää läheisten osumien puutetta äitilinjan testissä.

Jokaiseen sukupolveen syntyy satunnaisesti tyttöjä ja poikia. Soluelimen eli mitokondrion DNA siirtyy seuraavalle sukupolvelle aina naisen kautta. Jos äidillä on pelkkiä poikia, katkeaa linja heihin. Poikien mahdolliset omat lapset saavat mtDNA:nsa omalta äidiltään.

Tarkastelin muutamia sukupolvia taaksepäin isoäitini Esterin suoraa äitilinjaa ja sain kokoon oheisia tietoja. Esteristä eteenpäin äitilinja jatkuu tällä hetkellä yhden henkilön, serkkuni tyttären voimin. Täten tässä  matriarkaalisessa jälkipolvitaulussa tapahtuva naislinjojen "kato" jatkuu vieläkin! Tämä sukutaulusto kertoo siis sen, että vuonna 1749 syntyneen Maria Liisan mtDNA elää enää yhdessä henkilössä!

Taulu 38

I.   Maria Liisa. Syntynyt  14.10.1749 Lohja, Marttila. Kuollut  1808 Lohja.  Martilan kylästä Lohjalta.–Puoliso  05.11.1765 Lohja  Niilo. Syntynyt  11.09.1741 Lohja,Paavola. Kastettu  13.09.1741 Lohja. Kuollut  21.02.1813 Lohja,Marttila. Haudattu  21.03.1813 Lohja.  Talollinen.  Pavolan Alhaisten renki vihittäessä . Myöhemmin Nils oli Lohjansaaren Marttilan kylän Martin talon isäntä.

II Lapset

 Abraham. Syntynyt  28.03.1768 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  22.12.1845 Lohja,Martti.  Talollinen.  Lohjan Marttilan kylän Martin talon isäntä.–Puoliso  26.10.1797 Lohja  Anna. Syntynyt  03.12.1772 Lohja, Jönsböle, Lang. Kastettu  1772 Lohja. Kuollut  lapsivuode 12.08.1809 Lohja,Marttila.  Anna oli kotoisin Jonsbölen Langin talosta, isä oli Johan Långström ja äiti Maria Eliasdotter Glad. Anna kuoli lapsivuoteeseen synnytettyään kaksoset 11.8.1809.–Puoliso  03.07.1810 Karjalohja  Greta. Syntynyt  30.12.1781 Karjalohja,Kourjoki. Kastettu  31.12.1781 Karjalohja. Kuollut  24.04.1855 Lohja,Marttila.  Isä Karjalohjan Kourjoen Tiaisen talollinen Johan Jacobsson ja äiti Tammiston rusthollarin tytär Maria Nilsdotter.

 Maria. Syntynyt  31.12.1770 Lohja,Marttila. Kastettu  01.01.1771 Mustio.  Kaste merkitty Mustion luetteloihin.

 Greta. Syntynyt  1771 Lohja,Martila. Kuollut  rintakuume 27.12.1798 Lohja,Orsnäs. (Taulu 39).

 Henrik. Syntynyt  1776 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja.

 Ulrika. Syntynyt  17.07.1779 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  1801 Lohja.

 Niilo. Syntynyt  1783 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  25.04.1784 Lohja,Marttila.

 Anna Maija. Syntynyt  11.04.1785 Lohja,Martila. Kuollut  rintakuume 07.01.1820 Lohja,Moisio. (Taulu 40).

Taulu 39 (Taulusta 38)

II.   Greta. Syntynyt  1771 Lohja,Martila. Kastettu  Lohja. Kuollut  rintakuume 27.12.1798 Lohja,Orsnäs. Haudattu  1798 Lohja. Äiti (Taulu 38).–Puoliso  08.10.1792 Lohja  Elias. Syntynyt  1766. Kuollut  kohtaus 06.05.1797 Lohja,Orsnäs. Haudattu  21.05.1797 Lohja.  Talollinen.  Lohjan pitäjän Orsnäsin Svarfvarsin talon isäntä. Perheen kohtalo oli murheellinen, molemmat lapset kuolivat lähevastasyntyneitä. Elias ja Greta menehtyivät myös molemmat nuorina, samana vuonna 1797.

III Lapset

 Elias. Syntynyt  03.10.1795 Lohja,Orsnäs. Kastettu  06.10.1795 Lohja. Kuollut  tuntematon sairaus 09.10.1795 Lohja,Orsnäs. Haudattu  10.11.1795 Lohja.

 Gabriel. Syntynyt  19.01.1797 Lohja,Orsnäs. Kuollut  tuntematon sairaus 27.01.1797 Lohja,Orsnäs. Haudattu  1797 Lohja.

Taulu 40 (Taulusta 38)

II.   Anna Maija. Syntynyt  11.04.1785 Lohja,Martila. Kastettu  13.04.1785 Lohja. Kuollut  rintakuume 07.01.1820 Lohja,Moisio. Haudattu  23.01.1820 Lohja.  Mainitaan vihittäessä talollisen tyttäreksi Martilan kylästä Lohjalla. Äiti (Taulu 38).–Puoliso  13.10.1808 Lohja  Johan Gustaf Lågström. Syntynyt  06.08.1778 Karjaa, Kasaby. Kastettu  09.08.1778. Kuollut  Keuhkotauti 08.01.1820 Lohja,Moisio. Haudattu  23.01.1820 Lohja.  Seppä.  Toimi seppänä Lohjan pitäjässä, asui perheineen Moision kylän Pelrikon torpassa. 

Johan mainitaan vihittäessä vuonna 1808 sepäksi Mustiolta, jonne hän oli tullut 1805 Lohjalta. 

Vuonna 1809 Johan muutti Kirkkonummelle ja sieltä edelleen maaliskuussa 1811 Lohjan Moisioon muuttokirjalla nro 6. 

Vanhemmat Karjaan Kasabyssä sotilas Anders L. ja vaimonsa Maria Matsdotter.

III Lapset

 Henrik Johan Lågström. Syntynyt  04.04.1812 Lohja,Moisio. Kuollut  09.04.1812 Lohja,Moisio.

 Eva Christina Lågström. Syntynyt  28.05.1813 Lohja, Moisio, Pelrikon torppa. Kuollut  Hermokuume 12.09.1840 Nummi, Salo, Iso-Markku. (Taulu 41).

 Henrik Johan Lågström. Syntynyt  22.01.1816 Lohja,Moisio. Kuollut  20.04.1816.

Taulu 41 (Taulusta 40)

III.   Eva Christina Lågström. Syntynyt  28.05.1813 Lohja, Moisio, Pelrikon torppa. Kuollut  Hermokuume 12.09.1840 Nummi, Salo, Iso-Markku. Haudattu  20.09.1840 Nummi.  Vihkimisen aikaan piikana Lohjansaaren Askolan kylässä. Muutti avioiduttuaan Nummelle. Äiti (Taulu 40).–Puoliso  14.10.1838 Lohja  Samuel Wilenius. Syntynyt  24.04.1812 Nummi, Hyvelä. Kastettu  26.04.1812 Nummi. Kuollut  Vesitauti 17.03.1885 Lohja, Talpela.  Muonatorppari.  Asui vihittäessä Outamossa ja mainitaan muonatorpparin poikana. 

Ensimmäisen vaimonsa kanssa asui Nummen Salon kylän Iso-Markun talon torpassa muonatorpparina. 

Vuonna 1845 Samuel muutti perheineen Lohjan Talpelan kylän rakuunan torppaan torppariksi. 

Kummit Nummella Pirkkulan räätäli Henrik Johan Hellgren, vaimonsa Anna Henriksdotter Grön, Elisabeth Gedda ja Salon kylän Iso-Markun renki Henrik Nilsson. Näistä Elisabet Gedda oli Nummen kappalaisen vaimo.

IV Lapset

 Lovisa Amanda Wilenius. Syntynyt  29.08.1840 Nummi,Salo. Kuollut  21.10.1917 Karjalohja.  Piika. (Taulu 42).

