Siirry pääsisältöön

Pitäjänseppä naulojen toimittajana

Eräs esi-isistäni oli Kiskon pitäjän Wikarsin l. Viikarin talossa vuonna 1719 syntynyt Johan Mårtensson, joka otti myöhemmällä iällä käyttöön sukunimen Wikström. Hän lähti jo varhain kotoaan, sillä Kiskon vanhimmasta, vuonna 1735 alkavasta rippikirjasta häntä ei enää tapaa. 

Ensimmäinen merkintä, josta hänet aikuisiällä löytää, on henkikirja Pohjan pitäjän Antskogin ruukilta vuodelta 1747. Kyseisessä dokumentissa Johan Mårtensson ja mainittu tittelillä ”klensmed”.  Vaimona on jo tuolloin Anna. Neljää vuotta myöhemmin eli 1751 Johanin sukunimeksi on tullut em. Wikström. Pariskunta muuttaa Antskogista Karjalohjalle viimeistään vuonna 1755. Heidät löytää ruuki henkikirjoista vielä 1754, mutta ei enää seuraavana vuonna.  Karjalohjan hieman repaleisten rippikirjojen mukaan Wikströmit asuvat ensin Lohjantaipaleen Passin talon mailla, jonka jälkeen muuttavat Puujärven kylään. Lopulta Johan Wikström päätyy asumaan Ilmoniemen Pussin talon mailla sijainneeseen torppaan.

Herra Wikströmin ammatti vaihtui vain hieman hänen muuttaessaan Karjalohjalle. Ruukkisepän työt valmistivat hänen tehokkaasti pitäjänsepäksi, yhdeksi pitäjän arvostetuimmista käsityöläisistä. Sukututkijan ja kaukaisen jälkeläisen iloksi tästä työstä on jäänyt myös pieni dokumentaatio seurakunnan tiliasiakirjoihin. Kirkontileissä vuodelta 1759 kerrotaan, että kesäkuun 27. päivänä pitäjänseppä Wikströmiltä ostettiin 260 isompaa ja 680 rautanaulaa. Nämä naulat tarvittiin uuden kellotapulin rakentamiseen. Seurakunnan järjestyksessä kolmas kirkko oli valmistanut kesällä 1745, mutta 1680-luvun lopulta peräisin ollut kellotapuli ei enää ollut parhaassa kuosissa. Niinpä koko tapuli rakennettiin uusiksi 1759.

Johan Wikström veloitti isoista nauloista yhteensä viisi taalaria ja 20 äyriä sekä isoista 20 taalaria ja kahdeksan äyriä.  Valitettavasti en ole löytänyt luotettavaa menetelmää, jolla nuo summat voisi muuntaa vuoden 2021 euroiksi. Jotain vertailukohtaa voidaan hakea siitä, että Iso-Kuusian rusthollarinpoika Nilsin hautaaminen tuli maksamaan 6 taalaria ja äyriä saman vuoden 1759 kesällä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdiskelua äitilinja eli mtDNA -testauksesta

Isoäitini mtDNA on selvitetty, mutta kovin läheisiä osumia ei tule. Toki tulee geneettisellä etäisyydellä 0 olevia kaukaisia sukulaisia, joilla on yhteinen kantaäiti on isoäitini kanssa. Mutta se ei nyt olekaan tämän lyhyen pohdinnan aihe. Tarkoituksena on kertoa mikä muu kuin mtDNA:ssa harvaan tapahtuvat mutaatiot voi selittää läheisten osumien puutetta äitilinjan testissä. Jokaiseen sukupolveen syntyy satunnaisesti tyttöjä ja poikia. Soluelimen eli mitokondrion DNA siirtyy seuraavalle sukupolvelle aina naisen kautta. Jos äidillä on pelkkiä poikia, katkeaa linja heihin. Poikien mahdolliset omat lapset saavat mtDNA:nsa omalta äidiltään. Tarkastelin muutamia sukupolvia taaksepäin isoäitini Esterin suoraa äitilinjaa ja sain kokoon oheisia tietoja. Esteristä eteenpäin äitilinja jatkuu tällä hetkellä yhden henkilön, serkkuni tyttären voimin. Täten tässä  matriarkaalisessa jälkipolvitaulussa tapahtuva naislinjojen "kato" jatkuu vieläkin! Tämä sukutaulusto kertoo siis sen, että vuo

40 paria raippoja sotilas Stenille

Halikon Ruuhikoskella asui 1770-luvulta alkaen sotilas Henrik Stenin perhe. Vuonna 1754 syntynyt Henrik oli mennyt naimisiin lokakuussa 1773 Noukkilan kylän piian, Maria Mikontyttären kanssa. Sotilaselämä oli Marialle tuttua jo lapsuudesta, sillä hänen vanhempansa olivat Karvalan rakuuna Mikko Yrjönpoika ja vaimonsa Elina Juhontytär. Maria oli miestään vuoden verran nuorempi. Ruuhikoskella Henrik ja Maria saivat peräti 11 lasta, joista esikoisena ja kuopuksena syntyivät kaksoset. Kummassakin tapauksessa toinen sisaruksista m enehtyi hyvin pienenä. Lapsista voisi mainita ainakin räätälin töissä aloittaneen Aleksanterin, joka sitten pääsi Ruuhikosken Sepän talon isännäksi naituaan talon tyttären, Kreetan. Myös Aleksanterin veli Juho pääsi samalla konstilla Ruuhikosken Simolan isännäksi. Hänen vaimonsa oli Simolan edellisen "bonden", Juho Juhonpojan tytär Maija Kreetta. Veljesten isä, entinen sotilas ja torppari Henrik Sten menehtyi vesitautiin Ruuhikosken Vähäkosken torpassa

Sokean miehen elämää

Kesällä 1806 menivät naimisiin Marttilan Vättilän kylän Postin perillinen Mikko Matinpoika ja viereisen Prunkilan kylän Päärnin talon Maria Simontytär. Mikosta tuli sitten ns. kotivävy Päärnille, kunnes hän jo parin vuoden päästä oli talon isäntänä. Seuraavien reilun 20 vuoden kuluessa pariskunta sai yhdeksän lasta, joista osa menehtyi jo pienenä. Lisämurhetta perheelle toi poika Heikin ja tyttärien Julianan sekä Liisan kohtalo - kaikki kolme syntyivät sokeina. Noin kaksisataa vuotta sitten käytäntö Heikin ja Julianan kohdalla oli julma. Sisarukset joutuivat jo lapsena ruotuvaivaisiksi. Lyhyesti sanottuna ruotuvaivainen saattoi joutua asumaan joka vuosi er i taloon, aina sen mukaan, kuka halvimmalla hänet vaivoikseen vain huoli. Sisko Liisa oli kuollut parin vuoden iässä, joten hänen ei tarvinnut kärsiä tästä kurimuksesta. On tietysti mielenkiintoista pohtia, miksi samassa perheessä oli näinkin monta sokeaa lasta. Tilannetta voi tuskin laskea ympäristömyrkkyjen syyksi, koska mitään t