Taulu 42 (Taulusta 41)

IV.   Lovisa Amanda Wilenius. Syntynyt  29.08.1840 Nummi,Salo. Kastettu  30.08.1840 Nummi. Kuollut  21.10.1917 Karjalohja.  Piika.  Oli ainakin vuosina 1856-57 piikana Lohjan Skraatilassa. Vihkimisen aikaan vuonna 1872 oli piikana Karjalohjan Tammiston Isotalossa. Äiti (Taulu 41).–Puoliso  24.06.1872 Karjalohja  Erik Johan Lindström. Syntynyt  18.04.1847 Pusula, Kaukola. Kastettu  19.04.1847 Pusula. Kuollut  03.07.1905 Karjalohja.  Renki,muonamies.  Oli vihkimisen aikaan renkinä Karjalohjan Tammiston Isotalossa. Muutti 1874 Karjaalle, Romsarbyn Antalle. Siellä sai puolisonsa kanssa kuolleena syntyneen lapsen. 

Palasi 23.4.1876 takaisin Karjalohjalle Pellonkylän Alhaisiin. 1880-luvun alkupuolella perhe asui Särkijärven Alhaisissa. 

Tytär Selinan päästessä ripiltä kesällä 1896 mainitaan Erik Lindström muonamieheksi Pellonkylän Alhaisilta.

V Lapset

 Karl Johan Lindström. Syntynyt  29.12.1872 Karjalohja. Kuollut  30.09.1950 Karjalohja.  Pysyi koko ikänsä naimattomana ja kuoli lapsettomana Karjalohjallla. Hänen asumansa mökin lunasti kunta pilkkahintaan itselleen.

 Erik Ferninand Lindström. Syntynyt  15.05.1877 Karjalohja. Kuollut  20.07.1892 Karjalohja.

 Seliina Aadolfiina Lindström. Syntynyt  30.09.1880 Karjalohja, Särkijärvi. Kuollut  04.05.1934 Lohja. (Taulu 43).

Taulu 43 (Taulusta 42)

V.   Seliina Aadolfiina Lindström. Syntynyt  30.09.1880 Karjalohja, Särkijärvi. Kuollut  04.05.1934 Lohja.  Kummit Ilmoniemen Pukkilan itsellisen leski Anna Lisa Pettersson ja muonarengin vaimo Lena Gustava Silenius. 

Oli Pipolassa piikana samaan aikaan kuin Juho Tukkisen puoliso Ida Sofia Warelius. Oli päässyt ripiltä 21.6.1896, myös samaan aikaan kuin Ida Sofia. Äiti (Taulu 42).–Puoliso  12.10.1901 Karjalohja  Kustaa Fredrik Verhola. Syntynyt  09.11.1874 Karjalohja, Makkarjoki. Kuollut  28.11.1930 Karjalohja.  Suutari.  Syntyisin Makkarjoen isosta talosta Karjalohjalta. Kummit Makkarjoen Isotalon torppari Gabriel Lindroth ja vaimonsa Ulrika Loman. 

Pääsi ripiltä 15.6.1890, jolloin hänet todettiin mm. kirjoitustaitoiseksi. 

Asui perheineen Pentjärven rannalla, Karjalohjalla. Muutti Lohjlle 1930 neljän lapsensa kanssa.

VI Lapset

 Naima Irene Verhola. Syntynyt  19.02.1905 Karjalohja. Kuollut  05.08.1981 Lohja.  Emäntä.  Elias Lönnrotin Emännyyskoulussa 1927-28. otiapulaisena mm. Malmössä 1930-luvulla. Toimi vuosikausia Lohjan Virkkalan taajaman Martta-tuvan emäntää.

 Karl Kustaa Verhola. Syntynyt  06.05.1909 Karjalohja. Kuollut  23.02.1942 Karaganda,Spasskin asutusalue.  Joutui jatkosodassa sotavangiksi Aunuksen Levinassa. 

Oli ensin lyhyen aikaa Petroskoissa sotavankina. Lopullisena sijoituspaikkana oli sotavankileiri 99, Spasskin asutuskeskus, Karagandan alue,Kazakstan 

Borodavkin Aleksander kertoo Kalle Verholan ajasta vankileirillä: oli melkein koko vankeusajan sairaalassa, kunnes kevättalvella 1942 kuoli sairastettuaan kovan ripulin ja vesipöhön.

 Ester Selina Verhola. Syntynyt  14.09.1914 Karjalohja. Kuollut  27.03.1985 Salon sairaala.  Palvelija,emäntä. (Taulu 44).

 Väinö Olavi Verhola. Syntynyt  10.05.1919 Karjalohja. Kuollut  12.08.1941 Kiestinki.  Viilari.  Kummeina Juho Tukkinen ja Ida Sofia Varelius. Oli viilarina Virkkalan tehtailla, Lohjalla. 

Jatkosodassa haavoittui Kiestingin Kapustnajajoen taisteluissa 10.8.1941 klo. 12 ja kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna klo. 8.30. Arvoltaan Väinö Verhola oli alikersantti.

Taulu 44 (Taulusta 43)

VI.   Ester Selina Verhola. Syntynyt  14.09.1914 Karjalohja. Kuollut  27.03.1985 Salon sairaala.  Palvelija,emäntä.  Toimi mm. palvelijana ja lastenhoitajana Karjaalla. Kiskon Kajalan kylän Verholan talossa huolehti oman perheensä lisäksi puolisonsa kasvattivanhemmista sekä puolison äidistä tämän vanhoilla päivillä. 

 

Elias Suohas

 

Taulu 1

I.   Elias Suohas. Syntynyt  04.04.1765 Kisko,Kurkela. Kastettu  10.04.1765 Kisko.  Torppari.  Kiskon Kurkelan Pipon Suohaksen torppari.–Puoliso  24.06.1792 Kisko  Stina. Syntynyt  25.07.1770 Kisko,Kurkela. Kuollut  20.02.1829 Kisko,Kurkela.  Piika.  Stina oli vihkimisen aikaan piikana miehensä kotitalossa, KiskonKurkelan Pipon rusthollissa.

II Lapset

 Eva. Syntynyt  19.01.1794 Kisko, Kurkela, Pipo.  Piika. (Taulu 2).

 Stina Pihlstedt. Syntynyt  21.10.1796 Kisko,Kurkela. Kastettu  22.10.1796 Kisko.

 Greta. Syntynyt  04.10.1800 Kisko,Kurkela. Kastettu  05.10.1800 Kisko. Kuollut  16.11.1800 Kisko.

 Helena Pihlstedt. Syntynyt  25.12.1802 Kisko,Kurkela. (Taulu 4).

 Johanna Pihlstedt. Syntynyt  14.12.1804 Kisko,Kurkela. Kuollut  05.02.1875 Karjalohja,Tammisto. (Taulu 5).

 Salomon Pihlstedt. Syntynyt  15.05.1808 Kisko,Kurkela. Kastettu  15.05.1808 Kisko.  Pitäjänsuutari.  Asusti Kiskon Kurkelan Pipon rusthollin torpassa ja toimi pitäjänsuutarina.–Puoliso   Karolina.  Piika.  Karolina oli vihkimisen aikaan vuonna 1840 piikana Kiskon Vilikkalan Sirkan talossa.

Taulu 2 (Taulusta 1)

II.   Eva. Syntynyt  19.01.1794 Kisko, Kurkela, Pipo.  Piika.  Vihkimisen aikaan vuonna 1814 Eva Eliasdotter oli piikana Kiskon Kurkelan Nummilassa. 

Rippikirjassa syntymäaika muuttuu virheelliseksi avioliiton myötä. Isä (Taulu 1).–Puoliso  18.12.1814 Kisko  Emanuel Tranberg. Syntynyt  22.04.1782 Kisko, Kurkela, Heikkilä.  Renki.  Torppari.  Isänsä jälkeen torpparina Kiskon Kurkelan kylän Heikkilässä.( i Jeremias Tranberg. Syntynyt  11.10.1748 Kisko, Kurkela. Kuollut  Kuume 08.07.1812 Kisko, Kurkela, Heikkilä.  Suutari. ii Mats Tranberg. Syntynyt  03.02.1712 Kisko, Kurkela, Heikkilä. Kuollut  1749 Kisko, Kurkela.  Rakuuna. iÄ Elin. Syntynyt  1710. Ä Anna. Syntynyt  1744. Kuollut  Vanhuuden heikkous 23.12.1824 Kisko, Kurkela, Heikkilä.  Piika.)

III Lapset

 Elias Tranberg. Syntynyt  27.10.1815 Kisko ,Kurkela.  Renki,muonatorppari,torppari,itsellinen. (Taulu 3).

Taulu 3 (Taulusta 2)

III.   Elias Tranberg. Syntynyt  27.10.1815 Kisko ,Kurkela. Kastettu  29.10.1815 Kisko.  Renki,muonatorppari,torppari,itsellinen.  Torpparin poika Kiskon Kurkelan kylän Heikkilän talon torpasta -vihkimisen aikaan renkinä Suomusjärven Laidikkeen kylän Jusalasssa eli vaimonsa kotitalossa. Vuodesta 1848 muonatorpparina, itsellisenä ja torpparina Nummenpitäjän Hyrsylän kylän Kylä-Lonkalan talossa. Äiti (Taulu 2).–Puoliso  24.01.1847 Suomusjärvi  Johanna Helena. Syntynyt  30.06.1820 Suomusjärvi, Laidike, Jusala.  Johanna Helenan avioton lapsi Johan August käytti isäpuolensa sukunimeä aikuisena ellei sitten ollut tämän lapsi. Tätä ei voi kirkollisten dokumenttien perusteella selvittää.( i Johan. Syntynyt  19.03.1780 Suomusjärvi,Häntälä.  Talollinen. Ä Helena Sylvander. Syntynyt  05.10.1774 Sammatti,Kiikala. Kuollut  05.04.1842 Suomusjärvi,Laidike. Äi Gabriel Sylvander. Syntynyt  1745 Karjalohja,Lohjantaipale. Kuollut  11.08.1809 Sammatti,Kiikala.  Lasimestari,talollinen. ÄÄ Christina Kottelin. Syntynyt  01.03.1749 Karjalohja,Kiikala.)

IV Lapset

 Henrik Tranberg. Syntynyt  02.02.1847 Suomusjärvi,Laidike.

 Fredrik Tranberg. Syntynyt  30.12.1848 Nummi,Hyrsylä. Kastettu  31.12.1848 Nummi.

 Edla Gustava Tranberg. Syntynyt  19.03.1851 Nummi,Hyrsylä. Kastettu  Nummi.

 Maria Wilhelmina Tranberg. Syntynyt  19.03.1851 Nummi,Hyrsylä. Kastettu  Nummi.

 Erika Adolfina Tranberg. Syntynyt  12.05.1853 Nummi,Hyrsylä. Kastettu  Nummi.  Piika.  Oli vihkimisen aikaan piikana Suomusjärven Laidikkeen Jusalassa,, samassa paikassa kuin tuleva puolisonsa. ippikirjasta hänestä käytetään vain etunimeä Adolfina.–Puoliso  07.09.1873 Suomusjärvi  Jakob Johan Sylvander. Syntynyt  1844 Sammatti,Kiikala.  Renki.  Vihkimisen aikaan oli renkinä Suomusjärven Laidikkeen Jusalassa.Samassa paikassa oli myös hänen tuleva vaimonsa.( i Johan Gabriel Sylvander. Syntynyt  26.06.1816 Sammatti,Kiikala.  Rusthollari. ii Johan Sylvander. Syntynyt  01.10.1776 Sammatti,Kiikala.  Rusthollari. iÄ Eva Lekman. Syntynyt  07.01.1787 Sammatti,Lohilampi. Kuollut  Sammatti. Ä Maria Gustafva Lindfors. Syntynyt  27.07.1815 Lohja. Kuollut  1887.  Piika.)

 Gustaf Tranberg. Syntynyt  03.06.1855 Nummi,Hyrsylä. Kastettu  Nummi.

 Ida Ulrika Tranberg. Syntynyt  17.10.1858 Nummi,Hyrsylä. Kastettu  Nummi.

Taulu 4 (Taulusta 1)

II.   Helena Pihlstedt. Syntynyt  25.12.1802 Kisko,Kurkela. Kastettu  26.12.1802 Kisko.  Isä Kiskon Kurkelan kylän Pipon rusthollin Suohaksen torppari Elias. Isä (Taulu 1).–Puoliso  27.10.1831 Kisko  David Forsten. Syntynyt  01.12.1806 Kisko,Kurkela. Kastettu  02.12.1806 Kisko.  Seppä,torppari.  Kiskon Kurkelan kylässä asuneen seppä Henrik Forstenin poika, äiti Maija Suomelin. David asui perheineen Kurkelan Nummilan torpassa ja työskenteli sepän ammatissa.

III Lapset

 Erika Forsten. Syntynyt  16.11.1833 Kisko, Kurkela. Kastettu  17.11.1833 Kisko. Kuollut  30.11.1833 Kisko.

 Gerhard Forsten. Syntynyt  22.09.1836 Kisko,Kurkela. Kastettu  23.09.1836 Kisko.

 David Forsten. Syntynyt  31.08.1837 Kisko,Kurkela. Kastettu  01.09.1837 Kisko.

 Gustava Forsten. Syntynyt  08.08.1838 Kisko,Kurkela. Kastettu  09.08.1838 Kisko.–Puoliso  31.10.1861 Kisko  Carl Nikander.  Ruukkityöläinen.  Työskenteli Fiskarsin ruukilla.

 Erika Forsten. Syntynyt  09.03.1841 Kisko,Kurkela. Kastettu  10.03.1841 Kisko.

Taulu 5 (Taulusta 1)

II.   Johanna Pihlstedt. Syntynyt  14.12.1804 Kisko,Kurkela. Kastettu  18.12.1804 Kisko. Kuollut  05.02.1875 Karjalohja,Tammisto. Isä (Taulu 1).–Puoliso  27.10.1831 Kisko  Henrik Johan Ekqvist. Syntynyt  04.09.1795 Karjalohja, Tammisto. Kastettu  Karjalohja. Kuollut  31.12.1855 Karjalohja, Tammisto.  Torppari.  Vapaa torppari Karjalohjan Tammiston kylän Suonian torpasta.

III Lapset

 Gustaf Henrik Ekqvist. Syntynyt  22.10.1836 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  06.05.1893 Karjalohja,Tammisto.  Torppari. (Taulu 6).

 Gabriel Ekqvist. Syntynyt  29.05.1839 Tammisto, Isotalo, Suonian torppa.  Puuseppä.  Avioitui ortodoksinaisen kanssa ja muutti Pietariin. Siellä syntyivät perheen kaikki lapset, jotka myös kastettiin kreikkalaiskatoliseen uskoon. 

Karjalohjan rippikirjoissa ei mainita puolison nimeä.

Taulu 6 (Taulusta 5)

III.   Gustaf Henrik Ekqvist. Syntynyt  22.10.1836 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  06.05.1893 Karjalohja,Tammisto.  Torppari.  Torpparina Karjalohjan Tammiston kylän Suonian torpassa. Isä vapaatorppari Henrik Johan Ekqvist, joka oli syntynyt Tammiston Isotalon torpassa 4.9.1795. Henrik Johanin isä Jeremias Nilsson oli Isotalon rusthollarin poika ja Henrikin äiti Ulrika Johaansdotter oli kotoisin Mustlahden Terävältä. Äiti Johanna Pihlstedt (s. 14.12.1804) oli kotoisin Kiskon Kurkelan kylän Pipon rusthollin torpasta. Äiti (Taulu 5).–Puoliso  1866 Karjalohja  Eva Lisa Åfelt. Syntynyt  20.09.1840 Karjalohja,Lohjantaipale.( i Erik Åfelt. Syntynyt  01.01.1792 Sammatti, Haarjärvi, Niku. Kuollut  24.04.1867 Karjalohja,Lohjantaipale.  Talollinen,torppari. Ä Maria Elisabet. Syntynyt  23.06.1806 Karjalohja,Lohjantaipale. Äi Henric. Syntynyt  1766. Kuollut  01.09.1823 Karjalohja,Lohjantaipale.  Renki,itsellinen,torppari. ÄÄ Anna. Syntynyt  13.09.1765 Karjalohja,Lohjantaipale. Kuollut  keuhkotauti 28.02.1829 Karjalohja,Lohjantaipale.  talollisen tytär.)

IV Lapset

 Alexandra Ekqvist. Syntynyt  1865 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  1868 Karjalohja.

 Matilda Kustava Ekqvist. Syntynyt  09.05.1867 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  28.03.1930 Sammatti,Leikkilä.–Puoliso   Johan Henrik Linde'n. Syntynyt  31.08.1856 Sammatti,Luskala. Kastettu  01.09.1856 Sammatti. Kuollut  22.07.1927 Sammatti,Leikkilä.  Isä Sammatin pitäjänsuutari Henrik Linden, äiti Stina Lisa Johansdotter.

 Gustaf Aleksander Ekqvist. Syntynyt  11.03.1870 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  08.05.1949 Suomusjärvi.–Puoliso  10.10.1903 Suomusjärvi  Amanda Tamlander. Syntynyt  17.11.1872 Suomusjärvi,Salittu. Kuollut  24.12.1951 Suomusjärvi,Salittu.( i Henrik Johan Tamlander. Syntynyt  19.04.1839 Karjalohja,Tammisto. ii Henric Tamlander. Syntynyt  02.07.1810 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  29.04.1856 Karjalohja,Tammisto. iÄ Eva Stina. Syntynyt  12.08.1814 Suomusjärvi,Lemula. Kuollut  lapsivuode 20.02.1850 Karjalohja,Tammisto. Ä Edla Lintunen. Syntynyt  18.03.1833 Kiikala,Yltäkylä. Kuollut  27.10.1896 Suomusjärvi,Salittu.)

 Karl Henrik Ekqvist. Syntynyt  05.09.1872 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  16.11.1930 Karjalohja,Tammisto. (Taulu 7).

 Ida Karolina Ekqvist. Syntynyt  12.06.1874 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  19.02.1922 Karjalohja.–Puoliso   Kaarle Aleksi Sarin. Syntynyt  20.05.1868. Kuollut  23.12.1937 Karjalohja.

 Amanda Aurora Ekqvist. Syntynyt  30.06.1876 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  30.09.1954 Kisko.

 Alma Ekqvist. Syntynyt  18.04.1878 Karjalohja,Tammisto.

 Frans Viktor Ekqvist. Syntynyt  24.09.1879 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  13.05.1957 Wisconsin,Kenosha.

 August Hjalmar Ekqvist. Syntynyt  02.03.1884 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  28.12.1945 Karjalohja,Pukkila.  Tilanhoitaja.–Puoliso  08.06.1907 Karjalohja  Edla Aleksandra Ahlgren. Syntynyt  02.02.1886 Karjalohja. Kuollut  28.12.1966 Karjalohja,Ilmoniemi.

Taulu 7 (Taulusta 6)

IV.   Karl Henrik Ekqvist. Syntynyt  05.09.1872 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  16.11.1930 Karjalohja,Tammisto. Isä (Taulu 6).–Puoliso  05.11.1899 Karjalohja  Ida Maria Ekqvist. Syntynyt  01.11.1872 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  29.08.1957 Karjalohja,Tammisto.( i Carl Gustaf Ekqvist. Syntynyt  30.08.1849 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  01.09.1907 Karjalohja,Tammisto. ii Carl Henric Ekqvist. Syntynyt  03.10.1811 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  lavantauti 16.03.1869 Karjalohja,Tammisto.  rusthollari. iÄ Eva Stina Karell. Syntynyt  20.06.1815 Karjalohja,Lohjantaipale. Kuollut  24.05.1862 Karjalohja,Tammisto. Ä Maria Adolfina Malenius. Syntynyt  10.07.1848 Perniö. Kuollut  14.03.1935 Karjalohja,Tammisto.)

V Lapset

 Irene Ekqvist. Syntynyt  13.10.1900 Karjalohja,Tammisto. Kuollut  26.11.1958 Karjalohja,Tammisto.

 

Pitäjänseppä naulojen toimittajana

Eräs esi-isistäni oli Kiskon pitäjän Wikarsin l. Viikarin talossa vuonna 1719 syntynyt Johan Mårtensson, joka otti myöhemmällä iällä käyttöön sukunimen Wikström. Hän lähti jo varhain kotoaan, sillä Kiskon vanhimmasta, vuonna 1735 alkavasta rippikirjasta häntä ei enää tapaa. 

Ensimmäinen merkintä, josta hänet aikuisiällä löytää, on henkikirja Pohjan pitäjän Antskogin ruukilta vuodelta 1747. Kyseisessä dokumentissa Johan Mårtensson ja mainittu tittelillä ”klensmed”.  Vaimona on jo tuolloin Anna. Neljää vuotta myöhemmin eli 1751 Johanin sukunimeksi on tullut em. Wikström. Pariskunta muuttaa Antskogista Karjalohjalle viimeistään vuonna 1755. Heidät löytää ruuki henkikirjoista vielä 1754, mutta ei enää seuraavana vuonna.  Karjalohjan hieman repaleisten rippikirjojen mukaan Wikströmit asuvat ensin Lohjantaipaleen Passin talon mailla, jonka jälkeen muuttavat Puujärven kylään. Lopulta Johan Wikström päätyy asumaan Ilmoniemen Pussin talon mailla sijainneeseen torppaan.

Herra Wikströmin ammatti vaihtui vain hieman hänen muuttaessaan Karjalohjalle. Ruukkisepän työt valmistivat hänen tehokkaasti pitäjänsepäksi, yhdeksi pitäjän arvostetuimmista käsityöläisistä. Sukututkijan ja kaukaisen jälkeläisen iloksi tästä työstä on jäänyt myös pieni dokumentaatio seurakunnan tiliasiakirjoihin. Kirkontileissä vuodelta 1759 kerrotaan, että kesäkuun 27. päivänä pitäjänseppä Wikströmiltä ostettiin 260 isompaa ja 680 rautanaulaa. Nämä naulat tarvittiin uuden kellotapulin rakentamiseen. Seurakunnan järjestyksessä kolmas kirkko oli valmistanut kesällä 1745, mutta 1680-luvun lopulta peräisin ollut kellotapuli ei enää ollut parhaassa kuosissa. Niinpä koko tapuli rakennettiin uusiksi 1759.

Johan Wikström veloitti isoista nauloista yhteensä viisi taalaria ja 20 äyriä sekä isoista 20 taalaria ja kahdeksan äyriä.  Valitettavasti en ole löytänyt luotettavaa menetelmää, jolla nuo summat voisi muuntaa vuoden 2021 euroiksi. Jotain vertailukohtaa voidaan hakea siitä, että Iso-Kuusian rusthollarinpoika Nilsin hautaaminen tuli maksamaan 6 taalaria ja äyriä saman vuoden 1759 kesällä. 

Josefinan hautakiven äärellä

 

Tulossa uutta

Alkoholin vaaroja Piikkiössä

Piikkiön Rungon kylän Pietilän eli Yli-Rungon palstatilan omistajaksi tuli 1890-luvulla Lapin Tl pitäjässä syntynyt Fredrik Vahlroos. Hän oli naimisissa lietolaisen Maria Sofia Grönlundin kanssa. Fredrik oli ollut Rungon kylän taloissa renkinä tavatessaan Maria Sofian, joka taasen oli ollut piikomassa Kosken puustellissa. Vuonna 1866 syntynyt Fredrik ja häntä viisi vuotta vanhempi morsian vihittiin 1888. Seuraavana vuonna syntyi esikoispoika Karl Aksel Fredrik. Hän sai vuoteen 1900 mennessä seuraa Juha Jalmarista, Otto Vilhelmistä, Kustaa Ilmarista, Hilda Maria Aleksandrasta ja Naima Elina. Viimeksi mainittu tyttönen tosin kuoli parin kuukauden ikäisenä vuonna 1900.

Perheen lapsista Kustaa Ilmari lähti sisällissotamme aikana sotilaaksi ollen vuonna 1919 Santahaminassa. Tuohon aikaan Santahaminan vankileirillä tapahtui erittäin traagisia em. sotaan liittyviä asioita, mutta viranomaisilla oli muitakin murheita. Metyylialkoholia myytiin monin paikoin epätoivoisille janoisille kohtalokkain seurauksin. Useita henkilöitä ehti kuolla ennen kuin tilanne saatiin kuriin poliisin taholta. Laitonta alkoholia ehdittiin kuitenkin välittää tai kuljettaa myös maaseudulle. Metyyliä sisältänyt juoma oli käytännössä vahvaa myrkkyä, jonka nauttija oli lähes varman kuoleman edessä.

Kustaa Ilmari tuli lomille kotiin syyskuun alussa 1919 tuoden mukanaan tätä rohtoa. Yhdessä isänsä kanssa nuorukainen ryhtyi tarjoamaan kupposia lähitalojen miehille. Ilmeisesti Fredrik Vahlroos ja hänen poikansa ottivat suurimmat annokset, sillä molemmat sairastuivat välittömästi ankarasti. Kustaa Ilmari sai voimakkaita oksennuskohtauksia, jotka saattoivat pelastaa hänen henkensä. Isä Fredrik sitä vastoin kuoli aineen aiheuttamiin komplikaatioihin muutaman päivän päästä kärsittyään valtavia tuskia. Myös lähitalojen miehet saivat tuta väärennetyn alkoholin vaarat pahoinvointina ja oksennuksina. Tämä kaikki siitä huolimatta, että viina oli ollut vain ”vähän toista limonaadipullollista”.

Sanomalehti Uusi Aurassa julkaistiin Fredrik Wahlroosin kuolinilmoitus muutamia päiviä myöhemmin. Sen mukaan palstatilallinen Wahlroos ”lyhyen ajan sairastettuaan rauhallisesti nukkui kuolon uneen”. Kaipaamaan jäivät leski Maria, viisi poikaa, yksi tytär ja yksi lapsenlapsi monien tuttavien sekä kaukaisempien sukulaisten keralla.

Mainittakoon lopuksi, että Fredrik Wahlroos oli räätäli Grönholmin tyttären, Lovisa Karolinan avioton poikalapsi. Hän syntyi maaliskuussa 1866 Kaukolan kylässä Lapin Tl pitäjässä.  Maria Sofia Grönlundin isä oli mylläri Liedon Nautelan Knaapilla.

Kartanon mies

 Auranmaan harvalukuisten kartanoiden joukkoon kuuluva Kosken kartano veti puoleensa väkeä pitkienkin matkojen takaa. Samalla sen luomat yhteydet toivat Kosken kappeliin hyvinkin erilaista väkeä Ruotsista saakka. Eräs perhe, jonka sukujuuria voi seurata entisen emämaamme puolelle, on Vähä-Sorvaston sahan ”puukhollari” eli kirjanpitäjä, entinen puuseppä Anders Gedda. Hän oli syntynyt vuonna 1725 ja 1750-luvun alussa hänet tapaa Someron Åvikin lasiruukin puuseppänä.  Tämän laitoksen oli perustanut Sillanpään kylään kartanonomistaja Jacob Reinhold de Ponti 1748.  Myöhemmin herra Gedda siirtyi Pitkäjärven kartanonvuokraajaksi. 

Åvikin lasitehdas perusti 1761 Kosken kappeliin, mukavien kulkuyhteyksien päähän, sahan. Tämän tarkoituksena oli ensisijaisesti tehostaa polttoaineen eli puun tuotantoa tehtaan tarpeisiin. Tätä menikin suunnattomia määriä, sillä parhaimmillaan Åvik työllisti noin 300 henkeä. Tehtaan tarina päättyi rajuun tulipaloon toukokuussa 1833. Sen jälkeen oli pystyssä ainoastaan lasimestarien asuinrakennus, kaikki muu tuhoutui.

Anders Geddan vaimo oli Madgalena Christina Nordling, jonka nimen edessä muistetaan rippikirjoissa mainita sana madame. Hän olikin sukuperältään, jos ei nyt suorastaan aatelinen niin ainakin säätyläinen. Esivanhempiensa joukkoon hän saattoi lukea mm af Qvalstad ja Svinhufvud till Främby -suvut. Ehkä kuuluisin, yksittäinen esi-isä oli ruotsalainen pappismies Johannes Rudbeckius (1581-1646). Rudbeckius oli Uppsalan yliopistossa professorina matematiikan, heprean ja teologian aloilla. Samalla hän työskenteli hovisaarnaajana ja oli mukana Kustaa II Adolfin Venäjän sotaretkellä 1614-1615. Hänestä tuli lopulta Västeråsin piispa ja Rudbeckiusta pidetään yleisesti yhtenä maan merkittävimmistä piispoista.

Anders Geddasta ja Magdalena Nordlingistä alkoi pieni pappissuku, johon kuuluivat lähinnä heidän poikansa, Tammelan kappalaisena kuollut Karl Gustaf Gedda sekä tämän pojat Gustaf Adolf ja Berndt Fredrik. Ensin mainitusta tuli aikanaan Karjalohjan kirkkoherra ja velipojasta Teiskon kappalainen.  Gustaf Adolf Geddan vävy oli Tarvasjoella saarnaajana toiminut Adolf Lindman.

Madgalena Nordling kuoli punatautiin 1791 ja Anders Gedda jonkinlaiseen pöhöttymään seuraavana vuonna. Heidän tyttärensä Ulrika oli avioitunut sahan laudankantajan, Matti Simonpojan kanssa, joka ryhtyi myöhemmin käyttämään sukunimeä Avolin. Tuon raskaan työn jälkeen Matti asettui Patakosken Sarjan talon torppariksi. Tähän perheeseen syntyi kahdet kaksoset vuosina 1791 ja 1798. Ikävä kyllä kaikki nämä lapset kuolivat hyvin pieninä.  Esikoispoika Samuel muutti kotitorpastaan Hongiston Talolaan ja nai sotilas Jaakko Tallgrenin tyttären, Liisan. Tämä oli syntynyt Talolan sotilastorpassa ja syntymävuosi 1770 muuttuu papin virheen takia vuodeksi 1772. Heillä oli kaksi lasta, Adolf Fredrik ja Juho Heikki. Asuinpaikkana oli 1820-luvulle tultaessa Patakosken Ylisarjan talon Hakalan torppa.

Mainittakoon lopuksi, että Anders Geddan isä oli laivuri Henrik Andersson Gedda, joka asui 1720-luvulla Karunassa. Sieltä hän muutti perheineen Somerolle. Sekä Henrik että hänen vaimonsa Liisa kuolivat Somerolla.

Puustellin perhe

Sotilaspuustellit eli virkatalot ovat tuoneet moniin Auranmaan pitäjiin muuttajia lähialueelta, mutta myös kauempaa. Yksi näistä virkataloista oli aikanaan Tarvasjoen Liedonperän Isotalo, jonka vuokraajaksi tuli 1895 Halikosta herra Anders Hjalmar Rönnmark. Hän ehti hoitaa taloa noin 10 vuoden ajan ennen avioitumistaan pöytyäläisen Fredrika Josefina Erkintytär Ristimäen kanssa. Ikäeroa pariskunnalla oli 15 vuotta, sillä sulhanen oli syntynyt Turussa kevättalvella 1864, kun taas morsian syksyllä 1881. Fredrika Josefina oli tullut vuoden 1903 lopussa piiaksi Isotaloon. Hänen vanhempansa Erkki Matinpoika Ristimäki ja Eeva Liisa Kallentytär olivat Kaulanperän kylän itsellisiä. Fredrika Josefinan sisko Anna Katarina tuli Isotaloon samoihin aikoihin piiaksi.

Anders Hjalmarin vanhemmat olivat puolestaan turkulainen satulaseppämestari Anders Reinhold Rönnmark ja vaimonsa Maria Elisabet Antintytär. Maria Elisabet oli kotoisin Kemiöstä, kun taas satulaseppämestarimme isä oli ehta turkulainen, puuseppä Simo Rönnmark ja äiti Johanna Lindberg. Anders Reinholdilla oli useita sisaruksia, mutta hänen omaa kastemerkintää saa turhaan etsiä Turun historiakirjoista. Hän nimittäin syntyi vuonna 1828 ja edellisen vuoden valtava tulipalo Turussa aiheutti monenlaista harmia seurakuntien kirjanpitoon. Joka tapauksessa Anders Reinhold ja Maria Elisabet vihittiin helmikuussa 1859 Turussa. Morsian meni toista kertaa naimisiin, sillä hän oli leski avioliitosta puusepänkisälli Högbergin kanssa. Anders Reinholdin veljistä voidaan mainita lumppukauppias Johan Adolf Rönnmark, joka ehti käydä pyörähtämässä aina Jyväskylässä saakka asettuen sitten Turkuun. Toinen veli Carl Gustaf piipahti lyhyen aikaa Uudenmaan Snappertunassa muonatorpparina.

Anders Hjalmar oli vanhempiensa järjestyksessä neljäs lapsi. Perhe asui Turun kaupungin kahdeksannen kaupunginosan korttelissa numero 10. Isä Anders Reinhold kuoli marraskuussa 1877 jättäen jälkeensä lesken ja viisi lasta.  Anders Hjalmar oli tässä vaiheessa vielä poikanen, mutta kymmenisen vuotta myöhemmin hän oli jo valmis haastaviinkin tehtäviin. Hän oli lähtenyt opiskelemaan Korsholman ruotsinkieliseen maanviljelyskouluun, Mustasaareen. Tämä oppilaitos oli perustettu virallisesti 1859, mutta oikeastaan aloitti toimintansa jo 1846. 

Vuoden 1886 syksyllä Anders Hjalmar oli yksi Korsholman seitsemästä miespuolisesta opiskelijasta. Kannuksensa hän ansaitsi aktiivisella palveluksella Turun 2. pataljoonassa. Sinänsä hän oli rippikirjan mukaan ”sotapalvelukseen kelpaamaton”, joten tässä yhteydessä hän lienee hoitanut nimenomaan jonkinlaisia maatalouteen liittyviä tehtäviä. Kun em. seitsemän miestä keväällä 1887 valmistuivat, ei Rönnmarkia luettu tähän joukkoon. Pataljoonassa vietetty aika oli keskeyttänyt opinnot, mutta sehän ei taitavaa miestä haitannut. Vuosina 1894-1895 tapaamme hänet Halikon Joensuun eli Åminnen kartanon kirjanpitäjänä. Hän oli näin kreivi Karl Alexander Armfeltin läheisimpiä luotettuja parin vuoden ajan. Joensuun kartanosta Anders Hjalmar muutti Liedonperän Isotaloon.

Jos palaamme hieman ajassa taaksepäin, niin voimme huomata hänen serkkunsa Arvid Gotthard Rönnmarkin toimivan Turun kaupungissa 1880-luvulla satulaseppämestarina. Hän oli em. Carl Gustafin poika ja syntynyt Snappertunassa vuonna 1849. Arvid Gotthard oli naimisissa Nousiaisista kotoisin olleen Ulrika Kivirannan kanssa. 

Tarina Ruskon kirkosta

Ruskon ja Vahdon (entisen Vähän-Ruskon) asukkaitten oli määrä rakentaa itselleen yhteinen kirkko[i], mutta he eivät voineet sopia sen paikasta. Vahtolaiset olisivat tahtoneet sen rakennettavaksi Melttilän metsään lähelle sitä paikkaa, jossa nykyään on mainittujen pitäjien yhteinen osuusmeijeri, kun taas Ruskolaisten kirkonpaikka oli Ruskon kirkon nykyinen.

Riita jätettiin kuninkaan ratkaistavaksi ja kummastakin ehdotetusta paikasta vietiin hänelle pussillinen santaa nähtäväksi. Ruskolaisten santa oli karkeata ja rumaa, vahtolaisten taas hienoa ja kaunista. Mutta kummankin seurakunnan lähetystöjen matkatessa yhdessä kuninkaan luo vaihtoivat Ruskon miehet salaa yöllä santapusseja ja näyttivät kuninkaalle vahtolaisten santaa omanaan.

Seuraus oli, että kuningas määräsi kirkon rakennettavaksi Ruskolle. Myöhemmin olivat sitten vahtolaiset alkaneet rakentaa itselleen omaa kivikirkkoa. Mutta kovat sotavuodet olivat keskeyttäneet rakennustyön ja köyhtynyt seurakunta oli pyytänyt ja saanut luvan rakentaa itselleen kivikirkon asemesta puukirkon.

Kuvassa Ruskon keskiaikainen kirkko, josta Museoviraston tiedot[ii] kertovat mm. seuraavaa: Keskiaikainen kirkko. Rusko mainittiin seurakuntana ensimmäisen kerran 1337, mutta se lienee vanhempi. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus.

Kirkon itäpäädyn tiilikoristelu koostuu suuresta tasahaaraisesta rististä ja sen ympärille olevista komerosyvennyksistä. Länsipäädyn tiilinen yläosa on uusittu 1600-luvulla. Sisätilaltaan viehättävän kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja nelitraveinen, tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi.

Kuva J Vuorela, kesä 2020.

---

[i] Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 01.01.1911, nro 10-12, s. 20

[ii] https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200516

Pieni kasku kirkonmiehestä

Oululaisen kauppiaan ja raatimiehen, Gabriel Vhaelin ja vaimonsa Elisabet Krögerin poika Barthold syntyi vuoden 1667 vaiheilla[i]. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun Akatemiasta joulun alla 1684. Jatko-opiskelujen jälkeen hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1689. Seuraavien vuosien aikana hän oli hyvin monipuolisissa työtehtävissä, sillä hän oli mm Oulun triviaalikoulun ylempi kollega, konrehtori ja laulunopettaja vuosien 1689-1694 välisenä aikana.

Tämän jälkeen hänet nähtiin mm. rykmentinpastorina Riiassa, mistä Barthold Vhael palasi Ilmajoen kirkkoherraksi vuonna 1699. Isovihan alussa hän joutui pakenemaan 1714 Länsipohjaan, mutta joutui kuitenkin venäläisten vangiksi 1717. Samana vuonna hänet määrättiin Vaasan kirkkoherraksi ja Turun väliaikaisen tuomiokapitulin toimesta Pohjanmaan lääninrovastiksi. Kun rauha saatiin vihdoin aikaiseksi, palasi Vhael Ilmajoelle kirkkoherraksi. Hän edusti säätyään Tukholman valtiopäivillä 1723, mutta kuoli niiden aikana tammikuussa 1723.

Hänestä on jäänyt elämään Oulun rovastin, Henrik Wegeliuksen isältään kuulema kasku. Tämän tarinan oli Wegelius kertonut arkkipiispa Tengströmille. Vhael tuli kerran Turun matkalla Prunkkalan kappelin kirkkoon jumalanpalveluksen kestäessä. Koko seurakunta nousi seisoalleen kummastellen vierasta, joka oli pitkä ja yksisilmäinen. Silloin kappalainen Montin taikka Monten saarnassan sanoi: »Mitä nousette Prunkkalan miehet kattelemaan, ej se vieras ole tomtu vaikka se on silmä puoli, se on yksi kunnioitettava ja kuluisa prouvasti Pohjanmaalta»[ii].

 Kuva: Ilmajoen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1694-1705 (IAa:1), jakso 64 Kansallisarkisto

 

---

[i] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Barthold Vhaël. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3196>. Luettu 9.8.2021.

[ii] Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 01.01.1911, nro 13, s. 17

Hajalan asemapäällikkö

Vuoden 1899 lopulla Halikon Hajalan rautatieaseman tai kuten sitä tuolloin nimitettiin, Hajalan pysäkkeen hoitajaksi tuli Maariassa syntynyt Johan Emil Lindgren[i]. Mukanaan hän toi vaimonsa Hilja Vesaniemen, joka oli syntynyt Urjalassa[ii]. Herra Ingren oli päässyt  ylioppilaaksi Turun klassisesta lyseosta ja antautunut sitten rautateiden palvelukseen. Hiljan kanssa hän oli mennyt vihille marraskuussa 1898, noin vuotta ennen Hajalaan tuloaan. Lapsia pariskunnalle ei koskaan syntynyt. Morsian syntymäkuntaa ei pidä ihmetellä, sillä ennen Hajalaan Ingren oli ollut kirjurina Urjalan asemalla.

Hajalan asema rakennettiin 1890-luvun lopulla Bruno Granholmin piirustusten pohjalta ja sitä laajennettiin asemapäällikön asunnolla 1904. Oheinen kuva on otettu kesäkuussa 1906 ja se on Suomen Rautatiemuseon kokoelmista. Johan Emil Ingren ei ehtinyt tätä laajenusta nähdä, sillä hän muutti puolisonsa kanssa jo tammikuussa 1906 Laukaaseen[iii], jossa hänestä tuli sikäläisen aseman päällikkö. Ikävä kyllä Ingrenin uran katkaisi jo samana vuonna sairastuminen. Pitkään podettu hermotauti yltyi jo kesällä 1907 niin pahaksi, että Ingren hakeutui Pitkäniemen parantolaan. Siellä hän myös kuoli vain 37 vuoden iässä joulukuussa 1907.

Muistokirjoituksessa[iv] Ingreniä luonnehdittiin hiljaiseksi mieheksi, jonka vaiteliaan kuoren alla sykki lämpöinen sydän. Rautateillä ei arveltu olleen montaa miestä, joka olisi ollut yhtä ystävällinen, avulias ja hyväntahtoinen kuin Johan Emil Ingren. Erityisesti nuoremmille virkamieskollegoilleen hän oli paljon käytetty neuvonantaja. Tämä heijastui myös asiakaspalveluun, sillä Hajalan kylän asukkaat antoivat hänelle muistolahjan Laukaaseen muuton hetkellä.

 

Kuva: Suomen Rautatiemuseo/SRM

 

---

[i] Halikko muuttaneet 1895-1905 (MKO647-648) Kansallisarkisto

[ii] Halikko rippikirja 1891-1900 (AP_I I Aa:27)  Sivu 107 Kansallisarkisto

[iii] Halikko rippikirja 1901-1910 (AP_II I Aa:30)  Sivu 882 Kansallisarkisto

[iv] Aamulehti, 18.12.1907, nro 291, s. 2

Petter Starckin tapaus

 Kimon ruukilla Pohjanmaalla tapahtui työsuhderintamalla vuonna 1768. Päähenkilö tässä tapauksessa on vasaraseppämestari Petter Starck, jonka sukutaulu tekstissä alimpana. Lähdeviitteet ovat taulussa mukana ja viittaat Ruotsin puolen arkistoihin ao. seurakunnissa sekä edelleen Suomessa.

Vuorikäräjät oli 1700-luvun Ruotsin tapa hallita ruukkeja ja yleensäkin raudantuotantoa. Rautahallintoa johti vuorikollegio, kaivosalan keskusvirasto joka sijaitsi Tukholmassa. Paikallisvalta kuului vuorimestareille, jotka jakoivat maan vuorimestaripiireihin. Suomessa oli kolme vuorikäräjäpiiriä: Uudenmaan, Hämeen sekä Turun- ja Porin läänit muodostivat ensimmäisen piirin, toisen Vaasan ja Oulun läänit sekä kolmannen Viipurin, Kuopion ja Mikkelin läänit. Vuorimestari tarkasti ruukkien toiminnan ja toimi vuorikäräjien puheenjohtajana kussakin ruukissa kerran vuodessa. Käräjät käsittelivät oikeudellisia, hallinnollisia ja tuotannollisia kysymyksiä. Suomen siirryttyä Venäjän valtaan 1809 jäi vuorikäräjille vain rikosoikeudelliset tehtävät, ja 1854 Suomen vuorikäräjät lakkautettiin kokonaan[i].

Kimon vuorikäräjillä 10-13.2.1768 käsiteltiin Pet(t)er Starckin haastetta ja asiankulku oli seuraava;

Kankivasarapajan seppämestari Petter Starck oli haastanut näille käräjille korkeasti kunnioitetun ruukin inspehtorin, herra Bengt Mobergin vastaamaan siitä, että hän oli ilman edelläkäypää irtisanomisilmoitusta poistanut kantajan työpaikaltaan ja antanut hänelle eron ja potkut. Tämän johdosta Starck on vanhoilla päivillään joutunut hätään ja elannon puutteeseen eikä ole viime maaliskuun 1. pv:n jälkeen ollut tilaisuudessa hankkimaan elantoaan sepäntöissä. Herra inspehtori esitti Kosken ruukissa 5.2.1760 päivätyn sopimusasiakirjan, jonka Petter Starck on allemerkitsemällään puumerkillä vahvistanut todistaja Bobergin läsnäollessa. Sopimuksesta käy ilmi, että Starck on saanut 300 kuparitaalaria matkarahoiksi ja sitoutunut sitten muuttamaan vaimonsa ja lasten kanssa Orisbergiin ja työskentelemään siellä kankihamarissa, sekä työssään siellä noudattamaan ja tottelemaan niitä velvoitteita, joita työntekijälle asetetaan. Samalla hän vakuuttaa, että sekä hän itse että hänen sepäntöihin kelpaavat lapsensa tulevat noudattamaan niitä määräyksiä, joita Orisbergin tai Kimon ruukkien omistajat tulevat antamaan. He eivät ryhdy anomaan eikä hakemaan palvelussuhteestaan muunlaista eroa kuin minkä ruukin omistajat heille myöntävät.

Tällä hetkellä nämä sopimukset ovat yhä laillisesti sitovia. Siinä tarkoituksessa, että sekä isä että poika pysyisi ruukin töissä, ruukki on myöntänyt isälle 2886:19 kt:ä suuruisen lainan ja lisäksi kantajan pojalle, Abraham Starckille lainan, jonka suuruus tullaan myöhemmin toteamaan.

Kun kantajan poika Abraham Starck on kuitenkin ilman laillista irtisanoutumista ja vapauskirjaa poistunut viime keväänä, muuttaen Strömsdalin ruukkiin Savossa (Juvankoskelle), katsoo herra inspehtori, että hän ei ole velvollinen pitämään Petter Starckia työssään, varsinkin kun tämä on jo vanha. Hän on lisäksi itse sanonut joulukuussa 1766 inspehtorille, että hän ei enää jaksa työskennellä. Toisaalta hän on poikansa Abrahamin ilmoittamana sanonut irti omansa ja vävynsä, mestarinkisälli Anders Hanen palvelussopimuksen. Herra inspehtori ei silti kieltäydy suomasta seppämestari Starckille vapautustodistusta, mikäli hän sitä pyytää, kuitenkin sillä ehdolla, että Starckin velat merkitään siihen. Petter Starck kielsi sanoneensa itseään irti työsuhteestaan, vaan sanoi ainoastaan sanoneensa väsyvän töissään. Hän ei ole liioin antanut pojalleen tehtäväksi sanoa häntä irti työsuhteestaan, eikä hän liioin uskonut niin tapahtuneenkaan.

Kirjanpitäjä Lööf ilmoitti, että käräjäpaikalla on läsnä päivätyömies Orisbergista, jotka yhdessä kirjuri Erik Stenmarkin kanssa voivat todistaa Starckin pojan Abrahamin sanoneen isän työsuhteen irti. Tämän johdosta kutsuttiin Stenmark ja Simo Kannasto kuultavaksi. Kun heidän esteettömyyttään vastaan ei kenelläkään ollut huomauttamista, kumpainenkin vannoi käsi Raamatun päällä tavanomaisen todistajan valan. Sen jälkeen

1:o  Erik Stenmark kertoi, että hän oli yksinään keittiössä ollessaan kuullut Petter Starckin sanovan, ettei hän menisi hamariin töihin ennenkuin huonoksi moitittu takkirauta on annettu oltermannin tarkastettavaksi ja kokeiltavaksi. Starck oli lisäksi maininnut, että sekä hän itse että hänen poikansa Abraham olivat monta kertaa sanoneet, etteivät enää tuollaista takkirautaa takoisi. Anders Hane oli puolestaan sanonut, että hän kyllä voisi takoa, mutta ei tavallisen mellotuksen jälkeen.

2:o  Simo Kannasto kertoi, että hän oli ollut paikalla kun Abraham Starck oli omasta, isänsä ja lankonsa Anders Hanen puolesta sanonut kirjanpitäjä Lööfille, joka silloin johti ruukin toimintaa, irti jokaisen työsuhteen. Petter Starck itse ei tämän, huhtikuun lopulla 1767 sattuneen, tapahtuman aikana ole ollut läsnä. Kuultava oli useamman kerran kuullut Starckin sanovan, ettei hän halua mennä hamariin töihin kurjan takkiraudan takia.

Kumpaisellakaan todistajalla ei ollut asiaan lisättävää. Kannasto vaati kulujen korvaamista. Todistajat saivat luvan poistua ja sen jälkeen oikeus antoi asiassa seuraavan tuomion:

Seppämestari Petter Starck on kieltänyt itse sanoneensa palvelussuhteensa Orisbergin ruukin kanssa irti. Kuulluista todistajalausunnoista on toisaalta käynyt ilmi, että hän on useita kertoja kieltänyt haluavansa työskennellä kankivasarahamarissa. Simo Kannaston todistajalausunnosta käy lisäksi ilmi, että seppämestari Starckin poika Abraham Starck on talvella 1766 sanonut kirjanpitäjä Lööfille työsuhteen irti omasta, isänsä ja lankonsa puolesta. Tämän lisäksi Starck on 1.3.1760 tekemänsä sopimuksen mukaisesti sitoutunut yhdessä sepäntyöhön kykenevien lastensa kanssa pysymään Orisbergin ja Kimon ruukkien palveluksessa niin kauan kuin heidän työsuorituksensa ruukin omistajia miellyttää. Tätä edistääkseen ja perhekunnan elannon parantamiseksi ruukin omistajat ovat antaneet Petter Starckille lainaksi rahaa, niin että lainan määrä on nykyisin 2886 kt:ä. Tämän lisäksi Abraham Starckille on annettu erikseen rahaa lainaksi. Poika Abraham Starck on kuitenkin ilman laillista eroa muuttanut Strömsdalin (Juvankosken) ruukkiin Savossa. Ruukki tulee näin ollen kärsimään tappion, kun otetaan huomioon, että Petter Starck on jo niin ikääntynyt, että hänen ei (…)  laskea kykenevän ansaitsemaan velkansa takaisin.

Vuorikäräjäoikeus katsoo tämän vuoksi, että ruukin inspehtori Bengt Mobergilla on ollut tarpeelliset perusteet sulkea Starck työstä maaliskuun 1. pv:stä 1767 lähtien. Koska Starckilla on kuitenkin oltava oikeus yrittää hankkia elantoa itselleen, on hänellä, v. 1766 annetun, kankivasaraseppiä koskevan asetuksen 22. §:n mukaan, oikeus etsiä työmahdollisuuksia seuraavaan pestiaikaan asti, eli 1.4.1769 saakka, sellaisen ruukinomistajan palveluksessa, joka on halukas maksamaan hänen velkansa. Mikäli hän ei onnistu saamaan uutta työpaikkaa, on Starckin tällöin ilmoittauduttava entisen työnantajansa luona, jotta tämä voisi käyttää häntä hyväkseen omassa tai muiden töissä. Mikäli ruukin omistaja ei kuitenkaan halua häntä tällöin pitää, tulee vuorikäräjäoikeus sen jälkeen antamaan päätöksen ruukin velkasaatavasta[ii].

Suomennos T. Arpalahti

Peter Stark. Född 1711 Risinge, Börsjö (v39945.b44.s83; D. 4.Pasc.; T: M. Matis mölnare, Erland Lindberg, velb. jfru Kristina Gyllenstål). Suomen RK:issa *5.4.1708. Hammarsmed. Död före 1795 Pojo Fiskars. Vnht: Karl Larsson ja Elin Bengtsdr.
Infl. (v63070.b96) fr Risinge skn, 'hammarsm.ges.' 28.9.1735 Vingåker, Högsjö.
Utfl. (v63070.b99) (till Kila, Åhlberga) 'hammarsm.ges., hu, dotter 7 veckor gl'  24.9.1737 fr Vingåker.
Infl. fr Ålberga 10.1743 Svärta Norrmalm.
Infl. fr Sverige (Karlsfors Bruk ?) 1749 Bjerno Koskis Bruk. Bno Tuohittu Bohl Koskisbruk Mtl 1750-56.
Utfl. till Kuopio Strömsdal Bruk 1757 fr Perniö Koskis Bruk. Kuopio Juckasbruk Mtl 1757-59.
Utfl. till Stk Obrg 6.3.1760 fr Kuopio Strömsdal.
Infl. fr Stk Obrg 18.8.1768 Kuopio Strömsdal.
Utfl. till Oravainen Kimobruk 22.3.1770 fr Kuopio Strömsdal.
Utfl. 1781 fr Oravainen Kimobruk (UK-292 RK 1778-83).
-  Pso 1.11.1736 Asker (v52866.b10) Maria Berg. Född (RK) 15.9.1715 Sverige. Fr Biskopskvarn. Bjerno Tuohittu Bohl Koskisbruk Mtl 1751-54. Död (84å, hamm.sm. Starks äa) 18.11.1797 Pojo Fiskars, bgr 21/11. Vnht: Abraham Månsson ja Kirstin Johansdr.

 Lapsia:

 Maria Stina Stark. Född 5.8.1737 Vingåker, Högsjö (v63042.b138.s133). Bjerno Tuohittu Bohl Koskisbruk Mtl 1754-55. Suomen RK:issa *1745. Död (åld. 78å) 28.1.1824 Pojo Thomasböle trp p199, bgr 8/2.

-  Pso Erik Törnqvist. Född 12.3.1729 Perniö. Hammarsmed, mästersven, eldvaktare. Död (slag 60å) 15.2.1795 Pojo Fiskars, bgr 22/2. Vnht: Matts Törnqvist ja Maria Johansdr. 

Abraham Stark. Född 27.1.1740 Kila, Ålberga bruk, dpt 2/2 (v59613.b151; T: M:r Erik Olofsson och dg Jakob Druse, hu Katarina Persdr och p Anna Fredriksdr, bägge vid Åhlberga bruk). Hammarsmed. Död (åld.bräcklighet 75.1½) 17.3.1814 Jokioinen ruukki, bgr25/3.
-  Pso 17.10.1762 Oravainen Anna Lisa Höök. Född (RK) 30.5.1744. Död (styng 69å) 16.8.1811 Jokioinen ruukki, bgr 25/8. Vnht: Bengt Höök ja Lisa Olofsdr Björck.

Lena Stark. Född 10.11.1741 Kila, Ålberga bruk, dpt 15/11 (v59613.b155; T: Henrik Gothfrid, dg Anders Stark, hu Maria Gothfrid, p Katarina Johansdr, alla fr Åhlberga bruk). Död (lungsot 67å) 1.11.1808 Stk Obrg , bgr 6/11.
-  Pso 1:o (i skrud) 25.3.1761 Stk Anders Hahne. Född (RK) 1741 Sverige, Karlskoga. [Harri Kujala: s. Nora, Hagby hammare]. Död (hits.feber 27å) 20.12.1768 Stk Obrg , bgr26/12. Vnht: Elias Klaesson Hahne ja Margeta Olofsdr.
-  Pso 2:o 9.4.1780 Stk Hans Bergström. Född (RK) 1718 Sverige Södermanland. Knipsmed. Död (åld.bräcklighet 68å) 12.8.1785 Stk Obrg, bgr14/8.
-  Pso 3:o 8.5.1787 Stk Johan Mattsson Dunder. Född (RK) 1.11.1718 Sverige. Död (åld. 85å) 17.1.1803 Oravainen Kimo, bgr 23/1. 

Greta Lisa Stark. Dpt 25.10.1743 Svärta, Norrmalm bruk (v62260.b185.s181; T: bokh. Jan Broman, hammarsmeden Hindrik Gode, klensmeden Anders Bengtsson, jfru Greta Ehrnstedt i Norshammar, hans p Greta Warndorph).

---

[i] https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorioikeus

[ii] Vuorihallituksen arkisto - Vuorikäräjien pöytäkirjat 1766-1768 (Ca:2), jakso 126: 13.2.1768 Orisberg; Kansallisarkist